2019/09/19

Pari sanaa ruokahävikin vähentämisestä - Hävikkiviikot

Olen innoissani hehkuttanut täällä blogissa ja instagramin puolella sitä miten olemme alkaneet lajittelemaan kaikki meidän perheen jätteet. Aloitimme helpoimmasta päästä ja treenasimme pahvien ja tölkkipakkausten viemistä kierrätyspisteelle (joka muuten sijaitsee vain n. 500 metrin päästä meidän uudesta kodista!). Sen jälkeen aloimme keräämään lasit ja metallit omiin bokseihin ja lopuksi vielä muovipakkaukset. Tölkit ja sanomapaperit olemme kierrättäneet jo pitkään. Tämä on ollut mielenkiintoinen ja super-palkitseva prosessi meille. En olisi koskaan ajatellut, että jätteiden lajittelusta tulee näin hyvä mieli. Melkein tunnen kun sädekehä pään päälläni loistaa. Hihii... Ensi keväänä olemme päättäneet investoida biokompostoriin meidän pihalle. Jätteiden lajittelu on yksi asia, mutta kokonaiskuvaan voi vaikuttaa myös monella muulla tavalla kuten esimerkiksi pienentämällä ruokahävikkiä. Lisäksi on vielä täysin toinen maailma jossa hyvillä valinnoilla voi vaikuttaa jätteiden määrään valitsemalla tuotteita joiden pakkauksiin ei ole käytetty paljon materiaalia sekä mm. käyttämällä kestovihannespusseja, bioelmukelmuja ja muita uusiokäytettäviä pakkauksia. Keinoja on monia, mutta juuri nyt meidän perheessä pohditaan ruokahävikkiä...

Suomalaiset heittävät keskimäärin 6% ostamastaan ruuasta pois. Henkilöä kohden tämä tarkoittaa 20-25 kiloa vuodessa. (lähde: hävikkiviikot) Eniten meidän perhettä harmittaa puolikäytetyt ruokaainepurkit, kuten esimerkiksi avatut taco-salsat, hillopurkit ja maustekastikkeet. Huomasimme jääkaapin ylähyllyn täyttyneen näillä puoliksi syödyillä purkeilla. Emme ole ajatelleet sen kummemmin koko asiaa vaan heitämme avatun purkin ylähyllylle ja annamme sen olla siellä kunnes se jossain vaiheessa löytää tiensä roskikseen. Lisäksi suuria määriä ruokahävikkiä syntyy meidän perheessä kuivakaapista ja leipäosastolta. Emme leivo kovin usein ja kuivakaapissa on siksi avattuja pakkauksia ruisjauhoja, leseitä jne. joita olemme käyttäneet yhden reseptin toteuttamiseen. Pakkaukset jäävät seisomaan kaappiin ja lopulta vanhenevat ja heitämme ne pois. Tuoreruuan suhteen olemme jo aika hyvin oppineet käyttämään kaikki valmistamamme ruuat. Silti arvioisin että heitämme tällä hetkellä jopa 10% ostamastamme ruuasta pois. Järkyttävää.

Ruokahävikkiviikot meidän perheessä: Olemme päättäneet ottaa kaksi viikkoa timeouttia meidän ruokaostoksiin. Lähtökohtaisesti kaivamme näinä viikkoina kaapista kaikki ainekset ja pyrimme näin tyhjentämään varastoja, jottei ruoka pääsisi vanhenemaan. Toki ostamme ruokaa kaupasta myös tänä aikana, mutta vain täydentääksemme annoksiamme. Esimerkiksi: jääkaapissa puoliksi syöty tacosalsa, kuiva-ainekaapissa yksi takahyllylle unohdettu tortillapakkaus ja maustekaapista löytynyt guacamolemausteseos on jo puolet tortilla-illallisesta. Ja saamme kuivakaapista löytyvästä pian vanhentuvasta pestosta ja avatusta pastapaketista jota täydennetään cashew pähkinöillä ja fetajuustolla kivan illallisen. Ruokahävikkiviikoilla käytämme jokaisella annoksella jo jotain kaapista löytyvää - aina ei tarvitse ostaa uutta. Kaappien tyhjentämistä voisi tehdä systemaattisemminkin, mutta nyt opitaan uutta käyttäytymismallia kahden viikon intensiiviajanjakson ajan.

