2015/12/31

Uudenvuodenjälkkäri joulun ylijäämistä aineksista

Onko teilläkin ruokakaapit täynnä kaikenlaisia joulujuttuja? Nyt on viimeistään aika ottaa ne käyttöön kaikki ja loihtia niistä oikein mahtava uudenvuoden ruokamenu! Meillä tehtiin nyt jouluna aivan ihanaa jälkkäriä ja tajusin, että kaapistamme löytyisi edelleen ainekset tähän samaiseen jälkkäriin joka soveltuu yhtälailla myös juhlaillallisen jälkiruuaksi. Jos olet samanlainen kuin me ja uusivuosi yllätti sinut tulemalla aivan liian nopeasti voin vielä kertoa ilouutisen: tämän valmistaminen on supernopea ja lupaan ettei  siihen mene 5 minuuttia pidempään. (Paitsi ehkä jos sinulla on pieni apuri keittiössä, voit lisätä siihen toiset 5 minuuttia. Hihii..)



Uudenvuoden Piparkakku-Karpalorahka (n. 10-12 hengelle)
5 dl kuohukermaa
1,5 dl fariinisokeria
150 gr pipareita
500 gr maitorahkaa
2 dl karpaloita
+ juomaksi sopivaa kuohuvaa
+ juhlaihmisiä

Murskaa piparit (jätä kourallinen pipareista koristeluun), vispaa kermavaahto ja sekoita siihen fariinisokeri. Nostele sekaan murskatut piparit ja maitorahka. Koristele karpalo-piparkakkukasalla. Syö. Nosta malja ja toivota hyvää uuttavuotta!

Näissä herkullisissa tunnelmissa haluan toivottaa teille kaikille aivan ihanaa ja räiskyvää uuttavuotta!

-Såfin

2015/12/30

Joulun muistot

Halusin vielä kirjoittaa vähän meidän joulusta, vaikka monessa mielessä katseemme on siirtynyt jo eteenpäin tuleviin asioihin ja ensi vuoteen. Jouluaattoa ei vaan yksinkertaisesti voi ohittaa. Lapset olivat jännittäneet tätä juhlapyhää varmaan enemmän kuin mitään muuta koskaan aiemmin. Jouluaattoa edeltävänä iltana jännitys oli jo katossa ja meidän esikoinen ei millään olisi malttanut mennä nukkumaan. Heti aamu seitsemän jälkeen hän herätti meidät ihanasti pomppimalla meidän sängyssä pukeutuneena disko-tonttulakkiin maailman suurin hymy naamallaan. Nyt on JOULU! Nappasin tämän pirteän miehen kainaloon ja menimme heti tarkistamaan jos näkisimme ikkunasta tonttuja. Sanoin hänelle "tuolla.. näetkö.. mitä tuolla puskan takana on?" hän vastasi minulle "se on varmasti pantteri".. Hahaa..

(Photos by L. Stormbom)

Vietimme aamupäivän rauhassa kotona ja availimme muutaman paketin kuusen alta. Katsoimme lumiukko-elokuvan ja suuntasimme joulupuurolle Momin ja Mofan luokse. Teimme oikein kunnolla töitä, että saisimme puuroastian tyhjennettyä jotta manteli löytyisi. Kun kaikki puuro oli syöty, manteli oli edelleen hukassa. Katseet kääntyivät väkisin meidän nuorimmaiseen joka ei ehkä vielä ihan ymmärtänyt tätä manteli-juttua. Kukakohan söi mantelin kertomatta? Kadonnut manteli on vielä tänäkin päivänä mysteeri.. 

Jouluaattona saimme vielä nukkua päiväunet ja suuntasimme sitten toiseen mummolaan juhlistamaan aattoa. Siellä saimme syödä oikein kunnon jouluisen juhlaillallisen jonka jälkeen oven taakse ilmaantui joulupukki. Meidän esikoinen lauloi ja istui jopa joulupukin sylissä. Meidän nuorimmainen ei taas ollut moksiskaan tai oikeastaan edes kiinnostunut koko tilanteesta. Hän tuumasi luultavasti, että joku hieman outo tyyppi tuli nyt tänne kylään ja hirveästi tavaraakin toi mukanaan. Ilo pääsi valloille vasta kun pukki oli lähtenyt ja hän keksi, että pakettien sisällä oli leluja myös hänelle. Hahaa.. 

