Perjantaiprojekti: virkatut kananmunat leikkeihin

Tilannehan on sellainen, että kovasti haluaisin olla sellainen superäiti joka kutoo lapsilleen villasukat ja vaatteet talveksi. Perustimme aikoinan myös kerhon tätä varten: Kutomista ja Kuoharia. Kolme äitiä kokoontui ilman lapsia opettelemaan kutomista (ja etenkin juomaan kuoharia). Sen jälkeen olen välillä, mutta aika harvoin ottanut puikot esille ja kutonut jotain todella yksinkertaista. Kesä tuli ja into lopahti kokonaan. Unohdin kaiken oppimani, koska se ei vielä ollut ihan lihasmuistissa. Viime viikolla olin taas kaivamassa esille lankoja. Inspis iski, mutta taidot puuttuu. Mietin että pitäisi yksinkertaisesti vain päästä vauhtiin. Lapselliset asiat aina päällisenä mielessä päätin aloittaa tämän uuden innostuksen tekemällä jotain lapsille. Niinpä tein sitten tällaiset..

Paistetut kananmunat lasten leikkeihin oli hyvä ensimmäinen spurtti lankojen käyttöön. Virkkasin ihan tavallisella kaavalla ympyrää aloittaen keltaisesta väristä ja sopivan monen kierroksen jälkeen vaihdoin valkoiseen lankaan. Mitä parasta, paistetun kananmunan ei edes tarvitse olla symmetrinen. Hahaa.. Illalla me sitten paistoimme lasten kanssa kananmunia isossa pannussa ja pidimme oikein "herkuttelukestit". Aika yksinkertaisella jutulla saa tosi hyvät leikit aikaiseksi.. 

Pekonit sitten seuraavaksi..!?

-Såfin

Rakennuslupa-anomus: Check!

Joku ehkä huomasi eilisen instagram-kuvani (@malin.såfin) jossa kummitteli iso tonttikuvapiirrustus ja ihmisiä jotka istuivat ison pyöreän neuvottelupöydän ääressä. Istuimme silloin viimeisessä palaverissa meidän arkkitehtitoimiston kanssa ennen rakennusluvan viemistä rakennusvalvontavirastoon. Me olemme noin puolen vuoden aikana keränneet valtava määrä dokumentteja, hyväksyntöjä, virallisia kaavoja, selvitystöitä ja osittain meinasi turhautuminen vallata kun meiltä lopulta vaadittiin myös vastaavanlaisia pohjavedenohjaussuunnitelmia kuin esimerkiksi suurilta ostoskeskushankkeilta vaaditaan. Saimme pitkän aikaa etsiä asiantuntijaa joka toteuttaa pientaloille tällaisia suunnitelmia. Onneksi siitäkin selvittiin. Jokainen vaihe on toki vienyt aikaa, mutta hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Eikö vain?! Olemme nyt siis puolessavälissä. Hahaa..

Tiesittekö, että Helsingissä rakennuslupa toimitetaan henkilökohtaisesti virastoon tietynlaisessa (paperisessa)määrämuodossa, suuressa nipussa joka on sidottu hamppunyörillä. Olin revetä nauruun kun kuulin tämän. Vau. Sooo 70's. Oli miten oli, tämä tunne tänään on aika mahtava! Liikaa ei kuitenkaan vielä voi innostua, mutta on toki mahdollista, että saamme toimenpideluvan ja voimme ryhtyä toimeen ja aloittaa puunkaadon tontillamme jo lähiviikkoina. Jee..

