2019/02/28

Äitinä minä olen..

Olen monesti miettinyt sitä mitä lapseni ajattelevat minusta äitinä. Tahtotila sekä todellisuus on aina kaksi eri asiaa. Haluan olla loistava äiti ja viettää super-paljon aikaa lasten kanssa mutta todellisuus on usein jotain ihan muuta. Lapsiperheen arkeen tulee aina mutkia matkaan ja vaikka aina suunnittelee, että aikoo olla huippuhyvä äiti niin vastoinkäymiset vaikuttavat vanhemmuuteen joka päivä. Aina tulee tikkuja sormeen, juomalasit kaatuu ja välillä kiireellinen työasia menee edelle. Kaiken summa on johtanut siihen, että olen tietynlainen äiti. Mutta minkälainen se sitten on?

Äitinä minä olen..

.. Äärimmäisen oikeudenmukainen. Tämä on jotain mitä olen oppinut omalta äidiltäni. Huomaan, että lapset  jo nyt ovat todella tuohtuneita siitä jos he kokevat, että heitä on kohdeltu epäoikeudenmukaisesti tai jos toinen on saanut jotain mitä toinen ei. 

.. Lähestyttävä. Olen sellainen kenen syliin on helppo tulla ja aina jos jokin itkettää tai pelottaa. Minun mielestä paras lääke kaikkiin suruihin on pitkä hali jonka jälkeen on helpompi keskustella asioista. Olen ylpeä siitä, että (omasta tempperamentista huolimatta) osaan rauhoittua hankalassakin tilanteessa aina ensiksi halata ja vasta sitten aletaan ratkomaan ongelmaa. 

.. Melko ankara, etenkin silloin kun lapset rikkovat meidän kodin sääntöjä kuten esimerkiksi, että juomalasin kanssa ei kuljeta ympäri kotia. En siedä sitä, että toista kiusataan tai että lapset tappelevat keskenään. Olen myös ankara silloin kun lapset eivät hiljene silloin kun on toivotettu hyvää yötä. Äitienpäiväkortissa esikoisemme oli kirjoittanut "Äiti tahtoo kaikista eniten: kilttejä lapsia". Se on totta. Hihii..

.. Suunnittelija ja touhottaja. Olen se joka järkkää leikkitreffejä, menoja ja matkoja koko perheelle. Ja meidän lapset tietävät minun roolin tässä yhtälössä. Aina jos he haluavat tehdä jotain tai lähteä jonnekkin he tietävät, että heidän kuuluu myydä idea minulle ensin. 

.. Vakava. Tietyissä asioissa minä olen aina se joka laittaa pisteen liian vilkkaalle leikille. Olen meistä vanhemmista se vakavampi. Se joka "aina sanoo ei". Tämä on rooli jonka jomman kumman vanhemman pitää ottaa ja meidän perheessä se olen minä. 

.. Rauhoittava. Sellainen kenen kanssa lapset haluavat lukea, askarrella, leipoa ja pelata. Lapset tykkäävät jutella, puuhastella ja istua piirtämässä minun kanssa. Isin kanssa he puolestaan halauavat pelata säbää, rakentaa isoja autoratoja tai leikkiä vauhdikasta lumisotaa. Kun lapset haluavat rauhoittua he hakeutuvat siis minun luokse. Aika stereotypinen jako. Heh. 

.. Itsekäs aina välillä. Olen viime aikoina huomannut, että olen parempi äiti silloin kun aina välillä saan hengittää. Siksi otan aikaa omille treeneille ja lukuhetkille. Toisaalta minusta on myös tärkeää, että lapset ymmärtävät että myös heidän vanhemmat ovat yksilöjä eikä ole olemassa pelkästään heitä varten.

.. Kärsivällinen opettaja kun pitää oppia uutta. Minulla on pitkä pinna mm. silloin kun pitää auttaa lapsia esim. läksyjen kanssa. Minä jaksan istua vieressä ja tavata samaa sanaa kunnes sen kirjoittaminen onnistuu. Meidän isi-ihminen taas on paaaaljon parempi opettamaan muita taitoja kuten pyöräilemistä, luistelua jne. 

On hyvä huomata, että meidän kahden vanhemman hyvät ja huonot puolet täydentävät toisiaan. Jos minä olen hyvä opettamaan meidän isi-ihminen on hyvä siinä, että saa lapset liikkumaan erilaisilla vilkkailla peleillä ja leikeillä. Hän on se joka on enemmän extempore ja tarttuu hetkeen ja minä puolestani suunnittelen kaiken etukäteen hyvin tarkkaan. Kummallakin on sama mooraali ja kunnianhimo lasten kasvattamisen suhteen, mutta toteutamme sitä omilla keinoilla. 

**

Nappaa itsellesi haaste. Kerro rehellisesti minkälainen äiti sinä olet?

Haastan mukaan: Ihan vaan tavimutsi-blogin Ilonan, Pandamama-blogin Piritan, Marialla-blogin Marian, Äiti on vähän väsynyt-blogin Sannin ja Kotiäidin elämää-blogin Nannan.  

-Såfin

2019/02/27

Valkoinen eteinen lapsiperheessä

Kun suunnittelimme nykyistä taloamme jota aloimme rakentamaan reilu vuosi sitten meillä oli hyvin selkeä kuva siitä minkälainen eteinen talossa pitää olla. Kaikki tietävät miltä tuntuu painia lasten ulkovaatteiden kanssa liian ahtaassa, pimeässä eteisessä. Halusimme tehdä meidän eteisestä täyden vastakohdan. Halusimme, että eteinen on valoisa, vaalea ja siinä saisi olla reilusti tilaa.  Emme välittäneet siitä, että "neliöitä menee hukkaan" koska voisin väittää, että korkeimmat sykkeet ja pahimmat ahdistuksen hetket koetaan eteisessä kun lähtö on viivästynyt tai kun ulkovaateiden pukeminen ärsyttää. Jokainen ratkaisu jolla pystyimme alentamaan tämän tyyppistä stressiä oli tervetullut meidän kotiin. Niinpä päätimme seuraavat asiat: Eteisessä pitää olla paaaaaljon säilytystilaa niin, että jokaisella on oma kaappi. Eteinen pitää olla valoisa ja siinä pitää olla ikkunaa, peilipintaa ja vaaleita seiniä. Eteisessä pitää olla niin paljon tilaa, että koko perhe voi heittäytyä laittialle makaamaan yhtä aikaa. Ja tältä lopputulos näyttää..

