Se on heippa!

Tänään tulen tänne hieman haikein mielin.. tai noh, oikeastaan olen todella innoissani! Innoissani olen siksi, että olen tyytyväinen päätökseeni ottaa pienen blogitauon kaikesta kirjoittamisesta.  Lähdemme nimittäin reilun viikon mittaiselle perhelomalle ja kun normaalisti olisin hiki hatussa ajastanut blogijuttuja jokaiselle päivälle myös lomamme ajaksi niin nyt en aio tehdä sitä. Aion olla vain hiljaa. Hiljaa ja nauttia lomasta. Normaalistihan täällä sosialisessa mediassa ei myöskään huudeta lomasta tai etenkään ulkomaille lähtemisestä, mutta olemme saaneet isovanhemmista talovahteja joten voin hyvin mielin jakaa näitä fiiliksiä teidän kanssa.

Me matkustamme reilun kuuden tunnin päähän suoraan päiväntasaaja kohti perinteiselle Kanarianmatkalle. Mukaan reissuun lähtevät minun vanhemmat joten poolilla meidän pojilla on seuraa useammasta aikuisesta. Meillä on reissulle ainoastaan yksi tavoite (ainakin minun mielestä) joka on rentoutuminen. Bonusta on jos saisimme nauttia auringosta, uida vähän ja nukkua päiväunet joka päivä. Olemme valinneet hotellin jonka alueelta ei tarvitse poistua jos ei huvita. Siellä on kaikki. Korkeatasoiset asunnot, poolit, ranta, ravintoloita, lastenkerhoja, spa, kuntoilumahdollisuudet jne. Sellainen all inclusive paikka. Jee! Niin kivaa. Nyt menen vielä heittämään rantatossut ja aftersun lotionit laukkuun ja suuntaamme sitten kentälle.

Kuulemiin reilun viikon päästä! Lupaan palata ainakin vähän virkeämpänä!

-Såfin

Tee-se-itse: koru Fimo-massasta

Tämän viikon perjantai-projektina halusin testata jotain mitä en aiemmin ollut uskaltanut, nimittäin Fimo-taikinaa. Se on muovailuvaha-tyyppinen massa jonka voi kovettaa uunissa niin, että se säilyttää muotonsa. Monet on varmasti törmännyt korviksiin jotka muistuttavat esimerkiksi vaahtokarkkeja tai mini-kokoisiin englanninlakukoruihin. Ne ovat juuri Fimo-massasta tehtyjä. Inspiraation lähteenä oli tällä kertaa selkeä tarve (tai noh.. kröhöm). Olen nimittäin etsinyt itselleni hyvin tietyntyyppistä korua. Samantyyppisiä koruja on nyt markkinoilla, mutta halusin hyvin tietynvärisen korun itselleni. Siksi sain ihan yllättäen jostain energiapuuskan yhtenä synkkänä ja sateisena iltana yhtenä lähteä testaamaan osaisinko tehdä itselleni sellaisen korun jota olin etsinyt..

Fimo-massan käyttäminen oli todella helppoa. Oikein yllätyin. Se pehmeni todella nopeasti käsissä ja sitä oli helppo muokata ilman, että se halkeili tai pirstaloitui. Valitsin väriksi erikoisfimo-massan jonka nimi oli graniitti. Toiseksi väriksi valitsin haalean persikkaisen värin, jotta saisin kunnolla kontrastia. Vaikka olenkin alottelija lähdin heti hulluttelemaan ja testasin värien vääntämistä ja kääntämistä mutta myös ihan vain yhdistelin massoja erilaisiksi muodoiksi. Lopputulema on minusta juuri täydellinen. Apuvälineeksi olin ostanut Sinellistä tuollaiset kuvassa näkyvät metalliset tikut jotka laitoin uuniin mukaan, jotta helmissä säilyisi reikä josta voi pujottaa nauhan. Uunissa tämä fimo-massa paistui 30 minuuttia 110 asteessa. Olin niin inspiroitunut tästä kokeilusta että kävin jo seuraavana päivänä hakemassa lisää Fimo-massaa eri väreissä testattavaksi.. Hihii.. 

Oletko sinä tehnyt jotain Fimo-massasta?

-Såfin

PS. Tällä tavallahan voisi toteuttaa vaikka kuinka ihania joululahjoja edullisesti ja ennen kaikkea itsetehtynä.. :)

Tekemistä ja tapahtumia lapsiperheille

Näen ja huomioin joka päivä useampia tapahtumia joissa haluaisin käydä lasten kanssa. Eikä siinä vielä kaikki meillä on monia pysyvämpiäkin näyttelyjä jotka ovat vielä täysin tutkimatta. En tiedä johtuuko pimeydestä vai mistä, mutta viimeisen kuukauden aikana olemme useaimmin jääneet kotiin kuin koskaan aiemmin. Rauhalliset hetket tulevat jotenkin tarpeeseen. (en todellakaan fiilaa tätä pimeyttä, äh!) Mutta kyllä energiatasot vielä palaavat. Niin on käynyt ennenkin. Ja silloin kun energiaa taas on haluaisin käydä seuraavissa tapahtumissa ja kohteissa lasten kanssa:

- Lammassaaressa, Helsingin Viikissä

- Kaivosmuseossa, syvällä maan sisällä Lohjalla

- Shrek-musikaali, Peacock Helsinki

- Skattkammarön-teatteri, Svenska Teatern Helsinki

- Kiasmassa monsteritutkijan kierroksella, Helsinki

- Satujoogassa, Helsinki

- Yayoi Kusaman näyttely, HAM museo Helsingissä

- Joulukadun avajaisissa, Helsinki

- Linnoitustontun reitti, Suomenlinna Helsinki

- Lasten Kaupunki - museo Helsinki
- Perhe-keilailu, Arena Center Helsinki 

Listassamme on siis sellaiset kohteet jossa emme ole käyneet aiemmin ja kiinnostaisi todella paljon käydä kokemassa mitä eri paikoilla ja näytelmillä olisi meille opetettavaa. Elämyksiä odotellessa siis..!

