2020/03/30

Viikko-ohjelma aktiviteettilapuilla

Kaksi viikkoa poikkeusaikaa on takana ja olemme enemmän tai vähemmän eläneet päivä kerralla. Aamuisin synkronoimme isi-ihmisen kanssa kalenterimme - menevätkö palaverit päittäin? kumpi auttaa esikoistamme koulutehtävissä jne. Iltaisin sama meno jatkuu. Kaikki kaipaa omaa aikaa joissain muodossa. Lapset kyselevät meidän aikatauluista ja kinuavat jatkuvalla syötöllä tekemistä. Viime viikolla sain idean. Vaikka harrastukset ovat tauolla olemme joka puolelta saaneet kivoja vinkkejä treeniohjelmiin, virtuaalisiin oppitunteihin ja videoita joita tulisi toistaa ja kuunnella useamman kerran viikossa. Lisäksi myös poikien rumpuopettaja on luvannut pitää soittotunnit facetime:lla. Niinpä päätimme tehdä aktiviteettikalenterin meidän seinälle. Istahdimme sunnuntaina poikien kanssa pöydän ääreen ja aloimme ideoimaan. Jokainen kertoi mitä kaikkea kivaa tulevalla viikolla haluaisi tehdä kotona ja ulkona. Kirjasimme ideat post-it lapuille: muovailemista, joogaa, potkulautailua jne. Kun laput olivat valmiit aloitimme sijoittelutyön...

Jokaiselle päivälle on nyt allokoitu ainakin jokin enemmän liikunnallinen juttu ja yksi rauhallisempi yhteinen aktiviteetti. Nämä eivät ole mitenkään pakollisia juttuja ja sovimme, että jos jonain päivänä jokin asia ei huvita, voimme aina siirtää sen toiselle päivälle. Kalenterimme on siis enemmän ideatasolla oleva "vinkkipankki" kaikesta siitä mitä me sinä päivänä voisimme tehdä. Lisäksi kaikilla on nyt tunne siitä, että on saanut oman äänensä kuulluksi. Jokaisen mielipuuhat on otettu mukaan kalenteriin ja niitä tehdään vuorotellen. Toivon, että tämä suunnittelu tuo vähän ryhtiä meidän viikkoihin. Ryhtiä tarvitaan, sillä hallituksessa pohditaan tällä viikolla jatkotoimenpiteitä. Koulut eivät tule avaamaan oviaan vielä kahden viikon päästä niin kuin alun perin suunniteltiin. Aika jolloin noudatamme poikkeusjärjestelyjä pitkittyy ja meidän pitää keskittyä nyt hyvinvointiin ja siihen että nautimme päivistä mahdollisimman paljon siitäkin huolimatta, että elämä on aika eriskummallista juuri nyt. 

Miten teidän arki sujuu juuri nyt?

-Såfin

2020/03/27

Peikkometsässä

Meidän perheen henkireikä on tänä poikkeuksellisena aikana ollut ulkoilu. Arkipäivisin pyrimme liikkumaan lähiympäristössä joko pyöräillen tai lenkkeillen. Jokapäiväinen happihyppely auttaa jaksamaan, mutta kyllä myös omat tutut lenkkipolut alkavat jo pikkuhiljaa kyllästyttämään. Olemme päättäneet, että niin kauan kun se on sallittua tulemme joka viikonloppu tekemään vähän pidempiä metsäretkiä erilaisissa ympäristöissä. Bonusta on jos löytäisimme niin syrjäisiä paikkoja, ettei siellä välttämättä edes törmäisi kovin moneen ihmiseen. Nyt olemme kiitollisia siitä, että meillä on auto käytössä jolla voimme lähteä vähän kauemmas kuin lähimetsään. Viime viikonloppuna ajelimme tunnin verran länteen. Olin löytänyt netistä erään hauskan kuuloisen paikan nimeltä "peikkometsäkierros". Tällä reitillä luvattiin olevan piilotettuja yllätyksiä lapsille, vaihtelevaa maastoa ja useampia laavuja joissa voisi grillata matkaevästä...

Kun pääsimme perille ihmettelimme säätä. Säätiedotuksessa luvattiin aurinkoa, mutta saapuessamme perille pienelle parkkipaikalle metsässä, satoi oikein kunnolla lunta. Se oli melkein maagista. Minä tahansa muuna keväänä tämä olisi tuntunut tylsältä, mutta koska lumitilanne täällä meilläpäin on ollut mitä on ollut tänä talvena niin olimme hetkellisesti ainakin innoissamme taivaalta leijailevista lumihiutaleista. Lähdimme etsimään 5,5 kilometrin pituista peikkometsäpolkua ja löysimme sen noin 20 minuutin kävelymatkan päästä parkkipaikalta. Metsäreitti oli kaikkea sitä mitä olimme siitä lukeneet. Löysimme järven, kiipesimme kallioille ja löntystelimme pitkospuilla suo-alueen läpi. Vaihteleva maasto on etenkin lasten kanssa luonnossa liikkuessa todella tärkeää - mielenkiinto pysyy yllä. Tällä reitillä oli kuitenkin myös jotain muuta minkä vuoksi lapset jaksoivat erityisen hyvin. Peikkometsäpolulle on nimittäin piilotettu pieniä kivipeikkoja löydettäväksi. Taisimme yhteensä löytää 5 peikkoa, mutta ne olivat ovelasti piilotettu joten niitä sai etsiä oikein kunnolla. 

Puolessavälissä reittiä pysähdyimme grillaamaan makkaraa. Tähän mennessä aurinko oli jo alkanut paistamaan ja puolet reitistä menikin sitten aivan erilaisessa säässä. Minä poimin metsästä mukaan pienen kimpun mustikanvarpuja vaasiin siinä toivossa, että niihin kehittyisi lehdet. Lapset keräsivät käpyjä ja leikkivät metsässä kuten aina. Meillä oli todella idyllinen metsäpäivä. 

Tällaisia lisää, kiitos!

-Såfin

PS. Pari päivää retken jälkeen mustikkavarpuihin oli ilmestynyt pienet hiirenkorvat. Jee. 

