Lammassaaren pitkospuilla

Viikonloppuna olimme päättäneet tehdä pidemmän patikointiretken yhdessä. Pojat olivat aiemmin toivoneet picniciä ulkona ja siitä se idea sitten lähti. Lammassaari ja sen kuuluisat pitkospuut olivat meidän perheeltä vielä kokematta ja niinpä puimme lämpimästi päälle, pakkasimme istuinalustat sekä eväsleivät reppuun ja ajoimme automme niin lähelle retkikohdettamme kuin suinkaan vain pääsimme. Rattaita Lammassaareen ei voi ottaa sillä edessä on maastoa, kapeita pitkospuita ja jyrkkiä mutkia. Emme olleet ottaneet selvää ihan miten pitkästä patikointireitistä oli kyse ja onneksi niin sillä emme ehkä olisi uskaltaneet lähteä niin reippaasti liikkeelle kahden pikkupojan seurassa tietäen, että kävelemistä tulisi melkein 5 kilometriä. Heh..

Lammassaaressa ei nimensä mukaan ole lampaita, mutta ympäristö on ehdottomasti kokemisen arvoinen. Saareen johtaa rämeikön ja korkeiden kaislakasvuston läpi mieleenpainuvat pitkospuut ja niitä ympäröivät puupylväät. Pitkospuureitti oli melkein kilmetrin pituinen suuntaansa ja sen varrella oli lapsille todella paljon tutkittavaa. Katkenneet kaislat, lintubongauskorokkeet ja erikoinen maasto viihdytti meidän pienokaisia vallan mainiosti. Luonto on vähän niin kuin lasten toinen koti, niin hyvin he viihtyvät siellä. Päästyämme itse saareen meidän eteen avautui iso suloinen mökkialue jossa oli hassuja pikkurakennuksia toisensa jälkeen. Kiersimme koko saaren ja pysähdyimme syömään eväsleivät ja juomaan kaakaota yhden kallion päälle josta oli hienot näkymät merelle. Harvoin leipä on maistunut niin hyvältä kuin se teki sillä hetkellä..

Takaisintulomatkalla meidän pienin mies ei enää jaksanut kävellä itse vaan hän kulki meidän isi-ihmisen harteilla. Aurinko paistoi meidän kävellessä takaisin ja vaikka väsymys painoi päälle jokaisen naamalla oli iso hymy. Lammassaari oli etäisyyksistä huolimatta todella onnistunut valinta retkikohteeksi!

Oletko sinä käynyt Lammassaaressa?

-Såfin

PS. Lumisella säällä Lammassaaressa pieni lapsi kulkee kätevästi pulkassa tai kantorinkassa!

Mitä oikeasti söimme

Minulla on jo pitkään ollut todo-listallani kirjoittaa tällainen pienimuotoinen lista siitä mitä oikeasti söimme ihan tavallisena viikkona. Veikkaisin, että tämä lista olisi aika erilainen jos meillä ei olisi lapsia. Söisimme luultavasti enemmän tai vähemmän improvisoiden ilman lapsia kun taas lasten kanssa haluan olla tarkempi ja suunnitella ruuat etukäteen jotta välttyisimme turhilta nälkä-kiukkukriiseiltä. Olen toisaalta hieman huvittuneesti nauranut näille minun tarkoille viikkoruokasuunnitelmille. Olen tosi hyvä tekemään ruokasuunnitelmia mutta nämä suunnitelmat ovat kuitenkin yksi asia ja arki ja on jotain ihan muuta. Koskaan ei tiedä mitä viikolla tulee vastaan. Tuleeko sitä ruokaa oikeasti laitettua vai kenties syötyä ulkona vai ehkä jopa otettua pakkasesta hätävara-ruokia kiireen keskellä?! No nythän se selviää, tältä meidän ruokaviikko näytti noin niinkun oikeasti..

Maanantaina:

Illallinen - Palsternakka-kesäkurpitsasosekeittoa raejuustolla, ruispalaa, maitoa

Iltapala - Banaani-verigreippi smoothiet, näkkileipää.

Tiistai:

Illallinen: Mandariinirosmariinikanaa riisillä, salaattia, maitoa (kastike otettu pakkasesta)

Iltapala - Jugurttia ja leipää juustolla.