(Matto: Pappelina, Naulakko (saatu): Jollyroom / Alice & Fox, Jakkara: Ellos Home. Laatat: Abl-Laatat, Liukuovikaapit: Puustelli)

Kauhistelimme ensin valkoisen laatan valitsemista meidän eteiseen. Mehän olemme lapsiperhe. Tiesimme, että valkoinen väri tuo valoa, mutta samalla siinä näkyy kaikki likaiset kengänjäljet ja hiekat. Päätimme silti uskaltautua. Valitsimme valkoisen laatan jonka pinta on hieman elävä, eli se antaa anteeksi pienimmät liat. Täytyy myöntää, että imuroimme eteistä usein ja pesemme lattiaa vähintään kerran viikossa. Mutta se on sen arvoista. Lisäksi meillä on onneksi kura-eteinen alakerran sisäänkäynnillä, jota käytämme pahimpaan kura-aikaan. Valkoinen eteinen on hieman työläämpi pitää puhtaana, mutta raikkaus ja tilan tuntu on jokaisen imuroinnin arvoinen. Meidän eteisessä on myös Pappelinan valkoinen muovista tehty matto joka yhtälailla pysyy puhtaana pyyhkimällä märällä rätillä. Lisää tilan tuntua saamme sillä, että lapset ripustavat käyttövaatteensa esillä olevaan naulakkoon. En tiedä miksi, mutta meidän lapset eivät koskaan laita takkejaan henkareihin. Naulakko on puolestaan toiminut yllättävän hyvin. 

Eteisessämme on neljä isoa liukuovikaappia. Yhdessä kaapissa meillä on isot laatikot pipoille ja hanskoille. Niiden yläpuolella on hyllytilaa repuille, käsilaukuille ja tietokonelaukuille jottei ne lojuisi aina lattialla. (Todellisuudessa ne ovat silti osan ajasta lattialla ja kaapin hyllyt ovat tyhjillään. Heh.). Poiken takit ja ulkovaatteet ovat tällä hetkellä yhdessä kaapissa ja minulla ja isi-ihmisellä on omat kaapit takeille ja kengille. Parasta on kuitenkin se, että kaikkien kaappien kolme ylähyllyä on tarkoitettu kesällä talviulkovaatteiden säilytykseen. Kaikki meidän ulkovaatteet ovat siis eteisessä - aivan huikeaa. 

Meidän eteisessä on yhtälailla kuin meidän olohuoneessa lattiasta kattoon ulottuva ikkuna. Teimme ulkoporraskäynnin toiselle puolelle puuritilän joka hieman suojaa näkyvyyttä. Muuten meille sisälle näkisi ihan suoraan kadulta. Vaikka joku ehkä pääsee kurkistamaan meille sisälle, tämä iso ikkuna päästää eteiseen sitä meille tärkeää valoa. Ikkuna on myös kiva, silloin kun vilkutamme hyvästit esimerkiksi vieraille. 

Olemme todella tyytyväisiä meidän eteiseen. Pidän säilytysratkaisusta, väristä ja sen koosta. Joo, vähän siivoamista siinä on, mutta se on juuri täydellinen meille.

Mitä pidät meidän eteisestä? entä uskaltaisitko itse tehdä valkoisen eteisen?

-Såfin

PS. Lue myös lisää meidän eteisen tehosteseinästä

2019/02/26

Kevätvaatteet pojille

Aurinko paistaa ja paksut toppavaatteet siirtyvät kohta kesän yli säilytykseen vaatekomeroon. Siivoilin viikonloppuna meidän vaatekaappia jossa säilytämme lasten kevätvaatteita ja esikoisellemme pieneksi jääneitä vaatteita jotka odottavat, että pääsisi käyttöön meidän perheen kuopuksella. Siivousintoiluni ja kaappien järjestäminen liittyy suuresti vastuulliseen ostamiseen ja kierrättämiseen. On aika saada järjestystä meidän kotiin ja dramaattisesti karsia tavaroita. Tähän olen löytänyt kaksi keinoa: jatkossa ei osteta mitään turhaa tavaraa ja toisaalta kierrätämme meille turhaksi jääneet tavarat. Vaikka kovasti tahtoisin olla ostamatta mitään, niin ei tule käymään ainakaan lastenvaatteiden osalta, sillä esikoisemme on taas venähtänyt melkein 10 senttiä sitten viime syksyn ja kengänkoko on kasvanut muutamalla pykälällä. Uusia vaatteita on siis hankittava, mutta kohtuudella.

/1. T-paita, Papu Design / 2. Takki, Mini Rodini / 3. Lippis, Someday Soon / 4. Reppu. Elodie Details / 5. Farkut, Benetton /

/1. T-paita, Sproet Sprout / 2. Takki, Adidas / 3. Lippis, Nike / 4. Housut, Papu Design / 5. Lenkkarit Nike /

Tänä keväänä ajattelin hankkia vaatteita niin, että panostamme suunnitellusti muutamaan kestävään ja monikäyttöiseen vaatekappaleeseen jotka toivon mukaan todella säilyisi isoveikalta pikkuveljelle hyvässä kunnossa. Kartoitin viikonloppuna meidän vaatekaapin sisältöä ja kasasin läjään ne vaatteet jotka toimivat kokonsa puolesta vielä hyvin nyt keväällä. "Inventaariossa" selvisi, että joudumme esikoisemme osalta panostamaan uuteen kevättakkiin, lenkkareihin ja isompaan lippikseen (ehkä varalippiskin pitää hankkia). Myös pikkuveli tarvitsee uudet lenkkarit, sillä vanhat ovat jo kuluneet ihan rikki. 

