2018/12/21

Vuosi 2018 pulkassa - on aika sanoa heipat!

Tämä tulee olemaan Lapsiparkki-blogin viimeinen kirjoitus tänä vuonna. Meidän perhe hiljenee nyt joulun viettoon ja suuntaamme viettämään vuoden viimeiset päivät ulkomaille. Päivittelen edelleen satunnaisesti instagramia, joten olet tervetullut seuraamaan meidän menoa siellä (@malin.såfin). Halusin käyttää tämän viimeisen kirjoituksen muisteluun. Olen äärettömän kiitollinen menneestä vuodesta mutta samalla olen iloinen, että se on ohi. Tänä vuonna olemme kohdanneet paljon vastoinkäymisiä ja samalla niitä onnellisuuden huippuja. Kaikenkaikkeaan sanoisin, että vuosi 2018 on ollut muutosten vuosi meidän perheelle. Kaiken keskiössä on ollut meidän rakennusprojekti.

Suurin juttu meidän vuodessa 2018 on tosiaankin ollut se, että meidän talo, tämä huikea rakennusprojekti, valmistui. Sitä ennen näimme miten meidän talo pikkuhiljaa nousi pystyyn ja loppukeväästä ihailimme kun talo pikkuhiljaa alkoi näyttämään kodilta. Vapun tienoilla teimme suuren ponnistuksen ja muutimme tänne meidän vanhasta kodista. Myimme keväällä itse meidän edellisen kodin ja se meni kaupaksi ennen ensimmäistä näyttöä. Huikeeta. Kun muutimme tähän taloon se näytti vielä betonibunkkerilta. Olimme silti niin huikean ylpeitä siitä. Myöhemmin syksyllä olemme työstäneet talon ulkokuorta, peltitöitä, rappauksia, puuosia ja viimeisenä vielä pihahommia. Onhan tämä ollut aikamoinen rutistus mutta nyt talo näyttää myös ulkoa valmiilta. Ja kyllä siitä tuli hieno. 

Keväällä minä aloin kärsimään sydämen lisälyönneistä ja tykytyksistä. Meillä kaatui niin monia ikäviä asioita päälle samaan aikaan kun rakennusprojektimme oli loppusuoralla, että se oli keholleni liikaa. Oireet olivat stressperäiset, mutta tällaiset vaivat ovat aina melko pysähdyttävät. Onneksi oireet ovat nyt helpottaneet ja tällä hetkellä koen niitä enää hyvin harvoin. Tänä vuonna olemme myös saaneet reikiä päähän, saaneet yhden vakavan allergisen reaktion, nähneet miten lastamme viritettiin ekg-koneisiin aivan liian korkeassa kuumeessa ja myös nähneet miten lapsemme nukutettiin ennen leikkausta. Ei mitenkään kevyt vuosi terveysmielessä siis.

Syksyllä meidän esikoinen aloitti koulun. Tämä tuntui huikean isolta asialta sekä meille vanhemmille, että meidän 7-vuotiaalle. Hän aloitti koulun ja iltapäiväkerhon reippaana ja on sen jälkeen hurahtanut matematiikkaan ja on reipas kaveri monelle luokkalaiselleen. On kiva nähdä, että hän viihtyy koulussa niin hyvin. Myöhemmin syksyllä hän alkoi kävelemään kouluun itse ja kaikki kulminoitui siihen kun hän vietti melkein kokonaisen tunnin yksin kotona ihan omasta aloitteesta ja tahdosta. Hän on kasvanut silmissämme ainakin metrin verran tänä vuonna. Samalla olemme suhteuttaneet meidän poikia siskojeni vauvoihin jotka syntyivät aiemmin tänä vuonna. Minusta on siis tänä vuonna myös tullut täti. Se rakkauden määrä jota tunnen siskojenpoikia kohtaan oli odottamattoman suurta. Rakastan heitä kuin omia lapsiani. 