Keskiviikko:

Illallinen - Palsternakka-kesäkurpitsasosekeitto, keitettyä kananmunaa, leipää, maitoa

Iltapala - Isot marjahedelmäsmoothiet (Jungle Juice Barissa)

Torstai:

Illallinen: Lapset: soijakastikkeeseen dipattavaa kanaa, riisiä, salaattia, Aikuiset: Sushi-takeawayt

Iltapala: Luomunakkeja ketsupilla

Perjantai:
(Aikuiset keskenään ravintolassa ja lapset isovanhempien kanssa kotona)

Illallinen: Jauhelihakeittoa, leipää, maitoa

Iltapala: Sipsiä ja dippiä, hedelmiä

Lauantai:

Aamiainen: Rahkajugurttia, tuorepuristettua appelsiinimehua, leipää leikkeleellä

Lounas: Retkileivät paprikalla ja leikkeleellä + kaakaojuomat (patikkaretkellä)

Illallinen: Nyhtökaura-avocado-wrapit kasviksilla ja tsatsikilla

Iltapala: Hedelmäsalaattia ja pistaasipähkinöitä

Sunnuntai:

Aamiainen: Rahkaa marjoilla

Lounas: Lämminsavulohta ja perunaa, kurkkutikkuja

Illallinen: Bourgogne-lihapataa riisillä, synttärikakkua

Iltapala: Karjalanpiirakoita juustolla, omenaviipaleita

Ei se viikko ihan suunnitelmien mukaan mennyt ja huomaan, että tällä viikolla meillä on syöty aika paljon tiettyjä aineksia kuten esim. leipää. Toisaalta kalaa olisi voinut taas syödä enemmän. Onneksi kuitenkin hedelmiä ja kasviksia näytti kuluvan tällä viikolla ihan reilusti. Tällaista se meidän ruoka-arki sitten oli.

Mitä ruokia teillä oikeasti syödään? Teetkö sinä ruokasuunnitelmia ja pitävätkö ne?

-Såfin

Haluan olla yksin

Näin äitinä olen aina ollut tietoinen siitä, että jokainen perhe kohtaa erilaisia vaiheita lapsen kasvaessa. Nämä vaiheet kuuluvat lapsen tavalliseen kehitykseen. Joitain vaiheita olen odottanut enemmän kuin toisia. Suurimmilta nämä vaiheet tuntuvat ehkä ensimmäisen lapsen kanssa. Silloin kamppailee itse samaan aikaan myös omien (uusien) tunteiden kanssa ja pohtii miten itse reagoisi erilaisiin tilanteisiin. Lisäksi pitäisi myös varmistua siitä, että kummallakin vanhemmalla on sama lähestyminen ja mielipide siitä miten lasta kohdataan erilaisissa vaiheissa hänen kehittymistään. Se ei aina ole helppoa. Meillä alkoi muutama kuukausi sitten taas uusi tällainen vaihe. Aiemmin niin riippuvainen lapsi muuttuikin yhtäkkiä itsenäiseksi, voimakastahtoiseksi ja tilaa kaipaavaksi yksilöksi. Toisin kuin ennen hän haluaa nykyään olla myös ihan yksin..

Olemme kyllä osanneet odottaa, että tällainen vaihe tulee eteen jossain vaiheessa mutta emme odottaneet sitä saapuvaksi ihan näin aikaisin. Hänellä on selkä tarve omiin leikkeihin, haluaa selailla kirjoja yksin tai vaikka uppoutua piirtämiseen hetkeksi ihan rauhassa ilman meitä vanhempia ja ilman häiritsevää pikkuveljeä. Illallakin hän haluaisi nukahtaa kaikessa hiljaisuudessa, ilman että pikkuveli hääräisi ja järjestäisi pehmoleluja siinä alemmassa sängyssä. Toive omasta huoneesta on myös herännyt. Edes äidin tai isän syli ei kelpaa samalla tavalla kuin aiemmin. Hän ei myönnä kaipaavansa lohduttamista tai halua kuulla kannustussanoja kuten aiemmin. Hän on iso poika, johon ei satu vaikka kompastuisi.

Olemme tietoisesti yrittäneet järjestää hänelle omaa aikaa ja tilaa. Jätämme hänet rauhaan kun hän sitä pyytää. Yhtälailla kuin me aikuisetkin välillä kaipaamme tilaa ja hiljaisuutta niin hän myös tarvitsee sitä ajoittain. Ymmärrän tämän enemmän kuin hyvin. Ajatus on kuitenkin helpompi kuin se käytäntö. Suurin haaste tässä on miten hämäisimme pikkuveljeä joka niin ihannoi ja haluaisi olla isoveljensä kanssa kokoajan. Hän ei tahdo ymmärtää miksi ei juuri nyt voisi rakentaa yhdessä legoilla tai ajaa rallia kilpaa. Yksinolemisen tarve kumpuaa kuitenkin siitä, että täytyy saada rauhoittua, keskittyä ja luoda jotain omaa. Se on tärkeä osa kehittymistä. Sylistä tai silityksistä ei kuitenkaan olla luopumassa, sillä vaikka hän viestisi muuta niin lapsi kaipaa kuitenkin lohduttamista ja läheisyyttä.