Surffailin tarjontaa ja ihastuin Minirodinin sammaleenvihreään takkiin. Se on monikäyttöinen ja se kelpaa hienompaankin asun kaveriksi mutta myös ihan arkikäyttöön. MiniRodinin takit ovat meillä olleet todella kestäviä, ja kuuluvat ehdottomasti meidän suosikkeihin. Lisäksi tulemme hankkimaan uudet lenkkarit ja farkut pojille. Vaikka esikoisemme ei haluaisi, joudumme myös hankkimaan hänelle uuden koulurepun pian. Hän kiintyy kovasti omiin tavaroihin joten hän ei millään haluaisi luopua rikkinäisestä ja kuluneesta repusta. (reppu joka on ollut hänellä käytössä jo 4 vuotta!!). Tällaisia juttuja siis meidän ostoslistalla tänä keväänä.

Mitä kevätvaatehankintoja sinä aiot tehdä?

-Såfin

2019/02/25

Makumatka: Italia teemailta lasten kanssa

Minä päätin aikoja sitten, että lähtisimme makumatkaan maailmalle meidän omassa kotikeittiössä. Minun idea oli se, että valitsisimme aina yhden maan kerrallaan ja tekisimme yhdessä lasten kanssa kyseisen maan ruokaa, katsoisimme karttaa ja opettaisimme lapsille mielenkiintoisia juttuja kohdemaasta. Tätä voi ajatella sellaisena pikamatkana, tai miksi ei ekologisena rektenä maihin jonne ei ehkä muuten olisi aikaa tai mahdollisuuksia matkustaa. Siitä on jo melkein vuosi kun ideoin tällaista maailmanympärimatkaa mutta emme silloin saaneet aikaiseksi potkaista projektia käyntiin. Meidän mennyt viikonloppu ei mennyt kuten suunnittelimme.  Jouduimme sairasteluiden takia perumaan kaikki muut kivat menot lauantailta. Samalla muistin meidän projektin ja tyhjä kalenteri antoi sille vihreää valoa. Lauantaina virittäydyimme siis perheen kesken Italia-tunnelmaan ja vedimme kokkihatut päähän..

Lapset olivat todella innoissan kun kaivoimme esille maailmankartan ja osoitimme ensin Suomea ja sitten Italiaa. "Mamma mia" sanoi esikoisemme. Tämä kartta on säilynyt omasta lapsuudestani joten senkin puolesta oli kivaa katsella eri maita lasten kanssa. Samalla kun valmistimme ruokaa, laitoimme taustalle soimaan klassista oopperaa. Lauloimme täydestä sydämestä mukana Luciano Pavarotin "O sole mio"-kappaletta. Ruuaksi valmistimme mm. tortellineja ja isi-ihminen keitti sen kaveriksi omatekoista valkoviini-voikastiketta. Minä tein meille jälkiruuaksi klassista Italialaista herkkua, pannacottaa. 

Ruokapöydässä keskustelimme tietenkin ruuasta ylipäätään mutta samalla halusimme, että lapset oppisivat jotain Italiasta. Kerroimme heille mm. että Italia on Ferrarin ja Fiatin koti. Kerroimme gladiaattoreista, pizzasta ja klassisesta oopperasta. Lapset tykkäsivät meidän illasta tosi paljon. Ja myös me aikuiset. Koska meillä oli tosi hauskaa ideoin jo seuraavaa makumatkaa. Saatamme matkustaa seuraavaksi Aasiaan. 

Mitäs pidät ideasta? Onko teillä tehty vastaavaa?

-Såfin

2019/02/22

Arkiaamupalat

Okei, meillä kaikilla on mörköjä kaapissa. Meidän perheen viimeisin ongelma on se, että arkiaamupalat eivät ole meidän vahvuuksia. Kun kummatkin lapset vielä olivat päivähoidossa tilanne oli helpompi. Me emme isi-ihmisen kanssa syöneet mitään ja lapset söivät päiväkodissa. (ei optimaalinen tilanne meille aikuisille). Minä en koskaan ole ollut aamupalan syöjä, joten kehoni on tottunut tällaiseen toimintaan. Nyt kun esikoisemme aloitti koulun, meidän arkiaamut muuttuivat. Yhtäkkiä meidän piti keksiä jotain pöytään laitettavaa varhain aamulla. Jotain mihin emme todellakaan olleet tottuneet. Meidän piti keksiä uudet rutiinit ja samalla varata aikaa syömiselle. Täytyy sanoa, että vieläkin harjoittelemme. Aamumme ovat hyvin erilaisia keskenään, emmekä näytä löytävän mitään kunnollista rutiinia tai järjestystä niihin. Milloin kukin on suihkussa ja milloin pakkaamassa jumppakamoja. Minä yritän siksi tässä pohtia aamujemme sujuvuutta ja sitä miten saisimme kohtuullisen rauhallisen aamupalahetken aikaiseksi. 

Sen lisäksi, että rutiinit ja aikataulu aiheuttavat haasteita aamupalahetkiin niin myös arkiaamupalojen sisältö on ongelmallista.  MITÄ sitä söisi? Monet sanovat, että puuro on tosi helppo arkiaamupala, mutta kun minusta se on todella työläs. En jaksa alkaa riehumaan kattiloiden ja kauhojen kanssa ennen aamu seitsemää. Ei kiitos. Tähän mennessä meillä on ollut muutama "luottoaamupala". Toinen on leipä juustolla tai leikkeleellä (mielellään täysjyvä) ja toinen on sokerittomat murot/myslit maidolla johon välillä pilkomme sekaan puolikkaan banaanin. Yleensä nostan esille kaapista myös hedelmiä kuten viinirypäleitä, mandariinia tai omenia. 

Itse keksisin vaikka kuinka monta kivaa aamupalaa - kuten esim. avocado, tuorepuurot jotka voi laittaa edellisenä iltana jääkaappiin jne. - mutta meidän aamupalojen on kelvattava lapselle joka ei ehkä syö lounaalla muuta kuin pienen palan outoa kouluruokaa. Turha hifistely on siis jätettävä pois. Joko meidän on keksittävä sellaisia aamupaloja jotka voi valmistaa edellisenä iltana, tai meidän on löydettävä uusia helppoja vaihtoehtoja meidän aamuun jottemme tylsistyisi näihin samoihin luottoaamiaisiin. 

