Veljesten yhteinen leikki

Meidän pojilla on reilut 2 vuotta ikäeroa. Leikit heidän välillä on tähän mennessä ollut lähinnä toisen huomioimista, kukkuu-leikkiä ja lelujen näyttämistä. Joskus harvoin he ovat istuneet jonkun leikin ääressä hetken aikaa ja ellei sitä ole voinut kutsua yhdessä leikkimiseksi niin ainakin ovat sitten leikkineet samaa leikkiä. Nyt kun meidän kuopus pian täyttää 2-vuotta, olen alkanut huomaamaan merkittävää muutosta tässä. Toki veljekset vielä tappelevat keskenään leluista, koska onhan se lelu, joka toisella on kädessä saatava juuri N-Y-T. Hahaaa.. Mutta nyt he myös leikkivät yhdessä! Isoveli on alkanut huomioimaan pikkuveljeään eri tavalla ja he ovat kummatkin huomanneet sen olevan ihan hauskaa kun voi leikkiä yhdessä. 

He ajelevat autoilla ympäri huonetta ja joskus heidän autot kolaroivat - sitten nauretaan. He laittavat muumeja autojen sisälle ja meidän esikoinen kyselee muumihahmojen nimiä pikkuveljeltään. He taputtavat toisilleen ja antavat kehuja kun toinen teki jotain kivaa tai hienoa. He selailevat kirjoja yhdessä ja tekevät leikkiruokaa, jota toinen sitten saa maistella. Tällaista leikkiä on niin kiva katsella ja joskus minä yritän salaa ottaa heistä kuvia. Yleensä he kuitenkin huomaavat minut ja keskeyttävät leikkinsä. Joskus käy myös niin kuin viimeksi tässä kuvasarjassa kävi. "Noh äiti, me mennään sitten muualle leikkimään jos sä otat kuvia tuossa". Ja mitä isoveli tekee, niin tekee myös pikkuveli perässä.

Eli heippa-hei. Menkää te vaan leikkimään. Mä istun täällä sitten... rauhassa(??).

Miten teidän lapset leikkivät keskenään?

-Såfin

No nyt meilläkin on sellainen..

Jokaisen naapurin pihalta löytyy tällainen. Pieniä, suuria, eri muotoisia ja erivärisiä. Ja jos kaikilla muilla on, niin eikö mekin sitten voitaisi hankkia sellainen? Puhun tietysti trampoliinista, joka kulkee myös tuttavallisemmin nimellä "trampa". Meidän perheessä mitään ei voi tehdä vähän sinne päin. Jos grillataan, meillä grillataan kunnolla. Jos lähdetään pyöräilemään, pyöräillään sitten koko päivä. Sama kävi kun mietimme trampoliinin hankkimista. Me ostimme juuri niin iiison trampoliinin kuin meidän pihaan suinkaan vain mahtui. Hahaa..

Ja voin näin jälkikäteen kertoa, että se oli jokaisen sentin arvoinen. Se ei ole kaunis tai siro, mutta voitte vain arvata kuinka iloisia pojat olivat tästä härpäkkeestä. Ja vanhempinakin olemme tietysti tyytyväisiä kun pojat käyttävät suurimman osan energiastaan juoksemalla ympyrää trampoliinissa. He heittelevät siellä palloja toisilleen ja meidän esikoinen osaa jo tehdä jonkun verran hyppytemppuja, joita hän on treenannut kesällä meidän mökkitrampoliinilla. Meidän trampoliinin ympärillä on tietenkin turvaverkko, sillä meidän kaksi Kamikaze-veijaria olisi ilman sitä niskat nurin. Olemme myös tilanneet trampoliiniin kiinnitettävät portaat, jottei tarvitsisi kauhistella heidän alastuloa jakkaran kautta.

Jep. Nyt siis pomp-pomp-pomppimaan!!

-Såfin

PS. "Äiti, saahan trampoliinilla painia? Kun sehän ei ole OIKEATA painia vaan trampoliini-painia.."

