2020/11/19

Hauskat ruokapöytäkeskustelut lasten kanssa

Minusta on ihan parasta jutella koko perheen kanssa ruokapöydässä. Se on hetki jolloin yleensä jaamme kuulumisia ja lapset jatkavat sitten siitä kertomalla omia hauskoja juttujaan meille. Meidän pojista on tullut kunnon seurapiirimiehiä sillä osaavat aika hyvin jo liittyä mukaan ihan aikuisten keskusteluihin. On luonnollista, että minä ja isi-ihminen juttelemme jonkun verran myös työpaikan kuulumisia syödessä. Huomaamme miten tämä kotona työskentely on myös alkanut kiinnostamaan meidän lapsia. He ovat entistä innokkaammin kysymässä mitä me ja muut ihmiset tekevät työelämässä, miltä meidän päivät näyttää ja siitä mitä me oikein puhumme työkavereiden ja asiakkaiden kanssa. Olemme kummatkin isi-ihmisen kanssa rahoitusalalla ja teemme pääosin yritysten kanssa töitä - niinpä meillä on yleensä paljon alaan liittyvää keskustelua myös silloin kun kaikki olemme koolla ja lapsetkin ovat saaneet siitä osansa. Yhtenä iltana kävimme tähän liittyen aika hauskan keskustelun jonka halusin dokumentoida ja jakaa teidän kanssa. Saimme siitä oikein hyvät naurut..




Esikoinen 9vee: Isi ja äiti, mitä jos te vaihtaisitte työpaikkaa keskenään - osaisitteko tehdä toistenne työt?

Isi: Jaa, no oikeastaan ollaan äitin kanssa aika samoissa työtehtävissä eri työpaikoissa. Mutta aina uudessa työpaikassa olisi paljon tapoja ja asioita mitä pitäisi opetella vaikka osaisikin perusteet.

Minä meidän esikoiselle: Mutta miten sitten jos sinä tulisit meidän töihin? Mitä sinä tekisit? Osaisitko sinä esimerkiksi miettiä voiko lainaa myöntää jollekin?

Esikoinen 9 vee: Joo, aina pitää ensin sanoa, ettei ole rahaa mistä lainata.
 
Me: Naurahdetaan. 

Esikoinen 9 vee: Sitten varmistaisin, että se ei ole mikään punkkari joka haluaa ostaa energiajuomaa sillä rahalla. 

Me: Hyvä, on aina parasta varmistaa mihin lainattu raha käytetään. 

Esikoinen 9 vee: Sitten alkaisin kysymään milloin saan rahat takaisin. Koska jos ei voisi maksaa takaisin minä menisin hakemaan ne rahat takaisin. (dramaattista nyrkin paukuttelua)

Me: Hyvä lähtökohta, sanomme nauraen. Laina-ajasta on aina hyvä sopia. 

Esikoinen 9 vee: Ja sit olisiko muuta vielä? Hmm.. No tottakai varmistaisin missä se asuu, että tiedän mistä löydän sen tyypin. 

Me: Kyllä susta hyvä pankkiiri vielä tulisi. 

Hahaa.. Aikamoinen setti. Kyllä tuollaiselle osaamisella jonkun pienen perintätoimiston tai rahalainaamon perustaisi.

Mitä hauskoja keskusteluita teillä on viime aikoina käyty lasten kanssa?