2020/03/25

Oliivileipiä 20 minuutissa

Me olemme laatineet pitkän listan ideoista ja viihdykkeistä joita voimme toteuttaa nyt kun meillä on enemmän aikaa arkisin perheen kanssa. Normaalistihan meidän illat täyttyvät poikien liikuntaharrastuksista ja kavereiden tapaamisesta. Nyt tilanne on toisin. Päätimme eilen, että tekisimme ruuaksi kasviskeiton ja että olisi kivaa syödä tuoretta leipää sen kanssa. Koska lapset olivat jo tässä vaiheessa melko nälkäisiä, meillä ei ollut aikaa kohotella sämpylöitä. Sen sijaan muistin yhden reseptin jonka avulla joitain vuosia sitten teimme pikaleipiä joita ei tarvinnut kohotella. Pienen etsinnän jälkeen löysin reseptikirjan ja kyseisen ohjeen. Tällä reseptillä valmistuu todella hyvät ja maukkaat leivät pika-aikataululla. Ja ohje toimii vallan hyvin myös ilman oliiveja, me jätimme oliivit pois puolesta taikinasta. Nämä lämpimät leipäset tai sämpylät olivat hitti. Nautittuna pienen voinokareen kanssa, nämä leipäset kruunasivat meidän kasviskeiton. Nam. 

Oliivileipäset
(Neljälle)

Tarvitset: 
3 dl vehnäjauhoja
1 dl kaurahiutaleita
0,5 tl suolaa
2 tl leivinjauhetta
1,75 dl maitoa
0,5 dl rasvaa (esim öljyä, sulatettu voi tms.)
1 dl oliivisiivuja

Tee näin: Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Sekoita kuivat ainekset keskenään kulhossa. Lisää joukkoon maito ja rasva sekä oliivit. Nosta lusikalla taikinanokareita leivinpaperilla vuoratulle pellille. Takinan tulisi olla hieman löysää, eli ei yhtä "kuivaa" kuin esim. sämpylätaikina olisi. Voitele ennen paistamista leivät maidolla. Paista uunissa 12-15 minuuttia, tai kunnes leivät ovat saaneet kauniin keltaruskean värin. Levitä voita päälle tai nauti sellaisenaan. 

Me teimme reseptin kaksinkertaisena, toisen puoliskoisen ilman oliiveja. Oliivit voi myös korvata esim. fetalla ja aurinkokuivatuilla tomaateilla. 

Mitä te aiotte leipoa tänä keväänä? 

-Såfin

2020/03/24

Postia mummoille

Meidän perheessä on tällä hetkellä monia joista erityisesti olemme huolissamme. Meillä on mietittävänä lasten iso-iso-vanhempien hyvinvointi ja jaksaminen. Olemme onnekkaita, että meidän lähipiiriin edelleen kuuluu niin moni joka kuuluu tähän sukupolveen. Olemme oppineet heiltä hurjasti. He ovat tietenkin kaikki melkoisen iäkkäitä ja senkin puolesta he ovat jo hallituksen ohjeiden mukaan määrätty nyt pysymään kotona. He kaikki tarvitsevat apua kaupankäynnissä jo muutenkin ja etenkin lasten isovanhemmat ovat olleet isossa roolissa auttamassa heidän omia vanhempia käytännön jutuissa. Me puolestamme olemme pitäneet huolta siitä, että pidämme yhteyttä, mutta nyt tilanne ei ole enää yhtä helppo kuin se oli ennen rajoituksia. Etenkin jos tämä tilanne venyy, elämä neljän seinän sisällä saattaa muuttua hyvin pitkäveteiseksi. Siksi päätimme ilahduttaa meidän Mummoja ja Faffoja pienellä yllätyksellä..

Eilen illalla etäkoulu- ja etätyöpäivän jälkeen ryhdyimme hommiin. Me otimme esille kirjekuoria, paperia ja värikyniä. Meidän esikoinen joka juuri harjoittelee kirjoittamista halusi toimia kirjailijana ja meidän kuopus toimi kuvittajana. Hyvä työnjako, hihii. Me kirjoitimme mummoille ja faffoille lasten itse suunnittelemat tekstit ja piirrettiin kirjeisiin sopivat kuvat. Lopuksi lapset saivat vielä taittaa omat kirjeet kuoriin ja liimata postimerkit. Illalla sopiva ulkoilu- ja retkikohde oli meidän lähellä sijaitseva postilaatikko. Pojat kävivät pudottamassa kirjekuoret laatikkoon ja nyt odotetaan, että postinkantaja toimittaisi tervehdyksemme perille. Kun myöhemmin juttelimme esikoisen kanssa, hän kertoi minulle, että nämä olivat ensimmäiset kirjeet jotka hän koskaan on kirjoittanut. Naurahdin, koska vielä minun lapsuudessani jokaisella oli kirjekaveri. Mutta nykyään lapset eivät edes välttämättä tiedä mitä kirjeet ovat. Kirjeiden aika on siis ehkä ohi - vai onko sittenkään?

Olisi kiva jos mahdollisimman moni nyt olisi yhteydessä omiin mummoihin ja vaareihin - etenkin jos he tällä hetkellä joutuvat olemaan kotona neljän seinän sisällä (ehkä ei edes kaksin vaan monet täysin yksin). Lähettäkää postia, piirrustuksia, valokuvia ja soitelkaa - harjoitelkaa myös soittamaan videopuheluita.

Tsemppiä jokaiselle joka ei tällä hetkellä saa poistua kodistaan!

-Såfin

2020/03/20

Haaste: positiiviset asiat juuri nyt

Somessa leviää haaste jonka tavoite on kääntää tämä meidän maassa vallitseva tilanne edes jotenkin positiiviseksi. Siinä pyydetään ihmisiä listaamaan niitä asioita joilla yllättäen on ollut positiivinen vaikutus omaan elämään tässä puolipysähtyneessä tilassa. Minä mietin samaa jo aiemmin. Ensin kuvittelin, että tämä kotona työskentely olisi rentoa, ei työmatkoja, laittautumista jne. - mutta pikkuhiljaa myös tämä alkaa olemaan riittävästi. Kahdeksatta päivää etätyössä on jo tehnyt tehtävänsä. Kaipaan takaisin konttorille. Kaipaan normaalia arkea. Kaipaan lounaita kollegojen kanssa. Mutta kyllä tässä on monia asioita minkä johdosta myös minä olen iloinen. Ne eivät vain ehkä olleet ne asiat joiden takia kuvittelin iloitsevani. Alla siis lista niistä asioista joista iloitsen erityisesti juuri nyt. 

