2019/12/31

Vuoden viimeinen päivä on HAMPAATON

Lasten vanhetessa eriskummallisia merkkipäiviä ei tule enää vastaan yhtä usein kuin ennen. Kun lapsi on alle vuoden ikäinen niitä tulee joka viikko. Se kun hän oppii puhumaan, kääntymään, istumaan, juomaan pillillä, vilkuttamaan jne. Sen jälkeen arki tasaantuu. Meidän perheessä oli kuitenkin menneellä viikolla juuri tällainen merkkipäivä, nimittäin meidän kuopuksen ensimmäinen hammas lähti. Jee. Hän oli asiasta niin innoissaan. Aiemmin syksyllä meillä oli kova paikka kun kuopuksemme parhaan kaverin ensimmäinen hammas lähti. Silloin hän itki kotona ja yritti heiluttaa hampaitaan - hän halusi olla samanlainen. Ei ne hampaat vielä silloin halunnut lähteä. Juuri joulun kynnyksellä huomasimme kuitenkin, että yksi hammas alarivissä heilui vähän. Pienenpieni mikroskooppisen pieni liike, mutta liike joka tapauksessa. Siitä hän innostui niin kovasti, että hän heilutti hammastaan rajusti joka ilta ja lopulta se irtosi todella nopeasti.

Kun hammas oli lähtenyt meidän kuopus oli lähettänyt kaikille yhteystiedoilleen ottamani kuvan hänen suustaan. Viesti lähti isi-ihmiselle, Vaarille, Mummolle, Momille, parhaalle kaverille ja minun siskolle. Hän halusi tietenkin heti näyttää kaikille miten ylpeä hän oli uudesta hampaattomasta ulkonäöstään. Aika liikkistä. Meidän esikoisen alahammasrivistä on pienestä lähtien puuttunut yksi hammas, joten se seuraava hammas joka yleensä irtoaa tämän ensimmäisen jälkeen jää häneltä välistä. Se ei kuitenkaan menoa haittaa, sillä tärkein oli se, että hän sai tämän kokemuksen. Se, että hän itse sai heiluttaa hammasta kunnes se irtosi ja että hammaskeiju toi pienen kolikon seuraavana yönä. Tämä oli se tärkein juttu.

Meidän vuoden viimeinen päivä on siis HAMPAATON! Tämän myötä haluan kiittää kaikkia teitä siellä ruudun toisella puolella ja toivottaa jokaiselle oikein hyvää uutta vuotta! Meidän perhe aloittaa vuoden matkustamalla Lontooseen viideksi päiväksi. Mitäköhän kaikkea muuta jännää ensi vuosi tuo tullessaan?

Onnellista uutta vuotta!

-Såfin

2019/12/30

Joulu

Meidän joulu on ollut ihana. Samalla kun olemme leiponeet pipareita, paketoineet viimeisiä lahjoja ja lämmittäneet glögiä liedellä, olen huomaamattani hiljentynyt viettämään myös blogi-lomaa. Se on tehnyt hyvää vaikka huomaan, että aiheet joista haluaisin kirjoittaa ovat hieman kasaantuneet. Joulu on tarkoitettu rauhoittumiseen joten ylimäärinen tietokoneen näpyttely olisi tuntunut väärältä. Sen sijaan, että olisin kirjoittanut blogikirjoituksia, olemme melkein joka ilta katsoneet joko poikien tai isi-ihmisen kanssa leffaa (siihen aikaan kun normaalisti olisin kirjoittanut blogi-postauksia). On kiva huomata miten isoja meidän pojat jo ovat. Katsoimme yhtenä iltana Jumanji-elokuvan ja ymmärsin, että näistä meidän yhteisistä leffahetkistä on jo iloa myös meille vanhemmille. Kaikella kunnioituksella piirrettyjä elokuvia kohtaan. Perheen yhteisten iltojen lisäksi olemme viettäneet paljon aikaa myös perheen ja ystäviemme kanssa. Olemme paistaneet blinejä, viettäneet tortilla-iltaa ja kokoontuneet äitini ruokapöytään syömään jouluisia kasvisruokia. Yhtä syömistä siis. Hihii..