Kesän lopulla meidän perheeseen tuli myös uusi jäsen, kun kauan odotettu vauvakilpikonna Lordi muutti meidän kotiin. Hän on sen jälkeen tullut tosi tärkeäksi meidän koko perheelle ja on ihanan symppis. Vaikka monet väittävät, että kilpikonnat eivät ole seuraeläimiä meidän vauvakilppari kyllä kommunikoi meille monella tapaa. Kun tulemme kotiin, hän rapsuttaa terraarion kylkeä ihan kuin yrittäisi päästä siitä pois. Silloin päästämme hänet kävelemään vapaasti lattialle ja hän tulee moikkaamaan meitä ja kiipeää joskus jopa syliin. Kilppari on meidän perheelle täydellinen kotieläin, helppohoitoinen ja hiljainen mutta silti ihanan liikkis tyyppi. 

Tänä vuonna olemme myös matkustaneet moneen paikkaan. Alkuvuonna teimme laskettelureissun laivalla yli Tukholmaan josta ajoimme Åren lumisiin maisemiin pohjois-Ruotsiin. Myöhemmin teimme myös matkan koko perheen voimin Islantiin joka oli huikean kaunis paikka. Matka oli minulle unelmien täyttymys. Kävimme myös isi-ihmisen kanssa Budapestissä nyt syksyllä viettämässä hääpäiväämme ja koko tämän mahtavan vuoden päätämme Kanariansaarille. Tämä vuosi on ollut onnistunut reissuvuosi!

Nyt on aika sanoa heipat ja siirtyä nauttimaan joulusta! Haluan kiittää jokaista lukijaa, eli juuri sinua siellä ruudun toisella puolella tästä mahtavasta vuodesta. Blogi on toiminut terapeuttina minulle tämän vuoden läpi ja olen purkanut tänne paljon iloisia mutta myös surullisia asoita. Ensi vuonna Lapsiparkki-blogi jatkaa samaa mallia. Olen päättänyt, että ensi vuonna valokuvaus, reissut, sisustaminen ja koko perheen hyvinvointi tulee olemaan toistuvia teemoja. Toivottavasti nähdään ensi vuonna taas.

Hyvää joulua ja oikein iloista ja kuplivaa uutta vuotta!

-Såfin 

2018/12/20

Joulustressi minimiin

Noniin. Nythän on niin, että minä olen sellainen stressaaja-tyyppi. Joulustressi on yksi pahimmista. Joulustressin voi rakentaa itselleen vaikka kuinka pienestä asiasta, mutta suurin ongelma taitaa olla se, että jouluna olisi niin paljon tekemistä, ettei se lopu edes raatamalla. Kun lahjat ovat paketoitu ne voisi koristella vielä erityisen hienoiksi. Kun lattiat ovat pesty voisi kunnianhimoisesti edetä mattoihin jne. Kaikki ylimääräinen aika menee hyvinkin tehokkaasti jouluaskareiden hoitamiseen. Itse olen aiempina vuosina ollut erittäin suunnitelmallinen ja olen mm. tehnyt aikataulun joulua edeltäville viikoille. Tänä vuonna olen edennyt enemmän extempore-taktiikalla. Lahjahankinnat tein toki jo aiemmin pitkin vuotta, mutta muut jouluhenkiset askareet ovat jääneet roikkumaan ilmoille ja olemme tarttuneet niihin kun siltä on tuntunut. Tänä jouluna olemme tehneet pari muutakin juttua jolla olemme onnistuneet pienentämään stressin määrää..

Joulustressi minimiin näillä:

- Vähemmän lahjahankintoja. Oikeastaan on paljon kivempaa viettää yhteistä aikaa sen sijaan, että esimerkiksi suhailee autolla viemässä lahjoja kaikessa kiireessä. Tänä vuonna olemme karsineet todella paljon meidän lahjoista ja se on tuonut paljon helpotusta koko jouluralliin. Luulen, että monet tututkin ovat helpottuneita siitä, että olemme yhteisesti sopineet, että emme vaihda lahjoja.