Oletko sinä kenties käynyt näissä paikoissa? Vai onko sinulla jotain erityisiä kohteita jossa haluaisit käydä lasten kanssa?

-Såfin

Kasvukipuja ja neljä vaatekokoa vuodessa (!!)

En tiedä miten tämä on mahdollista, mutta meillä ollaan jo neljännessä vaatekoossa tänä vuonna meidän esikoisen kanssa. Vuoden aloitimme koolla 104, mutta pakkasin sen keväällä laatikoihin odottamaan pikkuveljen venähtämistä. Tämän jälkeen elettiin hiljaiseloa kasvun kanssa kunnes meidän silloin 4-vuotias otti oikein kasvuspurtin kesällä. Hän söi miltei yhtä paljon kuin me aikuiset ja todella ihmettelimme hänen hurjaa ruokahalua. Tämän venähdyksen aikana siirryimme nopeasti 110 koosta 116 kokoon. Tyhjensimme verkkokaupat ja lähiostoskeskuksen vaatekaupat kertaheitolla. Koko vaatekaappi oli ostettava kerralla uusiksi - niin dramaattinen kasvupyrähdys oli kyseessä. Saimme samaan aikaan hieroa hänen jalkoja öisin. Kasvukivut tulivat aalloissa mutta onneksi välillä oli myös hyviä viikkoja. Niin kuin arvasimme, tilanne rauhoittui muutamassa kuukaudessa kun uusi vaatekoko saavutettiin..

Ajattelin, että saisimme kesän jälkeen vähän rauhaa näistä kasvutouhuista koska senttejä oli tullut jo ihan reippaasti tänä vuonna. Neuvolassa meidän nuori herra sai silloin myös arvion, että kasvaisi yli 20 senttiä pidemmäksi kuin kumpikaan meistä vanhemmista. Suhtauduin silloin kriittisesti pituusennusteeseen. Sitten se alkoi taas. Vain kahden kuukauden tauon jälkeen hän rupesi jälleen santsaamaan pasta-annoksia ja syömään tupla-annoksia iltapalaa. Kasvukivut tulivat takaisin, nyt välillä vuorotellen eri jaloissa. Ja kappas: kaikki juuri loppukesästä ostetut vaatteet jäivät jälleen pieniksi..

Valloitetut vaatekoot tänä vuonna siis: 104-110-116-122! Huhu! Nyt voisi ottaa pienen tauon..?!

Onko teillä ollut kokemuksia vastaavasta?

-Såfin

Kauhujen Kävely Helsingissä

Halusin kertoa teille vähän erilaisesta tapahtumasta johon osallistuimme yhdessä meidän kaveripariskunnan kanssa viime viikolla nimeltä Kauhujen Kävely. Kyseessä on siis muutaman tunnin opastettu kierros jossa kävellään ympäri Helsingin keskustaa ja kullaan oppaan kertomana erilaisia kauhutarinoita kummituksista, murhamiehistä ja käydään katsomassa paikkoja jossa kerrotaan erilaisten haamujen vielä vierailevan. Vaikka olemme juuri Halloweenin kynnyksellä ja pelottavat kokemuksia on tarjolla vaikka millä mitalla, tämä kävely ei niinkään liity tähän juhlapyhään. Kävelykierroksia Helsingin vaihtoehtoiseen historiaan järjestetään tasaisin väliajoin ympäri vuoden..

Olimme sopineet treffit ystäviemme kanssa ja kävimme ensin syömässä ja juttelemassa hieman kepeämmissä tunnelmissa. Sieltä suuntasimme kävelylle aivan ilman ennakkoluuloja. Katajanokan vankilan pihasta lähtevä kävely oli hauskalla tavalla järjestetty ja mukana kierroksella oli kaikenikäisiä, myös lapsia. (Tosin en tiedä suosittelisinko ihan pienimmille tyypeille, sillä tarinoissa puhuttiin ihan selkeästi kummituksista ja erilaisista murhista). Vaikka en halua paljastaa liikaa niin voin kertoa, että huusin kyllä ihan ääneen pelästyksestä muutamaan otteeseen. Inhottavinta oli saada kuulla siitä miten yhden ravintolan tilat Helsingin keskustassa oli aiemmin käytetty ruttoon kuolleiden ruumien säilytystilana. Huhu.. En usko, että haluaisin syödä siellä koskaan nyt kun tiedän.

Jos kaipaat hieman reippailua ja samalla olet kiinnostunut kuulemaan kummitustarinoita ja salaliittoteorioita niin suosittelen ehdottomasti Helsinki Horror Walkia!

-Såfin

PS. Tämä ei siis ole mikään maksettu mainos.. :)

Pitääkö lapsen kanssa viettää kahdenkeskeistä aikaa?