"Good things take time"

-Såfin 

Turbo-kiukuttelua

Meillä on paljon iloisia asioita meidän elämässä tänä syksynä. Meidän pojat ovat tavallisesti todella hyväntuulisia tyyppejä, leikkivät paljon kahdestaan ja melkeinpä jo pukevatkin kaikki vaatteensa itse yhteispelin. Isoveli tarjoutuu auttamaan pikkuveljeään vetoketjujen ja muiden hankalien vaatteiden kanssa. Me vanhempina katsomme heitä vierestä ylpeinä ja mietimme mitä olemme tehneet ansaitseksemme näin ihanat pojat. Esikoisemme on kiinnostunut kirjoittamisesta, nuorempi opettelee auton osia ja on kiinnostunut työkoneista ja siitä mitä niillä tehdään. Kummatkin oppivat siis jatkuvasti paljon uutta. KUNNES viime viikon alussa kaikki tämä loppui. Arkemme teki täysikäännöksen kun ovesta astui "Turbo-kiukuttelu".

Mikään ei toiminut, pojat riitelivät, halusivat samanlaiset peitot, lakanat ja tietenkin sen saman lelun samalla hetkellä. Mikään ei huvittanut. Ruoka ei maistunut, tai ei ainakaan ilman useampaa muistutusta. Huuto ja melutaso meidän kotona nousi sietämättömäksi. Siis mitä...!#%!? Koko arkiviikon kamppailimme tämän kanssa. Mittasin jopa poikien kuumeen siltä varalta, että selitys löytisi sellaisesta. Ei. Ei mitään. Minne ihanat poikani oli kadonnut..?!

Vietimme seuraavan viikonlopun mökillä ja sama meno jatkui. Uhmaa. Kiukuttelua. Tappelua. Meidän vanhempi karkasi lopulta yksin metsään mököttämään. En ole koskaan 5 vuoden aikana kokenut mitään vastaavaa. Olin neuvoton. Olimme kokeilleet lepoa, aikaisempia iltoja, lahjontaa, yhteisiä hetkiä ja antaneet heille erityisen paljon huomiota ja halauksia. Mikään ei toiminut. En enää keksinyt mitään muuta keinoa kuin kiristys ja takavarikointi (tosi kypsää, tiedän). Takavarikoimme kaikki medialaitteet ja lempilelut vuorokaudeksi. Kerroimme, että kun meno muuttuu ystävällisemmäksi palautamme ne. Ja kappas. Kaikki muuttui. Rauha laskeutui. 

En vielä tänä päivänäkään tiedä mikä aiheutti tämän viikon mittaisen turbokiukutteluvaiheen. Ehkä kiire tai stressi tai jokin kummallinen syysmasennuskausi..?! Onneksi se on nyt ohi! Huh!

Oletteko te kokeneet vastaavaa?

-Såfin

Lähdemme reissuun!

Olen tainnut ohimennen lipsauttaa jotain meidän tämän syksyn reissusuunnitelmista. Henkisesti meillä on vaikea pärjätä  kokonaista pimeää syksyä ja talvea ilman mitään reissua. Tarvitsemme sitä jotain pientä valoa tunnelin päähän. Matka jonnekin lämpimään, kauas kauas pois. Tänä syksynä villiinnyimme aivan täysin ja varasimme kaksi matkaa. Kyllä, KAKSI! Ensimmäiseen reissuun pääsemme jo aivan pian kun lähdemme pidennetyksi viikonlopuksi Sveitsin Geneveen. Meidän isi-ihminen on asunut puolisen vuotta tässä vuoristoisessa maassa ja siellä meillä on myös muutama sukulainen joita on aina kiva käydä tervehtimässä. Nyt lähdemme siis pian katsastamaan onko Alpit vielä paikoillaan ja vieläkö Geneven järvessä virtaa vesi. Hihii..

Alkutalvesta lähdemme löhöilemään lämpimään. Buukkasimme itsemme Finnmatkojen pakettimatkalle niinkin eksoottiseen paikkaan kuin Kanariansaarille. Haemme tältä reissulta erityisesti helppoutta, rentoutumista ja yhdessäoloa. Ihanaa. Ja tiedättekö mitä?! Tämä on juuri sitä kaikkea mitä tarvitsemme nyt sillä tuntuu siltä, että tällä hetkellä kiire on loputon. Sellainen pyörremyrsky joka vie mennessään kaikki järkevät ajatukset, hyvät ideat ja tasapainoiset tunteet.. Emme malttaisi odottaa näitä reissuja, sillä olemme todella tämän kaiken tarpeessa!