-Såfin

2020/11/16

Parhaat koko perheen elokuvat

Huomaan, että omat viestikanavat ovat menneen kevään, kesän ja syksyn aikana täyttyneet monesta samantyyppisestä aiheesta. Toinen on se miten ja missä kannattaa retkeillä lasten kanssa ja toinen on se mitä kivoja koko perheen elokuvia muut tuttavat ovat katsoneet. Nyt korona-rajoitusten aikaan yksi meidän viikonloppujen lempipuuhista on ollut viettää yhdessä perheen kesken elokuvailtoja. Olemme sekä vuokranneet elokuvia että katsoneet niitä erilaisista suoratoistopalveluista. Huomaan, että kivan elokuvan löytäminen on vaikeampaa viikko viikolta ja siksi tämä puhututtaa myös muita tuttavaperheitä. Olemme ystävien kesken jakaneet vinkkejä hyvistä perhe-elokuvista. Meidän pojat ovat nyt (pian) 7- ja 9- vuotiaat. Tämä tarkoittaa sitä, että valinta ei automaattisesti enää kohdistu piirrettyihin lapsille suunnattuihin elokuviin vaan tarjolla on jo ihan sellaisia koko perheen elokuvia joita myös aikuiset ihan mielellään katsoo. Se on minusta kivaa. Joskus innostumme niin, että tulkkaamme heille kokonaisen elokuvan ja joskus valitsemme sellaisen elokuvan joka on puhuttu suomeksi tai ruotsiksi. Tähän alle olen listannut sellaisia elokuvia joita meidän perheen mielestä on ollut kivaa katsoa yhdessä...

Meidän mielestä ainakin seuraavat elokuvat ovat olleet nappivalintoja meidän iltoja piristämään:
  1. Lasse-Maijan etsivätoimisto
  2. E.T.
  3. Lasse Espanjassa, Lasse hiihtolomalla.. 
  4. Jumanji 
  5. Beethoven
  6. Pähkähullu professori
  7. Paddington
  8. Heinähattu ja Vilttitossu
  9. Nuija ja tosinuija
  10. Riku Rikas
  11. Talo jossa kello tikittää
  12. Karatekid
  13. Spy next door
  14. Indiana Jones
  15. Yksin kotona
  16. Risto Räppääjä
  17. Harry Potter
  18. Aqua Man
  19. Flubber
Hauskat elokuvaillat kruunaa tietenkin elokuvaherkut. Kevään jälkeen kuitenkin huomasin että söimme aika paljon herkkuja juuri telkkarin ääressä. Parhaat elokuvaherkut meidän mielestä on tietenkin popparit ja sipsit, mutta ihan joka viikko niitäkään ei voi tarjota. Olemme siksi nyt syksyllä alkaneet käyttämään enemmän mielikuvitusta myös näissä. Dippivihannekset, hauskat coctailtikut, tapakset, hassun hauskat leivät, hedelmävadit yms ovat olleet meillä suosiossa. 

Mitä elokuvia teillä katsotaan yhdessä lasten kanssa? Entä syöttekö jotain samalla - jos niin mitä? 

-Såfin

2020/11/10

Kokemuksia ja tuloksia 8 viikon starttikurssilta - Training for Warriors Vantaa

Kun työpaikkani oma kuntosali sulki ovensa viimeistä kertaa viime keväänä en ikimaailmassa uskonut, että sillä voisi olla tarkoitus. Tuntui surkealta jättää vanha tuttu treenipaikka taakseen. Silloin en arvannut, että vielä samana syksynä olisin näin innoissani uudestaan löytyneestä treenimotivaatiosta, mahtavasta ryhmäfiiliksestä ja niistä edistysaskelista jotka minä itse olen saavuttanut. Kaikki tämä on Training for Warriors Vantaa:n 8 viikon mittaisen starttikurssin ansiota. Kerroin aiemmin jännityksestäni ja siitä miten todella suuresti epäilin omia taitojani ja kuntoani lähtiessäni tähän touhuun. Jälkeenpäin ymmärrän miten turhaa tämä jännittäminen oli. TFW Vantaa:lle jokainen on tervetullut juuri sellaisena kuin on. Heikkona, vahvana, iloisena, väsyneenä tai jopa välinpitämättömänä - lupaan kuitenkin, että tästä paikasta ei voi lähteä kuin hymy huulilla! Täällä kenenkään ei tarvitse hävetä omaa lähtötasoaan sillä kaikki me tiedämme, että meillä jokaisella on mahdollisuus kehittyä. 