Pysyvämpiä muutoksia hävikin vähentämiseksi: Yksi suurimmista ongelmista Suomessa on mm. poisheitetty leipä. Me tartumme tähän ongelmaan tästä lähtien pakastamalla kaikki paitsi se leipä jota juuri sillä hetkellä syömme. Ostamme  yleensä viikossa 2-3 pakkausta leipää ja nyt laitamme siis näistä puolet heti pakkaseen. Pakkasen käyttämistä voisimme muutenkin tehostaa. Isosta makaroonilaatikosta voisi suoraan pakastaa jo yhden koko perheen annoksen odottamaan. Tuoreaineksia ostamme jo tälläkin hetkellä pienemmissä erissä, jotta varmasti käytämme ne kaikki. Lisäksi ainakin kerran kuussa pitää alkaa leipomaan hävikkisämpylöitä. Näillä pääsemme jo vähän matkaa eteenpäin hävikin vähentämisessä.

Mietitkö sinä usein ruokahävikkiä..?

-Såfin

Ps. Luin myös jännästä baarista jotka tekevät hävikkiaineksista drinkkejä! Pitää ehdottomasti testata joskus.

PPS. Oikeasti ruokahävikkiviikot olivat jo viime viikolla, mutta minusta näitä voi harrastaa milloin vain.

PPS. Vielä suurempi ongelma hävikkiruokaketjussa on ruokaketjujen osuus kaikesta valmistetusta ruuasta (18%) , mutta tämä on jo aihe erikseen. 

PPPS. Nyt minä lopetan.. :)

2019/09/18

21 kuvaa meidän kodista

Tulin tässä miettineeksi meidän kodin sisustusta ja sen tyyliä. Täällä blogissa on pian ollut esittelyssa melkein kaikki uuden talomme huoneet. Kun keväällä 2018 muutimme juuri meidän uuteen juuri valmistuneeseen taloon uskoin, että huoneet olisivat todella yksinkertaisesti sisustettu ja että sama tyyli jatkuisi läpi talon. Niin ei kuitenkaan käynyt. Minulla on aina ollut tarvetta väripilkuille ja itseasiassa viime aikoina olen alkanut kaipaamaan myös värejä isoille pinnoille. Pikkuhiljaa meidän uuden talon sisustustyyli on alkanut muodostumaan pienien ja välillä isompienkin hankintojen myötä. Meidän uuden talon tyyli on siis sekava, mutta hauskalla tavalla myös yhteenkuuluva. Jokaisessa tilassa on jokin katseenvangitsija ja pieniä erikoisia detaljeja. Sääntönä olemme pitääneet vain sen, että jokainen hankkimamme sisustusesine pitää herättää iloisia tunteita. Ehkäpä siksi, meidän huoneet eivät ole peräisin sisustuslehdistä vaan täysin omanlaisensa..



On hauska huomata, että kotimme on saanut persoonallisen ilmeen vaikka muuton jälkeen keskityimme vain huoneiden täyttämiseen huonekaluilla jollain konstein. Meidän uudessa kodissa oli nimittäin enemmän huoneita kuin vanhassa kodissa ja pinnat näyttivät tyhjiltä ja persoonattomilta muutomme jälkeen. Olemme uskaltaneet tehdä erikoisiakin hankintoja. Hankimmme mm. keltaisen sohvan Vepsäläiseltä, kunnostimme 50-luvun sohvan olohuoneeseen ja eteiseen hankimme aurinkoa muistuttavan suuren bambupeilin. Pinnoissa emme tyytyneet vain valkoiseen vaan maalasimme esimerkiksi lasten huoneissa olevat seinät kolmella eri värillä geometrisellä tyylillä. Lisäksi olemme erityisen iloisia meidän olohuoneen ja keittiö kalanruotoparketista.