Kun perheeseen kuuluu useampi lapsi heillä on seuraa toisistaan, mutta tällä koko hommalla on myös kääntöpuoli. Monesti lapsia käsitellään ns. yksikkönä. "Hei, lapset" - "Pojat, tulkaa syömään". Teemme usein lasten kanssa jotain yhdessä koko porukalla ja se yksilö jää vähemmälle huomiolle. Ei tietenkään siksi, että yksilön tarpeita on tarkoitus vähätellä, vaan kyse on yksinkertaisesti ajanpuutteesta. Jos minulla olisi 30 tuntia vuorokaudessa viettäisin siis mielelläni kahdenkeskeistä aikaa vaikka kummankin pojan kanssa joka päivä. Valitettavasti edes se ylimääräinen aika aina riitä. Välillä olisi vaikka kuinka paljon aikaa olla lasten kanssa, mutta toinen aikuinen on kiireinen muissa asioissa eikä siksi ole mahdollista viettää aikaa vain jomman kumman lapsen kanssa.. 

Meillä oli nyt viikonloppuna aivan ihana mahdollisuus tällaiseen kahdenkeskiseen aikaan esikoisen kanssa. Minä ja hän siis. Isi-ihminen ja nuorempi herra lähtivät yhdessä nostamaan venettä mökille ja me jäimme kahdestaan kaupunkiin. Silloin ymmärsin, että me vietämme tällaisia hetkiä aivan liian harvoin. Ja vitsit meillä oli hauskaa. Kävimme yhdessä shoppailemassa hänelle vaatteita sillä hän on venähtänyt pituutta aivan valtavasti muutamassa kuukaudessa. Istuimme tämän jälkeen kahvilassa smoothiella ja lopulta menimme vielä elokuviin. Annoin hänen valita sopivan elokuvan ja selvisi, että hän on jo pitkään odottanut, että menisimme katsomaan "Lemmikkien salainen elämä"-elokuvaa. Kaikista tärkeintä on kuitenkin se yhteinen puuhastelu ja jutustelu. Se, että ottaa aikaa ja kuuntelee vain hänen juttuja. Sain tietää mitkä asiat häntä oikeasti mietityttää ja mitkä asiat ovat tärkeitä juuri nyt. 

Vastaukseni otsikon kysymykseen on siis: pitäisi. Tilaisin siis mielelläni lisää aikaa tällaisille hetkille. Kiitos!

Miten paljon vietätte lasten kanssa aikaa kahdenkesken? Teettekö usein asioita ilman, että muut lapset ovat mukana?

-Såfin

Lasten suusta..

On aikaa siitä kun viimeksi julkaisin tällaisen jutun siitä mitä hassuja juttuja lapset ovat sanoneet. Näitä ihanuuksia pitäisi kirjoittaa jatkuvasti muistiin itselleen, ettei pääsisi unohtamaan. Hassua näissä jutuissa on se, että lapsilla on jotenkin niin moninainen mieli. Kaikki maailman mysteerit eivät vielä ole selvinneet ja he tekevät omia johtopäätöksiä tilanteista ja niiden tulkinnasta..

-Äiti, mä oon vähän miettinyt. Jos me näemme aina vain tonttujen myssyjä eikä niiden silmiä, niin miten ne sitten näkee meidät? Onko heillä jotain maagisia kiikareita?

- Hei äiti, ajattele jos saisin tosi monta pokemon-palloa. Jotain sata-viisikymmentä-neljätoista?!

- (Minä: Tänään tuntui ihanan rauhalliselta päivältä). Joo, äiti - sä et oo tehnyt mitään tänään kun sä oot vaan. (LOL)

- Mä otan nyt "Poknoornia" (popkornia)!

- Mitenköhän isoja lahjoja saa kun täyttää isoja vuosia? Vauvat saavat pieniä lahjoja ja minä sain jo aika isoja. Kun täytän yhdeksän saan varmasti jättisuuria.

- Isi, mikä on sinun lempijuttu? (Tykkään tosi paljon veneillä teidän ja äitin kanssa) No hyvä. Sitten kun joskus haluan olla tosi kiltti sinulle niin piirrän sinulle kuvan siitä kun olemme veneilemässä.

- Mikä toi on? (Se on äitin tissi.) Saako nipistää?

-  Äiti, minä luulen nyt, että tiedän, että haluaisin mennä naimisiin. Kun aiemmin sanoin, että en mene naimisiin niin minä vitsailin vain. Kun mä olen iso niin minä polvistun näin (korkea polviasento) ja kysyn sitten "saanko luvan".

- Äiti, minä en haluaisi asua ulkona kun minä muutan pois kotoa. (No miksi asuisit ulkona kun muutat pois kotoa?) No kun kestää niin kauan rakentaa oma talo. 

Mukavaa sunnuntaita! <3

-Såfin

Helppo perhebrunssi (+vinkkejä ajansäästöön)

Brunssi, mikä ihana tekosyy! Hahaa.. Rakastan brunsseja. Syy tähän on melko selvä, brunssi-konseptin sisään voi mahduttaa vaikka mitä. Brunssin voi toteuttaa joko helposti, medium-panoksella tai sitten oikein aikaa vievällä tavalla. Tottakai arvostan superhienoja brunsseja mutta ymmärrettävistä syistä lapsiperheen aika on aina kortilla ja brunssin järjestämiseen käytettävä aika on laskettavissa muutamassa kymmennessä minuutissa eikä aikaa leipomiselle ehkä ole. Silti brunssit lapsiperheissä ovat aivan ihania. Jokaiselle löytyy jotain syömistä eikä haittaa vaikka aikuiset välillä nousevat pöydästä ja tulevat jatkamaan hetken päästä. Ajanpuutteesta huolimatta väittäisin siis, että on todella yksinkertaista saada aikaiseksi oikein hyvä ja näyttävä brunssipöytä myös lyhyessä ajassa. Tähän on olemassa muutama vinkki jotka nyt halusin jakaa teidän kanssa.