Onko teillä jotain matkasuunnitelmia syksylle tai talvelle?

-Såfin

Heippa mökki

Nyt viikonloppuna kävimme viimeistä kertaa mökillä koko porukalla. Meidän mökki sijaitsee saaressa ja syysmyrskyjen tullessa ei ole houkuttelevaa matkustaa meidän pienellä yhteysveneellä sinne. Eilen tuli siis se hetki kun laitoimme ja siivosimme mökkimme talvikuntoon tältä vuodelta. Yövyimme siellä vielä yhden yön ja näin saimme saunoa ja paljuilla viimeistä kertaa tänä vuonna niissä maisemissa. Illalla meidän mökissä paloi monta kymmentä kynttilää ja seuraavana päivänä teimme retken saaren ruskaiseen syysmetsään lasten kanssa. Tietenkin reissuumme liittyi myös paljon työtä. Putsasimme mökkien katot, pestiin lakanoita ja tyhjensimme kaapeista kaikki tavarat joita sinne ei voi jättää talveksi. Työläin on kuitenkin se henkinen puoli. Se tunne kun mökin ovet suljetaan! Yyyh.. Talvi on tulossa..

Tänä kesänä meidän mökillä on käynyt paljon kavereita ja tuttuja. Olemme lämmittäneet paljua ja saunottu lukemattomia kertoja. Olemme käyneet kalassa, grillanneet vaahtokarkkeja kodassa ja valvonneet aikuisten kesken pitkään aamuyöhön. Olemme juhlineet juhannusta, kalajuhlia ja rapujuhlia. Olemme paistaneet satoja muurikkalettuja ja leivottu kaikenlaisia herkkuja. Olemme kelluneet rannassa kumiveneessä ja kerätty kymmeniä litroja mustikoita ja puolukoita metsässä.

Hieman haikein mielin totean, että ihana kesä ja meidän mökkeilykausi on nyt virallisesti ohi ja meidän on aika alkaa suunnittelemaan talvea..

Onko teidän mökkeilykausi vielä käynnissä?

-Såfin

"Bad Mom"-lista Blogihaaste

Melkoisen harvoin tartun blogihaasteisiin, mutta nyt oli kyllä pakko. Yli pyykkivuorten, läpi lasikattojen-blogi lanseerasi muutama viikko sitten blogihaasteen jossa hän kehottaa myös muita äitejä julkaisemaan listan niistä asioista joista ei ole ylpeä. Asiat joita ei pitäisi tehdä, mutta silti tekee. Syylisyyttä aiheuttavat asiat arjessa. Jokaiselta löytyy jotain, löytyyhän?! Myös "täydellisiltä äiteiltä". Kröhöm.. Tässä se siis tulee, minun 15 kohtainen Bad Mom-lista!

- Me olemme kesän aikana taas lipsuttu d-vitamiinien ottamisesta ja en millään meinaa saada sitä mahtumaan meidän arkirutiiniin, vaikka syksy ja pimeä on alkanut. Hups!

- Joka ilta odotan malttamattomana, että lapset menisivät nukkumaan. Niin paljon odotan sitä omaa aikaa, että välillä tekisi mieli laittaa lapset nukkumaan (liian) aikaisin..

- En harjaa lasten tukkia tarpeeksi usein. Hyvä jos pari kertaa viikossa otan harjan esille.

- Olen SOME-riippuvainen. Liikaa. Aivan liikaa.

- Kesti melkein vuoden saada varattua lapsille hammaslääkäriaika. Sama pätee kaikkiin muihinkin velvollisuuksiin johon pitäisi tehdä jokin aikavaraus. 