Sellainen joulu meillä!

Kiitos kaikille kanssajuhlijoille ja vielä iso kiitos kaikista ihanista lahjoista.

-Såfin

PS. Kuvat eivät ole rusinamainos, vaikka niin voisi luulla.. Hahaa..

2015/12/29

Kalenteriasiaa

Nyt on viimeistään aika aloittaa ensi vuoden suunnittelut. Meidän ensi vuoden suunnitelma on jo hyvällä mallilla ja tulen vielä kertomaan siitä lisää myöhemmin, mutta halusin jakaa teidän kanssa tällaisen iki-ihanan löydön: uusi kalenterini. Olen monella tapaa tällainen vanhanaikainen tyyppi, joka ei suostu siirtymään nykyaikaan. Hihii.. Tykkään edelleen kirjata asioita ihan perinteisesti kirjoittamalla ne paperiseen kalenteriin vaikka olisi monta muuta vielä toimivampaa tapaa pitää aikataulut järjestyksessä. Näin asiat jotenkin jäävät paremmin muistiin..

On ollut kausia kun jopa olen pitänyt päiväkirjaa kirjaamalla muistiinpanoja kalenteriini. Nyt edellisinä (kotiäiti)vuosina minulla ei ole ollut paperista kalenteria, vaan apunamme on toiminut seinällä roikkuva perhekalenteri. Kun jälleen aloitin työt tuntui kuitenkin siltä, että minun pitää saada uusi paperikalenteri johon voin kirjata kaikki tärkeät ja ei niin tärkeät asiat. Pienenä bonuksena tuli myös se että tämä kalenteri nostaa hymyn huulilleni joka kerta kun nostan sen laukustani.. "I Am Very Busy" kalenterini - sopii jotenkin tähän elämänvaiheeseen täydellisesti! Kuulin myös huhuja joulupukilta että tällaiset kalenterit löytyvät myös siskojeni kasseista.

Kumman sinä valitset? Paperikalenterin vai sähköisen version?

-Såfin

PS. Kalenterini tilasin täältä ja idean sain täältä (kiitos vaan!)

2015/12/28

Huumorimiehiä

Meidän pian 2-vuotiaasta on kuoriutunut oikein vitsikäs pieni mies. Olen aiemmin kertonut teille ettei hänellä ole ollut kummoinen sanavarasto. Noh, nyt joulun aikana tähän on tullut aikamoinen muutos.  Saimme tässä perheessä nimittäin tällaisen ihanan joululahjan: meidän nuorimmaisesta on tullut pikku-höpöttäjä. Hän on siirtynyt noin 5 sanan valikoimasta tuollaiseen useamman sadan sanan sanavarastoon muutamassa päivässä. Ja yhtä nopeasti kuin nämä uudet sanat ilmenee hänen suustaan ne myös yhdistyvät lauseiksi. Voitte vaan kuvitella miten paljon sanottavaa voi olla, kun on ollut  puhumatta muutaman vuoden! Hihii..

Nykyään hän oikein nauttii puhumisesta. Sanoja, lauseita, avunpyyntöjä ja huomio-papatusta. Ja sitten.. jouluaattona hän teki sen. Hän murjaisi ensimmäisen vitsinsä: "Papparainen on beibi" (isoisoisästään) jonka jälkeen seurasi maailman suloisin nauru. Myöhemmin illalla saimme kuulla mm. myös, että "minun äiti on kala" (hahahaa)..

Olen aina aavistanut, mutta nyt tiedän: hän on huumorimiehiä!