Monipuolinen ja erilainen kuntoilu. Me olemme perheen kanssa päättäneet panostaa kuntoiluun ja urheiluun. Tämä on vaikeampaa nyt kun urheiluharrastukset ovat tauolla. Mutta olen niin iloinen siitä, että olemme pystyneet liikkumaan jopa monipuolisemmin nyt kuin aiemmin. Me olemme koko perhe osallistuneet jääkiekkojoukkueen virtuaalitreeneihin. (Ai p%!#le minulla on reisilihakset kipeinä). Olen itse lämmitellyt ja nostanut sykettä paino-hulahulalla, ja otimme esille pyörät jo hieman nopeutetulla aikataululla. Lisäksi olen kävellyt, kävellyt ja kävellyt. Iltaisin olen rentoutunut joogan avulla. Tänään yritän vetää koko perheelle venyttely ja kehonhuolto tuokion rankan kuntoiluviikon päätteeksi. Vaihtelu virkistää, myös liikunnassa ja siitä olen nyt todella iloinen!

Madaltuneet kustannukset ja pienemmät päästöt. Koska teemme vähemmän ja liikumme vähemmän säästämme sekä luontoa että lompakkoa. Tämä ei ole kestävää mitenkään pidemmällä aikavälillä ja myös meillä jännitetään miten tilanne tulee vaikuttamaan talouteen pidemmällä aikavälillä. Just nyt tuntuu hyvältä, että jää muutama penni ylimääräistä jää taskuun. 

Saamme tutustua koulutyöskentelyyn ja olla enemmän läsnä. Minusta on ollut todella kiva nähdä tarkemmin minkälaisia tehtäviä meidän koululainen tekee päivän aikana. Toki tämä on myös vienyt meiltä vanhemmilta resursseja, mutta kolikolla on myös kääntöpuoli. Pääsemme tutustumaan ja olemaan enemmän läsnä (ainakin hetkellisesti) meidän koululaisen elämässä. Tämä on kivaa.

Aikaa ruuanlaitolle. Koska meillä nyt on enemmän aikaa myös iltaisin olemme tehneet ja valmistaneet enemmän kotiruokia kuin koskaan. Toistaiseksi olemme vielä menneet perinteisellä linjalla ja syöneet kanaa ja riisiä, bataattikeittoa ja nacho-salaattia. Huomasin kuitenkin että seuraavaan kauppalistaan kirjasin jo jotain aineksia tulevia ruokakokeiluita varten. Nyt on aikaa tehdä uuniruokia ja paistaa matalalla lämmöllä erilaisia herkkuja uunissa. Niistä lisää ensi viikolla blogissa. 

Paluu perusasioiden ääreen. Minä tarvitsin tämän herätyksen. On hyvin pysäyttävää huomata miten rauhallista elämä oikeasti voisi olla ilman harrastuksia ja ilman muita sovittuja kaveritreffejä. Minun stressitaso on (poislukien meidän kiireisistä työpäivistä) todella matala juuri nyt. Tavoitteita seuraavalle päiville ei ole. Tai jos on niin ne ovat "teen palapelin valmiiksi" tai "jaaa.. voisipa vaikka lukea vähän kirjaa". Olen rauhallisempi ja tasapainoisempi, mutta en suinkaan ainakaan vielä täysin aikaansaamaton.

Meikittömänä on kivempaa. Vaikka minä pidän lukuisia palavereita päivässä nyt videon välityksellä niin voin sanoa, että kotikonttorilla tosiaankin on rennompaa sen suhteen miltä näyttää. En ole käyttänyt juuri ollenkaan meikkejä tänä ajanjaksona. Myös hiuslakkaa ja muita tököttimiä kuluu todella paljon vähemmän. Tekee hyvää iholle, mutta myös luonnolle. (Toki peseydymme, harjaamme hiukset jne. hahaa..)

Koko perhe nukkuu puoli tuntia pidempään joka päivä. Uusi aikataulu mahdollistaa sen, että heräämme vasta puoli kahdeksalta joka päivä. Tämä on n. puoli tuntia myöhempään kuin normaalisti. Lisääntynyt unimäärä tekee hyvää ja pikkuhiljaa muuten arjessa oleva väsymys väistyy. Aika bueno. 

Mistä vaikutuksista sinä iloitset juuri nyt?

-Såfin

2020/03/19

Kalastushommia ja 56 muuta puuhavinkkiä perheille

Jaa. En oikein tiedä miten päin nyt olisi kahden vilkkaan pojan kanssa. Kaikki harrastukset on peruttu, kaikki kaveritreffit on peruttu ja muutenkin "kaikki kiva" on kielletty. Jopa tavanomaiset retket kirjastoon on nyt tauolla. Mitä sitten tekisimme?! Onneksi meidän talossa asuu useampi kekseliäs henkilö joka oli valmiina ideoimaan tekemistä näille päiville kun olemme mahdollisimman vähän kontaktissa muihin ihmisiin. Meidän poikien ensimmäinen toive oli päästä kalaan. No sehän toimii. Etsimme itsellemme hiljaisen laiturin ja laskimme onget veteen. Siinä oli koko perheelle  kivaa puuhaa hetkeksi. Meidän perhe on nyt päättänyt tehdä mahdollisimman paljon niistä jutuista joita vielä saa tehdä ulkona, sillä minun uskomus on se, että se päivä vielä tulee jolloin saamme viihdyttää itseämme pelkästään neljän seinän sisällä. Tähän kirjoitukseen kokosin meidän perheen vinkit nyt kun kaikkea on rajoitettu.