- Olen tartuttanut osan omista ruoka-inhotuksista lapsiini.

- En osaa olla sinut lian ja kuran kanssa. Yök. En ymmärrä miten pitäisi käyttäytyä kun kurahousuinen lapsi haluaa halata tai tulla syliin. Juoksen karkuun. Hahaa..

- Huudan lapsilleni liian usein.

- Vaikka ulkoilen, askartelen ja leivon lasten kanssa en juuri koskaan istu heidän kanssa leikkimässä.

- En osaa kutoa lapsilleni villavaatteita tai sukkia.

- Suunnittelen aivan liikaa asioita myös meidän arkipäiville. Joskus lapset ovat väsyneitä, mutta minä en osaa perua suunnitelmiamme sen takia. (Soooo bad mom!!)

- En annan lasten leikkiä keittiössä. Koskaan. Se on minun aluetta. 

- Annan lasten joskus syödä sokerista jugurttia myös keskellä viikkoa.

- Olen huono leikkaamaan lasten varpaankynsiä. Teen sitä aivan liian harvoin.

- En ole kohdellut meidän lapsia samalla tavalla. Esimerkiksi voin ottaa, että esikoisellamme oli jo 2-vuotiaana omia harrastuksia, kuopuksellamme ei vielä ole ja hän täyttää kohta 3. Emme yksinkertaisesti jaksa. Epäreilua.

Syylistytkö samanlaisiin juttuihin?

-Såfin

Perjantaiprojekti: syksy lasikulhossa

On kiva fiilistellä syksyä. Tiedän, ettei moni ihminen aidosti ole syysihminen. Ensikohtaaminen syksyn kanssa on kuitenkin usein ihanaa ja on vaikeaa saada tarpeekseen kaikista tuoksuista, väreistä, pimeistä kynttiläilloista ja takan polttamisesta. Kaikki pitää tehdä turbovaihteella, koska kohta kaikki on ohi. Miten tästä kaikesta ihanasta värimyrskystä sitten voisi nauttia vielä vähän enemmän? Me ainakin ajattelimme tänä viikonloppuna yrittää elää syksyä täysillä tuomalla kaikki syksyn tuoksut ja ihanat värit yhteen isoon purkkiin meidän kotiin. Tämä on oivallinen projekti lasten kanssa - jokainen voi osallistua keräämiseen ja kokoamiseen. Ja mitä parasta, luonnosta löytyvät jutut ovat paitsi kauniita myös täysin ilmaisia..

Meidän syyskulhossa on kuivatettuja omenaviipaleita, käpyjä, kanelitankoja, lehtiä, minikurpitsoja ja pihlajamarjoja. Näiden lisäksi voisi myös kuivattaa vaikka appelsiiniviipaleita tai laittaa kulhoon kokonaisia kuorimattomia pähkinöitä, kauniita kiviä, tammenterhoja tai muita syysmaastosta löytyviä juttuja. Voin kertoa, että kun kokosimme tätä kulhoa meidän kotiin levisi ihanan makea ja omeinanen syystuoksu. Niin ihanaa. Nyt siis kaikki ulos metsään keräämään syksyä talteen! Hihii..

Oletko sinä joskus tehnyt tällaista syys/kesä/talvi-kulhoa?

-Såfin

Lasten hammaslääkäri

Nyt minun täytyy tunnustaa jotain. Olen noin vuoden verran "yrittänyt" varata aikaa lasten hammaslääkäriin. Mitään ei vaan tapahtunut. Mietin sitä joka viikko ja joka kerta päätin, että teen sen huomenna. Sitten kesä lähestyi ja ajattelin vapaiden aikojen olevan vähissä ja... noh, sitten olikin syksy. Apua. Minulle saa siis jälleen jakaa "huono äiti"-palkinnon tässäkin sarjassa. Hahaa. Mutta onneksi otin itseäni kauluksista kiinni ja soitin ajanvaraukseen joitain viikkoja sitten. Sain jo kahden viikon päähän hammaslääkäriajat pojille. Niin helppoa se oli. Huh. Edellisestä käynnistä on siis jo 1,5 vuotta ja nyt jännitimme kovasti onko meidän hammashoito-politiikka tällä välin ollut toimiva...