Lipastoilla ja hyllyillä on koriste-esineitä ja aarteita jotka olemme ostaneet reissuilta ja löytäneet mitä erikoisemmista paikoista. Olohuoneessa on myös esineitä eri aikakausilta jotka olemme hankkineet ihan huutokaupasta kuten meidän alkuperäistuotantoa oleva Diamond-chair ja 50-luvun konjakinvärinen lipasto. Esillä on mm. myös isoäidiltäni peritty vanha sohvapöytä. Kaikki ei toki ole vanhaa vaan olemme yrittäneet luoda kivan kontrastin vanhan ja uuden välillä. Meidän kylpyhuoneet ja sauna on selkeätyylisiä ja vaaleita. Myös eteinen on vaalea ja raikas. Vaikka meidän talon sisustus ei ole millään tavalla vielä valmis, olen silti jo valmis kutsumaat tätä kodiksi. Huoneet ja nämä seinät tuntuvat juuri omilta ja tulen aina hyvälle tuulelle meidän kodin sisustuksesta.

Onko sinun kodissa persoonallinen tyyli..?

-Såfin

2019/09/17

Kun vain suorituksilla on väliä

Huomasin itsessäni jotain erittäin pelottavaa viime viikon loppupuolella. Olin hyvin pettynyt siihen mitä kaikkea olin saanut aikaiseksi. En ollut tyytyväinen oikein mihinkään. Olin allapäin koska minusta asiat eivät olleet edenneet niin kuin niiden olisi pitäneet. Harmitti. Elän ja suunnittelen omaa ja perheemme arkea aina viikon aikajänteellä. Teen kalenterimerkintöjä mutta sen lisäksi rakennan päässäni listoja siitä mitä kaikkea pitäisi hoitaa - ns. metatyötä. Kun istuin yksin sohvalla, samalla kun muu perhe oli hoitamassa pari asiaa, vaivuin ajatuksiin - huomaisin, että soimasin itseäni siitä, että niin moni asia oli hoidettu huonosti tai ei ollenkaan viime viikolla. Luin reilu viikko sitten kirjan suorituskeskeisestä maailmastamme jossa oli hyvää pohdintaa juuri tähän liittyen. Aloin miettiä sitä millä perustein oikein istuin tässä torumassa itseäni ja aloin miettimään oliko minulla sittenkään kunnollista perustelua olla tyytymätön itseeni..


Huono liikuntaviikko - jäi ne perjantain treenitkin välistä. 
Todellisuudessa kävin yhdellä rankalla flow-joogatunnilla, tein yhdet salitreenit, kävin reilun tunnin mittaisella kuntokävelyllä ja olin lasten kanssa uimassa. Täytyy sanoa, että minun odotukset itseäni kohtaan on ehkä liikunnan suhteen kohtuuttoman suuret. Menneen viikon liikunnat eivät ehkä olleet määrällisesti mitään huipputasoa, mutta ehdottomasti riittävät tällaiselle keskellä pahimpia ruuhkavuosia elävälle äitihahmolle.

En suonut lapsilleni riittävästi uusia kokemuksia ja elämyksiä.
Todellisuudessä kävimme veneilemässä, hohtominigolffaamassa, yövytimme esikoisemme kaverin meidän luona, testasimme uutta ruokalajia (muikkuja), järjestimme synttärijuhlat Hoplopissa ja kävimme Kurpitsakarnevaaleilla. Minua oikein naurattaa, että oikeasti ajattelin, että tällainen määrä ei riittäisi meidän lapsille. Pöh..

Emme edistäneet ja/tai pitäneet huolta meidän kodista menneellä viikolla. 
Todellisuudessa järjestimme rikkinäisen pesukoneemme huollon, kokosimme uuden sohvapöydän meidän terassille, kävimme läpi ja siivosimme yhden rojulaatikon, haimme kotiin yhden kunnostettavan tuoliprojektin, ruuvasimme kiinni temppuilurenkaat lastenhuoneeseen ja keitimme puolukkahilloa. Tässä on oikeasti ihan riittävästi useammalle viikolle. Sen sijaan pitäisi olla ylpeä miten paljon oikeasti teimme.

