2019/07/10

Farewell

On tullut se aika vuodesta kun on vihdoin aika laittaa läppärin kansi kiinni ja hakea sitä täydellistä rauhoittumista. Nyt on loma. Meidän perhe jatkaa meidän kolmen viikon jäljellä olevaa lomaa sulkemalla tietokoneiden kannet ja keskittymällä olennaiseen: olla tekemättä mitään. Vaikka tämä blogi on sellainen harrastus joka tiiviisti elää mukanamme arjen ja juhlan käänteissä se vaatii silti minulta aikaa ja juuri tällä hetkellä haluan mielummin keskittyä olemalla läsnä lapsilleni ja viettää aikaa ulkona luonnossa. Siksi tämä blogi jää pienelle kesätaulle tänään. Meidän loman tunnelmia voit edelleen seurata Instagramissa jossa spontaanisti julkaisemme kuvia meidän (toivottavasti leppoisista) päivistä. Instagramissa löydät meidän tunnuksella: @malin.såfin..

Meillä ei juurikaan ole ohjelmaa tuleville viikoille. Tulemme viettämään aikaa mökillä ja harrastamaan lisää Suomi-matkailua. Olemme tarkoituksella jättäneet kalenterin tyhjäksi jotta pystyisimme laskemaan meidän perheen kierroksia. Hektisen kevään jälkeen tämä on juuri sitä mitä tarvitsemme. Kesän jälkeen Lapsiparkki-blogi palaa taas uudella energialla kanssa puhumaan mm. siitä miten omasta pihasta muokataan kiva oleskelualue lapsille ja siitä miten 8-vuotiaalle järjestetään ikimuistoiset synttärijuhlat. Kotonamme kehittelemme juuri nyt ihanaa löhöilynurkkausta ja otimme myös ihanan uuden tuolinkunnostusprojektin työn alle. Blogissa kerromme myös syksyn mittaan siitä miten 9-vuoden naimisissaolo ja vanhemmuus on muuttanut meitä vanhempia ja siitä minkälaista oli juhlia meidän yhteistä taivalta Ranskan Rivieralla. En malta odottaa tätä kaikkea - mutta ensin, ENSIN ON LOMA!

Haluamme toivottaa jokaiselle oikein ihanaa keskikesää ja nähdään täällä taas muutamien viikkojen päästä. Muistakaa nauttia kesästä, jäätelöstä ja toisistanne!

-Såfin

2019/07/09

Lasten kanssa kalastamassa - tässä parhaat vinkit!

Meidän pojat ovat vuosi vuodelta entistä innokkaampia kalastamaan. Heidän korkein toive meidän yhteiselle kesälomalle oli mökkeilyn lisäksi kalastaminen. Minusta se on suloista. Kalastamisesta on tullut kunnon harrastus heille. He kokevat itsensä tärkeiksi kun saavat pakata mukaan omat varusteet ja suurin riemu koetaan tietenkin silloin kun omaan onkeen tarttuu kala. Innostuksen määrä on niin liikuttavaa. Me kalastamme lasten kanssa monta kertaa viikossa nyt kesäaikaan. Talvipilkkimistä emme ole koittanut mutta luulisin, että se olisi kiva haaste tulevalle talvelle sillä poikien keskittymiskyky ja oma osallistuminen tähän harrastukseen on kehittynyt niin huimasti parissa vuodessa. Keräsin alle vinkkilistan siitä mitä me otamme huomioon aina poikien kanssa kalastaessa..



Parhaat vinkit lasten kanssa kalastamiseen: 

- Omat varusteet. Meidän mielestä on kivaa, että lapsilla on omat kalastusonget, pakit ja virvelit. Ne saavat samalla myös opetella pitämään niistä huolta. Lapset ovat niin ihanan tärkeitä kun ne pakkaavat omat kamat mukaan autoon, tarkistavat että pakki on kunnolla kiinni ja huolehtivat siitä, että kaikki tavarat tulee mukaan.

- Motomadot. Meillä ongitaan paljon. Lasten mielestä on jännää itse saada laittaa mato koukkuun ja aina välillä kalastaessa nostaa koukku pinnalle ja tarkistaa onko mato vielä tallessa. Meillä ei ole ollut aikaa etsiä omat madot luonnosta, joten käymme aina näin kesäaikaa tasaisin väliajoin ostamassa eläviä purkkimatoja Motonetistä.