-Såfin

2015/12/27

Meidän joululista

Oi mitä kaikkea ihanaa tähän jouluun onkaan kuulunut?! Päällimmäiseksi jäi kyllä mieleen rentoutuminen ja yhdessäolo, aivan niin kuin toivoimme. Kaikenlaista kivaa olemme myös puuhailleet. Lupaan palata vielä tarkempiin tunnelmiin, mutta tässä on meidän joulu pähkinänkuoressa:




Ollaan..
- Nukuttu ihanan pitkiä päiväunia
- Käyty postissa aivan viime hetkellä
- Syöty joulupuuroa, josta manteli oli mystisesti kadonnut.. (syylinen voi vapaasti ilmoittautua!)
- Kuunneltu joulurauhan julistus
- Syöty kaksi mahtipontista jouluillallista
- Avattu aivan hurrrrjan paljon paketteja
- Soiteltu kitaraa ja laulettu joululauluja
- Luettu paljon lastenkirjoja
- Katsottu yksi höpsö joulukomedia yhdessä lasten kanssa
- Koristeltu meidän koti-ikkunat tussipiirrustuksilla
- Koottu yksi toooosi iso Star Wars Legorakennelma
- Oleskeltu enemmän pyjamassa kuin tavallisissa vaatteissa
- Maistettu lähipanimon jouluolutta
- Käyty joulusaunassa
- Halailtu. leikitty ja löhöilty lasten kanssa
- Oltu niin rennoissa fiiliksissä, että jopa puhelin unohtui väärään osoitteeseen
- Oltu yhteensä 3 tuntia kävelyllä
- Oltu täysin vilkuilematta blogia
- Muuttaneet meidän olohuoneen yhdeksi isoksi Brion junaradaksi. Kyllä, se oli niin iso, että olohuoneen pöytäkin sai väliaikaisesti uuden paikan meidän kuistilta..
- Katsottu lumiukko-elokuva yhdessä
- Pesty villapyykkiä
- Yritetty vastata vähän vaikeampiin kysymyksiin kuten: "mistä voi löytää uuden maan?" (Antti Tuiskun, Sata Salamaa biisistä) ja "kuka on tehnyt ihmisen?"
- Ihastuttu uusiin resepteihin kuten mm. chili-marinoituihin katkaravunpyrstöihin..
- Käyty pyöräilyretkellä koko perheen voimin. Lapset evakuoitiin puolessa välissä matkaa autokyytiin, koska meidät yllätti lumimyrsky. Hahaa..
- Käyty aikuisten kesken leffassa
- Päätetty joulukauden syömingit vielä käymällä isommalla porukalla Amarillossa syömässä

Näin meillä! Mitä teidän joulunvietto sujui?

-Såfin

2015/12/22

Se on moikka!

Meidän lapset jäivät lomalle jo alkuviikosta ja palaavat omiin "hommiinsa" perhepäivähoitajansa luokse vasta reilusti ensi vuoden puolella. He saavat kunnon rauhoittumiskauden ja luulen, että ovat myös sen tarpeessa. Meillä vanhemmilla ei ole niin luksusta, että saisimme nauttia piiitkästä lomasta, mutta joitain yksittäisiä lomapäiviä meillekin on luvassa tulevien viikkojen aikana. Lomista puheenollen olen tämän kuluvan vuoden aikana julkaissut blogitekstin vuoden jokaisena päivänä. Joo-o. Se on paljon. Tästä hommasta en ole ottanut lomaa laisinkaan. Vaikka bloggaaminen on minulle rakas harrastus olen päättänyt ottaa tästä pienen tauon..

Jos nyt ajattelit, että pääset eroon minusta olet kuitenkin väärässä. Sorry. Hahaa.. Ajattelin lähteä vaatimattomasti liikkeelle ja ottaa ihan vaan pienen tauon näin joulun yli.. Toivottavasti sinäkin osaat ottaa pienen breikin ja olla rauhassa nyt joulun aikana.

Eli nyt oikeeeeeiin ihanaa ja rauhallista joulua teille kaikille ihanille tyypeille ja teidän perheille!! Kuullaan taas hetken päästä! <3

Sleigh bells ring, are you listening?