Tekemistä ulkona: 

1. Nypi rikkaruohoja pihassa. Ainakin meillä rikkaruohot on kasvanut koska talvi on ollut lämmin.
2. Tee hulahula-vanteesta kori ja heitä koripalloa. 
3. Käy kalassa. Ympäri Suomea on mahtavia vesistöjä.
4. Etsi netistä tietoa syrjäisistä retkipaikoista, ota grillimakkarat mukaan evääksi ja nauti luonnosta.
5. Opettele rullaluistelemaan. 
6. Käy geokätköilemässä.
7. Keräile luonnosta aarteita ja tee niistä pienoismaailma mielikuvituseläimelle.
8. Lennätä leijaaNyt on oiva hetki kaivaa esille unohtuneet aarteet kaapista ja lähteä ulkoilemaan. 
9. Valmistele istutusalueet pihalla ja kun aurinko lämmittää enemmän myöhemmin keväällä voit jo tehdä istutushommia. (Hanki siemenet ja kukat tänä vuonna hyvissä ajoin)
10. Leiki pihapelejä: potki palloa, pelaa katukiekkoa jne. 
11. Rakenna metsämaja.
12. Jos omistat radiopuhelimet, voitte lähteä ulos testaamaan niitä. Annetaan esim. puhelimen välityksellä tehtävä ja katsotaan jälkeenpäin kuuluiko ohjeet oikein.
13. Puhaltakaa saippuakuplia.
14.Rakenna linnunpönttö ja asenna se paikoilleen.
15.Käykää pyöräilyretkellä. Lapsille on Helsingissä myös kivoja pyöräpuistoja jossa voi käydä testaamassa taitojaan. 
16. Käykää ihmettelemässä hiljentynyttä junaliikennettä junanbongauspaikoilla.
17. Pelatkaa luontobingoa. Valmistelkaa etukäteen paperi johon ruksaatte luonnosta löytämänne asiat.
18. Käykää autopesussa tai peskää auto itse. Kohta on myös ajankohtaista vaihtaa renkaat. Lapset mukaan.
19. Käykää kävelyillä lähiympäristössä ja etsikää uusia pieniä katuja joilla ette ole kävelleet aiemmin.
20. Maalatkaa aita, korjatkaa rikkinäinen postilaatikko, lakaiskaa piha. Voit myös tarjota kyseistä apua naapurille jos hän ei kykene itse pitämään huolta omasta pihastaan.
21. Tehkää pihalle/puistoon aurinkokello. Käykää eri vuorokauden aikoihin tarkistamassa toimiiko se oikein.
22. Ottakaa esille katuliidut. Piirtäkää kadulle tsemppiviestejä ja iloisia kuvia naapureiden iloksi. 
23. Järjestäkää koko perheelle autokisat/keppihevoskisat pihalle tai lähipuistoon. 
24. Käykää ulkovoimistelupisteellä. Muistakaa käyttää hanskoja. 
25. Käykää valokuvausretkellä. Lapset voivat kuvata luontoa kännykällä. Illalla voitte tehdä kollaasin ottamistanne kuvista.
26. Kirjoittakaa kiva viesti ja piilottakaa se pulloon. Lähettäkää pullopostia sopivalta paikalta. Kukakohan löytää lähettämänne viestin? 

Tekemistä sisällä: 

27. Katsokaa lastenuutisia yhdessä, iso suositus. Löytyy YLE areenasta.
28. Lakatkaa kynnet ja tehkää kampauksia toisillenne. Isit myös mukaan!
29. Askarrelkaa pahvimiekat ja koristelkaa ne.
30. Kylvettäkää muoviset eläimet/nuket.
31. Rakenna teemamaailma - esimerkiksi autonäyttely, zoo, huvipuisto. Mielikuvitus on rajana.
32. Pelaa lautapelejä, pöytälätkää, korttia.
33. Laita YouTubesta lastenjooga-tunti pyörimään ja yritä matkia. Koko perhe mukaan!
34. Leivo yhdessä keksejä. 
35. Printtaa lapsille piirrustuspohjia netistä. Anna lasten valita mallit. Ota myös aikuisten värityskirjat esille. Nyt on niiden hetki.
36. Piirrä kuva perheestänne ja postita eristyksissä oleville isovanhemmille. 
37. Verkkoshoppaile tukeaksesi Suomalaisia pienyrityksiä. Kukkia voi tilata kotiovelle, ruoka-annoksia, puuhapakkauksia, korviksia jne.
38. Leiki pantomiimia, Aliasta tai vaikka "Arvaa sana"-peliä.
39. Käykää läpi eteisen kaapit, sovittakaa kengät, takit jne. Kierrätä liian pieneksi jääneet vaatteet. Palkinnoksi kaakaot koko perheelle.
40. Lajittele ja siivoa legolaatikot. Kenties inspiraatio iskee rakentaa jotain uutta ja hienoa. 
41. Tee ruokapäiväkirja lasten kanssa. Suunnitelkaa tulevan viikon ruokailut yhdessä.
42. Pitäkää teemapäiviä. Esim. Italia-päivä. Kuunnelkaa Italialaista musiikkia, värittäkää Italian lippu, tehkää pastaa, opetelkaa laskemaan kymmeneen italiaksi. jne. 
43. Maalatkaa vesiväreillä. Jos mahdollista voitte virittää maalaustelineet jokaiselle ja etsiä jokaiselle taiteilijalle hieno hattu. 
44. Tanssikaa sydämenne kyllyydestä. Vaihtakaa 2 minuutin välein musiikkilajia: folk-musiikki, hardrock, pop, ooppera.
45. Lukekaa yhdessä klassikkokirja. Esimerkiksi. Veljeni Leijonamieli. Yksi luku yhdeltä istumalta on pienille lapsille riittävä.
46. Leikelkää mainoslehtiä. Voitte esimerkiksi ottaa tehtäväksi löytää kaikki esineet jotka alkavat M-kirjaimella.
47. Jumpatkaa ja voimistelkaa. Jokainen voi vuorollaan vetää oman jumpan perheelle.
48. Pukeutukaa toistenne vaatteisiin, asusteisiin ja naamiaisasuihin. Isit näyttävätkin yllättävän hassuilta pukeutuessaan esimerkiksi äitin hameeseen ja koruihin.
49. Tehkää taikataikinaa ja muotoilkaa niistä koristeita.
50. Opetelkaa koodaamaan. Netistä löytää paljon erilaisia harjoitusvideoita ja pelejä tähän.
51. Soittakaa videopuheluita kavereille ja sukulaisille. Jos videopuhelut ei onnistu, myös tavalliset puhelut ovat tärkeitä. 
52. Askarrelkaa varjoteatteri yhdessä. Voitte videopuhelun välityksellä näyttää esityksen isovanhemmille. 
53. Katselkaa opettavaisia ohjelmia tv:stä yhdessä. Luontodokumentit, opetuselokuvat jne.
54. Tee aarrekartta ja piilota esine löydettäväksi. Vaihtakaa aarrekartan piirtäjän vuoroa.
55. Pitäkää konsertti. Etsikää kodistanne kaikki instrumentit (tai instrumentiksi taipuvat esineet) ja harjoitelkaa biisi yhdessä. 
56. Tehkää kotoa löytyvistä esineistä tieteellinen testi. Esimerkiksi tähän testiin löytyy ainekset jokaisesta kodista. 