Vinkit nopeasti järjestettävään brunssiin..
(Tarvitset vain n. 20 minuuttia ja kaksi vanhempaa. Hihii..)

1. Väriä pöytään. Näyttävän brunssin tekemiseen tarvitaan paljon värejä. Erilaiset hedelmät ja marjat toimii tähän vallan mainiosti. Viinirypäleet, mansikat, banaanit jne. Unohda pilkkominen ja kuoriminen - se vie liikaa aikaa.

2. Servetit ja juhla-astiat käyttöön. Poimimalla esille ne vähän hienommat lautaset ja servetit saat nopeasti fiilistä ja juhlatunnelmaa.

3.  Eroon pakkauksista. Vaikka sinulla ei ole aikaa leipoa tai kokkailla voit silti kattaa kauniin pöydän kaatamalla mehut pahvipakkauksesta lasikannuun ja jugurtit omasta pakkauksestaan tarjoilukulhoon.

4. Hyvät raaka-aineet maistuvat sellaisenaan. Panosta hyviin tuotteisiin. Hyvä jugurtti, mysli, tuore leipä ja erilaiset juustot toimivat sellaisenaan nostettavaksi pyödälle ilman sen kummempaa esivalmistelua.

5. Tee itse (super)nopeasti valmistuvat ruuat. Jos sinulla on edes yllämainitut 20 minuuttia aikaa kerkeät tehdä ainakin seuraavat asiat:

Smoothiet yhdellä hurahduksella koko porukalle valmiiksi,

Keitetyt kananmunat, (jokainen voi jopa kuoria oman kananmunansa)

Pakkasesta löytyvät croisantit uunin kautta pöydälle.

Mimosat aikuisille 50/50 - kuoharia ja mehua

6. Osta ruokia valmiina. Onko sinulla lähileipomo - sieltä ehkä löytyisi hyvät muffinssit? Tai onko lihatiskissä valmiit lihapullat? Prinssinakit toimivat myös lapsilla vallan mainiosti.

Mitä sinun brunssiin kuuluu? 

-Såfin

Kokemuksia Tuplarattaista - kannattaako sellaiset hankkia?

Ajattelin kertoa teille vähän ajatuksiani tuplarattaista. Kannattaako sellaiset hankkia? Miten kauan niistä on hyötyä? Meidän pojat ovat syntyneet aika tarkalleen 2 vuoden ja 5 kuukauden ikäerolla. Kun pohdimme vaunutilannettamme ennen kuopuksemme syntymistä emme keksineet mitään muuta järkeävää ratkaisua kuin hankkia tuplarattaat. Liikuimme silloin paljon kävellen eri puistoihin, kauppoihin ja tilaisuuksiin. Kummatkin pojat nukkuivat päiväunia ulkona ja isoveli reilun kahden vuoden ikäisenä ei olisi jaksanut seisomalaudan avulla olla liikkeellä koko päivää. Näin ollen oli selvää, että meidän piti hankkia tuplarattaat. Päädyimme Phil&Tedsin "matkamalliin", eli sellaisiin rattaisiin jotka saa kätevästi mukaan jopa ulkomaille, koska ne taittuvat yhtä pieneen tilaan kuin tavalliset matkarattaat (painoa on toki hieman enemmän)..

//Kuva on meidän tämän kuukauden Sveitsinreissulta. Lapset ovat siis nurinpäin rattaissa kun 5-vuotiaamme halusi änkeä pieneen tilaan 2-vuotiaan paikalle. Ilmeestä voimme päätellä, ettei hän kuitenkaan ollut kovin tyytyväinen päätökseensä. Hehe//

Aktiivisesti käytimme rattaita liikkumiseen ja kävelyyn ehkä hieman reilun vuoden. Kun meidän vanhempi poitsu läheni 4 ikävuotta raattaat alkoi jäämään yhä useammin kotiin tai jätimme toisen istuimen rattaista pois. 4-vuotiaana hän jaksoi jo kävellä melko pitkiä matkoja jalan tai pyörällä. Silti emme vielä olleet valmiita luopumaan rattaista. Vielä tänä päivänä käytämme näitä samoja rattaita kun olemme reissussa. Etenkin kaupunkilomalla liikumme niin paljon yhden päivän aikana, että emme pärjäisi ilman niitä. Meidän kokemuksen perusteella sanoisin siis, että jos lasten ikäero on 2,5-vuotta tai alle niin tuplarattaat kannattaa ehdottomasti hankkia. Tämän jälkeen miettisin tilanteen mukaan tarvetta. 3- ja 5-vuotias matkustaa vielä erikoistilanteessa näissä vaunuissa. Eli käyttöikä rattaille on meidän reseptillä n. 3 vuotta..

Onko teillä ollut tuplarattaat käytössä lapsilla? Miten kauan käytitte tuplarattaita?