Olen pyöritellyt ideoita päässäni ja miettinyt sopisiko aamuumme esim. edellisenä iltana keitetyt kananmunat, smoothiet (jos jälleen nostaisin koneen esille), maustamaton jugurtti hedelmillä (jotka siis pitäisi kuoria ja pilkkoa)/marjoilla tai pitäisikö ottaa tavaksi tehdä ihan jotain omia energiapatukoita?

Nyt vinkit kehiin. Mitä teillä syödään aamupalaksi arkena?

-Såfin

2019/02/21

Kevään plänit

Saimme menneellä viikolla muutaman päivän verran nauttia keväisemmästä säästä. Kuulin lounaskävelylläni lintuja joita en ole kuullut koko talvena. Ilmassa tuoksui kevät ja aurinko lämmitti poskiani. Väistämättä ajattelin kevättä. Kevät on ajanjakso jolloin minä olen täynnä energiaa. Huomaan, että keväisin olemme verrattuna muihin vuodenaikoihin eniten liikkeellä. Viime kevät meni meiltä rakennusprojektin, minun sydänvaivojen ja muuton takia hieman ohi ja siksi huomaan, että minussa elää patoutunut tarve päästä toteuttamaan kevätsuunnitelmia aivan eri tavalla tänä vuonna. Ajattelin listata keväthaaveitani tähän, osa niistä löytyy jo kalenterista osa on vielä suunnitteluvaiheessa. 

Tänä keväänää haluan ainakin: 

Kävellä Roihuvuoren kirsikkapuiden alla. Uskokaa tai älkää, mutta en koskaan ole käynyt täällä siitäkin huolimatta että r-a-k-a-s-t-a-n kirsikkapuita. Tänä vuonna menemme yhdessä lasten kanssa, ihan varmasti. 

Käydä katsomassa Heurekan uusin näyttely. Tällä hetkellä en suosittele sinne menemistä sillä se on todella pahasti ruuhkautunut. Myöhemmin keväästä tilanne on varmasti rauhoittunut ja silloin myös me aiomme käydä katsomassa hurja dinosaurus näyttely.

Nauttia kunnollisesta arjesta. Nyt joku saattaa nauraa, mutta kunnollinen arki ei ole mikään taattu tai helppo asia. Se vaatii sitoutumista ja tahtotilaa. Haluan edelleen viettää kotipäiviä kierrosten välissä ja ainakin yksi päivä viikossa pitää olla rauhallisempi koti-ilta ilman harrastuksia tai suunnitelmia. 

Käydä uimassa allas seapoolissa. Olen useasti ajanut ohi ja kateellisena katsonut niitä ihmisiä jotka ovat uskaltautuneet uimaan tällä puolijulkisella paikalla. Tänä keväänä aion minäkin uskaltautua. 

Lainata kirjoja kirjastosta itselleni. Tämä juttu ehkä vähän naurattaa mutta en koskaan ole pystynyt lainaamaan kirjaa kirjastosta niin, että todellakin olisin lukenut sen. Nyt kun olen saanut lukutahtiani nostettua aion alkaa hyödyntämään kirjastoja. Kenties käyn ensimmäistä kertaa koskaan myös Oodissa. (ainiin, ja hankin kirjastokortin?)


Matkustaa Åreen laskettelemaan & moikata poroja. Tänä keväänä suuntaamme jälleen koko perhe isovanhemmat mukaanlukien lumiseen Pohjois-Ruotsiin laskettelemaan. Siellä toivomme tänä vuonna laskettelun lisäksi näkevämme poroja sillä viime kohtaamisesta on liian pitkä aika. Katsotaan jos saisimme järkättyä itsellemme eksursion paikalliselle porotilalle.

Mahdollisimman aikaisin kaivaa esille koko perheen pyörät. Tämä on vuosi kun me voimme alkaa tekemään pyöräilyretkiä yhdessä. Tätä on odotettu. Nyt meidän kuopuksen jalat ovat riittävän pitkät, että myös hän voi vaihtaa isompaan pyörään ja saada vähän vauhtia kulkemiseen.

Käydä risteilyllä serkkuni ja hänen perheen kanssa. Suunnittelutasolla pitkään ollut risteily näyttää todella toteutuvan. Lähdemme neljän lapsen ja neljän aikuisen voimin ruotsinlaivalle viettämään viikonloppua. Tosi hauskaa.

Viedä lapset talvipuutarhaan. Jälleen yksi paikka mikä meillä vielä on kokematta vaikkakin se on niin lähellä meidän kotia. Heti kun lumet sulavat ja ensimmäiset kukat tulevat esille haluan mennä ihailemaan talvipuutarhaa ja sen tarjoamaa kaunista ympäristöä.

Käydä viinimaistelussa siskojeni kanssa. Sain joululahjaksi "wine in the dark"-kokemuksen siskoiltani ja toteutamme tämän elämyksen tänä keväänä. Niin jännää. 

Laittaaa PIHAA!! Tämä on taloprojektimme viimeinen pala. Enää puuttuu istutukset ja terassin pinnoitus. Saamme istuttaa oman kirsikkapuun, koota pojille trampoliinin ja ehkä hankkia löhöilytuolin meidän terassille. Sen jälkeen voimme vihdoin anoa loppuleimaa meidän talolle. 

Varata kesämatka koko perheelle. Haaveilemme matkasta, mutta emme tiedä vielä minne. Mielessä on pyörinyt Japani, Ranska ja pari muuta kohdetta. Katsotaan minne päädymme tänä vuonna.

Mistä sinä haaveilet? Mitä sinä aiot tehdä keväällä?