Onko sinulla puuhavinkkejä perheille?

-Såfin

2020/03/17

Mitä jos nämä päivät menevät hukkaan?

Ensin ajattelin, että kirjoittaisin jostain muusta kuin vallitsevasta tilanteesta. Koska SITÄ on nyt kaikkialla. Ei ole puhelua ilman, että aluksi keskusteltaisi läpi corona-tilanne. Ei ole verkkosivua jossa tautia ei mainittaisi jossain muodossa. En kuitenkaan saanut mitään muuta juttua luistamaan, koska niin se on - myös oma mieleni pyörii ylikierroksilla ja täyttyy pääosin corona-virukseen liittyvistä kysymyksistä. Miten olla äiti, puoliso, opettaja, varhaiskasvatuksen ammattilainen, viihdyttäjä ja erityisesti tehokas etätyössä käyvä ihminen -  kaikki samaan aikaan? Entä saammeko vielä jutella naapurille kun näemme pihalla? Kannattaako asuntolaina jo ennakoiden laittaa lyhennysvapaalle? Kuinka kauan tämä kaikki kestää? Kukaan ei osaa vastata näihin kysymyksiin. Mutta on varma, että pikkuhiljaa myös ulkona liikkuminen varmasti rajoittuu entisestään. Nyt on olemassa suosituksia, pian ne muuttuvat määräyksiksi. Piirit pienenevät. Sallitut asiat vähenevät. Sama huoli painaa kaikkien mieltä ja sen voi tuntea. 

Tässä on myös se toinen puoli. Some-kanavat täyttyvät erilaisista toinen toistaan hienommista askarteluista, sisustusjutuista, viini-illallisista, idyllisistä perhepeli-illoista jne. Itse tuntuu nyt siltä, että en saa mitään ylimääräistä aikaiseksi. Hoidan työni (etänä), teen ruokaa, hoidan lapsia, täytän tiskikoneen ja luen iltasadun. Seuraavana päivänä teen saman asian. Selviän. En tee mitään ekstraa. Minua niin naurattaa oma asenteeni, sillä oikeasti ajattelen, että nämä päivät valuvat hukkaan. Meidän kotona ei ole sitä somesta löytyvää perheidylliä tällä hetkellä. Epävarmuus näkyy meissä vanhemmissa ja etenkin harrastusten puuttuminen kiristää hermoja. Pitäisi liikkua enemmän, olla zen ja yrittää nauttia tilanteesta. Ei ole helppoa. Samalla suurin pelkoni on toteutunut. Tämä on se miksi minulla on ollut niin vaikea pysähtyä normaalissa arjessa. "PÄIVÄT MENEVÄT HUKKAAN". Mutta onko se loppujen lopuksi niin vaarallista? Miksi minun ja monen muun on niin vaikea pysähtyä? Vaikeaa viettää arkea kotona? Olla tapaamatta ihmisiä ja olla käymättä harrastuksissa? Haluan uskoa, että tämä kaikki tuo mukanaan jotain hyvää kauheudestaan huolimatta. Ehkä tämän kaiken jälkeen olemme oppineet katsomaan maailmaa uudella tavalla.

Kävin kävelyllä ja ulkoilevia ihmisiä oli melkoisesti. He ottivat etäisyyttä toisistaan kohdatessaan kadulla. Parin metrin väli on hyvä, mutta eräs mummo kauhistui kun kävelimme samalla puolella tietä turvavälistä huolimatta. Hän kurvasi rollaattorillaan jonkun pihaan ja odotti, että olin ohittanut hänet. En tuomitse. Juuri hänen ikäluokan suojelemiseksi nämä kaikki säännöt ovat. Näin teini-ikäisten kokoontumisen eräässä risteyksestä. Pari minuuttia aiemmin hallitus oli ilmoittanut sulkevansa koulun ovet. He olivat innoissaan "ei koulua, jess" - kuului tuuletuksia. He tuntevat olonsa kuolemattomiksi eivätkä kanna huolta huomisesta. En tuomitse, se kuuluu ikään. Kaikki ottaa tilanteen vastaan omalla tavallaan ja se on jokaisen oikeus. Sisään tultuani tajusin myös, että minun on käsiteltävä tämä tilanne sen kautta minkä itse osaan parhaiten - Päätin kirjoittaa suunnitelman, päiväaikataulun ja listan kaikista kivoista jutuista joita nyt voi tehdä. Koska jos jotain niin suunnittelemisen minä osaan. 

Mukavan rentoja kotipäiviä kaikille jotka niitä pystyy viettämään ja voimia niille jotka nyt joutuvat tekemään entistä enemmän työtä oman jaksamisen äärirajoilla (kuten meidän isi-ihminen)!