Samana aamuna kun lapset olivat menossa lääkärin vastaanotolle luimme kirjaa jossa on hienosti kuvattu sitä mitä hammaslääkärin vastaanotolla tapahtuu. Käytiin läpi miten tuoliin kiivetään ja miten hammaslääkäri kurkistaa suuhun valolla ja pienellä peilillä. Kun vihdoin sitten saavuimme vastaanotolle kummatkin lapset kiipesi (sanomatta sanaakaan) penkkiin ja avasi oma-alotteisesti suun. Hihii.. Ihanat reippaat pienet miehet. Mitään reikiä tai muita kummallisuuksia ei onneksi löytynyt ja kaikki oli kunnossa. Ainut pieni kehotus oli, että meidän kannattaisi ottaa käyttöön sähköiset hammasharjat myös lapsilla..

Käyttekö säännöllisesti lasten kanssa hammaslääkärissä ja käytetäänkö teillä lapsilla sähköhammasharjaa?

-Såfin

Kurpitsakarnevaalit

Kurpitsakarnevaalit Koiramäen Pajutallilla kokosi viime viikonloppuna perheet juhlistamaan syksyn alkua. Olemme jo kolmatta kertaa vierailleet näissä juhlissa ja joka kerta se on ollut yhtä hauskaa. Koiramäen Pajutallin ihanan tunnelmallisessa pihapiirissä oli laitettu esille kaikenlaista kivaa syksyistä koristelua ja tunnelmaa nostattamassa oli myös tällä kertaa ihanan vanhanaikainen karuselli, pikkupossut, minipuput ja laamat omissa aitauksissaan. Lapset saivat harrastaa narunvetoa, leikkimistä ja kahvinkeittoa leikkiaitauksessa. Lentokoneista innostuneille pienokaisille oli luvassa viihdettä kun matalalla lentävät koneet lensivät suoraan tilan yli hyvin hyvin läheltä juuri ennen laskeutumistaan Helsinki-Vantaan lentokentälle

Olimme sopineet treffeistä meidän kummipojat perheen kanssa ja meidän poppoo oli muun porukan tavoin siellä pitämässä iloista ääntä ympäri pihapiiriä. Lapset innostuivat ehkä eniten peikkometsästä jossa sai leikkiä saippuakuplanesteen kanssa ja juosta pajunoksista tehtyjä käytäviä pitkin. Aurinko paistoi ihanasti ja pienen hetken jälkeen olimme kaikki riisuneet takit ja istuimme nauttimassa kahveista ja pullasta pihapiirin ulkokahvilassa. Tulin samalla miettineeksi olikohan tämä viimeinen kerta tänä vuonna kun sai juoda kahvit ulkona ilman takkia. Ehkä oli!? Kotiin ostin ison läjän mini-kurpitsoja ja nyt on siis syksy toivotettu tervetulleeksi oikein kunnolla.

-Såfin

Lapsiperheen tukiverkosto

Tukiverkosto on yksi tärkeimmistä asioista koko maailmassa lapsiperheen näkökulmasta. Näin väitän ainakin minä. Se on ryhmä ihmisiä joihin voi tukeutua, joilta voi pyytää apua kun ei itse jaksa tai osaa. Jokaisen perheen tukiverkosto näyttää erilaiselta. Olen tutustunut perheisiin jossa tukeudutaan vain muutamaan ihmiseen ja toisaalta on perheitä joiden apuna on valtava joukko tukijoita. Jokainen kuitenkin tarvitsee jonkun. Ei ole itsestäänselvää, että perheen lähellä oleva henkilö automaattisesti kuuluu tähän piiriin. Lapsiperheen asioiden kanssa painiminen ei ole kaikille mielekästä. Toiset auttavat kun taas toiset eivät halua sekaantua. Kumpikin on minusta ok, kunhan on aito oma itsensä.