-Såfin

2019/02/20

Hiihtokilpailu ja palkintopalli

Meidän pojat ovat tänä talvena käyneet minun ja isi-ihmisen kanssa hiihtämässä melkoisen usein. Kävimme jopa hiihtotapahtumassa jossa saivat kokeilla ampumahiihtoa. Se oli jännittävä kokemus. Koska nuorimmaisemme sai oikein kunnon sukset nyt alkutalvesta - ei siis kömpelöt omiin talvikenkiin kiinnitettävät vaan sellaiset oikein kunnon monoilla ja siteillä varustetut kapistukset -  päätimme, että ilmoittaisimme heidän leikkimieliseen hiihtokilpailuun. Tällaiset kilpailut voivat kuulostaa miltä tahansa ajanvietteeltä, mutta itseasiassa lasten ensimmäiset urheilukilpailut/kilpasuoritukset ovat avainasemassa siinä miten lapsi suhtautuu loppuelämän kisoihin. Jos kilpailu on hyvin järjestetty ja kaikille jää hyvä mieli, lapsi saattaa innostua ja uskaltaa osallistua seuraavaan ja sitä seuraavaan kilpailuun. On samalla myös hyvin mahdollista, että tällaisesta tilanteesta jää huono fiilis, eikä urheilukilpailut innosta myöskään jatkossa. Tiesimme onneksi, että tämä kilpailu joka järjestettiin ihan meidän kotikulmilla oli tunnettu leikkimielisyydestään mutta on silti autenttisen kilapailun veroinen ikäryhmineen ja palkinnonjakoineen..


Meidän pojat osallistuivat todella reippaina poikina mummon, vaarin ja isi-ihmisen kannustamana hiihtokilpailuun omissa ikäryhmissään. Kilpailu meni hyvin, eikä kumpikaan kompuroinut suksien kanssa. Kummallekin jäi omasta suorituksesta iloinen mieli. Meidän esikoinen pääsi maaliin kolmantena ja pääsi palkintokorokkeelle. Ai että olimme ylpeitä. Hän sai mitallin lisäksi myös "kultaisen" lusikan ja hän oli siitä valtavan ylpeä. Meidän kuopus ei päässyt korokkeelle asti mutta jokaiselle kilpailijalle jaettiin hänen ikäryhmässä oma mitali. Kummatkin pojat olivat innoissaan omista palkinnoistaan. Meidän esikoinen puki jopa mitalin kouluun. Hihii.. 

Meidän pojat kertoivat kaikille miten kivaa kilpailuun osallistuminen oli ollut. Heille ei siis jäänyt traumaa - päinvastoin. Koska kilpailussa oli huomioitu kaikki osallistujat positiivisella tavalla uskon, että meidän pojat mielellään osallistuvat kilpailuihin myös jatkossa. Mietin, että ehkä uskaltaisin ilmoittaa meidän lapset leikkimieliseen teräsmiesjuoksukisaan ihan vaan siksi, että tykkäsivät kilpailemisesta niin paljon..

Onko sinun lapset osallistunut johonkin kilpailuun? Jäikö siitä hyvä fiilis heille?

-Såfin

2019/02/19

Kotitöiden jako

On trendikästä puhua siitä miten kotityöt hoidetaan stereotypiosta poiketen ja täysin normien vastaisesti. On hienoa jos nainen vaihtaa renkaat ja vielä hienompaa jos mies hoitaa kaikki lasten vaateostokset tai leipoo synttärikakut. Loppujen lopuksi minusta kyse ei tulisi olla siitä, että tietty tehtävä kuuluu toiselle sen takia, että on mies tai nainen vain siksi, että tämä hoitaa asian tehokkaammin. Voin suoraan kertoa, että meidän kotitaloudessa minä en vaihda lamppuja. Ei siksi ettenkö osaisi vaan siksi, että minulla kestäisi paljon pidempään kuin meidän isi-ihmisellä. Minua ei ole koskaan kiinnostanut lamput, watit ja sähköisten laitteiden ymmärtäminen joten en ole käyttänyt siihen aikaa. Jos käyttäisin niin varmasti oppisin. Mutta miten meidän kotitaloudessa tehtävät sitten jakautuvat?


(Minusta kuvat meidän kuopuksesta imuroimassa oli juuri sopivat tähän postaukseen, hän nimittäin rakastaa siivoamista!)

Minä vastaan pääosin seuraavista jutuista:
- Ruuanlaitto
- Keittiön siivous
- Suuret/viikko ruokaostokset
- Kouluasioiden hoitaminen, läksyt, vanhempainkokoukset yms.
- Päiväkotiasioiden hoitaminen
- Uintiharrastukseen liittyvät asiat
- Lasten vaatteiden hankkiminen, paikkaaminen, kierrättäminen yms.
- Tavaroiden järjestely, kaappien siivous
- Pölyjen pyyhkiminen
- Lasten iltasadut
- Kukkien kastelu

Isi-ihminen vastaa pääosin seuraavista jutuista:
- Viikkoimurointi
- WC:den pesu
- Pika-ruokakauppaostokset pitkin viikkoa
- Poikien jääkiekkoharrastukseen liittyvät asiat
- Autohuollot, renkaat yms. 
- Harrastusvälineiden kuten pyörien, luistimien, suksien huolto
- Kotonamme korjausta vaativat asiat
- Lasten iltapesut
- Ruohonleikkuu kesäisin ja talvisin lumityöt
- Muu kuskaaminen
- Vakuutus-/sähkö-/vesi-/rahoitusasioista sopiminen 

Tasajako
- Lasten vieminen ja hakeminen päivähoitoon
- Lemmikkikilpikonnamme hoito
- Pyykkihuolto
- Suursiivoukset
- Lasten sairaspäivät, lääkärikäynnit/neuvolat

Tietenkin jako ei aina mene näin, mutta suurinpiirtein. Olen ylpeä siitä, että meidän isi-ihminen myös mielellään tekee ruokaa silloin kun tilanne sen vaatii, eikä aina turvaudu mäkkäriin tai muuhun vastaavaan. Minusta paras sanonta jonka pitkään aikaan olen kuullut oli se, että kotitehtävät on jaettu hyvin silloin kuin kumpikin tuntee tekevänsä kotona vähän enemmän kuin toinen. Uskon, että meillä menee juuri niin. Erittäin harvoin riitelemme siitä mitä toinen tekee tai ei tee.