-Såfin

2015/12/21

Joulusmoothie

Voiko joulusta saada yliannostuksen? En tiedä, mutta nyt se on vallannut meidän aamiaispöydänkin. Meillä oli viikonloppuna luvassa paljon jouluaiheista puuhaa. Hankimme kuusen, paketoimme lahjoja, poimimme esille joulutonttuja ja kävimme jopa joulukonsertissakin. Ajattelin, että jos me nyt muutenkin olemme joulutohinoissa niin tehdään nyt sitten koko päivästä jouluaiheinen. Aamiaisena meillä oli siksi tarjolla tattadaa: "Joulusmoothie"..


Joulusmoothie 4:lle
- 2 punaista "jouluomenaa"
- 2 kourallista rusinoita*
- 2 appelsiinia
- 2 senttiä tuoretta inkivääriä
- kanelia oman maun mukaan
- 2 rkl hunajaa
- 2 dl vettä/jäitä

*Rusinat kannattaa liottaa vedessä yön yli, että ne pilkkoutuvat helposti blenderissä.

Meillä alkaa jouluvalmistelut nyt olemaan ihan hyvällä mallilla ja se pieni stressi joka meinasi yllättää viikonloppuna on onneksi selätetty. Huoh! Nyt joulu saa tulla..

Mites teillä? Onko kaikki jouluvalmistelut ihan suunnitellusti aikataulussa, vai mennäänkö teillä päivä kerralla kohti joulua?

-Såfin

2015/12/20

Shoppailuseuraa

Se ei ehkä tule monelle yllätyksenä, että minä tykkään shoppailusta. Lasten synnyttyä minulla on  tietysti ollut vähemmän aikaa tällaiselle. Yritin jonkun aikaa sitä taktiikkaa, että otan lapset mukaan ostoksille. Olen ollut sovituskopissa ja viihdyttänyt lapsiani samalla kun toisella kädellä yritän sovittaa uusia farkkuja. Voin kertoa, ettei se ole hauskaa. Lopetin tämän puuhan kun meidän yksivuotias kerran karkasi pukukopista ja juoksin hänen perässä vaatekaupan halki paita napittamatta. Hahaa.. No nyt on kuitenkin käynyt niin, että meidän 4-vuotiaasta on tullut iso mies. Oivalsin joitain viikkoja sitten, että hänhän on oikeastaan tosi kivaa shoppailuseuraa. Hän nauttii kahdenkeskeisestä ajasta ja minä saan juttuseuraa. Win-win..

Hän valitsee rooliasunsa ja sen mukaan sitten valitsee liikkeet millä hän siirtyy kaupasta toiseen. Viimeksi sovittiin tämän Batman-shoppailukaverin kanssa, että kävisimme iltapalalla Jungle juice-baarissa. Siellä meidän Batman ihan muina miehinä tilasi ihan itse keksimän mustikka-inkiväärismoothien. Olipas muuten aika yllättynyt täti siellä tiskin toisella puolella. Istuessa pöytään hän sitten huokaisee, että: "huhu äiti - vitsit me ollaan juteltu paljon". Ihana mies ja ihanaa shoppailuseuraa!

Shoppailetteko te yksin vai yhdessä lasten kanssa?

-Såfin

2015/12/19

Minne katosivat kaikki pienet ruokaravintolat?

Asumme Pohjois-Helsingissä ja täältä on vuosien mittaan pikkuhiljaa kadonnut kaikki pienetkin ruokaravintolat. Tämä trendi on jatkunut siitä lähtien kun lähiseudulle on rakennettu erisuuruisia ostoskeskuksia. Ja onhan se ymmärrettävää, ettei tavalliset erilliset ravintolat voi kilpailla ostoskeskusten kävijämäärien kanssa. Kävi sitten lopulta niin, ettei meillä ollut yhden ainutta (kunnollista) ravintolaa tai kahvilaa meidän alueella, joka ei olisi minkään jättipyydyksen yhteydessä. Tilanne on ollut aika surullinen. Onneksi tähän trendiin on nyt tullut käännös. Suljettuihin ravintoloihin on pikkuhiljaa löytynyt uusia ravintoloitsijoita ja uusia pieniä ja sympaattisia kahviloita on perustettu. 