-Såfin

Valokarnevaalien kuvasaldo

Kävimme perheen kanssa Linnanmäellä järjestettävissä valokarnevaaleissa toissapäivänä. Yllätimme pojat päiväkodista niin, että isi-ihminen ja minä kummatkin menimme hakemaan heitä ja lähdimme hoidosta suoraan yhdessä autolla kaupunkiin. Lapset olivat täpinöissä - olimme nimittäin puhuneet valokarnevaaleista jo etukäteen, mutta he eivät tienneet milloin menisimme sinne. Koska halusimme nauttia valaistuksesta mahdollisimman paljon, päätimme heti alkuun mennä Linnanmäellä syömään ja odottaa kunnes hämärä laskeutuisi ennen kuin lähtisimme kiertämään paikkoja. Siinä ajassa kun söimme pitsat ja salaatit ulkona pimeni asteittain ja valot laitteissa pääsi oikeuksiinsa. Koko alue on ihan eri näköinen valaistuna - siis todellakin aivan eri tunnelma kuin kesällä..

Päätin toisin kuin viime vuonna tällä kertaa ottaa kunnollisen kameran mukaan. Vaikka tiesin, että houkuttelisi valokuvata jalustalla en kuitenkaan lähtenyt siihen touhuun, vaan kuvasin lähinnä tunnelmaa vapaalla kädellä ja muutamaa aitaa käyttäen kerkesin valokuvata pitemmällä valoitusajalla joitain ihanan räikeitä ja pyöriviä valoja. Ja oikeastaanhan menimme sinne viettämään perheaikaa, eikä valokuvaamaan. Hihii.. Lapset nauttivat ihanasta ympäristöstä ja kävivät myös muutamassa laitteessa. Ostimme heille muistoksi valomiekat, joita käyttämällä he herättivät ympärillä olevien ihmisten huomion. Ehkä jopa arvaat missä kuvassa olen kuvannut valomiekkaa?

Valokarnevaaleilla voi käydä vielä 22.10 asti! Kurkkaa karnevaalien ohjelma täältä.

-Såfin

Lasten talvivaatteet

Juuri kun kerkesin hengähtää syysvaaterumbasta ja todeta, että meillä on kaikki tarpeelliset ulkovaatteet lapsille niin näin kauhukseni facebookissa, että jossain oli jo ollut pakkasta. Ajatus siitä, että pääsemme tekemään pian lumiukkoja ja laskemaan pulkkamäkeä tuntuu ihan kivalta, mutta samalla pakkanen tarkoittaa jokaiselle vanhemmalle myös sitä, että jostain pitää kaivaa lapsille hardcore ulkovaatteet ja kunnolliset varusteet. Vaikka usein olen tyytyväinen lopputulokseen, minulta pääsee aina pieni huokaus kun projekti pitää käynnistää. Tänä vuonna ajattelin yrittää olla edes vähän säästäväinen ulkovaatteiden suhteen. Villa-asuja tai sukkia ei tänä vuonna osteta kaupasta vaan  ne valmistuu kotitekoisesti "pitkästä tavarasta" eli lankakerästä tuttavan tekemänä..

2-VUOTIAALLE

5-VUOTIAALLE

Pienemmän asusteet: Haalari: Mini Rodini, Pipo 1: Reima, Reppu: Fjällräven, Pipo 2: Polarn o. Pyret, Kauluri: Polarn o. Pyret, Kengät: Sorel.
Isomers asusteet: Ticket Outdoor, Pipo 1: Molo, Hanskat: Didriksson, Pipo 2: I dig denim, Kaulaliina: As we grow , Kengät Reima. 

Näissä kuvissa on koottu se miltä meidän poikien talvivaatteet tulee suurinpiirtein näyttämään tänä vuonna. Koska viime vuonna päädyimme "mustavalkoiseen talveen", halusin tänä vuonna tuoda hieman väriä tähän koko soppaan. Toisen haalarin ostin verkkokauppojen alennusmyynneistä jo edellisvuonna ja suurin osa pipoista ja hanskoista on jo olemassa. Hankittaviksi jäi siis tänä vuonna vain noin suurenpiirtein pienemmän miehen haalari ja isomman pienen miehen talvikengät. Ainakin vielä tänä vuonna meidän 5-vuotias saa luvan käyttää paukkupakkasilla kunnollista haalaria. Ensi vuonna eskariin taitaa jo olla sitten kaksiosaisen talviasun vuoro.

Onko teillä jo ajatukset lasten talvivaatteissa?

-Såfin

Liian ankara äiti?!

Voiko olla liian ankara äiti? Olenko minä liian ankara lapsilleni? Tulin tässä pohtineeksi ominaisuuksiani ätinä ja yksi asia joka nousi mieleeni oli ankaruus. Olen lapsilleni joskus ankara. Joskus ehkä liian ankara. Vaadin heiltä paljon, pyydän, esitän toiveita ja odotan, että he käyttäytyvät meidän kodissa ja sen ulkopuolella sääntöjen mukaisesti. Joskus olen myös ehdoton, on asioita joista en neuvottele. Kuulostaa hirveältä. Samalla kun nämä ovat osa luonnettani ja asioita joita voisin työstää toiseen suuntaan koen kuitenkin, että tietty ankaruus on välttämättömyys ja tärkeä osa hyvää vanhemmuutta. Kolikolla on myös kääntöpuoli. Ilman sääntöjä ja normeja lasta ei voi kasvattaa. 

Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat huomaan, että ajattelen kriittisesti toimintatapojani ja kasvatusmenetelmiäni.  Se on varma, että olen ja tulen aina olemaan ankara ja ehdoton tietyissä asioissa. Näihin lukeutuvat mm. kaikki turvallisuuteen liittyvät asiat ja tai tilanteet jossa lapsi satuttaa toista lasta tahallaan. Sellaista en hyväksy. Olen myös ankara tilanteissa kun olen kieltänyt jotain, mutta kieltoa ei uskota. Ei on ei. Sitten on taas tilanteita joissa voisin kuvitella  toimivani hieman vapaammin. Olla ohjaamatta liikaa ja antaa lasten itse ratkaista ongelma - voisin yrittää olla puuttumatta tilanteisiin. Voisin antaa heidän syödä välillä vapaammin tai sotkea huonettaan enemmän - voisin "höllätä" vähän.

Tiedostan sen, että minussa asuu sellainen tyyppi joka haluaa kontrolloida kaikkea. Haluan päättää, tietää kaiken ja olla se joka ohjailee kaikkea toimintaa. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat minun pitää kuitenkin antaa heille enemmän päätäntävaltaa, enemmän tilaa kehittyä omaan suuntaan eikä siihen suuntaan mihin minä haluaisin heidän kehittyvän. Ajatus tuntuu aika pelottavalta. En olekaan aina heidän apuna ja tukena. 

Kauhun tasapaino.

-Såfin

Onneksi on nämä asiat juuri nyt..

Näin harmaan sunnuntain kunniaksi halusin istua alas ja miettiä niitä asioita joista iloitsen juuri nyt. Meidän talossa on harvoin hiljaista viikonloppuna, mutta tänään kaikki tämän talon miehet (pienet ja suuret) lähtivät hakemaan isovanhempia lentokentältä ja minulle sallittiin tällainen pieni miettimishetki kaikeassa rauhassa. Mikäs sen parempaa miettimistä kuin ne asiat jotka tekevät onnelliseksi juuri nyt.. 

Näistä asioista iloitsen tänään

1. Tyhjä pyykkikori. Vaihdoimme jopa lakanat sängyissä ja silti onnistuimme pitämään pyykkikorin tyhjillään. Tila joka ei ole varsin tavallinen tässä perheessä. Hahaa.
2. Siskojen ilta. Vietimme eilen siskojeni kanssa ihanan illan kaupungilla. Kävimme hienoilla drinkeillä jonka jälkeen kävimme kokeilemassa Escaperoomia (oli muuten jännää!) Sen jälkeen istuimme vielä iltaa siskoni luona ja söimme herkullista ruokaa ja juttelimme pitkään aamuyön tunneille kaikesta tärkeästä ja ei niin tärkeästä.
3. Ruokahävikin pienentäminen. Olen ottanut projektikseni yrittää heittää edes hieman vähemmän ruokaa roskiin. Tunnen salaa vähän ylpeyttä siitä, että olemme onnistuneet tässä todella hyvin viimeisen kahden viikon aikana. Olen kuitenkin hämmästynyt siitä miten paljon miettimistä ja suunnittelua tämä on vaatinut.
4. Uudesta peilistä ja korulautasesta minun uuteen meikkinurkkaukseen. Suunnitelmat voit kurkata täältä. Tästä varmasti lisää jossain vaiheessa.
5. Poikien leikkituokiot kahdestaan. En haluaisi sanoa tätä ääneen, koska muuten varmaan herään unesta. Pojat leikkivät nimittäin tällä hetkellä niin hienosti yhdessä, että viettävät melkein puolet ajasta uppoutuneena erilaisiin yhteisiin leikkeihin.
6. Lähestyvä aurinkoloma. Ihanaa. Pian pääsemme perheen kanssa reissuun kauas kauas pois. Sen ansiosta tämä kamala pimeys ei tunnu ihan yhtä kamalalta.
7. Blogimaailma ja sen parissa hääräävät innokkaat ihmiset. On vain ihailtavaa miten aktiivisia ihmisiä löytyy. 
8. Pilates. Olen niin iloinen siitä, että olen löytänyt pilateksen. Vaikka olen aktiivisesti käynyt pilateksessa vasta reilun kuukauden tunnen jo, että tietyt pitkäaikaiset jumit selässä on avautunut. 
9. Vihreä tee. En aiemmin oikein ole ollut tee-ihminen, mutta viime kuukauden aikana olen alkanut vähentämään kahvin määrää ja sen sijaan juonut teetä. Vaihtelu virkistää. 

Mistä sinä iloitset tänään?

-Såfin

Perjantaiprojekti: avain- ja kolikkorasia eteiseen

Innostuin vähän aikaa sitten hieman uudistamaan meidän eteistä. Meillä on pieni hyllykkö oven vieressä johon kerääntyy kaikenlaista tavaraa. Tiedätte nämä tavalliset: avaimia, kolikkoja, kuitteja, bussikortteja, aurinkolaseja jne. Siihen kerääntyy juuri niin paljon tavaraa kuin siihen mahtuu. Sitten se yksi tavara tippuu ja löydät itsesi siivoamasta koko hyllyn kerralla. Muutaman päivän päästä siinä on jälleen saman verran tavaraa. Hehe.. Ostimme tähän jossain vaiheessa kaksi pientä puista laatikkoa jossa luki "Coins" ja toisessa "Keys". Ihan sellaiset tavalliset rasiat jotka löytyy vaikkapa supermarketeista. Aika nopeasti halusin kuitenkin jotain vähän persoonallisempaa. Tuunaus oli siis paikallaan..