- Kimppalastenhoito. Jokaisessa perheessä olisi hyvä olla yksi ilta aikaa hoitaa joululahjajuttuja rauhassa. Minusta on tosi hyvä idea sopia toisen lapsiperheen kanssa vuoropäivistä. Toinen hoitaa lapsia ja toinen saa sillä aikaa hoitaa joulujuttuja rauhassa. 

- Suurkeittiötuotantoa. Jos perheessä on taitaja voi kokoontua isommalla porukalla esimerkiksi keittämään sinappia. Tai ehkä joku kaveri laittaa kuuluisan hyvää lanttulaatikkoa? Kokoontukaa yhteen, viettäkää laatuaikaa yhdessä kokkaillen ja samalla valmistuu joulutervehdyksiä tai herkkuja jouluruokapöytään.

- Joulusiivous kunnollisilla laitteilla. Viime vuosina olemme palkanneet siivoojan jouluna. Se on ollut hyvä vaihtoehto jos tuntee paljon stressiä kodin siisteydestä. Tänä vuonna olemme sijoittaneet muutamaan siivouskoneeseen ja lattian ja kaakeleiden pesut sujuu paljon nopeammin niille tarkoitetuilla laitteilla. Ja jos jokin huone jää siivoamatta, suljetaan vain ovi perässä. Heh.

- Anna itsellesi anteeksi kaikki tekemättömät jutut. Olen tänä vuonna hyväksynyt sen, että esim. lapset saavat tehdä jouluaskartelua myös koulussa ja päiväkodissa. Ei ole maailmanloppu, että emme ole askarrelleet kotona. 

- Älä suunnittele liikaa. En koskaan olisi uskonut, että sanon näin mutta liika-suunnittelu ei kenties ole hyvästä. Oikeastaan on ollut tosi kiva tänä vuonna tehdä tiettyjä juttuja silloin kun on tuntunut siltä. Paketointi on esimerkiksi paljon kivempaa silloin kun sitä ei ole merkannut kalenteriin ja jouluostoksille on kiva lähteä kun on ylimääräistä energiaa.

- Kirjoita joulutervehdykset koneella ja tulosta ne paketteihin. Koristele tuloste vaikka jouluisella tarralla. Jos unohdit tai et kerennyt lähettää joulukortteja niin on täysin ok kirjoittaa yleinen joulutervehdys esimerkiksi Facebook:iin. Lisäksi se on oikeastaan paljon ekologisempaa.

- Unohda jouluruoka-stressi. Kaikkea ei tarvitse tehdä itse. Jouluruuassa on muutenkin jo paljon touhuamista joten kaikki ei tarvitse olla omaa kädenjälkeä. Minusta on hyvä strategia tehdä yksi oma "bravuuri-ruoka" joulupöytään ja muut voi sitten ostaa valmiina. Myös muut vieraista voivat tuoda yhden kotitekoisen jutun mukanaan. Näin kenenkään keittiöaikataulu ei ylikuormitu. 

Millä sinä vähennät joulustressiä?

-Såfin

2018/12/19

Joulukuusi ja lasten kärsivällisyys

Meidän perheen arki pyörii käytännössä joulun ympärillä. Päivät vietämme normaaliin tapaan työpaikoilla ja päivähoidossa, mutta kun ilta tulee meidän perhe puhuu, tekee ja ajattelee vain joulua. Viikonloppuna kävimme joulupolulla, toissapäivänä keitimme sinappia ja eilen joulusiivosimme. Kaikki tämä joulua varten. Joulun sydän on meidän kodissa aina ollut joulukuusi ja koska lähdemme reissuun joulupäivänä päätimme tänä vuonna ottaa varaslähdön kuusenhakuun. Hankimme oman kuusemme Plantagenista ja muutama päivä sitten laitoimme sen paikoilleen olohuoneen nurkkaan isojen ikkunoiden eteen. Se on ensimmäinen asia mitä näemme kun tulemme kotiin. Ihanaa. Lapset olivat innoissaan ja päätimme antaa heille vapaat kädet koristelemiseen. He penkoivat koristepussia ja laatikkoa innoissaan ja näytti toisilleen koristeita joita he muistivat viime joulusta. Pyysin heitä levittämään koristeet mahdollisimman tasaisesti ja isi-ihminen auttoi ylimpien oksien koristelemisessa. Lapset olivat liikkiksiä, innokkaita, kärsimättömiä ja niin suloisia. Heh. Ehkä bongaat alta kuvan jossa aikuinen ehkä olisi valinnut levittää koristeet hieman eri tavalla?