Yksi erityisen iloinen uutinen tänä syksynä oli se, että Tuomarinkylän ratsastustalleille avattiin jälleen lounasravintola, Ravintola Dumari. Tällä alueella oli aiemmin ravintola ja kahvila - myöhemmin ei kumpaakaan. Tuomarinkylän ulkoilualueella on kauniita peltoja, joki ja vanhoja rakennuksia ja voitte kuvitella miten paljon ulkoilijoita sen kautta kulkee. Kävimme viime lauantaina lounaalla tässä aivan idyllisessä ympäristössä sijaitsevassa juuri perustetussa ravintolassa. Tila oli vielä hieman keskeneräinen, mutta hyvää ruokaa sieltä sai. Vaihdoin muutaman sanan omistajan kansssa ja hän kertoi, että suunnitelmissa on laajentaa toimintaa myös iltaruokailuun heti kun luvat on saatu ja olen saattanut kuulla myös huhuja siitä, että tiloissa aletaan pyörittämään paikallista olutpanimotoimintaa. Jess. Minä äänestän paikallisten ravintoloiden puolesta!

Onko teidän alueella vielä "erillisiä" ravintoloita, vai löytyvätkö ne lähinnä ostoskeskusten yhteydestä?

-Såfin

2015/12/18

Helpot itsetehdyt pakettikoristeet

Meillä oli hetki sitten aivan kummallinen rauhallinen askartelutuokio meidän 4-vuotiaan kanssa. Sanon kummallinen, koska yleensä meidän porukkaan kuuluu myös vähän nuorempi ja samassa suhteessa villimpi yksilö, joka myös haluaa olla mukana askartelemassa. Noh, hämmentyneenä tästä kahdenkeskeisestä ajasta villiinnyimme päädyimme testaamaan taikataikinasta tehtyjä pakettikoristeita. Kuten kuvista näkyy teimme niistä oikeastaan myös samalla joulukuusenkoristeita. Eli kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Check ja check.

Resepti taikataikinaan: 
1.25 dl vettä
2 dl soodaa
1 dl maissitärkkelystä

Koristeluun: ohut pilli, kuusenoksia, iittalan helmi-sarja, mariskooli, pullonpohja tai miksi ei jokin vähän erilainen kuten karambola, leluauto tai legopalikka..? :)

Ainekset lämmitetään kattilassa ja annetaan jäähtyä kostean liinan alla. Käytin lisäksi aika paljon maissitärkkelystä vielä kaulintavaiheessakin ettei taikina tarttuisi pöytään. Meidän koko keittiö oli loppupelissä aika valkoinen maissijauhoista, joten vaikka koristeiden tekeminen oli helppoa, se siivoaminen ei ollut ihan.. kröhöm.. kevyttä. 

Ja kiitos vaan (ja anteeksi) meidän isi-ihmiselle siivousavusta. Hihii.. 

-Såfin

PS. Idea bongattu Puistolassa-blogista!

2015/12/17

#Ystäväkirjahaaste

Kaikki muistavat ystäväkirjat ala-asteelta. Myös minun luokalla jokainen tyttö täytteli vuorollaan kirjoja ja lopulta myös pojat pakotettiin mukaan touhuun. Hahaa. Sain Napsahduksia-blogin Nadjalta haasteen vastata tällaisiin ihaniin old school ystäväkirjakysymyksiin ja en voinut vastustaa. Vähän niin kuin vanhojen aikojen kunniaksi:

1. Pituutesi ilman korkkareita:
168,5 jokainen puolikas sentti lasketaan, eikös vaan?

2. Lempinimesi? Ja mistä se on peräisin?
Minulla ei oikeastaan koskaan ole ollut lempinimeä mutta bloggaaja-nimeni Såfin on muodostunut minun toisesta nimestä Sofie. Luulin pienenä oikeasti, että toinen nimeni on Såfin eli "niin hieno". Hahaa..