Rasiat sai uuden ilmeen valkoisella ja kultaisella akryylimaalilla. Valitettavasti täytyy sanoa, että rasioiden uusi ulkonäkö ei poistanut sitä tavaran kerääntymisongelmaa, mutta se ainakin hetkellisesti piristi tämän kaaoksen keskellä. Hehe. Se on myös jännää miten terapeuttista on maalata jotain ilman sen kummempaa suunnitelmaa lopputuloksesta. Viikolla hioin myös maalit pois yhdestä vanhasta jakkarasta joka seuraavaksi joutuu maalipensselin kohteeksi kunhan vaan löydän siihen inspiraation tai tarvitsen maalaamisen tuomaa terapeuttista vaikutusta..

Tykkäätkö sinä muunnella koriste-esineiden ulkonäköä? vai ostatko mielummin uutta?

-Såfin

Täysin hurahtanut..

Kaipaisin hieman vertaistukea. Meidän pojat ovat aivan ihania ja todella omistautuneita hurahtajia ja olen jopa varmasti kirjoittanut tästä aiemmin. Olen aina tiennyt, että meidän vanhempi poitsu on todella kiinnostunut eläimistä, anatomiasta ja muusta elämään liittyvistä jutuista. Olen useampaan otteeseen ollut todella hämmästynyt hänen taidoistaan oppia monimutkaisia asioita hänen pienestä iästä huolimatta. Tutkimme yhdessä eri eläinten anatomiaa, ruuansulatusta ja vuorovaikutusta luonnossa. (thank god for google!). Tätä on jatkunut kohta jo neljä vuotta - eli kyseessä ei ole sellainen ohimenevä villitys. Nyt meille on selvää, että samanlainen luonteenpiirre löytyy myös meidän nuoremmalta kundilta: hänkin on hurahtaja. Hänen kiinnostuksen kohde on autot ja lentsikat ja junat ja... siis oikeastaan kaikki mikä liikkuu jonkinlaisella moottorilla.

Vaikka meidän nuorin 2-vuotias on aina tykännyt autoista, tämä on jotenkin mennyt "nextille levelille". Autoja kannetaan mukaan päivähoitoon, autot pitää mukana ruokapöydässä parkissa ja ne tulevat myös mukaan nukkumaan. Yksi päivä huomasin, että autot olivat laitettu päiväunille ja yksi pikkuinen luki niille satua. (Niin liikkistä) Me luemme autokirjoja, leikitään autoleikkejä ja katsotaan auto-ohjelmia. Pahin paikka johon voi joutua on oikeastaan jonkin ison kauppakeskuksen parkkihalli. Niin, jokaisen auton kohdalla pysähdytään ja käydään läpi merkki ja malli. Hän osaa myös arvioida jo onko auto vanha vai uusi. Eihän tässä mitään kummallista sinänsä ole. 2-vuotiaat pojat tykkäävät autoista. Mutta kun mikään muu ei kelpaa. Se on sitten vain autot. Hehe...

Onko siellä muita hurahtajia?

-Såfin

Hattarakone synttärijuhlissa (+ Käyttövinkit)

Vietimme aiemmin tänä syksynä meidän vanhemman poitsun 5-vuotissynttäreitä kissateemalla. Koska olen sellainen äiti jolla aina menee kaikki "vähän yli", päädyin lasten iloksi vuokraamaan hattarakoneen näihin juhliin. Olen MLL:n jäsen ja meidän paikallisyhdistys vuokraa muutamalla kympillä tällaisia ihania rekvisiittoja lasten juhlia varten. Niinpä kävimme hakemassa koneen, ostimme muutaman kilon sokeria ja paperisia paksuja tikkuja ja lähdimme testaamaan konetta ilman, että luimme ohjeita tai vinkkejä. Koneen kimpussa oli heti alkuun etenkin aikuiset. Kaikki halusivat pyörittää oman hattaran kun taas lapset enemmän nautti niiden syömisestä. Koko touhu näytti kutakuinkin tältä..

Meidän suunnitelmissa oli alunperin olla ulkona tekemässä hattaroita. Tuulen takia siirryimme lasikuistillemme ja pidimme varmuudeksi ovea auki. Tuulenvire nostatti kuitenkin sokerihöttöä pitkissä viiruissa kattoon asti meidän 6 metriä korkealla kuistilla. Hahaa.. Meitä kaikkia nauratti. Ensin pyörittelystä ei siis meinannut tulla mitään. Kaadoimme vaan sokerin säiliöön ja totesimme, että sieltähän alkaa lentää sokerimassaa. Epäonnistuneen yrityksen jälkeen onneksemme yksi meidän vieraista kertoi pyörittäneensä joskus aikoinaan kesätyöksi hattaraa. (Huh, pelastus löytyi!) Lopulta pienen ohjeistuksen jälkeen pääsimme siis hyvään alkuun ja saimme ihan hyviä hattaroita aikaiseksi. Lapset nauttivat tästä tahmaisesta jälkiruuasta ja pientä sottaa lukuunottamatta tämä oli oikein hauska ohjelmanumero juhliin.

Ja jotta sinä et tekisi samoja virheitä kuin me niin halusin vielä tähän loppuun jakaa muutaman käytännön vinkin hattaroiden tekemiseen..