Tänä vuonna ostimme uuden kuusenjalan, ja kenties ensi vuonna sijoitamme uuteen kuusimattoon. Pikkuhiljaa joulutunnelma alkaa löytämään myös meidän kotiin. Lapset levittivät samalla myös ympäriinsä muita tonttukoristeita olohuoneeseen ja vaikka yritin sanoa, ettei ihan kaikkea tarvitse laittaa esille niin silti kaikki pöydät ja pinnat ovat pienten tonttujen peitossa. Kaikki tämä vaikka muuton yhteydessä hankkiuduimme eroon koristeista joita emme enää käyttäisi. Tänä samana iltana kun lapset menivät nukkumaan lämmitimme vielä isi-ihmisen kanssa glögiä ja nautimme joulukuusesta ja sen mukana tulleesta jouluisesta tuoksusta. Aika jännä, mutta minusta tuntuu, että joulutunnelma kotiutui meille paljon aiemmin tänä vuonna kuin aiemmin ja melkoisen vähällä stressillä. Olisiko tämä sitten sitä joulurauhaa?

Onko teillä tänä vuonna joulukuusi? Entä saavatko lapset vapaat kädet koristeluun?

-Såfin

2018/12/18

Joulusinappi ja traumasta ylipääseminen

Joku saattaa ehkä ihmetellä otsikkoa - miten joulusinappi ja trauma voi liittyä yhteen? Minulle näillä kahdella on valitettavasti yhtymäkohta. Kun olin pieni (ehkä noin 12-vuotias) meillä oli siskoni kanssa tehtävä valmistaa jotain koululuokkamme joulumyyjäisiin. Me reippaina tyttöinä päätimme, että tekisimme sinappia. Siinä vaiheessa meillä oli käytännössä juuri ja juuri taidot puuron keittämiseen. Lopputulema oli juuri sellainen. Meidän äiti palasi kotiin vanhempainkokouksesta ja sillä aikaa olimme tuhonneet kattilan, sinappiainekset ja jättäneet valtavan sotkun keittiöön. Äitimme ei epäillyt projektiamme turhaan. Sinappi oli palanut pohjaan ja äitimme yritti yömyöhään siivilöidä sinapista talteen mitä pelastettavissa oli. Se oli traumaattista. Veimme sinä jouluna jotain muuta myyjäisiin. Sen jälkeen vannoin, etten koskaan enää tekisi sinappia. Tänä jouluna kuitenkin ylitin itseni ja päätin tehdä sinappia. Sain apua meidän isi-ihmisen ädiltä. Hän keittää joka vuosi perhereseptillä sinappia suvulle ja tällä kokemuksella hän on meritoitunut sinapinkeittäjä, varsinainen sinappineuvos..


Eilen illalla ryhdyimme projektiin. Söimme pilttipurkkeja tyhjiksi (onneksi lapset olivat auttamassa, heh) tiskasimme, raaputimme etiketit irti ja kuivatimme ne. Sen jälkeen alkoi ne oikeat keittohommat. Mittasimme ainekset kattilaan ja sekoitimme. Lopulta lisäsimme mausteet. Whaaat? Siinä se oli. Hyvin helpon prosessin jälkeen sinappi oli valmis purkitettavaksi. Ei pohjaan palamista, ei klimppejä tai unohtuneita aineksia. Todella helppoa. Hahaa.. Arvatkaa vaan miten helpottunut olin. Myös minä osaan keittää sinappia. Kuka olisi arvannut? En ainakaan minä. 