-Såfin

2020/03/13

Peruuntunut laskettelureissu

Eilen iltapäivällä meidän perhe teki vaikean päätöksen. Tai itse päätös ei ollut vaikea sen jälkeen kun ulkoministeriöstä eilen tuli suositus, että kaikki matkailu lopetetaan heti. Peruimme meidän pohjois-Ruotsiin suuntautuvan laskettelureissun. Se oli jo odotettavissa, että näin tulee käymään, sillä uutisointi on leviävän corona-viruksen takia ollut varsin pessimististä jo viikkojen verran. Vaikka pohjois-Ruotsissa tapauksia ei vielä ole ollut paljon niin ajatus siitä, että matkustaisimme ruotsinlaivalla ja istuisimme ahtaissa ravintoiloissa säikkymässä muiden ihmisten yskimistä ei tuntunut houkuttelevalta. Muutenkin ihmispaljous ja hiihtohissien luona hengaileminen pelotti. On tässä myöskin toinen puoli. Jokaisen velvollisuus on nyt yrittää liikkua ihmisjoukkojen läheisyydessä mahdollisimman vähän. Siksi on myös meidän perheen velvollisuus olla levittämättä tautia tekemällä päätöksen meidän matkan perumisesta. Olisimmehan me tietämättä tai tajuamatta sitä itse voineet olla taudin levittäjiä. Se tuntuu oudolta ja pelottavalta, tiedän sen, mutta jos ei kaikki noudata sääntöjä ja suosituksia meidänkin kohtalo voi olla yhtä huono kuin Italian. Tiedän, että moni pohtii rahallista korvausta menetetyistä matkoista. Oikeastaan sillä ei pitäisi olla merkitystä kenellekään. Kaikki tulemme kokemaan corona-viruksen taloudelliset vaikutukset tavalla tai toisella. Se saako matkan rahat takaisin, tulisi olla toissijaista. Toki korvauksia voi ja pitää hakea, mutta sen ei pitäisi vaikuttaa itse päätökseen olla lähtemättä.


Tällaista poikkeustilaa ei koskaan meidän elinikänä ole ollut ja voin ihan suoraan myöntää, että minua pelottaa. Pelottaa vanhemman sukupolven puolesta. Pelottaa terveydenhuollon väen ja heidän jaksamisen puolesta. Pelottaa kansalaispalveluiden jatkuvuuden puolesta. Emme voi tietää mitä kaikkea tulee tapahtumaan. Voimme vain arvata ja odottaa lisää ohjeita. Lääkäri Italiassa kirjoitti vetoomuksen ihmisille facebookissa, että lopettakaa hyvät ihmiset jo kutsumasta tätä tautia "pahaksi flunssaksi", sillä tämä tauti on kamala. Yltiöpaniikkia tietenkin tulisi välttää, mutta tilanteelle on turha enää nauraa. Nyt on tosi kyseessä.

Meidän perhe on myös päättänyt hallistusten suositusten mukaisesti keskeyttää kaikki meidän vapaa-aikainen harrastustoiminta johon liittyy mikä tahansa joukkuepaljous. Emme ui, emme käy kuntosalilla, emme käy muskarissa jne. (ja ei, ensisijassa emme ole miettineet korvaako joku nämä välistä jääneet harrastukset meille rahallisesti) Sen sijaan me yritämme nyt miettiä mitä kaikkea muuta hauskaa voimme tehdä meidän normaalien harrastusten sijaan. Yritämme miettiä positiivisesti. Niin kauan kun voimme, aiomme liikkua paljon ulkona luonnossa - välttäen ihmiskokouksia tietenkin. Kalastamme, pelaamme jalkapalloa ulkona, treenaamme lätkävetoja pihallamme. Lenkkeilemme, teemme porrastreenejä, kotijoogaa jne. Kotona me olemme päättäneet nostaa esille olohuoneeseen kaikki palapelit ja lautapelit. Kavereille ja sukulaisille soitamme videopuheluita. Meillä on myös askartelupakkauksia valmiina odottamassa tylsiä päiviä. Kuopuksemme päätti, että hän haluaisi opetella lukemaan. Ajattelin, että no miksi ei. Kaikista suurin toiveeni on kuitenkin se, että pysyisimme terveinä ja että tilanne pikkuhiljaa kääntyisi parempaan päin.

Miten teidän perhe selviää corona-kaaoksen keskellä?

-Såfin

2020/03/11

Maja olohuoneessa

Kirjoitin aiemmin siitä, miten löysin kevätfiiliksen ja uudistin ja freessasin vähän meidän olohuoneen ilmettä keväisillä uusilla tekstiileillä. Minä en ole ainut joka on nauttinut uusista tyynyistä ja vilteistä. Ihan tavanomainen näky meidän kotona on siirtyneet huonekalut, kasaan pinotut tyynyt ja ympäri huonetta levitetyt viltit. Meillä rakennetaan paljon majoja. Joskus majat toimivat suojapaikkana ja joskus ne ovat linnoituksia, koteja, veneitä ja milloin mitäkin. On oikeastaan hauska huomata minkälainen vaikutus lelujen ja tv:n puuttumisella on lapsiin.  Me olemme parisen vuotta sitten tehneet päätöksen pitää lelut alakerrassa makuuhuoneiden ja oleskelutilan läheisyydessä ja yläkerrassa olohuoneen, työhuoneen ja keittiön ympärillä pyrimme pitämään tarkempaa järjestystä. Yläkertaan ei meillä tuoda (ainakaan valtavia määriä) leluja, ja jos sinne päivän mittaan eksyy leluja ne viedään illalla takaisin alakertaan. Meidän yläkerrassa ei myöskään ole TV:tä. Ajatuksena tämän takana oli se, että toivoimme lasten osallistuvan enemmän ruuanlaittoon, yhdessäoloon ja muutenkin käyttäisivät enemmän mielikuvitusta leikeissään.. 

Kun lelut puuttuvat lapset keksivät silti paljon tekemistä. Joskus sitä edeltää pieni kiukuttelu ja valittaminen siitä miten tylsää on. Hetken päästä tilanne kuitenkin muuttuu. Yläkerrassa säilytämme poikien soittimia, eli Ukulelea ja uusimpana tulokkaana myös rumpuja. Meillä on lipastossa aina piirrustuspaperia ja kyniä ja niitä käytetään aktiivisesti. Jos näiden jälkeen tylsistyttää voi tietenkin aina rakentaa majaa, leikkiä meidän kilpikonnan kanssa (joka myös asuu yläkerrassa) tai vaikkapa auttaa äitiä laittamaan ruokaa. Lapset ovat tämän muutoksen takia hienosti oppineet osallistumaan keittiössä ruuanlaittoon. He osaavat kuoria perunoita, tehdä salaattia ja keittää kananmunia. Väittäisin, että heiltä onnistuisi jo myös jauhelihakastikkeen tekeminen itsenäisesti, jos vain uskaltaisin antaa heidän yksin häärätä kuumien pannujen ääressä. 