Starttikurssi on hyvä tapa aloittaa treenaaminen. Kurssilla, kuten tavallisillakin tunneilla, treenataan ryhmässä ja jokaisella on treeneissä pari joka kannustaa ja tsemppaa. Se on suorastaan nerokasta - jokainen meistä tarvitsee joskus kannustusta. Meidän starttikurssilla muodostui nopeasti tiivis ryhmähenki. Alussa jokainen pyrki nöyränä takariviin ja kurssin lopussa jokainen seisoi selkä suorassa valmiina treeneihin, mieluiten eturivissä. Treenasimme kolme kertaa viikossa yhdessä samassa pienryhmässä. Alussa saimme halutessamme pitää uni- ja ruokapäiväkirjaa sekä käydä inbody-kehonkoostumusmittauksessa. Teimme myös lähtökuntotestit. Viikkojen saatossa näin kurssitovereiden huikeaa kehittymistä, tsemppaamista, yläfemmoja, tuuletuksia ja taputuksia. Hioimme tekniikoita ja saimme hyvät ohjeet miten eri liikkeitä voi skaalata itselleen sopivaksi. Joka kerta meitä vastassa oli iloiset valmentajat jotka uskoivat meihin, myös silloin kun emme itse uskoneet. Ne eivät tuijottaneet meidän liikakiloja tai liian heikkoja lihaksia vaan he näkivät meissä potentiaalin ja mahdollisuuden kehittyä. Ja niin me kehityimme. 

Itse koin käännekohdan omassa treenaamisessa viikolla 6. Ennen sitä olin tietenkin onnistunut treeneissä ja ollut mukana nostamassa painoja, hyppimässä haarahyppyjä ja toteuttamassa tarkkaan suunniteltua treeniohjelmaa. Mutta sillä viikolla tapahtui jotain. Meillä oli takana erittäin rankka sykettä kohottava treeni jossa työnsimme kelkkaa, heilutimme painavia köysiä ja syke hipoi maksimirajaansa. Edessä oli vielä viimeinen kierros korkeatempoista treeniä ja olin aivan loppu. Teki mieli luovuttaa - vanha minä olisi lopettanut siihen pisteeseen. Sillä hetkellä en uskonut selviäväni siitä viimeisestä kierroksesta kunnialla loppuun asti. Jostain syystä kaiken sen sparraamisen ja ryhmän kannustuksen avulla lähdin yrittämään - ja arvatkaa mitä: SELVISIN! Olin siinä hetkessä niin ylpeä itsestäni. Kehoon levisi jälkeenpäin endorfiinit ja tullessani maaliin kädet nousi kuin automaatiosta kattoon. Olin voittaja. Olin voittanut itseni. Sen jälkeen tiesin, että selviäisin melkein mistä vaan jos vain uskaltaisin yrittää. Se oli minun ahaa-elämys jota vielä tänä päivänä kannan mukanani treeneihin (ja myös muualle). 

Mutta miten sitten ne tulokset? Aloittaessani en pystynyt tekemään yhtään miesten punnerrusta, nyt teen kolme. Silloin tein minuuttiin 26 vatsalihasliikettä jota kutsumme knee-grabiksi, nyt teen samassa ajassa 34 kappaletta. Inbody-mittauksessa näin 8 viikon jälkeen olen karistanut useamman kilon puhdasta rasvaa ja saanut tilalle 600 gramma lihasta. Ennen kaikkea olen kuitenkin ylpeä omasta asenteesta ja meidän huikeasta jengistä ja valmentajista. Voin ilokseni myös kertoa, että tämä kaikki on vain alkua sillä kurssin loputtua liityin muiden taistelijoiden joukkoon ja jatkan treenaamista TFW Vantaan salilla. Niin päätti joka ikinen meistä starttikurssilaisista - se kertoo paljon. En usko, että päätös oli kenellekään vaikea.

Haluatko sinäkin mukaan? Pelottaako ja jännittääkö mutta samalla ajatus omasta harrastuksesta tuntuu houkuttelevalta. Ehkä kaipaat omaa aikaa, lisähaastetta treeneihin - tai kenties etsit paikkaa jossa tuntuu siltä, että olet aidosti osa isoa kannustavaa ryhmää? Heitän sinulle haasteen: tule testaamaan miltä treenaaminen meidän kanssa tuntuu. Training for Warriors salilla järjestetään säännöllisesti ilmaisia testitunteja ja ensi tammikuussa 11.1.2021 käynnistyy uusi starttikurssi. Lisää infoa saat maililla osoitteesta info(at)tfwvantaa.fi. Seuraa myös meidän iloista treenifiilistä instagramissa @tfwvantaa.