Photo by L. Stormbom (Thanks!)

Meillä on aina ollut paljon apuja. Kummankin puolen isovanhemmat ovat olleet läheisesti tukemassa meidän arkea. Isovanhempien lisäksi olemme saaneet apuja minun siskoilta ja joskus myös meidän läheisiltä kaveriperheiltä. Ilman tätä verkostoa en usko, että olisimme esimerkiksi halunneet hankkia lapsemme niin pienellä ikäerolla. Olemme saaneet apua ihan arjen pyörittämiseen, harrastuksissa ja yökyläilyissä aina kun on ollut tarve. Koskaan emme ole jääneet ilman hoitopaikkaa kun sitä olemme tarvinneet. Olemme myös oppineet arvostamaan sitä miten hienoa se on kun saa apua myös silloin kun sitä ei itse pyydä. Te voitte ehkä kuvitella sen tunteen kun joku tulee hakemaan lakanapyykit hoidettavakseen keskellä vuosisadan oksennustautirumbaa. Olemme tästä kaikesta äärettömän kiitollisia.

Olen pohtinut sitä miltä meidän elämä mahtaisi näyttää jos emme saisi näin paljon apua. Veikkaan, ettei arki olisi mitenkään huonompaa mutta jättäisimme varmasti tiettyjä vapaa-ajan asioita tekemättä. Toisaalta ei ehkä osaisikaan suunnitella sellaisia asioita jossa tarvittaisi auttavia käsiä.  Apujoukkojen puuttuminen karsisi varmasti usein päältä ne arjen "kivat" jutut. Moneen reissuun olemme lähteneen lasten isovanhempien kanssa - olisimmekohan lähteneet ollenkaan pienten kanssa niin usein liikkeelle ilman heitä? En tiedä..?! Lapset ovat apujoukkojen kautta saaneet monia tärkeitä kokeumuksia ja olen erityisesti iloinen siitä, että heillä on meidän vanhempien lisäksi muitakin aikuisia elämässään joihin he aidosti voivat luottaa.

Ketkä kuuluu teidän tukiverkostoon? saatteko te apuja kun sitä tarvitsette?

-Såfin

Uusien juttujen viikonloppu

Meidän viikonloppuun on kuulunut paljon uusia juttuja. Olemme pitkästä aikaa viettäneet koko viikonlopun kaupungissa ilman mitään suurempia suunnitelmia. Ehkä siksi innostuimme koittamaan paljon juttuja jotka ovat jääneet vähän taka-alalle koko kesän erinäisten retkien ja reissujen takia. Suurin juttu tänä viikonloppuna on ehdottomasti pyöräily. Eikä mikä tahansa pyöräily, vaan meidän esikoinen on oppinut pyöräilemään ilman apupyöriä uudella pyörällään jonka hän sai synttärilahjaksi muutama viikko sitten. Tästä innostuneena kävimme eilen illalla ensimmäisellä pyöräilyretkellä keskellä liikennettä. Jee. Ennen tätä olemme harjoitelleet lähinnä hiekkakentillä ja viereisessä leikkipuistossa. Hienosti meni. 

Ja sitten minulla on muita kivoja juttuja kerrottavana. Ostimme minulle perjantaina uuden auton. Woopwoop. Vihdoin! Olen kertonut autoahdistuksestani aiemminkin ja muutaman viikon päästä saan sitten uuden menopelin. Ehkä kerron autostani myöhemmin lisää. Sen haluan sanoa jo nyt, että se on toooosi hieno. 