Minkälainen jako teidän kotona on?

-Såfin

PS. Haluan vielä mainita, että arvostan suuresti kaikkia yksinhuoltajia jotka tekevät tämän kaiken yksin! 

2019/02/18

Oura Ring kokemuksia

Oletko jo kuullut Oura:sta? Se on sormus joka käytännössä ajaa samaa asiaa kuin aiemmat ranne/kello-terveysmittaajat. Sormus lukee kehon viestejä kuten syketietoa, hengitystiheyttä, lämpöä, aktiivisuutta ja unenlaatua ja näitä voi tulkita kännykkäapplikaation kautta. Kun sormus on kerännyt tietoa riittävältä ajanjaksolta se tulkitsee tietoja ja antaa suosituksia esimerkiksi siitä tulisiko viettää keskivertoa rauhallisempi päivä tai esimerkiksi siitä, että keho on hyvin palautunut ja voi suunnata vähän rankempien treenien pariin. Sormuksen sisäpuolella on sensoreita jonka avulla se se kerää tarvittavat tiedot. Sormus synkkaa automaattisesti kännykän kanssa bluetoothilla ja jos yhteyttä ei ole saatavilla niin data säilyy sormuksessa n. 6 viikkoa. Sormus ladataan n. kerran viikossa asettamalla latauspisteen päälle joka on kytketty usb-liittimellä esimerkiksi tietokoneeseen. Itse olen aiemmin käyttänyt ranteeseen laitettavaa mittauslaitetta mutta se osoittautui valitettavasti pidemmän päälle häiritseväksi (oli tiellä, painoi yöaikaan jne) ja sen käyttö loppui muutaman kuukauden jälkeen. Ouraring puolestaan on ehkä vähän isompi kuin tavallinen sormus mutta ei suinkaan tiellä päivittäisessä käytössä.


Mitä olen ollut mieltä Ourasta  n. 2 viikon käytön jälkeen? Ensinnäkin täytyy sanoa, että applikaatio joka kerää dataa on todella helposti luettava ja se piirtää kerätystä tiedosta hyvin tulkittavia ja mielenkiintoisia käyriä. Kaikista eri lukemista voi käydä lukemassa lisätietoa helposti klikkaamalla ja näin saa myös selville onko omat lukemat viitearvojen sisällä. Lisäksi se antaa uusia lisävinkkejä joka päivä siitä miten dataa voi käyttää hyödykseen. Applikaatio saa siis minulta isot plussat. Tämän lisäksi arvostan sitä, että se kerää dataa niin pienen kapineen kautta. Ei siis tarvitse käyttää kelloa tai rannemittaria, vaan laite on "naamioitu" korun sisälle. Sormus on toki sormeen sopiva sillä kokoja on eri mutta koruksi ulkomuoto ehkä naisen käteen isohko. Minua se ei haittaa ollenkaan. Lisäksi on kivaa, että sormus voi olla kädessä missä vain. Treenatessa, suihkussa jne. Sen käyttöä ei kummemmin tarvitse miettiä. Suurin pettymys liittyy ehkä akun kestoon. Tällaisen "laitteen" lataaminen ei ehkä aina ole päällimmäisenä mielessä ja akku kestää vain viikon. Siitä huolimatta tykkään tästä tosi paljon.

On ollut todella mielenkiintoista seurata omia lukemia applikaation kautta. Minulle tuli yllätyksenä miten paljon askelia otan "tekemättä mitään". Kotona ja lasten touhujen perässä tulee juostua aika monta askelta päivässä niin, että keskimääräinen askelmääräni on n. 11000 vaikka teen istumatyötä. Lisäksi olin yllättänyt siitä, että nukun niin paljon (keskimäärin 7 ja 48 minuuttia). Olin yllättynyt sillä uskoin, että unieni keskiarvo olisi ollut melkein tunnin lyhyempi. Mielenkiintoista on ollut myös seurata omaa leposykettä ja todellista kalorikulutusta verrattuna omaan aktiivisuustasoon. On jännää nähdä miten pitkään mielenkiinto tätä kohtaan pysyy yllä. Nyt olen vielä ainakin todella innoissani lukemassa dataa puhelimen näytöltä useita kertoja päivän aikana.

Sain toiveita siitä, että kertoisin tarkemmin siitä mitä kaikkea dataa sormus tuottaa, joten palaan aiheeseen muutamien viikkojen päästä kun olen viisaampi.

Mukavaa ja tehokasta maanantaita!

-Såfin

2019/02/15

8 asiaa jotka olen oivaltanut vastuullisemmasta ostamisesta

Tällä viikolla jatkan pohtimista "älä osta mitään"-kuukauden teemalla. Olen tällä hetkellä ollut kaksi viikkoa ostamatta mitään (muuta kuin ruokaa) ja viime viikolla kerroin siitä mitä vaikeuksia kohtasin heti alkumetreillä. Ei ollutkaan niin helppoa olla ostamatta mitään. Vaikka kuukautta on kulunut vasta näin vähän aikaa olen jo alkanut miettimään tulevaisuutta. Olen päättänyt, että paluuta vanhaan ei ole. En halua jatkaa samaa ostokäyttäytymistä kuin ennen. Maailmassa on ihan riittävästä tavaraa, enkä halua kannustaa ylituotantoon. Minusta ei ole täyskieltäytyjäksi sillä on asioita mitä ihminen "tarvitsee" ja TARVITSEE elääkseen normaalia elämää. Niinpä olen tässä pohtinut ratkaisuja, toiveita ja käyttäytymissääntöjä itselleni ostamisen suhteen. Toivon, että osaan muodostaa näistä jonkun alun ostofilosiaksi tulevaisuutta varten..

1. En halua omistaa asioita/tavaroita joita en muista tai tiedä omistavani. Näin käy helposti kun kaapit pursuavat tavaroista. Kun siivosin vaatekaappiani löysin vaatteita joita en muistanut. Olin iloinen niistä ja samalla minua harmitti, etten ollut käyttänyt niitä aiemmin. En halua, että näin on jatkossa. Haluan, että tavaroita on hallittu määrä niin, että muistan jokaisen niistä. Enempää en tarvitse. 