Emme tietenkään kiellä pojilta leluja. He viettävät paljon aikaa myös alakerrassa rakentaen legoja ja leikkien erilaisia vauhdikkaita leikkejä, sotasankareita, merirosvoja jne. Leikkiminen on tärkeää. Minusta tässä kaaoksessa meidän valinta on kuitenkin ollut oikea. Meillä on yläkerta joka on rauhoitettu hieman rauhallisemmalle puuhalle ja sen jälkeen jos tekee mieli villiintyä voi mennä joko ulos tai siirtyä leikkimään alakertaan. Tämä toimii meidän kaikkien mielestä hienosti.

Miten teillä tehdään lelujen kanssa. Saako kaikkialla kodissa leikkiä?

-Såfin 

2020/03/10

Traumasta ylipääseminen - ensimmäistä kertaa jäälle tapaturman jälkeen

Kerroin teille miten viime kuussa luisteluharjoituksissa sattunut tapaturma järkytti meidän perhettä. Silmäkulmassa murtosekunnin ajan näkynyt kuopuksemme kaatui luistellessaan ja liukui sivuttain jäätä pitkin suoraan luistimiini ja kaaduin hänen päälle. Mitään ei ollut tehtävissä sillä reaktioaikaa ei ollut, kukaan ei olisi voinut tehdä mitään - tiedän sen, mutta syytän silti itseäni. Niin tekisi kaikki. Ehkä olisin voinut estää tämän kaiken jos olisin katsonut vähän tarkemmin hänen perään.. jos en olisi keskittynyt pujottelutehtävään jota olimme suorittamassa. Jos olisin katsonut toiseen suuntaan?! Meidän kuopukselta murtui kummatkin solisluut ja niitä olemme parannelleet kolmisen viikkoa. Nyt kaikki alkaa olemaan kunnossa ja elämä jatkuu pitkän sairausloman jälkeen taas normaaliin tapaan. Eniten tässä koko hommassa vaikeinta oli se tietämättömyys ja paha aavistus. Itse pelkäsin koko toipumisen aikana, että yhteentörmäyksessä tapahtui jotain muutakin, jotakin mitä ei tutkimuksissa löytynyt. Että minä olin rikkonut hänet. Tätä tunnetta vahvisti ehkä se, että vain toinen solisluu todettiin alkututkimuksissa murtuneeksi ja vasta kun kävimme uudestaan tutkimuksissa parin päivän päästä saimme kuulla, että itseasiassa myös toiselta puolelta löytyi murtuma. Aika kuitenkin kului ja kaikki näytti olevan normaalisti. Rauhoituin ja meidän kuopus alkoi vähitellen käyttämään käsiään..

Reilu viikko sitten meidän kuopus palasi isinsä kanssa takaisin jäälle. Tiesimme kaikki, että tämä oli tärkeä askel. Pelkoa ei saanut jäädä. Paluu jäälle sujui hyvin ja meidän kuopus ei ollut moksiskaan. Tapaturman jälkeisenä päivänä hän sanoi kerran, ettei enää koskaan aio luistella. Onneksi se unohtui myöhemmin. Se on hyvä pienissä lapsissa, he osaavat ottaa kaiken niin rennosti. He eivät kuvittele mitä kaikkea pahaa "olisi voinut sattua" jne. Se oli suuri helpotus. Hänen luisteluharrastus siis jatkuu hyvin mielin. Edessä oli kuitenkin vielä yksi vaikeampia asia, nimittäin minun oma paluu jäälle. 

Viime viikonloppuna oli taas luisteluharjoitusten aika ja meidän isi-ihminen oli joukkueenjohtajan roolissa mentävä meidän esikoisen jääkiekkopeliin joka oli juuri samaan aikaan toisella jäähallilla. Meillä ei siis ollut vaihtoehtoja kuin se, että minä menisin kuopuksemme kanssa harjoituksiin. Kun meidän isi-ihminen ehdotti tätä aamupalapöydässä aloin itkemään ihan hysteerisesti pelkästä ajatuksesta. Reaktioni yllätti myös itseni. Se tuli odottamatta ja todella voimakkaana. Tiesin, että minun oli mentävä nyt - sillä jos en menisi, en luultavasti enää koskaan luistelisi - ainakaan lasten kanssa. Pitkittäminen pahentaisi tilannetta ja keksisin jatkossa aina uusia tekosyitä miksi en voisi mennä jäälle. Aamupäivän verran sulattelin tilannetta, sain päänsäryn, söin buranaa pääkipuun ja itkin. Mutta lopulta päädyin menemään. Yritin tietenkin peitellä minun omaa valtavaa stressiä meidän kuopukselta niin hyvin kuin pystyin. Jäälle mentäessä minun koko keho tärisi. Säikyin koko harjoituksen aikana takaa tulevia pieniä lapsia jotka ennalta arvaamattomasti saattaisi kaatua lähelläni. Pysyttelin laidoilla ja hengittelin. Jään keskelle, ihmisvilinän ja pienien luistelijoiden sekaan en vain kyennyt. Mutta menin kuitenkin jäälle ja olin jälkeenpäin tästä todella ylpeä. En jähmettynyt kaukaloon mentäessä (niin kuin pelkäsin käyvän) vaan uskalsin mennä jäälle asti. Minulla tulee kuitenkin kulumaan monen monta luistelukertaa ennen kuin uskallan luistella normaalisti lasten lähettyvillä. Sen verran pahat traumat tästä kaikesta kuitenkin jäi. 

Onko sinulla jäänyt jostain paha trauma? Oletko sinä työstänyt asiaa - tai kenties päässyt asiasta jo yli?