Emme kerenneet nähdä tai pitää yhteyttä meidän kavereihin ja perheeseen. 
Todellisuudessa sovin yksistä teatteritreffeistä ystävän kanssa, kenen kanssa en ole viettänyt aikaa todella pitkään aikaan, näimme minun siskojani ja vanhempiani äitini synttäri-illallisella, vietimme ihanaa iltaa ystäväperheen kanssa keittäen ensimmäistä kertaa koskaan simpukoita itse, sekä törmäsimme sattumalta yksi ilta meidän hyviin kavereihin veneilysatamassa. Kävin myös koulun vanhempaintoimikunnan vuosikokouksessa verkostoitumassa. Kaikki tämä on oikeasti riittävää. 

Tällaisia pieniä itsesolvaavia ajatuksia minulla oikeasti oli päässä ja niiden perusteella olin sitä mieltä, että viikko oli ollut "huono". Ajatelkaa!! Miten tällaisista ajatuksista pääsisi eroon? Tällainen asioiden purku pienempiin osa-alueisiin auttoi ainakin minua tällä kertaa - ehkä kaikki ei olekaan niin huonosti kuin kuvittelin. Kaikista paras olisi kuitenkin se, etten keskittyisi suorituksiin ja suunnitelmiin niin paljon vaan tekisin vain sen mikä tuntuu hyvältä juuri sillä hetkellä..

-Såfin

2019/09/16

Kurpitsakarnevaalit

Me kävimme viikonloppuna pyörähtämässä perinteisillä Kurpitsakarnevaaleilla Koiramäen pajutallilla. Tämä on ollut ihana tapahtuma jossa me olemme käyneet joka vuosi niin kauan kun pojat ovat olleet pienet. Tämä tapahtuma tuo mukanaan myös syyskauden aloituksen meidän perheelle. Esillä on kurpitsoja ja erilaisia ulkokoristeita ja lapsille on karusellia, narunvetoa ja keskellä pajutallin pihaa komeilee mm. alpakat ja lampaat. Enää emme saa poikia karuselliin, mutta silti he ovat aina innoissaan lähdössä meidän mukaan tapahtumaan. Rakastan Kuripitsakarnevaalien tunnelmaa. Ihmiset ovat valmistautumassa syksyyn ja luonto muuttuu pikkuhiljaa värikkäämmäksi. Minulle syksy merkitsee ajanjaksoa jolloin otetaan viltit ja kynttilät esille ja kotia koristellaan kurpitsoilla ja kauniilla ulkokukilla. Niin olemme myös tehneet. Meidän ruokapöydässä on jo tuikkukuppi, keittiössä värikkäät kurpitsat koristelevat meidän työtasoa ja keitin myös viikonloppuna puolukkahilloa. Olen siis ihan syystunnelmissa. Jos jostain niin syksystä ja sen tunnelmasta tulee mieleen tanskalaisperäinen sana "hygge"..



Kerkesimme juuri ja juuri katsella kauniita koristeluja Pajutallin pihassa kun jouduimme juoksemaan sisään suojaan sateelta. Istahdimme tupaan ja isi-ihminen kantoi meidän pöytään ulkomyymälästä juuri paistetut vohvelit. En ollut tajunnutkaan, miten tunnelmallista tässä paikassa on myös sateella. Ikivanhat rakennukset ovat jo itsessään ihanan idyllisiä, mutta siinä kun istuimme vanhassa puupöydässä syömässä meidän vohveleita ja katselimme sadetta ohuen ikkunan läpi totesin, että tämä on kesän lisäksi yksi minun lempi vuodenaikoja. Ei liian synkkää vaan luonnon väriloistetta, syksyn tuoksua, marjastamista ja sienestämistä (vaikka en itse osaa sienestää... heh).

