2014/09/30

Kesken pukemisen

Harvoin antaa lapsen määrätä päivän tahdin. On hoidettavia asioita ja yleensä on myös jonkinnäköinen aikataulu jota yrittää noudattaa. Päätin kuitenkin antaa hetken viedä ja päädyimme kesken ulkovaatteiden pukemisen leikkimään esillä olleella koristekurpitsalla.





Mies leikki onnellisena kurpitsoilla kunnes väsymys voitti ja hän nukahti vaunuihin. Onnellisten hetkien puolesta!!

2014/09/29

Päätön Pinocchio

Meille on kolmen vuoden aikana kertynyt aika paljon leluja. Yleensä lelut löytävät meidän kotiin muistona jostain retkestä. Esimerkkinä pehmo-lejona joka ostettiin Korkeasaaren Kissojen yöstä, tai Herra Hakkarainen hahmo joka tuli kotiin Koramäen alueelta Särkänniemivierailun yhteydessä jne. Sitten on myös tietysti lahjat jotka myös osaltaan kerryttää leluvarastoja. Jokainen lelu on siis tavallaan muisto jostain paikasta tai henkilöstä.


Viikolla kävi niin, että puiselta Pinocchiolta irtosi pää. Se on muisto yhteiseltä Italianmatkalta. Lapsemme ensimmäinen reaktio oli "voi, voi, nyt se pitää heittää roskiin". Mitä, mitä? Mitä korjaamiselle on tapahtunut? Kun itse olin pieni, rikkinäiset lelut yritettiin aina ensisijassa korjata. Tätä en ilmeisesti ole opettanut eteenpäin omalle lapselle. Isälle ja pojalle siis mukavaa yhteistekemistä: Lelun korjaamista ja samalla hieman kasvatusta.

Terveisin,
Lelujen Himohamstraaja?

<a href="http://www.bloglovin.com/blog/12939661/?claim=fuv7f42wx99">Follow my blog with Bloglovin</a>

2014/09/28

Muikkuja markkinoilla

Päätimme ottaa kaiken irti hienosta säästä ja vierailla Tikkurilan Maalaismarkkinoilla. Käsintehdyt koriste-esineet, hillopurkit, leivokset, ihmisvilinä ja ilmassa leijuva tuoksu katukeittiöistä, siinä markkinoiden tunnelma muutamassa sanassa.



Löysimme pöydän pienestä kahvilasta ja söimme muikkuja ja lohikeittoa. Vieressä ahkera ja hyväntuulinen kauppias jaksoi myydä herkkujaan kantavalla äänellä. Mietimme onkohan torimyyjillä käheä ääni seuraavana päivänä? Vatsat täynnä on hyvä lähteä ajamaan kotiinpäin.


Ostoskassissa oli markkinakierroksen jälkeen saaristolaisleipää, metrilakua ja lohikukkoa. Nam.

2014/09/27

Hop-hop-hop-Lop

Muovia, kumia, muovia, kumia ja lisää muovia.. se on ihan ok kun kyseessä on Hoplop - tämän vuosituhannen muovi-city lapsille. We love it!


Päivän saa kulumaan todella nopeasti mainitsemalla kotona aamulla HopLop-sanan.  "JOOOO (pomp-pomp-pompiten!)". Sitten on kiire pukemaan päälle, harjaamaan hampaat ja syömään aamiaista. Ei millään jaksaisi odottaa että kello lyö 10 ja sisäleikkipuisto aukeaa. 


Teimme yhteisen päiväretken paikalliseen Hoploppiin kaveriperheen kanssa. Kun lapset saa samanikäistä seuraa he viihtyvät sokkeiloisissa kiipeilylabyrinteissä, pomppulinnassa ja pallomeressä todella hyvin. 3-vuotiaiden lisäksi oli mukana myös kaksi touhukasta vauvaa. Pallot ja kirkkaat värit olivat pikkuisten suosiossa kun taas trampoliinit ja liukumäet houkuttelivat meidän vanhempia lapsia. 


Neljän tunnin riehumisen jälkeen on huomattavissa ensimmäiset väsymyksen merkit. Taitaapi olla päiväunien aika. Huhu, ottaiskohan äititkin nokoset..?


2014/09/26

Puolukkapaja

Meidän pikkumies poimi viime viikonloppuna miltei kaksi litraa puolukoita. Kun ulkona käy liian kylmä tuuli on mukavaa viettää aikaa keittiössä. Puolukoiden putsaus on äitin tehtävä mutta maistaminen jää itse poimijan vastuulle..





Seuraavaksi mietitään mitä ruokaa laittaisi puolukkahillon kaveriksi..?! Viikonloppuna on hyvin aikaa testailla uusia reseptejä!

2014/09/25

"Minä olin lentäjän poika"

Lentsikat ja muut vauhtihärvelit ovat olleet meidän 3-vuotiaan suosiossa jo jonkin aikaa. Meidän 7 kk vanha tykkää tietty myös päristelystä! Päätimme vierailla yhdessä Suomen Ilmailumuseossa jossa saa tutustua ihan oikean kokoisiin lentsikoihin eri aikakausilta.