Joulusinappiresepti: 
(n. 4-5 pientä pilttipurkkia)
2,5 dl sinappijauhetta
1-2 munaa
2 dl kuohukermaa
1 rkl öljyä
0,5 dl etikkaa
yrttimausteita maun mukaan
(Bonusmauste fiiliksen mukaan: Konjakkia, kahvia, valkosipulia tms)

Sekoita kaikki ainekset keskenään paitsi etikka ja yrttimausteet. Kiehauta sekoittaen. Tämä sekoittaminen on kriittinen kohta. Tätä ei kannata laiminlyödä. Lisää lopuksi mausteet ja etikka. Anna jäähtyä puolisen tuntia. Purkita. Anna vetäytyä muutaman päivän kylmässä. Helppoa!

Oletko sinä koskaan itse tehnyt sinappia?

-Såfin

2018/12/17

Tunnelmia Seurasaaren joulupolulta

Meidän joulufiiliksen kasvattamiseen kuuluu perinteisesti monta eri juttua. Yksi näistä on Seurasaaren joulupolulla vieraileminen. Olemme käyneet tässä tapahtumassa ihan siitä lähtien kun meidän esikoinen oli pieni vauva ja on kivaa, että löysimme tälle aikaa myös tänä vuonna. Seurasaaren joulupolulle olemme aina pukeutuneet lämpimästi eikä myöskään tänä vuonna ollut yhtään liioteltua lähteä liikkeelle paksuimmissa ulkotamineissa. Toisella puolella saarta kävi nimittäin kylmä viima mereltä päin, mutta emme antaneet sen häiritä. Lähdimme ensimmäistä kertaa koskaan kiertämään polkua valoisalla. Olimme paikalla varttia ennen tapahtuman alkua, sillä halusimme saada autopaikan kävelyetäisyydeltä. Koska olimme liikkeellä niin hyvissä ajoin saimme iloksemme huomata, että vältimme samalla pahimman tungoksen.

Kävellessämme kohti Seurasaaren pitkää puista siltaa, pysähdyimme heittämään kiviä meren ohuelle jäälle ja ihailimme myös suurta sorsaparvea joka oli tullut ruuan toiveessa lähelle rantaa. Seurasaari on kiva paikka lapsille ja vaikka joulupolulla on paljon muuta ihailtavaa niin yksi tärkeimmistä asioita meidän lapsille on saaren luonto, ihmeelliset kepit, kivet ja jännittävät pienet kolot maassa. Hihii.. Polun alussa lapsia tervehti hassuihin eläinpukuihin verhoutuneet hahmot jotka jakoivat pipareita Seurasaareen tulijoille. Koko polku oli tuttuun tapaan koristeltu kaulaliinoilla, kuusenkoristeilla ja erilaisilla joulukoristeilla. Me olimme myös varustautuneet omilla lautasilla, sillä tapahtumassa oli lapsille tarjolla joulupuuroa maksutta. Lapset näyttivät nauttivan lämpimän puuron syömisestä. Pysähdyimme vielä juomaan lämpimät glögit matkan varrella. 

Polun varrella on niin paljon erilaisia tehtäviä kuten sokkeloita, temppuratoja, heinäpaalilabyrinttiä, tuoksumajaa, joulupukkia, tonttumetsästystä jne. ettei meidän lapset jaksaneet osallistua jokaiseen pisteeseen. Kahden tunnin kiertämisen aikana saimme kuitenkin paljon iloista joulumieltä ja meillä kaikilla taisi olla raikkaasta talvisäästä johtuen melkoisen pirtsakan punaiset posket. Kiitos jälleen kerran Seurasaaren Joulupolulle, oli kivaa.

Kävitkö sinä joulupolulla tänä vuonna? Vai järjestetäänkö sinun paikkakunnalla vastaavaa tapahtumaa?

-Såfin