Ensimmäinen kotona vietetty jouluaatto meni yllättävän sujuvasti. Meidän luona vieraili joulupukki ja juuri ennen hänen saapumista meidän pikkupojissa oli huomattavissa "pientä" jännitystä. He pomppivat ja juoksivat ympyrää ihmetellen milloin tonttu tulisi. Joulu on lapsia varten. Tai noh, on se vähän myös meitä aikuisia varten. Meitä kokoontui joulupöydän ympärille yhteensä 11 henkeä herkuttelemaan. Meidän esikoinen esiintyi hienosti koko juhlaväelle soittamalla "jinglebells"-laulun ukulelella ja tämä sai meille aikuisille kyyneleet nousemaan silmiin. Yhdessäolo sujui leppoisasti ja ruuatkin olivat juuri sellaisia kuin olimme suunnitelleet. Olihan esillepanossa hommaa, mutta kun kaikki auttoivat ja kantoivat kortensa kekoon, tämäkin sujui odotettua helpommin.

Oli meillä myös yksi vastoinkäyminen. Me olimme tilanneet joulupöydän kaikki kalat Tukkutorin kalalta kotitoimituksella 23. päivä. Näin ajattelimme säästyvämme pahimmalta stressiltä ja kalatiskin tungokselta. Se ei kuitenkaan mennyt ihan niin kuin olimme toivoneet. Aatonaaton iltana istuimme vielä yhdeksän aikaan illalla odottamassa toimitusta. Eniten minua ärsytti se ajatus, että joutuisimme lähtemään kalaostoksille seuraavana aamuna, sillä toimitus ei nähtävästi ollut tulossa. Soittelimme sen perään ja meille vakuutettiin, että toimitus on lähtenyt liikkeelle ja on vielä tulossa. Juuri kun olimme sammuttamassa telkkaria ja menossa nukkumaan täysin toivosta luopuneena puhelin soi kello 23.57. Se oli kuljettaja joka oli toimittamassa meille "kylmätoimitusta". Kalat toimitettiin siis 23 päivä 3 minuuttia ennen vuorokauden päättymistä. Emme joutuneet lähteä kalaostoksille, mutta stressiltä emme säästyneet. 

Tästäkin pienestä stressimomentista olemme toipuneet ja onnistuneesti viettäneet jouluaaton jälkeen super rentoja lomapäiviä kotona. En muista milloin olisimme lomailleet ihan vaan kotona, sillä normaalisti olemme aina reissussa, veneellä tai mökillä. Ehdottomasti lisää tällaista!

Miten sinun joulu meni?

-Såfin

2019/12/20

Joulukuusi

Eilen illalla meillä oli pitkästä aikaa ihanan rauhallinen ilta perheen kesken. Laitoimme joulumusiikin soimaan ja keksimme siinä samalla, että olisi kiva hankkia ja koristella joulukuusi. Lyhyellä varoituajalla meidän isi-ihminen ja esikoinen lähti kuusenhakuhommiin ja minä jäin kuopuksemme kanssa siistimään paikkoja ja pesemään olohuoneen lattian jotta sitä hommaa ei tarvitsisi vaivalloisesti tehdä sen jälkeen kun kuusi on paikoillaan. Hetken päästä isi-ihminen ja kuopuksemme palasi ostoksilta ja nostivat valtavan kuusen olohuoneeseemme. Se oli jopa niin iso, ettei se mahtunut pituudeltaan seisomaan ilman, että latva taittui kattoa vasten. Lapset olivat niin innoissaan että he hyppivät ilosta. He olivat ylpeitä kun saivat isi-ihmisen kanssa tarkistaa kaikki meidän joulukuusenkynttilät ja pattereiden tilanteen..



Illan mittaan ripustimme kuusen täyteen koristeita ja lapset laittoivat oksille myös piparminttukarkkitankoja jotka aiemmin samalla viikolla olivat saaneet pakettijoulukalenteristaan. Meidän kuusesta tuli todella hieno. Meidän kuusen alla asustaa aina sama joulupukki ja joulumuori ja heidän kaverina on pieni olkipukki. Jouluaaton lähestyessä keräämme saamamme lahjat kuusen alle. Jotkut niistä avataan jo jouluaaton aamuna. Tämä pitää lapset rauhallisina vähän pidempään. Olemme kertoneet pojille, että nämä lahjat ovat ne jotka olemme saanet ystäviltämme. Illalla sitten, kun pukki tulee kylään, saamme lahjat Korvatunturilta. Näin meidän lahjamäärä aattoiltana pysyy edes jotenkin hallinnassa. Tänä vuonna olen jo useampaan otteeseen selittänyt pojille, ettei joulu ole vain lahjoja. Siihen kuuluu paljon muutakin. Perhettä, ruokaa, joulukuusi, joulupöytä ja monta muuta kivaa yhteistä perinnettä. Kun koristelimme joulukuusta meidän esikoinen sanoi "kun koskin tähän joulukuusenkoristeeseen tunsin sen: JOULUN"

Joulukuusen koristelemisen myötä myös minä tunsin ensimmäistä kertaa tänä vuonna sen kunnon joulutunnelman! 

