Siitä on nyt kulunut puoli vuotta kun meidän kuopus aloitti päivähoidossa ja ajattelin, että nyt olisi hyvä hetki jakaa hieman kokemuksia matkan varrelta. Meidän kuopus aloitti päivähoidossa kun hän oli 1 vuoden ja 7 kuukauden ikäinen. Hän sai silloin paikan saman perhepäivähoitajalta jonka luona myös meidän esikoinen on hoidossa.
Alku ja pehmeä lasku
Vaikka ympäristö ja hoitaja olivat jokseenkin tuttuja ennestään, meillä oli alussa mahdollisuus toteuttaa kuukauden pituinen totuttelukausi. Olin ensimmäisenä päivänä mukana hoitopaikalla ja sen jälkeen kuopuksemme jäi ensimmäisen viikon ajaksi muutamaksi tunniksi hoitoon. Pidennettiin pikkuhiljaa hoitopätkiä ja lopuksi hän oli kokonaisen päivän "yksin". Tiedän, että kaikilla ei ole mahdollista toteuttaa näin pitkää pehmeää laskua ja olen iloinen, että meille suotiin tällainen mahdollisuus.
Eroahdistusta?
Täytyy sanoa, että eroahdistus oli pikimmiten jotain mitä ilmeni minulla. (Yyyh..) Sydäntäni särki jättää meidän pikku "vauva" hoitoon. Ja myönnettäköön, että särki entistä enemmän kun hän ei edes kaivannut minun syliä erityisen paljon hoitopäivän jälkeen.
Kriiseilystäni kerron täällä lisää. Joka päivä töiden jälkeen yritin viettää lasten kanssa 30 minuuttia leikkien ennen muiden askareiden aloittamista - en tiedä onko tämä enemmän minun ikävääni helpottava juttu, vai lapsille hyväksi? Oli miten oli - tämä tapa on meillä edelleen käytössä.
Tottumiskausi oli kaksi kuukautta
Meillä on aivan huippu hyvä perhepäivähoitaja ja hänen kanssa on helppo keskustella asioista. Häneltä saimme tietää, että kun meidän kuopus oli ollut hoidossa n. kaksi kuukautta hänen käytös muuttui. Hän uskaltautui leikkimään vapaammin eri tiloissa kuin isoveljensä ja rupesi muutenkin olemaan enemmän itsenäinen kaikin puolin. Meillä siis totuttiin tähän koko touhuun kunnolla kahden kuukauden kohdalla. Päiväunien nukkuminen on onneksi sujunut alusta lähtien hyvin.
Päivähoitovarusteet kuntoon
Me hankimme päivähoidon alussa meidän kuopukselle jonkun verran tarvikkeita. On typerää ajatella niin, mutta rehellisesti sanottunua yritän usein kompensoida sitä, että jätän lapset hoitoon ostamalla heille paljon kunnollisia ulkovaatteita, niin myös nyt. Ostimme uutena mm. repun ja tarhatossut. Varmistimme myös, että ulkovarusteet olivat kunnossa. Koska kuopuksemme silloin söi vielä tuttia, päätimme myös, että tutti tulisi mukaan päiväkotiin tuomaan turvaa päiväunien ajaksi.
Ongelmatilanteilta ei vältytty
Sanoisin, että olemme päässet tähän mennessä aika helpolla, mutta odottamattomia tilanteita tulee tietysti aina. Yhtenä päivänä meidän kuopus juoksi, liukastui ja löi päänsä niin, että lähdimme varmuudeksi
tarkastuttamaan hänet päivystykseen. Toisen kerran saimme puhelinsoiton keskellä päivää, että kuopuksellamme on kuumetta. Puolen vuoden aikana meidän pieni tyyppi on myös uhmannut meidän perhepäivähoitajaa jonkun verran. Silloin he ovat ottaneet rahoittumishetken yhdessä. Vakavemmilta ongelmilta olemme kuitenkin säästyneet ja olemme todella tyytyväisiä meidän poikien päivähoitoon ja onneksi he itse myös kertovat aina miten hyvin he viihtyvät siellä!
Tässä meidän kokemus näin niinkuin vähän isommassa pähkinänkuoressa.. Hahaa!
Minkälaiset kokemukset teillä on päivähoidon aloittamisesta?
-Såfin