Meidän lisäksi museossa oli vain pari muuta vierasta eikä haitannut kun poika juoksi innostuneena pitkin käytäviä. Hienointa oli kun sai mennä sisään Finnairin vanhaan matkustajakoneeseen. Museossa oli myös pienoismalleja, helikoptereita ja mm. vanhoja lentokonepenkkejä esillä.


Värikkäät lentsikat kiinnostivat
meidän kuopusta eniten
Mutta missä lentokoneiden koti on?
Miesten kesken..
Loppujen lopuksi jäi mysteeriksi miksi "Dusty-Lentokone" (hahmo Lentsikat elokuvasta) ei ollut lentokoneiden museossa. Päädyttiin siihen, että hän on varmasti lentämässä kilpaa jossain juuri tällä hetkellä.

2014/09/24

Nyt varovaisesti!

On ollut kovaa työtä keksiä puuhaa 3-vuotiaalle pojalle joka ei sisällä liikaa vauhtia tai vaaratilanteita jotta leuassa oleva liimattu haava pysyisi kiinni. Ihan viikko vain, sanoivat sairaalassa. Viikko rauhoittelua, varoittelua, jarruttelua.. Mutta tänään viikko on täynnä ja haava on parantunut hienosti!

Puiston uudet hiekkalelut testissä..
Olemme jättäneet kiipeilyt ja juoksukilpailut vähemmälle ja keskitytty muihin hommiin. Hiekkalaatikolla ollaan kaivettu lapsenkokoisia kuoppia ja askartelukin on ollut mukavan rauhallinen ajanviete.

 Kärpässieniaskartelua
Raejuustopurkki ja talouspaperirulla sai uuden elämän ja muuttui sieneksi kastamalla pieniä paperinpalasia liimaveteen. Innostuksen määrä tuplaantuu aina kun saa upottaa kädet johonkin limaiseen. Samalla myös opettelimme, että kärpässienet ovat myrkyllisiä eikä niihin saa koskea saati sitten laittaa suuhun. Tämä kerrottiin myös heti isälle kun hän tuli kotiin töistä. "Isi näitä ei sit voi syödä, sit kieli voi pudota suusta".. Jaa, niinkö se meni??

2014/09/23

Lelut kuuluvat lastenhuoneeseen?

Kaikissa kunnollisissa kodeissa lelut pysyvät lastenhuoneessa..?? Yeah right!!

Ennen kun minusta tuli äiti ajattelin että lastenhuoneet ovat leikkimistä varten. Tämä ajatusmalli kumottiin heti kun ensimmäiset leikit oli leikitty. Myöhempi ajatusmalli: Lastenhuone on paikka jossa lapsi nukkuu ja siellä säilytetään kaikki lelut seuraavan päivän leikkejä varten. Hmm.. vaatii vieläkin vähän säätöä. Viimeisin ajatusmalli: Lastenhuone on se paikka jossa useimmiten lapsi ja joskus vanhemmatkin nukkuu ja siellä säilytetään osaa lasten leluista.

Lelujen salaisia jemmapaikkoja
olohuoneessa sohvan vieressä
Hattulaatikoissa säilytetään
luonnollisesti... leluja!
Muutama lelujen jemmapaikka löytyy siis nykyään myös meidän olohuoneesta, kylpyhuoneesta ja myös takkahuoneesta. Miten tässä nyt näin pääsi käymään?


2014/09/22

Teatterikerhossa

Meillä oli onni mahtua mukaan teatterikerhoon syksyksi. Siihen osallistuu lapsi ja vanhempi yhdessä ja harjoittelemme siellä mm. esiintymistä ja ilmaisutaitoja. Alkuun mietin miten tämä käytännössä tapahtuu pienen 3-vuotiaan kanssa jolla on suhteellisen voimakas tahto.
Teatterikerhon seinällä on graffitimaalauksia
joita ihaillaan joka kerta..
Tossut jalkaan ja "näyttelemään"
Kerho on suunnattu nimenomaan pienille lapsille ja on ollut jymymenestys meidän perheessä. Olemme tähän mennessä matkineet eläimiä, taikureita, leikitty hippaa ja taputettu toisillemme. Tunteita lapsi on saanut ilmaista mm. käsinukelle joka juuri nimettiin Temppu-Pöllöksi. Jos ei ole mitään sanottavaa pöllöä saa myös vain silittää tai kutittaa.

"Koko maailma on näyttämö" - William Shakespeare


2014/09/21

Hedelmähetki kodassa


Teimme pienen retken meidän kotaan joka sijaitsee mökkisaaren kärjessä. Välipalaksi maistuu hedelmät ja pannukahvi. Pienimmän miehen paikka oli tulisijan takia turvallisesti omassa ruokailustuimessa. 3-vuotias osaa jo varoa tulta ja istui hienosti meidän seurana. Kahvihetken päätyttyä hauska puuha on heittää pahviset kahvikupit ja käytetyt talouspaperit tuleen.