The moments

Huomasimme nyt viikolla miten paljon aikuisten veneretki eroaa lapsiperheen veneilystä. Erot koostuu monesta pienestä hetkestä, joita osaa arvostaa hyvin eri tavalla nykyään. Se on se hetki kun voit syödä mansikoita veneen kannella (matot paikoillaan), etkä pelkää mansikoiden värjäävän koko kannen punaiseksi. Se hetki kun huomaat, että meri kimaltelee kauniisti ja kerkeät ottaa siitä kuvan rauhassa. Se hetki kun saavut satamaan ja kaksi aikuista voi olla apuna veneen kiinnittämisessä. Se hetki kun voit päättää mennä syömään johonkin ilman pöytävarausta ja ilman sen tarkempaa suunnitelmaa. 

Se on se hetki kun voit tilata simpukoita ja tiedät, että voit syödä ne rauhassa käsin, koska sinun ei tarvitse nostaa, auttaa tai niistää kenenkään nenää kesken ruokailun. Se hetki kun voit todeta, että tuulee, mutta et kauhistele paluumatkaa, koska sinun ei tarvitse pitää kahta mini-ihmistä sylissä. Se hetki kun ymmärrät, että kello on jo liian paljon ja näet kesäsi ensimmäisiä auringonlaskuja merellä. Näin monesta pienestä hetkestä saimme nauttia viikolla kun kävimme meidän ystävien kanssa merellä Espoon edustalla ja päädyimme vielä syömään Pavenin terassille, jossa paistoi aurinko koko illan.. Ihanaa, rauhallista ja nautinnollista!

-Såfin

Meidän pieni iso 4-vuotias

Ehkä arvasitte, että tällainen postaus on vielä tulossa kun me niin kovasti olemme juhlineet viime aikoina. Meidän pieni iso mies on nyt siis täyttänyt 4 vuotta. Apua, N-e-l-j-ä! Vuodessa on tapahtunut hurjan paljon. Hänestä on kasvanut ihanan touhukas, itsenäinen, erittäin luotettava ja melkoisen kiltti pieni mies. Hän tottelee meidän kodin sääntöjä melko hyvin ja tykkää myös kehua muita. Hän auttaa kotitöissä ja tykkää erityisesti olla äitin apuna keittiössä. Hän uskaltaa jo olla ulkona yksin meidän omalla takapihalla, nukahtaa kiltisti omaan huoneeseen ja on reippaasti jo ilman aikuista mm. Bändimuskarissa. Näin kirjoitettuna hän kuulostaa aivan unelmalapselta, ja niin hän ehkä myös on.

Hän on erityisen hyvä piirtämään ja hän saattaa viihtyä piirtämisen parissa kokonaisia iltoja. Näistä taidoista hän on myös saanut kehuja monesta suunnasta (ei siis vain meiltä hieman puolueellisilta vanhemmilta.. Hihii). Leikeissä kaikki monsterit, pikkulegot ja merirosvojutut ovat nyt todella pop.

(Pics 1, 2 & 3 by L. Stormbom)

Välillä hän on hieman ronski etenkin pikkuveljeä kohtaan, eikä aina halua mennä nukkumaan silloin kun nukkumaanmeno tulee vastaan. Hänellä on välillä myös kovin kiire, eikä malttaisi odottaa omaa vuoroaan. (Taitaa olla samat sävelet monessa lapsiperheessä!?) Hän ei halua, että vaatteet hankaavat tai että sukat ovat huonosti, mutta puettavista vaatteista saamme onneksi vielä suurimmaksi osaksi saaneet päättää.