Miten teillä - onko teillä jo joulukuusi?

-Såfin

2019/12/19

Hip-hop hoppu

Nämä joulua edeltävät viikot ovat kuluneet aivan liian nopeasti. Meillä kaikilla on sata asiaa mielessä ja niistä valtaosa jää luultavasti tekemättä. En tänäkään vuonna keitä omatekoista glögiä tai leivo joululimppua itse. Ehkä voit samaistua?! Kuten aiemmin kerroin vietämme tänä vuonna ensimmäistä joulua koskaan meidän omassa kodissa. Tämä tuo tietenkin tullessaan lisää huomioitavia asioita meidän perheen päänmenoksi. Joulu on tietenkin yksi puoli tässä koko tarinassa mutta toinen puoli on se, että me kummatkin - minä ja isi-ihminen siis - olemme töissä myynnissä. Tarkemmin sanottuna neuvottelemme kummatkin (eri yhtiöissä) yrityspuolen rahoitushankkeista. Vuoden loppu tällaisella alalla on e-r-i-t-t-ä-i-n kiireistä aikaa. Kaikki tekevät niin paljon töitä, aivan kuin maailmanloppu tulisi vuodenvaihteessa. Toive siitä, että joskus kerkeisi rauhoittumaan ja istahtamaan sohvalle on siksi tällä hetkellä haave vain. Silti kaikista korkeimmalla tärkeysjärjestyksessä on lastemme joulu ja siihen haluamme panostaa..

Kiireestä huolimatta olen jotenkin ihmeen kaupalla, yötunteja käyttäen, onnistunut saamaan kaikki lahjat hankittua ja paketoitua. Olen itseasiassa vähän ylpeä tästä saavutuksesta - ja vielä näin ajoissa! Olen askarrellut lasten kanssa pahvisia joulukuusia ja paperilumihiutaileita. Olen suunnitellut jouluruokapöytää ja olemme juoneet yhdessä glögiä, leiponeet pipareita ja poimineet esille joulukoristeita. Sain jopa aikaiseksi pakettijoulukalenterin juuri päivää ennen ensimmäisen luukun avaamista. Mitään ei kiireiden takia ole jäänyt tekemättä ja siitä olen ylpeä. Se mistä olemme joutuneet tinkimään on joulurauha. Emme ole viettäneet kiireettömiä iltoja takkatulen ääressä. Emme ole perinteiseen tapaan viettäneet viikottaista lautapeli-iltaa perheen kesken ja vaikka kävin kuuntelemassa Savoyssa joulukonserttia tämä 1,5 tuntia ei ihan riittänyt rauhoittamaan tunnelmaani, vaikka hauskaa olikin. Ehkä rauhan aika tulee vielä. 

Huomisen jälkeen meidän lapset jäävät 2,5 viikon mittaiselle ansaitulle lomalle. Minä puolestani olen ottanut ruhtinaalliset kaksi lomapäivää joiden ansiosta ehkä (isolla e:llä) pystyn rauhoittumaan ensi viikolla. Ainakin sen jälkeen kun jouluaaton kaaos on takanapäin. Valehtelisin jos väittäisin, että kaikki tämä on liikaa, sillä sitä se ei ole. Minut on luotu juuri tällaiseen. Osaan järjestää, järkätä, suunnitella ja valmistaa - kunhan vain sen jälkeen saan hengähtää taas.

Joko sinä olet löytänyt joulurauhan?