- Eväät, eväät, eväät. Vaikka lapsi olisi innokas kalastaja se ei silti tarkoita, että hän jaksaisi keskittyä riittävän pitkään aikaa kalastamiseen. Siksi eväät on ihan avainasemassa kalastaessa pienen lapsen kanssa. Mehu, rusinat, suolakeksit ja muut helpot eväät toimivat laiturilla ja veneessä parhaiten.

- Pelastusliivit päälle. Turvallisuus on tärkeä. Vaikka vanhempi on mukana kalastamassa on aina hyvä pitää pelastusliivejä päällä lähellä vettä. Jos lapsi ei osaa uida, tämä on entistä tärkeämpää.

Kalastamista voi harrastaa kaikkialla missä on vettä. Ota onget mukaan laiturille, rannalle tai veneelle. Ei haittaa vaikka se ei olisi maailman paras kalastuspaikka. Meillä harjoitellaan myös kalastamista kotipihassa mangneettikaloilla. Hihii..

- Valitse hyvä ajankohta. Parasta lasten kanssa kalastaessa on se kun ensimmäinen kala nappaa nopeasti. Silloin saa nopeasti varmuuden siitä, että kalastusretkestä jää hyvä mieli. Esimerkiksi meidän mökillä kalastaessa kala nappaa parhaiten iltamyöhään ja varhain aamulla. Toisella laiturilla taas tulee yleensä kalaa pelkästään illalla. Jos on mahdollista niin on hyvä selvittää mikä vuorokauden ajankohta kalastusretkelle on paras.

- Suunnitelkaa etukäteen mitä teette kaloille. Me päätämme aina etukäteen päästämmekö kalat takaisin veteen vai syömmekö ne. Kaikki riippuu tietenkin siitä onko kaloja mahdollista sillä hetkellä säilöä kylmässä tai muuten paistaa tai grillata. Jos tämän päättää jo etukäteen säästytään suurimmilta pettymyksiltä.

Onko sinulla lisää hyviä vinkkejä?

-Såfin

2019/07/08

Viikko vesillä

Istun tällä hetkellä Nauvon satamassa meidän veneen kannella kirjoittamassa. Lähdimme kolme päivää sitten vesille meidän veneellä ihan vain perheen kesken ja olemme muutamien mutkien kautta päätyneet tänne Turun saaristoon nauttimaan Suomen kesästä. Tuo edellinen pienellä ironialla sanottu. Suomen kesä. Meidän venematkat ovat onneksi sujuneet huippuhienossa säässä. Olemme saaneet nauttia auringosta ja tuulettomista matkoista. Olemme hengittäneet sisään suolantuoksuista saaristoilmaa ja vilkuttaneet ohikulkeville veneilijöille. Mutta olemme myös pelästyneet synkkiä ukkospilviä jotka olemme täpärästi onnistuneet ohittamaan ollessamme liikkeellä. Eilein illalla tänne Nauvoon saapuessa kastuimme kunnolla. Tai siis emme me, vaan meidän veneen pressut. Pyrimme ottamaan tällaiset sateet tunnelman kautta. Kun olimme kiinnittyneet satamaan, teimme pojille kaakaot veneessä ja juoksimme kumppareissa ja sadetakeissa pieneen kioskiin rannassa jossa paikallisen kouluikäiset lapset ylläpitivät kahvilaa. Ostimme sieltä kaksi palaa suklaakakkua ja istuimme veneen kannen alla nauttimassa tunnelmasta. Nukuimme viime yönä sateen rytmisessä äänessä paremmin kuin pitkään aikaan..

Viikko oli suunitelma. Viikko vesillä kaukana kaikista kotitöistä - poissa kaupungin sykkeestä. Se on juuri sitä mitä tarvitsimme nyt. Ei mitään tiukkaa aikataulua vaan päiviä saaristossa hieman satamia vaihdellen. Ja se toimii. Olin jo toisena matkapäivänä sitä mieltä, että olemme olleet lomalla ikuisuuden. Tähän mennessä olemme pysähtyneet Tammisaaressa ja Nauvossa. Seuraava stoppi on minun lapsuuden kesämökkisaari joka on tunnin ajomatkan päässä täältä Nauvosta. Siellä olemme seuraavat kaksi yötä samaan aikaan siskoni perheen ja minun vanhempien kanssa. Jatkamme siellä tätä idyllistä saaristolaiselämää: kalastamme, käymme uimassa hieman viileässä merivedessä, tutkimme luontoa ja illan päätteeksi keräämme kaikki jääkaapista löytyvät herkut pöydälle ja nautimme auringonlaskuista hyvän ruuan ääressä. Täydellistä. 