Päätin täällä tapahtumassa, että tänä syksynä haluan ostaa itselleni uuden viltin. Sellaisen ihanan pehmeän ja suuren viltin jonka alle voi käpertyä. Lisäksi haluan meidän uudelle terassille myös uudet lyhdyt tuomaan tunnelmaa. Pian saa myös ottaa esille kausivalot ilman, että ne aiheuttavat hämmennystä ja mielipahaa naapurustossa. Syksy on ihana aikaa.

Pidätkö sinä syksystä?

-Såfin

PS. Jouluun on alle 100 päivää.. :)

2019/09/13

Lasten synttärijuhlat oman kodin ulkopuolella - uhka vai mahdollisuus?

Olen sellainen stressaaja-tyyppi joka kokee paljon paineita juhlien järjestämisestä. Minulle on tärkeää että kaikki viihtyy ja juhlien aikana säntään ympäri kuin päätön kana ja yritän ylläpitää hyvää tunnelmaa. Tiedän, että stressaan osittain turhaa. Silti rakastan juhlien järjestämistä YLI KAIKEN. Kiireisen arkirallirumban keskellä on kuitenkin tänä vuonna ollut haastavaa löytää aikaa meidän esikoisen kaverisynttäreille jonne hän halusi kutsua kaikki luokan pojat ja muutaman kaverin jääkiekkojoukkueesta. Laskimme yhteen nimet listalla ja totesimme että poikia olisi 15. Hikipisarat nousi otsalleni kun mietin tätä n. 8-vuotista laumaa juoksemassa meidän kotonaan edestakaisin kiviportaissa, törmäilemässä oviin ja leikkimässä sotaa. Kaikella rakkaudella siis. (heh) Päätimme heittäytyä hulluksi ja ensimmäistä kertaa kokeilla jotain ihan uutta. Juttelimme esikoisemme kanssa ja päätimme yhdessä, että järjestäisimme kaverisynttärit HopLopissa.  Koko 8 -vuotisen uramme aikana vanhempina emme ole tehneet tällaista. Olemme aina järjestäneet perinteiset juhlat kotonamme. Ehkä oli korkea aika kokeilla jotain uutta?!

HopLopissa oli superhelppoa järjestää juhlat. En siis kertaakaan edes soittanut minnekkään vaan varasin vain mieluisan huoneen heidän verkkopalvelusta ja löimme lukkoon ajankohdan juhlille. Googlettelin keskustelupalstoja ja selvitin mitä kaikkea tulisi ottaa huomioon tällaisia juhlia järjestäessä. Olin yllättynyt. Kaikkialla luki vain, että muistakaa ottaa mukaan kassi lahjoja varten. Ei muuta. Silti olin valmistautunut hikoilemaan ja säntäilemään ympäri, mutta EI. Arvatkaa mitä minä tein. Ohjasin lapset kassalle saamaan leimat ja katsoin kun lapsilauma katosi HopLopin käytäville. Jäin kahvilaan seisomaan suu auki. Minä järjestin juhlat mutta oikeastaan seisoin vain parin muun vanhemman kanssa juttelemassa. Minua nauratti. Hikinauha, uhreiluvaatteet ja tankkaamani vesi oli turhaa. Henkilökunta kuulutti hetken päästä juhlaseuruetta saapumaan avaruusteemaiseen juhlahuoneeseen ja kävi läpi säännöt.

Lapset olivat punaposkisia ja hikisiä hetken leikkimisen jälkeen. Heille upposi hyvin tilaamamme hampurilaiset ja pizzapalat.  Ehkä yksi syy hyvään ruokahaluun oli se, että olimme varanneet ruokailun alkavaksi vasta kl 18. Lisäksi tarjolla oli myös popcornia, karkkia, keksejä ja lopuksi jäätelökakkua. Hinnaksi näille juhlille tuli n. 25 €/lapsi. Verrattuna siihen, että olisimme järjestäneet juhlat kotona tämä tuli ehkä 30% kalliimmaksi. Silti minusta tuntuu, että se oli sen arvoista. Kun lapset ruokailun välissä karkasi leikkimään me vanhemmat isuimme synttärihuoneessa juomassa kahvia ja syömässä ylijääneitä hampurilaisia. Satunnainen juhlija tuli välillä kysymään missä vessa oli ja saisiko lisää juotavaa. Olin niiiiiin helpottunut. Tällaisten juhlien järjestäminen oli tosi hyvä juttu tähän meidän muuten niin hektiseen syksyyn. 