Ystävät ja lähipiiri on hänelle erityisen tärkeitä ja mietimme monesti mitä ne hänen kaverit mahtaa tehdä siellä omassa kodissaan juuri nyt. Hän kertoo ikävöivänsä sellaisia henkilöitä joita ei ole nähnyt "pitkään aikaan" ja osaa olla myös todella empaattinen. Hän matkii meitä vanhempia käytöksessään nyt enemmän kuin koskaan, hyvässä ja pahassa. Hän on mm. oppinut, että aamuisin on "kiire" ja että likapyykin voi heittää alakerran lattialle pesuhuoneen eteen. (Hups!) 

Sellainen hän on, meidän rakas 4-vuotias.

-Såfin

Se kauan pelätty Arki

Te jotka olette seuranneet blogiani hetken aikaa, tiedätte meidän suurista tulevista muutoksista. Palaan reilun 1,5-vuoden tauon jälkeen töihin ensi viikolla ja meidän pojat aloittavat täysipäiväisen ja täysituntisen päivähoidon. Lisähaastetta tähän tilanteeseen tuo vielä se, että minä vaihdan työpaikkaa, meidän rakennusprojekti on juuri käynnistymässä ja meidän perheen isin on määrä palauttaa lopputyönsä (jota hän kirjoittaa työn ohessa) seuraavan kuukauden sisään. Meillä on siis edessä melkoisen kiireinen, rankka mutta samalla hyvin jännittävä syksy. 

Haluaisimme kovasti tehdä kaiken edelleen yhtä hyvin kuin aiemmin: Viettää paljon perheaikaa, rauhoittua, olla aktiivisia, kuntoilla, sisustaa, kirjoittaa blogia, olla hyviä vanhempia, viettää omaa aikaa, matkustella, lukea, käydä retkillä, tehdä kaikki ruuat itse, siivota, harrastaa, nukkua, nähdä perhettä, ystäviä jne. Tiedämme kuitenkin jo etukäteen ettei tämä kaikki tule onnistumaan. On karsittava, priorisoitava ja tehdä vain niitä asioita, jotka ovat tärkeitä juuri nyt meidän perheelle. 

Jos totta puhutaan, tilanne suorastaan ärsyttää. Emme haluisi karsia mistään. Jos se olisi sallittu, heittäytyisin protestiksi itkemään ja löisin nyrkkejä lattiaan. En tahdo - on oltava jokin keino jolla saisimme lisää tunteja vuorokauteen. Silti tahdon nyt ennen kaikkea palata töihin ja odotan työn tuomaa "oikeaa ajattelua" todella paljon. Minun tunteet ovat hyvin ristiriitaisia eikä se tee tästä asiasta yhtään helpompaa. Jotenkin meidän pitää siis saada tämä palapeli toimimaan niin, että kaikki ovat mahdollisimman tyytyväisiä. Ja kyllä se onnistuu, kai?!

Kaikki tsempit ja hyvät arkivinkit otetaan tässä vaiheessa kiitollisina vastaan! 

-Såfin

PS. Saatatte ehkä ihmetellä tuota pyörää? Minusta se kiteyttää meidän nykysen tilanteen hyvin. Tämä vanha ruosteinen pyörä jonka läpi kasvaa nokkosia, on hetkeksi heitetty sivuun ja unohdettu. Sen käyttöönotto kirvelee vähän, mutta kun se on vauhdissa, sillä pääsee kovaa eteenpäin.. Hihii..

Billy Elliot musikaalissa

Sain yllättäen kutsun Billy Elliot-musikaalin pääharjoitukseen (kiitos vaan!). Olen pitkään katsellut teiden varsilla olevia mainoksia ja mietin, että tämä on ehdottomasti musikaali, joka on ihan pakko nähdä. Ehkä sen takia, että se on klassikko tai ehkä sen takia, että Elton John on säveltänyt musiikin tähän näytelmään tai ehkä siksi, että kyseisen musikaalin ympärille on rakennettu aikamoinen mainoskampanja - to name a few.. Musikaali esitetään Linnanmäen Peacock-teatterissa ja sen ensi-ilta on 27.8. Kun meidän perheen isi jäi piirtelemään mörköjä poikien kanssa, minä pääsin ulos ihan aikuisten ilmoille ja kerkesin jopa sutaista hieman punaa huuliin ennen lähtöä kohti Peacockia.. 