Vinkit Hattaroiden pyörittämiseen:

1. Tee aina hattarat suljetussa tilassa. Älä avaa edes ikkunoita. Hahaa..
2. Ota hattaratikku käteen ennen kuin kaadat sokerin hattarakoneeseen. Muuten sinulle ehkä käy samalla tavalla kuin kuvassa 2.
3. Hattara pitää ihan ensimmäisenä saada kiinnittymään tikkuun. Voit pyörittelyn alussa painella sormilla höttöä kiinni tikun juureen, jollei se muuten tartu.
4. Hattaraa kuuluu pyörittää kunnes koneeseen kaadettu sokeriannos on loppu. Et voi lopettaa kesken vaikka olisitkin sitä mieltä että hattarasi olisi liian iso.
5. Sokeria voi myös värjätä hauskoilla elintarvikeväreillä ennen koneeseen laittamista.

Oletko sinä koskaan testannut hattaroiden tekemistä?

-Såfin

Kumpi jää kotiin kun lapsi sairastaa?

Tuntuu hassulta istua tässä ja miettiä miten työssäolevien vanhempien tulisi jakaa poissaolot töistä kun lapsi sairastaa. Luonnollinen vastaushan olisi, että tasan puoliksi. Mutta eihän se aina niin mene, vaikka se olisikin mihin pyritään. Muistan kun esikoisemme aloitti päivähoidon ja olimme alkuun varautuneet siihen, että hän sairastaisi paljon. Merkkasimme silloin yhteiseen kalenteriimme valmiiksi ne tärkeät päivät, jolloin ei missään tapauksessa voinut olla poissa töistä. (Vitsi, että jaksoimme silloin olla tunnollisia, hahaa..) Sairauden ja flunssakauden alettua valitsimme kotiinjäävän vanhemman sen mukaan miten tärkeitä palavereita ja tapahtumia oli töissä. Vaikka kummatkin työskentelemme rahoitusalalla ongelmaksi muodostuu kuitenkin se, ettei kahta työnkuvaa voi verrata subjektiivisesti keskenään tai asettaa työpäivien sisältöjä tärkeysjärjestykseen. Työt ovat eri tavalla tärkeitä. Loppujen lopuksi totesimme, että sairaslomien puoliksi jakaminen onkin yhteisymmärrys ja keskinäinen sopimus ennemminkin kuin työn tärkeyden vertaamista..

(Photo by L. Stormbom)

Riippumatta siitä kumman työ on sinä päivänä tärkeämpi, olemme siis edelleenkin pitäneet siitä kiinni, että olemme vuoropäivin olleet kotona sairastavan lapsen kanssa. "Sinä tänään, minä huomenna"-meiningillä. Se ei ole tärkeää vain oman työn takia, vaan myöskin siksi, että lapsemme ajattelevat meidän vanhempien olevan yhtä lailla huolehtimassa heistä kun he sairastavat. Toistaiseksi olemme pystyneet pitämään kiinni tästä järjestelystä. Viime viikolla kun meidän nuorin oli kuumeessa hän vietti siis ensimmäisen sairaspäivän minun kanssa ja seuraavan isi-ihmisen kanssa.

Tulipas vakavaa teksitä, mutta eihän lapsen sairastaminen ole mitenkään hilpeää..

Kuka teillä jää kotiin hoitamaan lapsia kun he sairastavat?

-Såfin

5- ja 2-vuotiaat tiedemiehet Yliopistolla

Nyt viikonloppuna osallistuimme Thinkfest-teeman alla järjestettyyn perhetapahtumaan Helsingin Yliopistolla. Te ette ehkä tienneet tätä minusta, mutta minun lempiaineet koulussa on aina ollut matematiikka ja fysiikka. Hahaa.. Siksi olin itse todella innoissani viemässä meidän pojat yliopiston tiloihin jossa oli luvassa kaikenlaisia tieteellisiä elämyksiä perheen pienimille. Meidän pojat saivat päivän aikana osallistua jännittäviin ja käytännönläheisiin kokeiluihin ja sen kautta pääsivät tutustumaan hieman monimutkaisempiin kouluaineisiin kuten kemiaan ja fysiikkaan. Samalla oli jännää nähdä ovatko pojat perinneet edes osan minun innostuksesta näihin juttuihin.. 

Täytyy sanoa, että tapahtuma ylitti kaikki odotukseni vaikka ne korkealla olikin. Kaikki oli aidosti lähtöisin perheen pienimmistä. Kemiaan tutustuttiin niin, että jokainen lapsi sai pipetillä tehdä omaan koeputkeen sateenkaaren erivärisistä nesteistä. Fysiikan laboratoriossa lapsille oli järjestetty hauskoja demoja siitä mitä tapahtuu tyhjiössä kun sinne sijoitetaan ilmapallo, partavaahtoa tai vaikka vaahtokarkkeja. Hauskin demo oli lasten mielestä erään vaahtokarkkinuken kohtalo tyhjiössä. Nukke nimittäin lajenee ja paisuu hassun muotoiseksi. Seuraavassa "labrassa" lapset askartelivat ja koristelivat oman bakteerin. Näiden kaikkien kokeiden parissa meillä hurahti helposti monta tuntia ja meidän pojat jaksoivat todella hienosti keskittyä.

Tämä oli todella hauska tapa saada lapset kiinnostumaan aiheesta. Ja mitä mukavinta, nyt kun he kysyvät minulta myöhemmin mikä kemia tai fysiikka on, minulla on hyvät esimerkit antaa. Hihii.. 

Onko Thinkfest sinulle tuttu ennestään?

-Såfin