Onko tällainen vaihe tuttu ja miten olette toimineet?

-Såfin

Pannunalunen puuhelmistä

Me kävimme askarteluliikkeessä viikolla kun olimme kolmistaan kotona pikkupoikien kanssa. Pahaa aavistamatta kävelimme muiden liikkeiden ohi pohdiskellen mitä jännää me mahtaisimme ideoida askarteluksi tällä kertaa. Silloin näimme isot kyltit liikkeen edessä: meidän usein käyttämässä askarteluliikkeessä oli loppuunmyynti. Eikä! No onneksi liike muuttaa vain pienen matkan päähän joten suureen kriisiin tässä ei ole aihetta. Loppuunmyynnin takia kaikki liikkeessä oleva tavara oli alennettu puoleen hintaan. Ja siitähän seurasi.. kröhöm.. pieni villitys. Ostin kotiin mm. rautalankaa, isoja puuhelmiä, fimomassaa, ja, ja, ja. Joo, kokonaisen kassillisen kaikkia jänniä juttuja. Illalla ryhdyimme sitten hommiin..

Sillä aikaa kun pojat värittivät kangastusseilla kangasliskoja minä tein meille rautalangasta ja isoista puuhelmistä pannunalusen. Siitä tuli minusta aika kaunis, vaikkakin minulla oli alkuun hieman ongelmia saada ympyrää kiristettyä niin tiukalle, ettei puuhelmet pyörisi kattilan painon alla. Pienen tsempin jälkeen se kuitenkin onnistui pihtien avulla. Jee. Nyt meidän ei enää tarvitse laittaa meidän puista leikkuulautaa kattiloiden alle vaan voidan ottaa tämä itsetehty pannunalunen käyttöön kun halutaan kattaa pöytä oikein hienoksi! 

Ihanaa ja inspiroivaa viikonloppua kaikille! Meillä on tiedossa jännä viikonloppu ja luvassa on sekä aikuisten keskeistä aikaa kaupungilla, että ulkoilua perheen kanssa..

-Såfin 

Äiti, onko sulla vauva vatsassa?

Eilen illalla olimme shoppailemassa koko perhe. Lapset olivat meidän isi-ihmisen kanssa ostamassa pikkuautojen varaosia ja minä taisin itse eksyä hetkeksi Marimekon liikkeeseen pikkupikku ostoksille. Kaikki löysi jotain pientä kivaa ostettavaa ja olimme hyvällä tuulella koko jengi. Meillä on tällaisen arkishoppailukierroksen lopuksi ollut tapana vielä yhdessä istahtaa alas juomaan iltapala-smoothiet yhdessä Jungle Juice Bar:issa. Jokainen saa tilata sieltä mieluisen iltapalan haluamillaan aineksilla. Lapset juovat yleensä erilaisia marjasmoothieita ja me vanhemmat testaamme erilaisia hieman eksoottisempia makuja. Pienen flunssan takia minä päädyin ottamaan vitamiinipommin joka sisälsi mm. tuorepuristettua porkkanaa, inkivääriä ja limeä. Istuimme siinä sitten melko hiljaisessa ostoskeskuskahvilassa ja nautimme juomiamme kun meidän pienin 3-vuotias kysyy kovalla mutta kirkkaalla äänellä "Äiti, onko sulla vauva vatsassa?"..

Hämmennnyin hetkeksi tästä kysymyksestä ehkä osittain siitä syystä, että myös ohikulkevat ihmiset jäivät kuuntelemaan minun vastausta.. "Ei, äitillä ei nyt ole vauvaa vatsassa". Viereisessä pöydässä istuva nainen hymähti minun vastaukselle. Meidän pienin mies ei kuitenkaan lopettanut tähän vaan hän nousi ylös silittämään vatsaani. "Ooii.. täällä on vauva". Yritin hieman huvittuneena selittää hänelle, ettei minulla nyt oikeasti ole vauvaa vatsassa ja että minun vauvat ovat jo niin isoja että ne istuvat minun kanssa jo pöydässä juomassa smoothieita. Meidän 5-vuotias komppasi keskustelua ja silloin ymmärsin, että he olivat kahdestaan puhuneet vauvoista. "Äiti, me olemme päättäneet, että haluaisimme vauvan meidän perheeseen" Nojoo. Mitä tuohon nyt sitten enää vastaamaan. Hahaa..