Oletko sinä jo lomalla? Mitä kaikkea kivaa sinä olet jo kerennyt tehdä kesällä?

-Såfin

PS. Pyysin isi-ihmistä ottamaan minusta kuvia kun olimme Tammisaaressa. Minulla oli kaikissa (kahdeksassa) kuvassa silmät kiinni. Hahaa. Noh, laitoin sitten tähän sellaisen "silmät kiinni" kuvan, ihan vain todistusaineistoksi että myös minä olen mukana tällä reissulla. Hihii.. 

2019/07/05

Hauskaa hedelmillä: Vesimelonipizza

Meidän lapset ovat selkeästi jo lomamoodissa. Pian kolme viikkoa seikkailuleiriä ja kaksi viikkoa isovanhempien kanssa ovat takanapäin ja aloitamme koko perheen yhteisen lomailun. Lapset ovat joka päivä tiedustelemassa milloin seuraava jäätelöhetki on - juuri niin kuin lasten kuuluu lomalla. Eilen minä kuitenkin kaipasin jotain hauskaa projektia yhdessä lasten kanssa. Onhan jäätelönkin syöminen kivaa, mutta yhteinen tekeminen on vielä hauskempaa. Tuntuu siltä, että nämä päivät ennen varsinaisen loman alkamista ovat olleet niin hektisiä, että olen istahtanut alas lasten kanssa vasta lukemaan iltasatua. Eilen kerroin lapsille, että pitäisimme erikoisen hedelmätyöpajan - tekisimme vesimelonipizzaa. Idean tähän sain minun äidiltä joka pari vuotta sitten Hawaii-juhlissa tarjosi vastaavia herkkupaloja jälkiruuaksi. Kummatkin lapset irvistivät ensin vesimelonipizza-idealle mutta vakuutin, että siitä tulisi hyvää. Sillä aikaa kun he pomppivat ulkona trampoliinilla, minä valmistelin ja pilkoin hedelmiä kulhoihin ja pyysin lopulta lapset keittiöön. Kun he näkivät mistä oli kyse, heidän naamoille levisi iiiso leveä hymy. Laitoimme pystyyn sellaisen pizzatyöpajan, ettei moista ole näkynyt aiemmin. Hihii.. 

Vesimelonipizzat
(isolle ryhmälle)
1 kokonainen vesimeloni
Mustikoita
Viinirypäleitä
Nektariinia pilkottuna
Tuoretta minttua
Kermavaahtoa, rahkaa tai mascarponea
Valkosuklaahippuja 

Täytteenä voi oikeastaan käyttää mitä vain hedelmiä mitä sattuu löytymään jääkaapista. Ja koristeissakin voi käyttää mielekuvitusta. Yhtä hyvin kuin yllä luetellut hedelmät kelpaavat esim. mansikat, vadelmat, kiiwit, hunajameloni yms. Ai että. Tämä oli kiva ja raikas kesäjälkkäri joka maistuu kaikille. Lapset tykkäsivät tosi paljon sekä palojen kokoamisesta että syömisestä!

Ihanaa viikonloppua sinulle :)

-Såfin

2019/07/04

Erilainen 1-vuotislahja

On se hurjaa miten aika kuluu. Muistan elävästi miten olin ensimmäisten joukossa ryntäämässä sairaalaan nähdäkseni siskoni ja hänen miehensä esikoisen heti hänen synnyttyä. Poskilleni valui onnenkyyneliä kun näin heidän pienen nyytin ensimmäistä kertaa. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Siitä on jo v-u-o-s-i kun minusta tuli täti ensimmäistä kertaa. Tämä myös tarkoittaa, että tämä pieni nyytti täytti juuri 1-vuotta. Kun saimme kutsun tulla viettämään hänen 1-vee synttärijuhlia ihmettelin todella minne tämä aika on kadonnut. Pohdimme kaikenlaisia lahjaideoita, mutta lopulta minun sisko sai ihan huippu-idean. Tavaran sijaan he toivoivat meiltä lahjaksi 1-vuotisvalokuvat. Minusta tämä oli aivan loistava idea. Kaikki on tietenkin heti hukuttamassa pientä tyyppiä lelulahjoihin, mutta meidän lahja olisi tällä kertaa erilainen. Se olisi valokuva joka myöhemmin toimisi muistona. Niinpä aloin miettimään erilaisia paikkoja valokuvaukselle. Koska elämme keskikesää oli selvä, että kuvat otetaan ulkona luonnossa. Lopulta päädyin ehdottamaan siskolleni Tuomarinkylän kartanoa valokuvauspaikaksi. Siellä on kauniita erilaisia paikkoja kuvien ottamiseen ja alue on muutenkin idyllinen..