-Såfin

2019/12/17

Matka Hampurin joulutorille

Viime viikonloppuna teimme jotain mitä emme ole tehneet yli yhdeksään vuoteen. Muutama kuukausi sitten päätimme ystäviemme kanssa hullutella ja lähteä ihan aikuisten reissuun - siis ihan ilman lapsia. Olemme matkustaneet paljon yhdessä meidän kavereiden kanssa, mutta lapset ovat aina olleet mukana. Halusimme kaikki hetkeksi palauttaa mieleen aikaa ennen lapsia. Olemme tietenkin matkustaneet kahdestaan isi-ihmisen kanssa mutta emme ole olleet reissussa kavereiden kanssa hyvin hyvin pitkään aikaan. Tällaisessa matkassa on jo lähtökohtaisesti ihan eri fiilis. Keksimme hauskan teeman matkallemme ja päätimme lähteä jonnekin Eurooppaan katsastamaan joulutoria. Katsoimme kalentereitamme ja löysimme onneksi yhden viikonlopun jolloin matka onnistuisi. Pian sen jälkeen olimme jo buukanneet itsemme lennolle Hampuriin ja viime viikonloppuna matka vihdoin toteutui. Kokoonnuimme Helsinki-Vantaan lentokentälle ja kippistelimme tulevalle viikonlopulle. Tuntui hauskalta mutta samalla oudolta olla liikkeellä ilman lapsia... 

Tällä reissulla olimme panostaneet ennen kaikkea mukavuuteen. Meidän hotelli oli aivan täysi kymppi ja lentoajatkin olivat neljän kiireisen ihmisen aikatauluihin sovitettu. Lähdimme reissuun perjantaina töiden jälkeen ja paluulento oli sunnuntai-iltapäivällä. Tähän väliin meille jäi kaksi päivää aikaa kiertää Hampurissa. Itse en aiemmin ollut käynyt siellä ja oli hienoa nähdä ja tutustua uuteen paikkaan vaikka ykköstavoitteena ja matkan ainoa etukäteen suunniteltu ohjelma oli käydä joulutorilla. 

Hampurissa oli useampia joulutoreja, mutta virallinen Weihnachtsmarkt löytyi raatihuoneen edustalta. Tämä tunnelmallinen joulutori oli todella täynnä ihmisiä ja kapeita käytäviä myyntikojujen ohi sai kulkea rauhallisesti jonottaen. Silti tunnelma oli hilpeä. Joulutorin keskellä oli karuselli joka valoineen ja äänineen toi hienoa fiilistä ohikulkijoille. Pisimmät jonot oli sellaisille myyntikojuille jossa myytiin lämpimiä Glühwein-juomia. Ihmiset valitsivat juomiensa terästykseksi rommia, amarettoa tai kirsikkaviiniä. Keraamiset jouluteemaiset kupit olivat pantillisia. Me kävimme joulutorilla kumpanakin päivänä ja joimme useammat glögit. Yritimme katsella kojujen tarjontaa, mutta koska väkeä oli niin paljon jätimme ostokset tekemättä. Joulutunnelma kuitenkin löytyi. Itse olin sitä mieltä, että joulutori oli tunnelmallisin juuri pimeään aikaan. Silloin valot ja ihmisten iloisuus oli parhaimmillaan. Toki joulutorilla shoppailu (ja kenties valokuvien ottaminen) ehkä onnistuu parhaiten valoisaan aikaan. Me saimme kokea kummatkin. Meillä oli uskomattoman hauska reissu ja sovimme, ettei tämä jäänyt ainoaksi reissuksi tällä porukalla. 

Ainiin, teimme reissussa paljon muutakin mutta palaan tähän aiheeseen myöhemmin joulun jälkeen! 

-Såfin

2019/12/13

Viimeiset tonttujuhlat päiväkodissa

Eilen meillä oli ihana ilta. Olimme ylpeinä vanhempina yleisössä ihailemassa kun kuopuksemme esiintyi päiväkodin joulujuhlissa. Tonttulakkiset lapset jaksoivat hienosti esittää meille monta laulua ja tanssia. Kaikki pienimmät tontut eivät tietenkään pysyneet rivissä koko esityksen ajan, mutta se kuuluu asiaan. Hihii.. Samalla tämä ilta oli meille myös haikea. Tämä oli meidän perheen viimeinen joulujuhla päiväkodissa koska ensi vuonna meidän kuopus siirtyy jo eskariin. Siis minne tämä aika rientää? Meidän kummallakin lapsella on ollut onni viettää koko päiväkotiajan saman perhepäivähoitajan luona. Itseasiassa meidän alueella on vain yksi ruotsinkielinen perhepäivähoitaja ja olemme onnekkaita, että juuri meidän lapset valittiin näiden neljän lasten joukkoon jotka ovat saaneet olla hänen luona koko päiväkoti-ikänsä. Olen tästä todella kiitollinen. Nyt meidän 7-vuotinen päiväkotitaival on kuitenkin tulossa päätökseen.