3. Minkä ruuan valitset lauantai-illalle jos kaloreita ei tarvitsisi laskea?
Oih, en osaa päättää. Varmaan tortilloja jotka olisi upotettu avocadomössöön tai vaihtoehtoisesti joku toosi rasvainen pitsa..

4. TOP 4 asiaa, jota arvostat ystävyydessä?
Ehdottomasti ensimmäinen on luottamus. Tiukasti perässä seuraa positiivisuus, energisyys ja rehellisyys.



(photos by L. Stormbom) 

5. Telkkarista: Moderni Perhe, Salkkarit, Kimmo, Hottikset vai Greyn Anatomia? 
Yksin aina Greyn Anatomia mutta yhdessä meidän isi-ihmisen kanssa valitsisimme ehdottomasti Kimmo-sarjan.

6. Rakkaimmat harrastukset, ja onko suunnitelmissa aloittaa jotain uutta?
Tällä hetkellä rakastan valokuvaamista, bloggaamista, joogaamista ja zumbaamista. Jottei aika kävisi pitkäksi minulla on herännyt ajatus herättää henkiin yksi vanha rakas harrastus. Mutta tästä ei vielä enempää..

7. Haaveita joiden toivot toteutuvan lähitulevaisuudessa?
Eräs taloprojekti. Viikonloppumatka perheen kanssa ja sitten olen tässä lähiaikoina ajatellut villiintyä ja kutoa jotakin ensimmäistä kertaa yli 10-vuoteen. Siis ehkä.

8.Hattaraa vai pehmistä?
Hattara, yök. Pehmis kesällä.

9. Ripsiväri, kestoripset vai au naturel?
Ripsiväri.

10. Mottosi ?
Elämänfilosofiaani liittyy positiivisuus ja jatkuva tekeminen, joten ehkä mottoni voisi olla "Think positive and positive things will happen" yhdistettynä "just do it"-lauseeseen. Näillä päästään aika lähelle ainakin..

Haastan seuraavat blogit vastaamaan samoihin ystäväkirjakysymyksiin:

-Såfin

PS. Minusta ei löydy kovin paljon kuvia, koska olen yleensä aina se tyyppi siellä linssin väärällä puolella. Ja ne kuvat jotka löytyvät ovat sitten tietty niitä tilannekuvia joissa lapsetkin on mukana. Minua eniten kuvaava kuva olisi kuitenkin sitten tuo viimeinen. Hullu-tonttu-mutsi-valokuvaaja. Hahaa..

Haasteen säännöt: 
-Voit kopioida nämä säännöt postaukseesi
- Kiitä haasteen antajaa ja mainitse Napsahduksia-blogi haasteen alulle panijana
- Vastaa sinulle annettuihin Ystäväkirja-kysymyksiin
- Lisää kuvaksi/kuviski parhaiten itseäsi kuvastavia kuvia
- Keksi uudet (tai käytä vanhoja :D) kysymykset blogiystävillesi
- Haasta mukaan ihania bloggaaja frendejä

2015/12/16

Puinen himmeli olohuoneessa

Olen ihastunut kaikkeen puuhun, vaikka aikaisemin olisin voinut vannoa käsi sydämellä, ettei meidän kotiin tule mitään puunväristä. Varsinkaan mitään vaaleaa koivua. Vuodet vierii ja mieli muuttuu, niin se on. No nyt sitten olen kypsytellyt mielessäni ajatusta himmelistä. Kypsytellyt ja kypsytellyt siihen pisteeseen asti, että en enää voinut elää ilman sellaista. Siksi olen aktiivisesti metsästänyt juuri meidän olohuoneeseen täydellistä himmeliä. Oli selvä, että sen piti olla Suomalaista suunnittelua ja sitten mieluiten sitä puuta. Kuin tilauksesta sain viime viikonloppuna  kutsun tulla tutustumaan Valonan-ateljeehen Helsingin Käpylään. Tarkoitus oli juoda vähän glögiä, herkutella ja hypistellä tuotteita. Kuvista voit sitten päätellä miten kävi.