2. Haluan oppia lainaamaan enemmän. Haluan lainata kirjoja kirjastosta, naamiaisasuja tutuilta, erikoisia keittiötarvikkeita sukulaisilta ja ystäviltä. Ostamiseen tarvitsee perustelut jonka mukaan tavaraa tarvitsee toistuvasti pitkällä aikajaksolla. Kertakäyttöä varten en enää aio ostaa. 

3. En halua säilyttää tavaroita sellaisissa paikoissa johon ne eivät kuulu. (Osa talvivarusteista makuuhuoneen vaatekaapissa jne.) tällainen johtaa tavaran pienempään käyttöön. Lisäksi on ehkä mietittävä tarvitseeko siinä tapauksessa tavaroita ollenkaan jos ne eivät mahdu niille tarkoitettuihin kaappeihin.

4. Haluan joka kuukausi tehdä harkitun listan niistä asioista joita oikeasti TARVITSEN ja rajoittaa ostamiseni niihin. Tarvitsemme uuden rikkaimurin eteiseen rikkoutuneet tilalle mutta en TARVITSE uusia erivärisiä kuntosalikenkiä koska edelliset ovat vielä hyvässä kunnossa ja täysin ehjät.

5. Haluan, että ajan kuluessa myös lapset oppivat vastuulliseen kuluttamiseen. Yritän lempeästi muistuttaa heitä tavaramääräste heidän huoneissa ja jollain aikavälillä haluan myös rauhassa yhdessä heidän kanssa käydä läpi kaikki lelut ja miettiä mitä he oikeasti haluavat säilyttää.

6. Haluan, että ruokakaapit, jääkaappi ja pakkanen ovat "ajantasalla". Haluan, että tiedän mitä niiden sisällä on ja, että käytämme aktiivisesti niiden koko sisältöä. Tämä kaikki tarkoittaa sitä, että myös ruokakaupasta pitää ostaa vain sen minkä tietää käyttävänsä.

7. Haluan uudistaa meidän perheen lahjapolitiikan. Suurin määrä tavaraa meidän taloon tulee juuri lahjojen kautta (synttärit, joulu, blogi tai muuten vain tuliaisina). Samalla haluan miettiä sitä miten toimimme muita kohtaan kun annamme lahjaksi tavaraa. Tähän minulla ei vielä ole ratkaisua, mutta pohdinta on käynnissä. Saa antaa vinkkejä!

8. Haluan oppia, että alennusmyynnit eivät ole syy shoppailulle. (Toys 'R Us:in konkurssi ja viime viikkojen loppuunmyynti on ollut vaikea pala. En houkutuksesta huolimatta ole sortunut tekemään ostoksia alennusmyynnin nojalla) Haluan päästä pois ajattelutavasta jonka mukaan tavaraa kannattaa ostaa sen takia, että se on alennuksessa. Valitettavan usein olen toiminut ihan päinvastaisesti. En sano, etteikö tuotetta kannata ostaa alennettuun hintaan jos se esimerkiksi on pitkään harkittu ja tavara jota oikeasti tarvitsee. 

Minkälaisilla asioilla sinä säädät ostokäyttäytymistäsi?

-Såfin

2019/02/14

Rento siskojen viikonloppu Långvikissa

Annoin joululahjaksi siskoilleni viikonlopun Långvikissa. He ovat kummatkin tuoreita äiteja ja ajatus oli viettää rento viikonloppu yhdessä ilman lapsia ladaten akkuja, herkutellen ja leväten. Koska meitä on kolme päätin kahden huoneen sijaan hemmotella meitä vähän ekstra-paljon ja varata meille sviittiin. Se oli jokaisen pennin arvoinen päätös, sillä huoneemme oli todella hieno. Vietimme huoneessa yllättävän paljon aikaa ja kerkesimme siis nauttia siitä koko rahan edestä. Ikkunoista oli hienot näkymät merelle ja meillä oli oleskelutila joka oli meidän "tukipiste". Aluksi me vain istuimme huoneessamme naureskelemassa, juomassa lasit kuplivaa ja keskustelmassa päivänpolttavista aiheista. Pienen hetken jälkeen keskimmäinen meistä siskoksista lähti tutkimaan hotellin tarjoamia palveluja ja selvitti kannattiko esimerkiksi kuntosalilla käydä. Piiitkän ajan jälkeen sain puhelun jossa hän naureskellen tiedusteli meidän huoneen numeroa ja sijaintia. Hän oli eksynyt hotellin ihan toiselle puolelle. Me olemme perinteisesti tunnettuja heikohkosta suuntavaistostamme, joten tilanne ei yllättänyt meitä mutta nauratti kyllä suuresti. Hihii..

Viikonloppu kului nopeasti. Kävimme tietenkin nauttimassa spa-osastosta jossa pääosin vain istuimme lämmitetyssä poreammeessa ja saunassa. Ympärillämme oli lähinnä nuoria pariskuntia joten niihin nähden me olimme ehkä äänekkäimmästä päästä. Hihii.. Långvik Spa on siitä kiva, että se on selkeästi suunnattu aikuisille. SPA-alueella palvelee baari josta saa hienoja drinkkejä ja kuplivaa. Lisäksi talo tarjoaa naposteluja kylpyläalueella. Takkatulen ääressä saa esimerkiksi paistaa vaahtokarkkeja. Paikassa on kaiken kaikkeaan todella kiva tunnelma. Kivana yllätyksenä meille oli se, että kaikille vieraille oli juuri tänä viikonloppuna annettu late-check out ja Spa:ssa vietettiin myös shampanjatuntia. Ai että. Asiat voisi olla huonommin. 