Lapset olivat eilisiin joulujuhliin askarrelleet yhden kokonaisen huoneen täyteen hienoja jouluaiheisia teoksia. Siellä oli lumisadetta, tonttuja, poroja ja vaikka mitä. Tämäkin kertoo siitä miten hyvä lapsilla on ollut meidän perhepäivähoitajan luona. Hän on antanut heidän toteuttaa itseään juuri sillä tavalla kuin lapset itse ovat halunneet. Ja lapset olivat tietenkin innoissaan esittelemässä taideteoksiaan vanhemmilleen. Niin liikkistä. Itse en olisi valmis vielä luopumaan päiväkotimaailmasta. Tuntuu jotenkin siltä, että olemme onnistuneet pitämään meidän lapsia pitkän aikaa pienenpienessä kuplassa jossa ovat olleet turvassa ja ovat saaneet viettää aikaa päivisin ilman suurta hälinää ja stressiä. Pian tämä loppuu ja myös meidän kuopuksen on aika siirtyä isompaan ryhmään esikouluun. Isoissa lapsiryhmissäkin on hyvät puolensa - tietenkin. Se on kuitenkin tarina erikseen. 

Pian me olemme kahden ison lapsen vanhempia. Tavallaan tunnen, että siirrymme pian uuteen elämänvaiheeseen. Lapset tarvitsevat meitä, muttei enää samalla tavalla. Olemme edelleen tervetulleita katsomaan tonttujuhlia esikouluun ja kouluun, mutta kukaan ei enää juokse meidän syliin kesken esityksen tai jännitä niin paljon, ettei uskalla laulaa yleisön edessä. Silti puksutamme eteenpäin hyvillä mielin kohti uusia tonttuiluja.

Tip-tap-tip-tap.... 

-Såfin

2019/12/12

Onko joulupukki olemassa?

Joulun alla kesksustelu lapsille valehtelusta ja joulupukkiin uskomisesta nousee aina ajankohtaiseksi keskusteluaiheeksi. Minä en koskaan ole ottanut tätä kovin vakavasti ja meidän perheessä puhutaan edelleen joulupukista ja oikeastaan muistakin satuolennoista kuten hammaskeijusta ja pääsiäispupusta. Toki lapsemme tietävät, etteivät kaikki joulupukit ole oikeita ja että osa joululahjoista tulee ystäviltä ja perheeltä. He eivät ole ihmetelleet asiaa sen kummemmin. Ajattelin, että tämä uskomus loppuisi viimeistään silloin kun esikoisemme menee kouluun - mutta ei. Vielä 2-luokkalainen haluaa uskoa joulupukkiin. Viime jouluna hän kysyi varovaisesti, että onko joulupukki olemassa? Vastasin tähän poliittisesti vain, että "joulupukki tulee meille niin kauan kun häneen uskotaan". Ja sehän on tavallaan totta. Meidän silloin 7-vuotias utelias poika oli hiljaa hetken ja jatkoi sitten leikkiään. Ymmärsi tai ei niin lasten mielestä jouluaaton kohokohta on edelleen se kun joulupukki koputtaa meidän oveen.

Minun omassa lapsuudessani joulupukki-hahmo oli aina osa joulua. Meidän kanssa joulua viettämässä oli aina minua pienempiä jonka vuoksi joulupukin vaatteisiin pukeutuva tyyppi on aina vieraillut meillä. Myöhemmin kun kerran vietimme joulua vain meidän perheen kesken ja olimme siskojeni kanssa kaikki teini-ikäisiä pohdimme yhdessä, että edelleen toivoisimme että joulupukki jakaisi lahjat - koska niin on aina ollut. Ja siksi 13-vuotias siskoni hyppäsi joulupukin rooliin ja näytteli vanhaa valkopartaa kaikkien aikuisten kesken. Se oli hauskaa. En muista itse, että maailmani olisi järkkynyt mitenkään siitä kun sain tietää, että joulupukki oli pelkkä satuolento. Se oli vain jotain mitä jossain vaiheessa oivalsin kun oli riittävän vanha. Enkä syylistänyt vanhempiani väärän tiedot kertomisesta. Koko jouluhan oli salamyhkäinen ja koko tarina oli hieman mystinen. Eihän kukaan lapsi koskaan saa vastauksia kaikista yksityiskohtaisimpiin kysymyksiin siitä miten tämä koko joulupukkihomma oikein voi toimia. Se on osa koko juttua. Kun en itse enää uskonut joulupukkiin voisin väittää, että se "joulun taika" katosi ja joulun merkitys muuttui niin, että tärkeintä olikin yhdessä oleminen ja se, että sai ilahduttaa muita pienillä lahjoilla. Sekin oli kivaa, mutta eri tavalla. 