Tällaisia pöytäkeskusteluja meillä!

-Såfin

PS. Selvyydeksi todettakoon vielä kerran, että meille ei siis ole tulossa vauvaa.. :)

Mini-loma Naantalin Kylpylässä

Me olemme pitkään kaivanneet pientä breikkiä arkeen. Kun viikko sitten saimme kuulla, että olimme vihdoin saaneet leimat meidän rakennuslupa-anomukseen päätimme, että on aika juhlia. Halusimme lähteä pienelle lomalle yhdessä kaveriperheen kanssa jotta saisimme juhlistaa kevään alkua ja näitä muita pieniä ilonaiheita. Naantalin Kylpylä oli kaikkea sitä mitä mini-lomalta toivoimme. Se on paikka jossa on tilavat perhehuoneet, aktiviteetteja lapsille, uimista, rentoutumista ja hyvää ruokaa. Lisäksi ei ollenkaan haitannut, että Naantalin Kylpylä on juuri sopivan etäisyyden päässä Helsingistä. Juuri tarpeeksi lähellä, että sinne voi lähteä viikonlopuksi mutta toisaalta myös juuri niin kaukana, että kotona olevat pyykkivuoret ja pienet remonttitarpeet unohtuvat. Intoa täynnä pakkasimme siis uikkarit kassiin ja lähdimme köröttelemään kohti viikonlopunviettoa kylpylätunnelmiin..

Naantalin Kylpylä yllätti meidät positiivisesti. Palmunmuotoisten pylväiden koristelemssa aulassa soi iltaisin live-musiikki ja hotellin pääkäytävillä oli kampaamo, kahviloita, viinibaari ja useampi ravintola. Koko hotellissa oli todella lämminhenkinen tunnelma, ihan kuin olisi saapunut jonnekin pieneen rentoon pikkukylään. Kylpyläosastolla jossa vietimme suurimman osan ajastamme (kahden vesipedon vanhempina. heh) tuli ihanan rento olo. Erityisesti mieleen jäi 30 asteinen allas joka alkoi sisätiloista ja kulki seinän läpi ulos asti. Siellä köllöttelimme ulkoaltaassa ja katselimme talvista saaristomerta. Aika täydellistä sanoisin minä!

Illalla pitkän kylpemistuokion jälkeen laittauduimme huoneissa ja lähdimme leikkipaikan kautta syömään porukalla. Ruoka oli hyvää ja me aikuiset maistoimme jopa kahta eri viiniä illallisen aikana. Ruokailun jälkeen olimme jo ihan valmiina kaatumaan sänkyihin. Me yövyimme tilavassa Classic huoneessa jossa oli sopivasti tilaa koko meidän nelihenkiselle perheelle. Huoneet olivat todella siistit ja lapset nukkuivat kaiken uimisen ja jännittävän lomailun takia kuin tukit koko yön läpi. Todella rentouttava miniloma! Kiitos Naantali Spa!

Oletko sinä käynyt joskus kylpylälomalla yksin tai kenties perheen kanssa?

-Såfin

**Yhteistyössä: Naantali Spa - Naantalin Kylpylä**

Meidän tuleva talo näyttää tältä

Lupasin joitain päiviä sitten jakaa teidän kanssa meidän tulevan talon piirrustuksia. Aiemmin näytin teille muutaman kuvan julkisivusta mutta nyt kun kerran rakennuslupa on saatu niin voin jo olla varma siitä miltä meidän tuleva koti tulee näyttämään. Siksi ajattelin jakaa teille vielä tarkemmat tiedot meidän talosta. Meidän talon piirrustuksista vastaa Plusarkkitehdit-arkkitehtitoimisto joka toteutti meidän toiveiden perusteella tarkat piirrustukset. Talo rakennetaan betonielementeistä eli kyseessä on siis kivitalo. Huopakattoon tulee aurinkoenergiapanelit ja tavoitteena on myös taltioida aurinkoenergiaa erikseen akkuihin. Pelkällä aurinkoenergialla Suomessa ei kuitenkaan pärjää joten otamme lisäksi käyttöön myös maalämmön. Meillä on syytä miettiä lämmitystä ja käyttökustannuksia tarkkaan sillä taloomme tulee paljon neliöitä. Meidän haaveiden toteuttamiseen tarvitaan nimittäin tarkemmin sanottuna 249 m2 + saunaosasto 30 m2. Toivottavasti isoon taloon mahtuu myös paljon tunteita - niitä meidän perheessä riittää! Hihii..