Olen ihan "all in" tämän tyyppisten synttärijuhlien järjestämisen suhteen! Meidän 8-vuotiaan viimeiset sanat ennen kun hän nukahti samana iltana oli "kiitos äiti ja isä, että sain järjestää tällaiset juhla". Aaaw. Lasten synttärijuhlien järjestäminen oman kodin ulkopuolella on todellakin mahdollisuus. Ihan huippua! Oma stressitaso oli 10% ja lasten hauskuustaso oli 120%. Aika hyvä combo. 

Onko teillä kokemusta tällaisista juhlista? Missä te olette järjestäneet juhlia?

-Såfin

2019/09/11

Viimeisiä viedään - en halua!

Eilen minuun iski haikeus. Syksy yllätti jälleen nostattamalla kunnolliset lämmöt ja sen sijaan että olisimme syöneet kanatortilloja kotiruokapöydän ääressä päädyimme extempore pakkaamaan kylmälaukun ja lähteä veneilemään. Kun siinä istuimme poikien kanssa käärimässä tortilloja veneen kannella niin tajusin miten ikävä minulla on kesää. Niitä helteisiä ja välillä pilvisiä mutta aina kiireettömiä päiviä. Niitä minulla on ikävä. Siksi eilinen päivä ja ilta oli ihana. Se oli pieni muistutus siitä, että kesää kannattaa odottaa. Me ajelimme Espoon suuntaan ja nautiskelimme maisemista. Meitä seurasi kaksi vesiskootteria jotka hyppivät meidän veneen jättämissä aalloissa. Näimme soutukilpailuja, lapsia jotka harjoittelivat purjehtimista ja muutaman suppalijan. Myös heillä oli tarve nautiskella kesästä vähän ekstra pitkään. Kaikki tuntuivat nauttivan niin kuin tämä olisi viimeinen kerta vesillä..

Mielessäni tiedän, että tämä oli tämän kesän viimeisiä veneilyiltoja. Aurinko laskee jo niin aikaisin, että valoisalla tehdyt retket ovat harvassa. Kaislat rantaviivoilla on saanut tutun rusehtavan värin, mutta puut ovat edelleen yllättävän vihreitä ja elinvoimaisia. Puiden ruskaa ei ole huomattavissa näillä leveyspiireillä vielä lainkaan. Mutta kesä on ohi, se tuoksuu ilmassa. Sen huomaa kalenterin merkintöjen määrästä ja ajatuksista jotka karkailevat poikien välikausivaatteisiin ja talvitamineihin. Tulevien viikkojen aikana tulemme lyömään lukkoon veneen nostot ja mökkien talviteloille laittamiset. Varaamme pikkujouluviikonloput täyteen erilaisia juhlia ja menoja ja siistimme pihaa syksyä varten. Viimeisiä siis viedään. Mutta just nyt, just nyt katseeni viipyilee vielä hetken auringossa kimaltelevassa vedessä. Sallin itseni uppoutua ajatuksiin. Lähellä vettä, täällä saarien välissä olen omimmillani ja isi-ihminen nauraa minulle, että minun pitäisi muuttaa saaristoon. 

Miten sinä - oletko innoissasi menossa kohti syksyä ja talvea?