-Såfin

2020/03/06

Tautipelkoa ja lasten kysymyksiä Corona-viruksesta

Kuten monia muita, niin myös meitä on puhututtanut maailmalla leviävä Corona-virus. Töistä tulee joka päivä päivitettyjä matkustusohjeita ja sääntöjä, iltasanomista saamme lukea miten eräät ihmiset jo hamstraavat säilykehyllyt tyhjiksi ja ihmisiä kehotetaan pesemään käsiä ja yskimään hihaan. Sillä on ollut myös ihan käytännön vaikutus meidän elämään, kun isi-ihminen ei lähtenytkään viikon työreissuun Barcelonaan Mobile World Congress - messuille, jotka peruttiin viruksen takia. Kaiken tämän keskellä on myös tietämättömät lapset jotka monessa asiassa toimivat täysin refleksinvaraisesti. He kulkevat kauppakeskuksissa koskettaen joka ikistä kaidetta ja ilmoittautumistiskeillä on suuri houkutus painaa suu juuri sopivalla korkeudella olevaan pöytätasoon. Myös meidän perheen keittiönpöydällä on nyt kaksi matkakokoista käsidesipulloa valmiudessa lähtemään mukaan taskuun kun perheemme liikkuu kodin ulkopuolella. Vaikka emme ole täydessä valmiustilassa tai yltiöpaniikissa tilanteen takia, myös minä kävin ostamassa muutaman uht-maidon ja pari valmiskeittopurkkia kaappiin. On selvää, että coronavirus on jokaisen mielessä - mutta miten lapsille pitäisi puhua tästä..?

 Me olemme kertoneet lapsille alusta lähtien kyseisen viruksen leviämisestä joten he ovat tietoisia tilanteesta. Silti on olemassa riski, että lapset panikoivat liikaa juuri siksi, että he eivät osaa etsiä tietoa tai varsinkaan suhteuttaa viruksen vakavuutta muihin sairauksiin. Se kokemus heiltä puuttuu. Me olemme kertoneet heille, että kyseessä on sellainen pahapaha flunssa joka joillakin voi johtaa sairaalahoitoon. Olemme kertoneet, että silloin voi olla vaikea hengittää. He ovat kysyneet käytännön läheisiä kysymyksiä kuten "miltä se flunssa sitten tuntuu?" ja "mistä minä tiedän jos minä olen saanut sen?" ja "miksi ihmiset eivät vaan ota lääkettä ja parane?" jne. Olemme yrittäneet vastata heidän kysymyksiin mahdollisimman tarkasti. Olemme myös kertoneet jos uutisissa on tapahtunut jotain uutta tähän tautiin liittyen. Meidän esikoinen osasi jo miettiä asiaa vähän pidemmälle kun hän pohti sitä, että "miten voi olla hyvä kaveri jollekin joka on saanut corona-viruksen?". Lasten kysymykset ovat hyvin konkreettisia ja he kaipaavat yksinkertaisia vastauksia. Esimerkiksi että voi olla hyvä kaveri ja vaikka soitella, mutta silloin jos toinen sairastuu ei voi kutsua kylään leikkimään, ja sama myös toisinpäin jos itse sattuisi sairastumaan.  

Eilen kävimme mielenkiintoisen keskustelun autossa kun vielä kerran muistuttelin poikia ennen heidän rumputuntia, ettei siellä saa koskea naamaan, silmiin, laittaa sormia (tai mitään muuta) suuhun jne. Siihen meidän 6-vuotias kuopus sitten vaan vastasi, että "miten minä sitten voin heiluttaa minun hampaita?".. Niin.. Hahaa..

Miten teillä on puhuttu taudista kotona?

-Såfin

2020/03/04

Viimeinen neuvola

Uskomatonta, että istun tässä ja kirjoitan, että meidän perhe on vieraillut neuvolassa ehkä viimeistä kertaa koskaan. Kun aloitin tämän blogin kirjoittamisen, ravasimme meidän kuopuksen kanssa harva se viikko neuvolassa tarkistamassa hänen vauva-ajan painon kehitystä. Vuodet ovat vierähtäneet ja (itse en ole vanhentunut päivääkään mutta silti) seisoimme eilen aamulla neuvolan ovilla viimeistä kertaa. Kävelimme portaat toiseen kerrokseen ja odotimme nimeämme kuulutettavan käytävällä. Paljon on muuttunut tässä ajassa. Meidän luotto-neuvolatäti jäi eläkkeelle reilu vuosi sitten. Hän oli myös oli toiminut meidän Isi-ihmisen kouluhoitajana kauan, kauan aikaa sitten. Hänen luona kävimme monta vuotta mutta myös sen jälkeen olemme saaneet hyvää palvelua. Tähän ollaan kuitenkin tultu. Seuraavalla kerralla meidän kuopus käy terveystarkastuksessa koulun terveyden hoitajalla sitten 7-vuotiaana. Tunne on ylpeä mutta silti haikea. On aika sulkea neuvolaovet takanamme.  

Olemme saaneet paljon tukea neuvola-ajalta etenkin meidän esikoisen aikaan, silloin kun kaikki oli hieman epävarmempaa uusina vanhempina. Kuopuksemme kohdalla tiesimme enemmän ja osasimme luottaa omaan vaistoomme. Tälläkin kertaa kun kävimme hänen 6-vuotis tarkastuksessa tiesimme jo etukäteen, että kaikki olisi kunnossa. Meidän kuopus suoritti neuvolatehtävät mallikkaasti ja kommunikoi neuvolatädille hieman ujostaen, kuten hänen tapaansa kuuluu. Edelleen hänen painonsa on huomattavasti alle keskiarvon, mutta vieläkin se on jatkanut nousuaan siellä samalla käyrällä kuin aina. Hän on ja tulee luultavasti aina olemaan hieman kevyempi. Silti hän on juuri täydellinen. Kun mietin tätä meidän reilun yhdeksän vuoden asiakkuutta neuvolassa olen todella tyytyväinen järjestelmään. Kokoajan on ollut luottavainen olo ja tunne siitä, että on paikka minne soittaa jos jokin vaivaa mieltä. Tiedän, että jos olisi tullut tarve niin me olisimme saaneet tukea ja apua tätä kautta melkein mihin tahansa ongelmaan. Samalla olen iloinen, ettei meille tullut tarvetta tällaiseen lisäapuun - silti pelkkä tieto siitä, että neuvola on ollut olemassa on tuonut meidän perheelle turvaa. 

Kiitos Suutarilan neuvola kaikista näistä vuosista!

-Såfin