Jos ei ole löhöilypäällä Långvikissa on tietenkin myös paljon muitakin aktiviteettejä. Siellä on (pienehkö) kuntosali, koripallokenttä, biljardisali, kuntoilu-uimiseen varattu allas sekä paljon ulkoaktiviteetteja. Illalla Långvikissa voi käydä vaikka leffateatterissa ilmaiseksi jos siltä tuntuu. Me kävimme puoliksi vahingossa katsomassa leffan sillä satuimme kävelemään ohi juuri kun illan elokuva, Nocturnal animals, oli alkamassa. Leffatyöntekijä ilahtui niin paljon kun kävelimme leffasalia kohti kun olimme ihmettelemässä tiloja, että emme voineet aiheuttaa hänelle pettymystä ja jatkaa matkaa. Eikä meitä oikeastaan haitannut. Istahdimme pitkän illallisen jälkeen katsomaan leffaa ja se oli oikein mukava päätös hauskalle päivälle.

Meillä oli kaikin puolin ihana viikonloppu ja menisimme milloin vain uudestaan! <3

-Såfin 

2019/02/13

Enemmän kasviksia: Portobello-Halloumi pyttipannu

Huomaan, että yhä useampi ihminen ympärilläni suosii kasvisruokaa. Ei niin, että olisivat jättäneet lihan kokonaan, mutta pääpaino ruokavaliossa on siirtynyt kasvispohjaisiin ruokiin. Minusta se on hienoa. Olen itse aina tykännyt kasvisruuasta, mutta en koskaan ole ollut valmis luopumaan lihasta kokonaan. Nykyään on enemmän ok olla sekasyöjä kuin koskaan aiemmin. On hyväksyttävää valita kasvisruoka vaikka syö joskus myös lihaa. Hauskaa on se, että vielä edellisessä työpaikassani n. viisi vuotta sitten oli työpaikkaruokala jossa kasvisruuan kohdalla oli kyltti "ethän ota kasvisruokaa jos et ole kasvissyöjä". Nyt minua suorastaan naurattaa tämä kyltti. Miksi ei saisi silti suosia kasvisruokaa ja joskus valitsee lihavaihtoehdon? Ehkä tämäkin ruokala on muuttanut tapojaan mukaillen nykymaailman trendejä. Oli miten oli, me toimimme kuitenkin juuri haluamallamme tavalla. Olemme alkaneet kokeilemaan uusia kasvisruokaresepteja entistä enemmän ja tänään halusin jakaa teidän kanssa yhden hitti-reseptin, nimittäin Portobellosieni-Halloumijuusto pyttipannun. 


Portobello-Halloumi pyttipannu
(n. 8 henkilölle)

2 isoa portobellosientä
1 vihreä/punainen paprika
1 iso sipuli 
250 gr halloumijuusto
n 1,5 kg kinteää perunaa
Oliiviöljyä
Chili & paprikajauhetta
Yrttisuolaa (meillä äitini tekemää), pippuria ja muita lempimausteita

Lisäksi: 8 kpl kananmunaa, tuoreita yrittejä.

Tee näin: Kuori ja keitä perunat ja anna niiden jäähtyä. Pilko jäähtyneet perunat pienempiin osiin. Paista pilkottu sipuli ja paprika öljyssä. Putsaa sienet harjalla ja pilko pienempiin osiin. Lisää sienet, paprikajauho, chiliä ja pippuria pannulle ja paista seos. Pilko vielä halloumi ja lisää se sieni-sipuli-paprika seokseen. Paista kunnes juusto alkaa pehmittymään. Lisää lopuksi vielä pilkotut perunat ja kaada loraus öljyä päälle jotta mausteet leviäisi paremmin perunoihin. Mausta lopuksi vielä suolalla. Lisukkeeksi sopii paistetut kananmunat ja tuoreet yrtit. Nam!

-Såfin

2019/02/12

Haluan olla yhtä iso kuin isoveli

Hän on parempi kaikessa. Hän juoksee minua nopeammin, heittää palloa paremmin ja kaikista pahin on se, että hän on minua paljon nopeampi luistelemaan. Minua ärsyttää kun äiti sanoo, että olen pienempi ja en siksi voi tehdä asioita. Ihan hyvin voisin jo mennä kouluun vaikka olen vasta viisi vuotta. Osaan kyllä. Ihan hyvin voisin nukkua kerrossängyn yläsängyssä. Ihan helppoa. Viikolla rakensimme veikan kanssa legoja kun saimme samanlaiset legopaketit lahjaksi. Minä en saanut omaani valmiiksi yhtä nopeasti kuin hän. Itkin koska hävisin. Mieluiten voittaisin aina ja kun häviän niin minua suututtaa. En myöskään tykkää kun äiti tulee lohduttamaan minua tai kaikista pahin, puolustaa minua isoveljen edessä. Kun minua oikein harmittaa saatan tönäistä isoveikkaa. En löydä yhtä hienoja sanoja kuin hän. Hän voittaa aina. Ja arvatkaa mitä: isoveikalta on irronnut jo kahdeksan hammasta ja minulta ei yhtään..

Olen alkanut miettimään, että tämä ei ole reilua. Mitä minä saan? Isoveli saa lähteä koulun kanssa laskettelemaan, mutta minä en. Ei ole reilua. Äiti sanoo, että minä saan samat jutut sitten kun minä menen kouluun, mutta se ei kelpaa minulle. Silloinkin isoveikka saa varmasti jotain tosi paljon siistimpää. Ja kaikki minun takit ja kengätkin on isoveikan vanhat. Kun menimme ostamaan laskettelumonoja isoveljelle niin minäkin halusin uudet monot. Miksi ei? Miten niin saan veikan vanhat monot kun halusin uudet värikkäät ja hienot. Ei ole reilua. 

Kohta minusta tulee maailman vahvin pieni poika. Kun äiti kysyi minulta milloin omasta mielestä olen iso poika vastasin, että sitten kun olen seitsemän vuotta. Silloin olen yhtä iso kun isoveli nyt on. Se luku näytetään niin, että nostaa yhden käden kaikki sormet ylös ja sitten vielä kaksi sormea toisella kädellä. Silloin olen iso. Silloin teen nämä kaikki jutut vielä nopeammin. Silloin olen yhtä iso kuin isoveli ja luistelen nopeiten.

-Såfin