Täytyy sanoa, että koin hieman paineita näiden kuvien ottamisesta. Olen valokuvannut melko paljon ja tykkään valokuvaamisesta - en silti ole mikään pro. Ja sitten tässä oli tietenkin sekin juttu, että halusin onnistua näissä kuvissa hyvin, koska tämä pieni mies on minulle erityisen tärkeä. Katselin ensin yhdessä kummipojan kanssa kameraa ja kuuntelimme minkälaista ääntä se pitää kun se räpsähtää. Leikin hetken kukkuu-leikkiä kameran takaa, jottei se olisi mikään pelottava musta möhkäle jonka taakse kummitäti aina katoaa. Heh. Pienen hetken jälkeen kaikki alkoi sujumaan. Sää oli superhyvä valokuvien ottamiseen - pilvinen mutta silti valoisa. Löysimme kartanon läheisyydestä kivoja paikkoja kuvien ottamiseen. Meidän kummipoika onkin varsinainen hurmuri ja osaa näyttää parhaimmat puolensa kameran edessä. Hän jaksoi hymyillä ja katsoa kameraan uudestaan ja uudestaan. Jotta homma pysyisi mielenkiintoisena vaihdoimme valokuvauspaikkaa melko usein. Ja täytyy sanoa, että jännitin turhaan - kuvista tuli ihan huippuhyvät, ainakin omasta mielestäni! 

On ilo antaa nämä lahjaksi meidän pienelle kummipojalle - Onneksi olkoon vielä kerran!

Mitä mieltä sinä olet tällaisesta valokuvalahjasta?

-Såfin

2019/07/03

Kun löysin eksyneen tytön keskuspuiston metsästä

Joskus minusta tuntuu siltä, että minun täytyy päästä luontoon rauhoittumaan ihan yksikseni. Tämä oli sellainen hetki. Usein nappaan pyörän alleni tai juoksulenkkarit jalkaani (talvisin ehkä sukset) ja suuntaan ulos. Tällä kertaa päätin tehdä pidemmän lenkin Helsingin Keskuspuistoon. Omistan maastopyörän ja siellä on kivoja pieniä polkuja joita kulkiessa yleensä saa olla melko rauhassa. Hyvän matkan poljettuani päätin, että tällä kertaa menisin testaamaan uutta reittiä - pientä polkua jota en koskaan aiemmin ollut kulkenut. Onneksi valitsin sen reitin, sillä pienen matkan päässä näin tytön joka oli silminnähden surullinen ja itki. Hän piteli kädessään kännykkää ja selässä hän kantoi reppua. Taiteilin pyöräni kanssa polkua alas juurakkojen yli häntä kohti. Hän sanoi kyyneleet silmissä, että hän on eksynyt ja oli menossa kaverinsa luokse yöksi. Ilmeisesti hän oli jäänyt väärään aikaan bussista pois ja lähtenyt kävelemään. Hänen akku oli jo kerennyt jo loppua. Tyttö oli vasta 12-vuotias ja oli lähettänyt sijaintinsa snapchatissa kaverilleen puolisen tuntia sitten jonka jälkeen akku oli loppunut. Sen jälkeen hän oli lähtenyt kävelemään hädissään, etsiäkseen tietä pois metsästä. Eksyksissä hän oli ollut jo reilun aikaa. 