-Såfin

/Yhteistyössä Training for Warriors Vantaa/

2020/11/07

Helvetinjärven kansallispuisto ja meidän syysloma

Syysloman lähestyessä huomasin miten innoissani olin siitä ajatuksesta, että pääsisimme edes hetkeksi pois omista kotinurkista. Silloin tein sen päätöksen, että oman mielenterveyden kannalta tekisimme jatkossa joka kuukausi jonkinmoisen pienen piipahduksen muihin maisemiin. En nyt tarkoita luksuslomaa joka kuukausi, mutta edes jotain pientä olisi kiva tehdä. Jotain sellaista joka veisi ajatukset pois kotinurkista, paikasta jossa minä ja isi-ihminen vietämme kaikki päivät pitkät. Syyslomallamme olimme kauden viimeistä kertaa meidän mökkisaaressa Näsijärvessä. Meillä oli ajatus rentoutua ja lopuksi laittaa mökit kiinni talvea varten. Pojat olivat vapaalla keskiviikosta perjantaihin ja myös minä ja isi-ihminen olimme ottaneet muutaman lomapäivän. Projektiksi otimme myös syödä mökin pakkanen tyhjäksi ja laittaa sieltä löytyvistä aineksista kivoja ruokia. Jotta ei ihan vaan loikoiluksi menisi, päätimme myös tehdä päiväretken Helvetinjärven kansallispuistoon. Tämä oli retki jota suunnittelimme jo kesälle, mutta se jäi toteuttamatta muiden kiireiden takia. Se ei haittaa, sillä itseasiassa syysretket metsään on ihan meidän lempipuuhia. Ei ole ötököitä, on värikästä ja raikasta ja väkeä on vähemmän..









Helvetinjärven kansallispuisto kiinnosti myös meidän poikia. He ihmettelivät jo etukäteen, että:  "saako siellä sitten sanoa "helvetti"?". Hahaa.. taisi sitä sanaa tosiaankin tulla sanotuksi muutamaan otteeseen. Helvetinjärven kansallispuiston itäisellä portilla oli syyslomaviikolla hieman ruuhkaista ja autoja oli paljon. Onneksi löysimme parkkipaikan ja lähdimme tallustelemaan "helvetistä itään"-reittiä. Päivä oli viileä, mutta jotenkin pakkasrajaa hipova lämpötila tuntui sopivalta juuri tälle paikalle. Onneksi olimme pukeutuneet lämpöisesti. Reitin kohokohta oli hienon näköinen rako maankuoressa jota kutsutaan Helvetinkoluksi ja tietenkin kirkas ja syvä järvi jonka mukaan koko kansallispuisto oli nimetty. 

Saimme reitin varrella nähdä todella hienoja maisemia. Kipusimme pitkiä ja erittäin korkeita (!!!) portaita alas helvetin järvelle asti. Sieltä löysimme grillauspaikan, retkimajan ja puuvaraston. Sieltä löytyi myös ulkokäymälät. Kun järveltä jatkoi matkaa edelleen itään, törmäsimme kuuluisaan Helvetinkoluun jonka jälkeen reitti vei ensiksi korkeiden kallioden kautta upealla suo-alueelle. Kaikki maisemat olivat jotenkin aivan kuin olisivat olleet suoraan jostain sadusta. Emme voineet vastustaa pienen leiripaikan virittämistä korkealle kalliolle josta oli hienot näkymät järven yli. Keitimme siinä trangialla kahvit ja lapset söivät keksejä. Siinä hetkessä oli jotain todella erityistä ja idyllistä.

Meidän päivä kansallispuistossa oli todella onnistunut. Illalla oli ihana palata mökille ja saunoa rantaviivan läheisyydessä olevassa höyryävän kuumassa saunassa ja ihailla terassilta tähtiä. Istuimme myös pitkään paljussa (pojat söpöissä saunahatuissaan) ja juttelimme elämästä. 

Millä tavoin sinä irtaudut arjesta tällä hetkellä?

-Såfin