Minusta lasten kuuluu kuitenkin saada elää siinä pienessä kuplassaan ja tuntea sen pienen jännityksen ja maagisuuden jonka joulu tuo mukanaan. Siitäkin huolimatta, että se on keksitty tarina. Ja toivon, että kun esikoisemme joskus tiedostaa todellisuuden niin hän edelleen yllätpitäisi kulisseja pikkuveljeään ja nuorempia serkkuja varten. Meille joulupukki tulee aina olemaan osa joulua.

Mitä mieltä sinä olet joulupukki-tarinasta? Kuuluuko joulupukki teidän jouluun?

-Såfin

2019/12/10

Kääk - ensimmäinen jouluaatto kotona!

Tässä nyt sitten monen mutkan kautta kävi niin, että vietämme ensimmäistä kertaa koskaan jouluaattoa kotona. Iiik! Saamme toki seuraa. Juhlapöytään meidän kanssa istahtaa lasten isovanhemmat sekä minun, että isi-ihmisen puolelta ja tämän lisäksi meidän joukkoon liittyy myös iso-isovanhempia. Yhteensä juhlijoita on siis 11. Se on kivaa, sillä minun joulu on aina ollut sellainen johon kuuluu iso joukko ihmisiä. The more, the merrier - niin sanotusti. Erikoista tästä joulusta tekee kuitenkin sen, että vietämme joulun ensimmäistä kertaa meidän omassa kodissa. Tästä olen nyt kehittänyt itselleni pienen paniikin. Tai paniikki on ehkä väärä sana mutta koen tästä kaikesta kyllä pientä nousevaa joulustressiä. Tänä jouluna meidän pitää päättää miltä meidän ikioma joulu näyttää. Saamme tietenkin paljon apua isovanhemmilta jotka tuovat ja valmistelevat perinteisiä  jouluherkkuja meidän pöytään. Uskon, että meidän tarjoilut näyttävät hyvin perinteiseltä ja samoilta kuin meidän vanhempien joulupöydässä on näyttänyt. Siinä on kaloja, mätejä, blinejä, mössöjä ja paljon muita herkkuja. Myöhemmin syömme myös kinkkua, laatikoita ja lopuksi luumuaiheista-jälkkäriä.

Kaikki tämä on kivaa, mutta päätös syntyi hieman yllättäen. On tässä monia hyviä puolia joita en aiemmin ole tullut ajatelleekseni. Ensinnäkin koen nyt, että oman kodin siivoaminen ja koristeleminen joulukoristeilla ja kuusella on paljon merkityksellisempää kuin se muuten olisi ollut. Kaikki luo tunnelmaa tätä tärkeää iltaa varten. Meidän ei myöskään tarvitse matkustaa autolla, pakata kaikki lapset, kimpsut ja kampsut mukaanlukien lahjat autoon ja suunnata muualle. Saamme rauhassa laitella joulua ja valmistella ruokia. Kotimme tulee tuoksumaan joululle aivan eri tavalla tänä vuonna. Mieletöntä.

Kun rakensimme meidän nykyistä taloa kuvittelin miten viettäisimme joulua täällä. Nyt tämä käy toteen ja uskon, että meidän jouluaatosta tulee hieno.

Missä sinä vietät joulua? Oletko koskaan järjestänyt joulua kotona?

-Såfin

2019/12/09

Pahviset joulukuuset

Nythän on niin, että lapset saavat nykyään askarrella paljon koulussa ja päiväkodissa. Silti minussakin asuu se pieni lapsi ja minäkin haluan mielelläni hakea joulufiilistä askartelemalla jouluisia juttuja yhdessä meidän poikien kanssa. Tänä vuonna meidän suunnitelmissa oli askarrella hienot pahviset joulukuuset yhdessä. Ajattelin ensin, että olisimme itse leikannut pahvista erikokoiset palat mutta kuin sattuman kaupalla löysin askarteluliikkeestä setin jossa oli tarvikkeet kahteen pahviseen joulukuuseen. Nämä olisi tietenkin jopa samalla idealla voinut toteuttaa itse, mutta tällaiset askartelupaketit tuovat tietenkin helpotusta kiireiseen arkeen. Nyt viikonlopppuna laitoimme siis joulumusiikin soimaan aloimme askarteluhommiin.. 