Idylliset hetket kruunaa välillä lasten jutut. Saimme myöhemmin oppia mikä röyhtäisy oikein on. Se on leijona joka on jäänyt loukkuun vatsaan ja pääsee ulos... Noniin, sehän selittää monta asiaa!

2014/09/20

Isi, minne taivas katosi?

Saavuimme iltahämärällä mökille hienon maiseman saattamana. Saimme vielä myöhemmin ihailla tähtitaivasta täysin kirkkaalta taivaalta. Muistui taas mieleen miten pieni yksi ihminen maailmankaikkeudessa on. Kolmevuotiaamme totesi, että "Vau, onpa kaunista".


Seuraavana aamuna poikamme on innoissaan taas menossa ulos katsomaan taivasta. Ovi käy ja hetken päästä kuuluu juoksuaskelia. Hän toteaa hengästyneenä oviaukossa: "Isi, minne se taivas katosi?". Ulkona oli sumua. Hmmm.. miten sen nyt selittäisi, yö ja päivä, kosteus ja ilman lämpövaihtelut = "Tähdet on nukkumassa".   



Isin ja vaarin häärätessä sammaleenpoistossa katolla menimme tutkimaan sieni ja puolukkatilannetta metsään. Päädyimme keräämään puolukoita myöhempää hillostamista varten.


Pohdittiin myös miksi kaikkia sieniä ei voi tallata ja mitä tuo yksi jännä täplikäs sieni tekee muiden seassa.



2014/09/19

Karnevaalia ja Kurpitsaa



Eilen kävimme koko perheen voimin Koiramäen Pajutallilla Tuusulassa. Saimme seuraa vanhemman pojan kummeista ja heidän 3-vuotiaasta tytöstä. Luvassa oli väriä ja vauhdikasta menoa.



Pajutallilla on menossa erityisesti lapsiperheille suunnattu Kurpitsakarnevaali. Oli karusellia, narunvetoa, lasten kahvila-aittaa, hattaraa, vohveleita, minipossuja, kaneja ja ihastuttava peikkometsä. Pihaa oli riittävästä ja lapset juoksivat ympäri katselemassa alueen nähtävyyksiä.

Minipossuaitauksessa leikki kaksi karvaista possua
Pikkuväki yllättyi hajusta
Lasten mielestä possut olivat söpöjä hajuhaittaa lukuunottamatta ja karusellissa naurettiin takanaolevalle hevoselle joka yritti purra omaa hevosta hännästä. Peikkometsässä oli alkuun jännittävää mutta lopuksi meno yltyi ja lapset yrittivät pelotella peikkoja. Ilonaiheita riitti moneen tilanteeseen.

Halataan kun tavataan!
Myös vanhemmat viihtyi ja lasten häärätessä saimme hetken aikaa hengähtää (eli istua paikallaan enemmän kuin minuutin yhtäjaksoisesti..). Kahvin lisäksi siellä oli myytävänä sisustustuotteita sekä pihaan että sisätiloihin.


Kotona kysyttiin jo heti, että milloin menemme taas Pajutallille: Mennään ehdottomasti uudestaan käymään ihan lähiaikoina!

2014/09/18

Laastaria päälle

Kaikki tietää, että lapsiperheissa sattuu ja tapahtuu. No nyt sattui (isolla S:llä)!

Meillä on menossa "Minä itse"-vaihe meidän kolmevuotiaan pojan kanssa. Eilen hän halusi itse riisua vetskaripaitansa. Keskellä prosessia, eli siinä vaiheessa kun kummatkin kädet on jumissa hihoissa selän takana ja paita roikkuu puoliksi riisuttuna, hän liukastuu.  Isku otetaan vastaan leualla koska kädet ovat kiinni paidassa.
Leuassa komeilee iiiisoo laastari..
Verta, itkua, Lastenklinikkaa, pillimehua, kaksi hoitajaa, lisää itkua, lahjontaa, liimaa ja laastaria. Elämä on takaisin raiteillaan yksi kokemus rikkaampana.

Seuraava haaste on pysyä rauhallisena niin, että liima pitää haavan kiinni seuraavan viikon. 

Kohti uusia haavereita..

Elämää sohvapöydän alla

Vauvan näkymät on erilaiset kuin meidän aikuisten. Lattialta löytyy aarteita, etenkin ruokapöydän alta. Siellä voi harjoitella pinsettiotetta kaikessa rauhassa esimerkiksi isoveljen syödessä leipää tai muuta murustavaa ruokaa. (On sanomattakin selvää, että siivous ja imurointi on tällä hetkellä korkealla prioriteettilistalla meidän kotona)..

Yksi meidän kuopuksen lempipaikoista on kuitenkin "temppurata" sohvapöytien alla. Sieltä katsottuna maailma näyttää hieman erilaiselta.





Aikuisenkin on kai tervettä välillä katsoa maailmaa lattiantasosta?! Ei ihme, että hinku nousta ylös seisomaan on kova..