Sain selville, että hän oli menossa Vantaalle paikkaan joka meidän sijannista oli n. 5 kilometrin päässä. Kaiken lisäksi hänen päämääränsä ja meidät erotti joki, jossa ei lähimainkaan ollut ylityskohtaa. Olimme keskellä isoa metsää, kello oli jo lähenemässä kahdeksaa ja minulla oli kulkuvälineenä vain polkupyörä. Saimme soitettua tytön äitille ja sovittua toimintasuunnitelmasta. Hyppäsin pyörän selästä ja lähdimme yhdessä tytön kanssa kävelemään metsän laitaa päin josta soittaisimme taksin hänelle. Kävelimme reippaasti ja huomasin tytön hädän vähän helpottuvan mitä pidempään kuljimme. 35 minuutin pituisen kävelyn aikana juttelimme kokoajan matkailusta, perheestä, kotieläimistä ja hauskoista asioista jotta saisimme muuta ajateltavaa. Tyttö kertoi vielä tarkemmin eksymisestä ja siitä, että hän oli hetkeä aiemmin kohdannut lenkkeilijän joka oli vain osoittanut suuntaa ja lähtenyt jatkamaan matkaa. Kuka jättää hätääntyneen lapsen valtavaan metsään jossa hän pahimmassa tilanteessa olisi voinut harhailla koko yön? Helsingin keskuspuisto ei ole mikään pieni paikka.

Pääsimme lopulta metsän laidalle ja soitin hänelle taksin. Ensimmäinen taksi ei löytänyt meitä sillä paikka johon tilasin taksin oli pienen autotien pää ilman tienumeroa. Lopulta saimme kuitenkin paikalle taksin joka otti tytön kyytiinsä ja vei hänen kaverinsa luokse. Minun päänpuhdistuspyöräilylenkki oli tällä kertaa vähän erilainen, mutta ainakin hetken sain ajatella jotain ihan muuta. Kun itse saavuin kotiin sain vielä kiitos-viestin tytön äitilä joka kertoi tytön saapuneen perille kaverinsa luokse. Loppu hyvin kaikki hyvin.

-Såfin

2019/07/02

Kesäkuussa minä..

Olen listaihminen, se on selvä. Viime aikoina minulla on ollut niin paljon sanottavaa täällä blogin puolella teksin muodossa, etten ole kerennyt kirjoittaa minulle rakkaita listoja juuri ollenkaan. Suunnittelen elämäni excelin avulla. Kirjoitan ostoslistoja, todo-listoja, kutsulistoja, juhlalistoja, listoja haaveista, listoja biiseistä ja listoja leffoista. Mainitse teema, minulla on siihen sopiva lista. Hihii.. Sitten näin kivan listan istagramissa jossa eräs tyyppi oli kirjoittanut listan kesäkuun tapahtumista. Sormeni alkoi heti naputtamaan. Minulla oli tarve purkaa tämä kaikki. Kesäkuu on pitkästä aikaa ollut monella tapaa ylivoimainen. Mennyt kuukausi on minulle ennen kaikkea ollut tunteikas kuukausi. Olen kokenut sokin, äärimmäisen surun ja myös itkenyt paljon. Samalla olen tuntenut iloa perheestä, matkailusta ja luonnosta. Olen ollut ylpeä, olen nauranut ja olen tuntenut syylisyyttä ja kateutta.


Kesäkuussa minä olen.. 

.. Ollut huikean ylpeä koulun päättäjäisjuhlissa
.. Itkenyt ja surrut rakkaan läheisen poismenoa
.. Puhaltanut saippuakuplia lasten kanssa 
.. Pyöräillyt töihin ja hymyillyt luonnolle
.. Melkein, siis meilkein, harkinnut talviturkin heittämistä
.. Syönyt synttärikakkua, lomakakkua, juhannuslettua ja raparperipiirakkaa
.. Jakanut pojille ruusut palkinnoksi hienosta vuodesta
.. Ollut kateellinen muiden työintoa kohtaan
.. Käynyt työmatkalla Vaasassa ja Jyväskylässä
.. Nauranut holtittomasti lasten vesisodalle
.. Pelannut Afrikantähteä useamman kerran
.. Kuunnellut Michelle Obaman itse ääneen lukemaa elämäkertaa
.. Kalastanut ja syönyt itsekalastettua kalaa
.. Lukenut lapsille aivan liian vähän kirjoja
.. Viettänyt hauskaa juhannusta kaveriperheiden kanssa mökkisaaressa
.. Tehnyt itselleni jalkakylvyn ja kasvonaamion
.. Saanut selville yhden tosi ihanan uutisen
.. Etsinyt kadonnutta treeni-intoa ja siitä huolimatta treenannut kuntosalilla 
.. Pukeutunut mexicolaiseen perinnepukuun ja testannut sombreroa
.. Rapsuttanut pienenpientä koiranpentua
.. Ostanut itselleni paljon kaipaamia kesävaatteita
.. Pelastanut eksyneen tytön metsästä
.. Tehnyt kotitekoista jäätelöä
.. Käynyt Särkänniemessä todetakseni, etten enää ole nuori ja kuolematon
.. Nähnyt elefantin
.. Käynyt Porvoossa kahdesti
.. Tampannut mattoja ja patjoja
.. Tehnyt töitä liikkuvassa autossa
.. Korkannut mökkikauden
.. Matkustanut Gdanskiin perheen kanssa
.. Itkenyt toisen maailmansodan ihmiskohtaloita
.. Nauranut kesäteatterissa
.. Kadottanut kilpikonnamme, kauhistunut, etsinyt ja löytänyt kilpikonnamme
.. Ostanut matkan minulle ja isi-ihmiselle loppukesäksi. 