Me olemme pääosin säästäneet kaikki lasten askartelemat joulukoristeet sillä minusta niissä on kivaa henkeä. Myöhemmin, kun lapset ovat isompia, on kiva muistella yhteisiä askarteluhetkiä katsomalla aiempien vuosien "taideteoksia". On hauska huomata, että myös omilla vanhemmillani on vielä minun ja siskojeni tekemiä juolukoristeita esillä jouluna. Tänä vuonna emme ole ostaneet mitään uusia joulukoristeita vaan panostamme itsetehtyyn ja jo kotoa löytyvään tavaraan. Lähempänä joulua aiomme vielä tehdä silkkipaperista lumihiutaleita ikkunoihin, sillä ulkona vallitseva harmaa sää ei ole kovin kaunista katsottavaa. Hihii.. 

Joulukuusen tulemme hankkimaan vasta jouluviikolla ja koristelemme sen aaton aattona. Se on kiva yhteinen jouluperinne ja se tuo hetkessä paljon joulutunnelmaa meidän olohuoneeseen. Edelleen olen innoissani muutava vuosi sitten hankkimistamme johdottomista joulukuusen valoista. Tänä vuonna lasten pakettijoulukalenterista löytyy myös suklaita ja muita herkkuja jotka he saavat ripustaa joulukuuseen. Kaikki tämä on kivaa yhteistä joulupuuhaa ja joka päivä olemme päivä lähempänä h-hetkeä. Jee. 

Askarrellaanko teillä joulukoristeita yhdessä?

-Såfin

2019/12/06

Intuitio

Olen viimeisen kuukauden ollut todella kiinnostunut intuitiosta. Niin paljon, että päätin kirjoittaa siitä myös tänne blogiin. Jokaisella meistä on oma intiuito. Se on tietoisuuden taso joka ei ole suoraan meidän käytettävissä mutta joka vaikuttaa meidän jokapäiväiseen toimintaan. Uskallan lyhyiden opiskeluiden perusteella sanoa, että osalla ihmisillä on kyky hyödyntää omaa intuitiotaan paremmin kuin toisilla. Intuitio ei ole huuhaa-tietämistä, vaan se perustuu oikeaan kerättyyn tietoon ja dataan. Meidän aivot ja keho kerää kokoajan meidän ympäristöstä satoja tuhansia tiedonmurusia ja ärsykkeitä jotka meidän aivot analysoi ja kategorisoi. Vain pienenpieni osa tästä tiedosta pääsee tietoiseen mieleemme. Eräässä lukemassani kirjassa tästä aiheesta oli hyvä esimerkki: Istut bussissa lukemassa kirjaa. Kehosi kerää kokoajan tietoa ympäristöstä äänien, valojen ja esimerkiksi lämpötilojen muodossa, silti sinä ja tietoinen mieli keskittyy ainoastaan kirjan lukemiseen. Kehosi huomaa ja tunnistaa ympäristön ja arvioi jatkuvasti ja epätietoisesti mitkä ovat sellaisia asioita joita sinun pitäisi nyt huomioida. Matkustaja takarivillä joka nousee ärhäkkäästi pystyyn keskellä matkaa on sellainen. Intuitio ja alitajunta käskee sinut keskeyttämään lukemisen ja kiinnittämään huomiota tilanteeseen. Tilanne voi olla uhkaava. Sinä tiedät tämän koska mielesi on kerännyt tietoa ympäristöstäsi, analysoinut sen ja huomannut nyt poikkeaman normaalitilasta. Intuitio on se joka käskee sinun nyt lopettamaan lukemisen. Se tekee näin faktoihin perustuen. Eli se "gut feeling" voi sittenkin olla luotettava tiedonlähde.  

(Kuva on meidän Islannin-matkalta ja se sopi minusta tähän tekstiin mainiosti)