Koska tykkäämme viettää aikaa yhdessä perheen ja kavereiden kesken meidän suurin toive oli iso valoisa oleskelutila jossa yhdistyy keittiö ja olohuone. Haaveilimme funkkishenkisestä talosta jossa on selkeät linjat ja suuret ikkunat jotta luonnonvalo valaisisi mahdollisimman paljon meidän kotia. Lisäksi meidän toivelistalla oli mm. "saunaosasto", terassi sekä kellaritila johon voi joustavasti muokata nukkumatilaa. Kellarin huonejako muokkautuu näillä näkymin vielä tarkemmaksi niin, että jokaiselle meille riittää oma huone. Piirrustuksiin merkityn kuntoilutilan toteuttaminen jää siis myöhemmäksi haaveeksi. Nämä kaikki meidän toiveet yhdistyy meidän mielestä hienosti näissä piirrustuksissa ja voin jo nii-iiin nähdä meidän perheen asuvan tässä talossa

Toivomme, että talomme runko olisi pystyssä jo nyt kesällä jonka jälkeen aloitamme sisä- ja muut asennustyöt. Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan muutamme tasan vuoden päästä uuteen kotiin meidän poikien tulevan koulun viereen! Nyt sormet ristiin, että kaikki menee suunnitelmien mukaan.

Mitä mieltä olet meidän suunnitelmista?

-Såfin

Muumimaailman Taikatalvi

Hei, arvaa ketkä ovat heränneet talviunilta?! Muumipeikko, Muumimamma ja muut hahmot ovat hereillä valmiina halaamaan pikkuvieraita Muumimaailman Taikatalvi-tapahtumassa. Me päätimme tarttua tilaisuuteen ja pakkasimme nyt viikonloppuna autoomme ulkoiluvaatteet ja pienet eväät ja lähdimme ajamaan kohti Naantalia. Matkalla kohti Muumimaailmaa aurinko alkoi paistamaan ja arvasimme, että luvassa olisi oikein mahtava päivä. Lapset istuivat takapenkillä intoa täynnä ja pohtivat yhdessä mitä kaikkia hahmoja saattaisimme nähdä päästyämme perille. Ja voin muuten kertoa, että pienet jalat harvoin kulkevat niin nopeasti kuin ne tekivät nyt kulkiessamme siltaa pitkin joka johtaa Muumimaailman porteille. Kipinkapin, kipinkapin. Hihii..

Meitä vastaanottamassa oli paljon tuttuja hahmoja joita pojat kävivät heti halaamassa ja kättelemässä. Meidän nuorempi tarkisti myös, että Muumipeikolla oli häntä tallessa. Hihii.. Keskelle Muumilaaksoa oli tehty pulkkamäki jossa pian paikalle saavuttuamme järjestettiin pieni kisa. Kisan avauslaskut suoritti Muumipeikko ja Muumipappa ja me saimme kannustaa näitä valkeita hassuja hahmoja koomisen liukurinäytöksen ajan. Tämän jälkeen meidänkin lapset kävivät moneen otteeseen testaamassa pulkkamäkeä ja kummatkin pyörähteli ympäri mäessä naureskellen ja kikattaen. Hellyyttävää. Taikatalvessa oli myös hiihtorata ja paikanpäältä sai lainata suksia tai vaikkapa lumikenkiä. Kävimme tietenkin myös muumitalossa istumassa Muumipapan kirjoitustuolissa ja kurkkaamassa Muumimamman keittiöön. 

Meidän Vaari oli lähettänyt poikien mukana terveiset Nuuskamuikkuselle (koska kummatkin ovat musiikkimiehiä). Kun meidän pojat sitten hieman ujosti kertoivat Nuuskamuikkuselle terveiset, hän naurahti ja sanoi että harvoin ne terveiset Vaareilta tulevat. Näin terveiset on kuitenkin viety perille ja kaikenkaikkeaan vietimme ihanan päivän Muumien seurassa.

Kiitos Muumimaailma!

Muumimaailman Taikatalvi on auki pienille ja vähän isommille seikkailijoille 18.2-26.2.2017.

-Såfin

//Yhteistyössä Muumimaailman kanssa//