Kävimme myös ensimmäistä kertaa perheenä ravintolassa sushilla ja lapset ihastuivat lähinnä ideaan syödä tikuilla ja dippailla ruokaa soijaan. Itse sushit jäivät vähän taka-alalle, mutta siitä se innostus sitten ehkä lähtee?! Hihii.. Meidän isi-ihminenkin sai uusia kokemuksia kun pelasi ensimmäistä kertaa uusilla golfmailoillaan jotka ovat olleet käyttämättömänä kaapissa jo aivan liian pitkään. Kaikille siis jotain vähän uutta!

Mitä teidän viikonloppuun kuului?

-Såfin

5-vuotiaan taitelijan asukuvia

Se on jännää, mutta voisin vannoa, että on paikkoja jossa valo on erilainen. Tai ainakin valo tallentuu hieman eri tavalla kameraan. Tapanilassa on tällainen paikka. Tehdasmainen alue joka on täynnä punatiilisiä vanhoja rakennuksia. Joka kerta kun käyn täällä, innostun valokuvaamaan. Yllättäen ja täysin odottamatta. Valokuvauksen tarve tässä paikassa syntyy riippumatta siitä onko kamera mukana vai ei. Koska kaikki näyttää täällä jotenkin erilaiselta, pehmeältä mutta silti valoisalta. Kun tiemme johti tämän paikan ohi muissa asioissa päädyimme siksi hieman ekstempore ottamaan vähän asukuvia meidän pienestä taitelijamiehestä. Tässä siis yhden ihan tavallisen päivän asu..

Paita/Bobo Choses, Lippis/Mini Rodini, Housut/ Bobo Choses, Kengät/Adidas

Tein jonkun aikaa sitten ison vaatetilauksen pojille. Siis sellaisen liian ison jolla ihan tehokkaasti tyhjeni pankkitili. Hahaa.. Silloin en vielä lainkaan miettinyt ulkokerrosta, haalareita, pipoja jne. Jotain meillä toki löytyy ennestään ja takit ovatkin olleet jo käytössä. Tänä viikonloppuna minulla on projektina selvittää lasten ulkovaateviidakkoa syksylle ja talvikaudelle! Jaiks.

Miten teidän ulkovaatevarasto voi? Teittekö uusia hankintoja tänä vuonna?

-Såfin

Pienet miehet Tivolissa

Viikko sitten Tivoli Sariola pystytti meidän läheiselle kentälle oikein kunnollisen hulabaloon. Alueelle tuotiin erinäisiä huvipuistolaitteita, sirkustelttaa, pomppulinnaa ja kahvilaa. Muutamana päivänä tämä houkutteli esille kaikki alueen lapsiperheet huvittelemaan ja pitämään hauskaa yhdessä. Myös me tunsimme kutsumuksen ja lähdimme työpäivän jälkeen poikien kanssa katsastamaan tivolin. Juuri tänä iltana aurinko paistoi lämpimästi ja päädyimme ostamaan meidän vanhemmalle pojalle ihan rannekkeen. Me muut jaoimme sitten lippupaketin, koska olihan se selvää että me aikuisetkin halusimme mennä ainakin maailmanpyörään..

Vaikka Linnanmäen maailmanpyörä on tosi siisti niin siinä on jotain erityisen hienoa katsoa omaa kotiympäristöä yläilmoista. Mietimme näkisimmekö kotimme, mummolan ja ehkä kenties kaukana sijaitsevat tornitalot. Näimme ne kaikki - ihanaa! Meidän pienintä miestä pelotti hieman mennä karuselliin ilman meitä vanhempia ja päädyimme siksi pyörimään yhdessä myös muutamassa muussa laitteessa. Meidän vanhempi 5-vuotias taas olisi halunnut jäädä vaikka asumaan tivoli-alueelle. Lempilaite oli hänen mielestä viikinkilaiva. Purkitin illan aikana pari pullollista energiaa iloisista ilmeistä ja riemunkiljahduksista. Niin täydellinen ilta.

Käyttekö yleensä huvipuistoissa tai tivolissa?

-Såfin