(Kuvat: BillyElliot.fi)

Näytöksessä oli yllättäen mukana yhtä paljon ala-asteikäisiä lapsia kuin aikuisia. Huhun mukaan he ovat harjoitelleet musikaalin tanssiesityksiä jo kaksi vuotta ja sen kyllä huomasi. Erityisesti tanssit jäikin mieleen tästä näytelmästä. Vitsejä ja hauskoja tilanteita riitti myös koko näytelmän läpi. Kielen käyttö oli ajoittain melkoisen ronskia ja huomasin itse havahtuneeni useampaan kirosanaan joka tuli lapsen suusta. Vaikka tiedän sen kuuluvan näytökseen se silti särähti korvaan. (Tiedän, että olen höpsö äiti.. hihii) Kaiken kaikkeaan olen iloinen, että sain nähdä tämän näytelmän ja erityisen vaikuttunut olin kyllä pienten näyttelijöiden osuudesta!

Mihin musikaalin olette hurahtaneet? ja oletteko kenties suunnitelleet menevänne katsomaan Billy Elliot-musikaalia?

-Såfin

Kummallisuuksien venereissu

On päiviä kun olosuhteet ovat niin normaalit kuin olla ja voi, mutta silti jokin tekee tilanteesta oudon.  Aivan kuin joku olisi halunnut herättää meidät pienestä usvasta - havahduttaa. Tällainen tilanne tuli vastaan kun kaikki me neljä olimme viime viikonloppuna rentoutumassa synttärijuhlien jälkeen merellä. Olimme valinneet koordinaateiksi Barösund ja sen paljon kehuja saanut ravintola Scola. Matka Inkooseen kestää koko päivän ja siksi olimme lisäksi vielä pakanneet mukaan lounasta veneeseen. Oli ihana päivä, lapset nukkuivat veneessä ja ihailimme auringon paisteessa kylpevää luontoa, tuuletonta merenpintaa ja sitä ihanaa kimallusta. Silloin meidän eteen tuli neljä aivan eriskummallista tilannetta..

Koska oli tuuleton päivä, aallot eivät rikkoneet meren pinta. Yhtäkkiä merestä kurkistaa jotain. Pelästyimme ensin kunnes totesimme, että se oli hylje. Hylje katosi nopeasti pinnan alle, mutta olimme aikalailla yllättyneitä tilanteesta. Emme ole koskaan aiemmin meidän useilla venereissulla nähneet hyljettä. Olimme avomerellä pian ohittamassa Porkkalanselkää kun näemme valkoisen pallon, joka kaukaa näytti aivan kalastusverkon tai katiskan merkiltä. Naureskelimme kahdestaan, että taitaa olla melko pitkä naru tuossa katiskassa. Pääsimme lähemmäs ja se olikin valkoinen ilmapallo. Outoa. Hetken päästä näemme linnun joka ei väistä meidän venettä. Ajoimme suoraan sen päältä. Kummastuimme kun huomasimme, että se oli kumiankka. Lopuksi näemme vielä lauman meressä kylpeviä lehmiä. Kerta kaikkiaan outoja asioita..

Meidän lottorivi on siis tänään: Hylje. Ilmapallo. Kumiankka. Kylpevät lehmät.

Osaako joku ennustaa? Mitäköhän nämä meidän kohtaamat oudot tilanteet tarkoittavat? Hihii..

-Såfin

PS. Barösund ja ravintola Scola on pysähtymisen arvoinen paikka jos sielläpäin koskaan liikutte. Lapsille siellä on pupuja, hiekkalaatikkoa ja hyvät lastenruuat. Aikuisille taas ihanat maisemat ja  tietty hyvää ruokaa.