-Såfin

2019/09/10

Yllätysmatka lapsille

Me olemme jo vuoden verran saaneet kuulla pyyntöjä ja aneluja meidän pojilta. Heidän pitäisi kuulemma päästä käymään Lontoossa mahdollisimman pian. Mutta miksi kaksi alakouluikäistä hinkuaa reissua Lontooseen?! Noooh.. syy on ihan selvä. Koska heidän suuri idoli Harry Potter on saanut alkunsa siellä. Me olemme jo pitkään miettineet ovatko lapset jo riittävän vanhoja kokeakseen Lontoon nyt 5- ja 8-vuotiaina. Muistavatko he tätä reissua sitten vanhempana? Lontoo on paikka joka ehdottomasti kuuluu niihin "must see" paikkoihin mutta toivomme, että lapset osaisivat arvostaa matkaa myös muusta näkökulmasta kuin vain Harry Potterin synnyinkaupunkina. Koska tämä yhä useammin on noussut keskusteluihin päädyimme pohdinnan jälkeen siihen, että kumminkin ostaisimme perheelle matkan Lontooseen. Tavaralahjan sijaan tulemme siis tänä vuonna antamaan pojille tällaisen yllätysmatkan joululahjaksi..

(Picture: Stasher)

Olisi huikeaa jos jollekin reissupäivälle onnistuisimme saamaan liput Warner Bros-studiolle jossa pääsee tutustumaan Harry Potterin rekvisiittaan ja elokuvan teon jännään maailmaan. Liput ovat kuitenkin todella haluttuja, joten tulemme olemaan kärppänä jonottamassa lippujen myyntiin tuloa nyt myöhemmin syyskuussa. Jos emme onnistu, tulemme tietenkin käymään Harry Potterin 9 3/4 Kings Cross juna-asemalla ja vierailemaan muissa Harry Potter-kohteissa ympäri kaupunkia. Lisäksi tietenkin Madame Tussauds, London Bridge ja Big Ben ovat meidän listalla nähtävyyksien kohteista jotka haluamme näyttää lapsille. Haluamme viedä lapset (ja itsemme.. heh) suureen kauppakeskukseen Harrodsiin ostoksille, syödä Fish 'n Chipsejä lontoolaisessa pubissa ja ajaa kaksikerroksisessa punaisessa bussissa. Tällä kertaa olemme reissussa huikeat 4 yötä, mikä on pidempään kuin olemme olleet yhdessäkään muussa all-city kaupunkikohteessa. Toivottavasti aika riittää kaikkeen. Minä ja isi-ihminen olemme käyneet töiden puolesta lukuisia kertoja Lontoossa, mutta siitä on paljon aikaa kun viimeksi olemme olleet turisteja tässä kaupungissa. Iiik -jännää..

En malttaisi odottaa joulua ja sitä, että saamme nähdä lasten ilmeet kun he saavat tietää yllätysmatkastamme!

Onko sinulla vinkkejä mitä kaikkea hauskaa Lontoossa voisi tehdä lasten kanssa? 

-Såfin

2019/09/09

Viikonlopun parhaat (ja yksi vähän huonompi homma)

Meillä on aika eriskummallinen viikonloppu takana. Meidän perhe on viettänyt vapaapäiviä hieman eri osoitteissa, mikä on meille poikkeuksellista. Minä jäin esikoisemme kanssa kaupunkiin kun isi-ihminen ja meidän kuopus torstaina suuntasi mökille rakentamaan terassi-laituria. Olin suunnitellut, että saamme viettää kahdenkeskeistä aikaa esikoisemme kanssa, mutta yhtäkkiä olinkin yksinäinen äiti kotona sillä minun pieni seuralainen lähti yllättäen kaverinsa kanssa katsomaan lätkäpeliä ja toisena iltana hän oli kaverinsa luona yökylässä. Tilanne oli siis hyvin poikkeuksellinen. Olin yksin kotona, ja jouduin pitää itseni kiireisenä jotten tuntisi niin suurta haikeutta siitä, että lapseni kasvavat ja pärjäävät jo melko itsenäisesti. Onneksi sain perjantai-illaksi seuraa kun hyvä ystäväni tuli kokkailemaan kanssani..

Tänä viikonloppuna olemme..