Huhu. Aikamoinen kesäkuu!

-Såfin

2019/07/01

Huvipuistopäivä ja Särkänniemi 50-vee

Ihana pitkä viikonloppu. Me onnistuimme isi-ihmisen kanssa järkkäämään työmme niin, että lähdimme mökille jo torstai-iltana ja teimme työt sieltä käsin perjantaina. Vaikka töitä oli jonkun verran on ihan eri istua laiturilla läppäri sylissä soittamassa puheluita ja osallistumassa skype-palavereihin. Viikonloppu tuntui jotenkin ihanan pitkältä. Jopa niin pitkältä, että kaivoimme itsestämme hieman ekstra-energiaa ja suuntasimme pikkupoikien iloksi lauantaina Särkänniemen huvipuistoon. Lauantaina ei ollut ihan mikään tahansa päivä Särkänniemessä sillä huvipuisto juhlisti juuri tänä viikonloppuna 50-vuotis syntymäpäiväänsä. Tämä viikonloppu oli muutenkin erikoinen, nimittäin isi-ihmisen 16-vuotias kummipoika Sveitsistä liittyi meidän seuraan viettämään mökkiviikonloppua ja oli myös innoissaan lähdössä huvipuistoon kanssamme. Kun olimme saaneet tämän teini-ikäisen tyypin vihdoin herätettyä pikkumökistään lauantai-aamuna, pakkasimme vesipullot reppuun ja siirryimme ensin pienen matkan veneellä mantereelle ja sieltä hurahdimme autolla huvipuistoon..




16-vuotias on ehkä se innoikkain huvipuistolaitteen kuluttaja. Mikään ei ole liian hurjaa tuon ikäiselle. Minä puolestaan olen oiva kaveri meidän 5-vuotiaalle joka vielä viihtyy pienemmissä laitteissa. Itse en enää halua sellaista "kieputin-kieputin-ravista-pääylösalaisin"-meininkiä, mutta haluan silti olla mukana hieman kesyimmissä laitteissa. Meidän isi-ihminen on onneksi vähän reippaampi ja kiersi hurjempiakin laitteita yhdessä meidän huikean paljon rohkaistuneen 7-vuotiaan ja 16-vuotiaan kummipojan kanssa. (For the record: meidän isi-ihminen kieltäytyi vain yhdestä laitteesta). Kierrosten välissä treffasimme ja menimme yhdessä karuselliin, tukkimäkeen, söimme hattaraa, leikimme angrybirds-maailmassa ja söimme burgerit. Kaikki pojat olivat innoissaan päivästä. Kun pyöritys yhdessä laitteessa oli ohi, kuulimme aina sanan "uudestaan". Hihii..

Synttäreiden kunniaksi Särkänniemellä oli järjestetty myös musiikkiohjelmaa esiintymislavalla. Alueella kiersi myös tubettajia jotka spiikkasi päivänä tunnelmaa pienemmältä lavalta. Me katsoimme Nikke Ankaran esityksen ja huvipuistossa oli kaikin puolin mitä mainioin meininki. Me keskityimme tällä kertaa pelkästään huvipuistolaitteisiin, eikä edes ostettu lippuja Koiramäkeen tai planetaarioon. Uskon, että se oli hyvä päätös sillä saimme koko päivän kulumaan näin. Meidän 7-vuotias, joka ensimmäistä kertaa sai mennä pituutensa puolesta hurjempiin laitteisiin, oli vielä yölläkin nähnyt unta huvipuistosta. Taisi olla melkoisen jännittävä päivä!

Suunnitteletko sinä vierailevasi jossain huvipuistossa tänä kesänä?

-Såfin