Grrrr... 4-vuotisjuhlat

Sokka irti! Me vietimme toissapäivänä aivan erinomaisen hauskat monsterijuhlat meidän esikoisen 4-vuotispäivän kunniaksi. Valmistelimme juhlia useampana päivänä samalla viikolla ja päätimme olla stressaamatta - tiedätte silleen pikkuhiljaa. Silti meidän kuopus oli ilman vaippaa ja meidän isi oli vielä suihkussa kun ensimmäiset vieraat saapuivat. Olisikohan johtunut siitä, että päätin viime tipassa, juuri juhlia edeltävänä iltana, käydä Ikeasta hankkimassa säilytyslaatikot, järjestää kaikki lasten lelut uusiksi, vaihtaa vähän sisustusta, käydä läpi kaikki meidän kengät jne.?! Niin tyypillistä! Hahaaa.. 

Meille luvattiin aurinkoista ja lämmintä säätä ja sehän oli sitten selvä, että nämä juhlat vietettäisi ulkona. Vaikka juhlien teemana oli "kirpeät monsterijuhlat", juhlien keskipisteessä oli (synttärisankarin lisäksi) pomppulinna. Kyllä, POMPPULINNA! Siellä lapset riehuivat ja  pomppivat koko illan. Saimme välillä jopa houkutella heitä pois, jotta lähtisivät mukaan monsteri-aarrejahdille tai edes syömään tarjolla olevia herkkuja. Hih.

Juhliin saivat sekä aikuiset, että lapset pukeutua naamiaisasuun jos halusivat. Meidän lapsille hankittiin juhlia varten lepakko- ja luurankopuvut, mutta ne eivät pysyneet päällä minuuttia pidempään. Onneksi monet vieraat olivat kuitenkin päättäneet pukeutua erilaisiksi hahmoiksi. Joukossa oli mm. prinsessoja, keiju, Dracula, merirosvo, haamu ja inkkari. Illan mittaan herkuttelimme synttärisankarin pyörittämillä lihapullilla, sitruunakekseillä ja kohokohtana oli jäätelöjuna, jonka "vaunut" olivat täynnä erilaisia nameja. Hauskaa, vauhdikasta, äänekästä ja ihanaa!

Kiitos kaikille pienille ja vähän isoimmillekin juhlijoille!!

-Såfin

Suloiset monsteri-vaahtokarkki-tikkarit

Tänään tulin lyhyesti kertomaan teille, että meillä oli ihanat 4-vuotisjuhlat eilen. Illalla tässä kodissa rojahti sänkyyn neljä onnellista ja kaikkensa antanutta juhijaa. Saatte kuulla lisää meidän "kirpeistä monsterijuhlista" huomenna. Halusin tänään jakaa teidän kanssa ihanan, näyttävän ja superhelpon reseptin lastenjuhlia varten: Nimittäin meidän vaahtokarkki-tikkumonsterit. Ainesten hankkimisessa tarvitsee hieman nähdä vaivaa, mutta itse valmistus sujuu käden käänteessä.

Ainekset: 

Värillinen sulatettava suklaa (Candymelt)

Nonparelleja

Sokerisilmiä

Vaahtokarkkeja

Tikkuja

Sulatin keltaisen suklaan ja dippasin tikun siihen kiinnitystä varten. Annoin jähmettyä 2 minuuttia. Tämän jälkeen dippasin koko vaahtokarkin suklaaseen ja suoraan perään nonparelleihin. Sokerista tehdyt (valmis)silmät kiinnitin kun samainen suklaa oli vielä hieman kostea. Koko prosessi kesti ehkä n. 10 minuuttia. Lapset tykkäsivät näistä tikuista todella paljon ja olivat innoissaan valitsemassa omaa tikkuaan yksi-, kaksi- ja kolmesilmäisistä monstereista. Meidän esikoinen taas sanoi, että nämä tikut oli juuri sellaiset kuin hän kuvitteli juhlistaan! Hahaa.. Miten ihanaa palautetta itse sankarilta!

Hauskaa sunnuntaita!

-Såfin