- Kokanneet 3 ruokalajin vegaani-illallisen ystävän kanssa. Se oli hauska haaste. En koskaan aiemmin ollut testannut tehdä kokonaista illallista näin. Me teimme onneksi ruokaa yhdessä, joten en kerennyt kokea kovin paljon stressiä ruuan mausta. Kaikki ruokalajit onnistui hyvin. 

- Rakentaneet ja uudistaneet mökkimme terassilaituria. Se on ollut huonossa kunnossa ja nyt on kiva kun pääsemme ensi kesänä viettämään aikaa taas ihan uudella ja hieman isommalla terassilla. Jee.

- Viettäneet minun siskon ihanan pojan 1-vuotissynttäreitä kaunissa merellisissä maisemissa. Kakku oli tehty hänen suosikkihahmonsa mukaan lampaaksi. Oli kiva nähdä koko suurperhettä näin iloisissa merkeissä.

- Olen lukenut melkein kokonaisen kirjan. Kirjan nimi on "Bara lite till" ja kertoo naisesta ja maailmasta jossa vain suorituksilla on merkitystä. Huikeaa luettavaa - voin joissain määrin samaistua.

- Nähneet miten toinen pojistamme nukahtaa kesken legoleikkien sohvalle. Yöpyminen kaverin luona edellisenä iltana oli ilmeisesti ollut aika rankkaa. Onneksi pienet päikkärit piristää kivasti. 

- Osallistuneet valtakunnalliseen Read Hour-kampanjaan lukemalla muumikirjoja yhdessä lasten kanssa. Tosin havahduimme tähän puuhaan vasta n. 20 minuuttia ennen tunnin loppumista. Hihii.. 

- Viettäneet iltaa kaveriperheen kanssa jota olemme nähneet aivan liian vähän viime aikoina. Oli hauska huomata miten ihanasti ja rauhassa (!!) lapset leikkivät yhdessä vieläkin, vaikka olemme nähneet harvemmin. Lapset pitivät meille kolme teatteriesitystä jossa ei aina välttämättä päästy ihan perille siitä mikä juoni oli, mutta lasten asut ja innostus oli silti huikeaa.

- Koonnut yhden naisen voimin meidän uuden sohvapöydän. Hyvä minä! Meidän uusi sohvapöytä on kaunis ja se on hieman erilaisesta materiaalista, nimittäin bambusta. Ehkä vielä jossain vaiheessa esittelen sitä täällä blogissa. 

- Pesseet meidän toisen kylpyhuoneen KAIKKI laattasaumat ja muut pinnat höyrypesurilla. Se oli aikaavievää hommaa, mutta kannatti. Valkoiset pienet (melkein) mosaiikkilaatat ovat kauniit, mutta myös työläät pitää puhtaana. 

- Nukkuneet myöhään kumpanakin viikonloppuaamuna. Itse heräsin toisena päivänä kello 9.15 ja toisena 9.05 lapset muutaman minuutin aiemmin. En muista milloin viimeksi olisimme nukkuneet myöhään kumpanakin aamuna. Nukuin myös kahden tunnin pituiset päiväunet lauantaina. Hups. Voisi siis sanoa, että olen ladannut akkuja oikein kunnolla.

- Sitten se huonompi homma. Illalla sunnuntaina kun laitoimme viimeisen pyykkikoneellisen pyörimään meidän koko kodinhoitohuone täyttyi oudolla äänellä. Meidän pyykinpesukone kuulosti lähinnä helikopterilta. Kone pyöri onneksi loppuun jonka jälkeen se sammui, eikä siihen enää saanut virtoja päälle. Saimme pyykit ulos. Rummun kiinnityksessä on luultavasti irronnut pala ja 4 vuoden yhteinen taival taitaa on ohi. Sen pituinen se. Äh. Minua harmittaa aina tällaiset ylimääräiset haasteet jotka kuormittavat meidän arkea. Koneessa taisi kuitenkin olla 5 vuoden takuu. On se huonoa, että nykyään koneet eivät kestä edes viittä vuotta normaalissa käytössä.

Miten sinun viikonloppu meni?

-Såfin