.. kyllä, meidän olohuoneen katossa paraatipaikalla roikkuu nyt aivan ihana himmeli. Meidän esikoinen oli hieman huvittunut himmeli-sanasta. "Onko se sen takia, että se roikkuu himmelissä (´taivaalla´ruotsiksi)?" Ja näin se taitaa olla. Taikauskoa tässä koristeessa on, sillä ennenvanhaan uskottiin, että mitä isompi himmeli sen parempi sato oli luvassa. Toivotaan nyt, että tämä himmeli tuo meille myös onnea ja hyvää satoa ensi vuodelle. (Ja ellei muuta - niin kaunis se ainakin on.. hahaaa..)

-Såfin

2015/12/15

Seurasaaressa

Viikonloppuna kävimme Seurasaaren Joulupolulla seikkailemassa. Polun varrelle oli suunniteltu erilaisia rasteja lapsille. Siellä sai koristella joulukuusia, sytyttää kynttilöitä, etsiä tonttuja ja suorittaa temppuratoja. Me olimme tällä kertaa oikein klassisesti "leveä kuljetus" sillä seuramme eteenpäin viemisessä vaadittiin oikein yhdet tuplarattaat ja kahdet erillisrattaat. Noh, onneksi liikkeellä oli paljon muutakin vaunukansaa, joten sulauduimme porukkaan oikein hyvin. Suoritimme rasteja, ihailimme koristeltuja pipareita, katselimme lasten askartelemia eläinnaamioita ja puolivälissä polkua piti tietenkin perinteisesti pysähtyä grillimakkaralle ja glögille.


Kun olimme päässeet vähän yli puolenvälin polkua taivaalta alkoi satamaan jotain valkoista. Ei sitä ihan lumeksi voinut kutsua ehkä korkeintaan märäksi lumeksi. Hahaa.. Oli mitä oli, lapset olivat kuitenkin ihmeissään ja kyllä se omalla tavalla toi tunnelmaa meidän seikkailulle. Illalla sitten kuivattelimme kylpyhuoneessa lattialämmön avulla rattaita ja märkiä haalareita. Sellainen märkä seikkailu meillä tällä kertaa..

Oletko känyt Seurasaaren Joulupolulla vai järjestetäänkö kenties teilläpäin jotain vastaavaa?

-Såfin

2015/12/14

Pieni muskaritonttu

Meidän 4-vuotias ja meidän kummityttö joka on samanikäinen, ovat harjoitelleet koko syksyn Jamkidsin järjestämässä muskarissa isoa joulukonserttia varten. He ovat olleet tosi reippaita ja osallistuneet muskariharjoituksiin ilman meitä vanhempia. Jokaisen muskarikerran jälkeen he ovat saaneet sieltä jopa ihan kotiläksyjäkin. Hihii..Saimme tähän liittyen sitten lopulta viime viikolla kutsut osallistua tällaiseen ihan "aitoon" joulukonserttiin. Sellaiseen jossa esiintyjiä oli vajaat 100 tyyppiä joiden keskimitta on siinä metrin paikkeilla ja keksi-ikä on n. 3v. Jokainen tällainen metrin mittainen tyyppi sitten piti vuorollaan tulla esiintymään lavalle. Sitä koordinoimassa oli 4 laulunohjaajaa. 

Noniin ja jos sitten laskit päässäsi tuon alkutekstin matematiikan niin sait tulokseksi, että yhtä ohjaaja kohden oli 25 pientä lasta. (Tähän sellainen kauhistunut emoij). Siinähän olisi voinut uskoa, ettei koko esityksestä tule mitään. Mutta kyllä siitä tuli. Pienen alkusähläyksen jälkeen joululaulut kaikui salissa ja hymyilevät vanhemmat katselivat ylpeinä yleisöstä sitä omaa metrin mittaista pätkää, joka seisoi siellä muiden lasten seassa lavalla laulamassa. Ei sitä tunnetta voi selittää, mutta siihen sekottuu suurta ylpeyttä, iloa, rakkautta, haikeutta ja jotakin mitä ei voi selittää. Sellainen iloisen pakahtunut tunne..

<3

-Såfin