Minulle tulee mieleen myös toinen hyvä esimerkki intiutiosta joka liittyy äitiyteen. Mielestäni jokaisen äidin pitäisi luottaa vaistoonsa jos tuntuu, että lapsella on jokin hätänä. Olen kuullut lukuisia tarinoita siitä kun lapsi on viety lääkäriin, eikä siellä löydetä mitään suurempaa vikaa. Silti äidinvaisto sanoo jotain muuta ja myöhemmin onkin osoittautunut, että lapsella oli vaiva joka oltaisi voitu hoitaa jo heti ensimmäisellä lääkärinkäynnillä. Äiti on tällöin lukenut lapsestaan sellaisia merkkejä joita kukaan muu ei osaa lukea. Se ei ole lääkärin vika, sillä hänellä ei ole tällaista tietotuntemusta potilaasta. Äidinvaisto on voimakas. Ainakin minä tunnen lapseni niin perinpohjin, että pieninkin muutos eleissä saattaa kertoa minulle vaarasta tai hädästä. Saatan esimerkiksi aavistaa milloin hän on tulossa kipeäksi jo monta päivää ennen kun se tapahtuu. Olen itse myös säpsähtänyt hereille keskellä yötä ja arvannut, että jokin on vikana. Kun menin esikoisemme huoneeseen, näin miten hän oli juuri tippumassa sängystä. Alitajuntainen mieli osasi kuunnella ääniä ja päätellä, että jotain on tapahtumassa. Se ei ole yliluonnollista vaan se on reagoimista pienenpieniin tiedonmurusiin. 

On jännää, että elämme maailmassa joka niin vahvasti luottaa pelkästään loogiseen päättelykykyyn. Päätös voi nykynormien mukaan olla hyvä vain silloin kun se on faktoilla perusteltavissa. Silti menestyneimmät ihmiset ovat ne jotka luottavat myös intuitioon. Tunne siitä, että maailma on muuttumassa, siitä että markkinoilla on tarvetta uudenlaisille tuotteille tai siitä mihin suuntaan olisi nyt kuljettava omassa elämässä pohjautuu useimmiten intuitioon, ei faktaan. Mielemme on kerännyt niin paljon dataa, että osaamme aikuisina analysoida tilannetta paljon syvemmin kuin vain faktojen kautta. Mielessämme on siis tietoa jonka perusteella voisimme olla maailman viisaimpia, jos vain osaisimme päästä siihen käsiksi ja jäsennellä ajatuksia sen mukaisesti. Äärimmäisen mielenkiintoista.

Teetkö sinä usein päätöksiä intuition varassa? Onko sinulla esimerkkiä siitä milloin olet päättänyt seurata intuitiotasi? 

-Såfin

2019/12/05

Meidän perheen vuosi 2019

Loppukiri. Sellainen tunnelma meidän perheessä juuri nyt on. Otamme loppukirin kohti vuodenvaihdetta jolloin suljemme tämän tarinan kannet ja kirjoitamme ensimmäisen sanan uuden kirjan ensimmäiselle sivulle. Minulla on ollut tapana tehdä vuosikooste meidän perheen menneestä vuodesta. Tänä vuonna tein koosteen jo nyt, sillä tulevina viikkoina on niin paljon muuta pientä kivaa kerrottavaa jouluisista tunnelmista ja tekemisistämme. Vuosikatselmuksen tekeminen on kiva tapa muistella mennyttä. Vaikka minusta aina tuntuu, ettei vuoden aikana ole tapahtunut "mitään" huomaan nopeasti tätä kirjoittaessa, että meidän vuosi on sisältänyt valtavasti asioita. Niin ne asiat jotenkin vain unohtuvat eikä automaattisesti nouse mieleen...

Olemme matkustaneet: Tämä on ollut matkustamisen vuosi meidän perheelle. Vuodenvaihteen avasimme lämpimissä tunnelmissa Kanariansaarilla. Se oli hyvä tapa rentoutua keskellä hektistä kautta meidän elämää. Maaliskuussa matkustimme jo perinteeksi muodostuneelle Åren laskettelulomalle. Sieltä teimme päiväretken Norjan puolelle Trondheimiin. Huhtikuussa teimme pienen extempore reissun serkkuni perheen kanssa Tukholmaan risteillen jolloin vietimme päivän Skanssenilla. Kesäkauden korkkasimme matkustamalla koko perheen voimin Gdanskiin. Lähellä olevat hiekkarannat ja kulttuuri yllätti meidän positiivisesti. Loppusyksystä karkasimme kahdestaan reissuun isi-ihmisen kanssa ja näimme tällä reissulla Nizzan ja Monacon. Syksyn piristykseksi teimme vielä minimatkan Tallinnaan poikien kanssa. Ja yllätys yllätys. Reissuvuosi ei ole päättynyt vielä sillä viikon päästä lähdemme vielä viikonloppumatkalle Hampuriin. Olemme tänä vuonna nähneet huikeasti paikkoja. 

Vierailleet Suomessa eri kaupungeissa: Tänä vuonna meidän Suomimatkailu on taittunut pääosin veneellä. Teimme päiväretken mm. Porvooseen, Nauvoon, Hankoon ja Tammisaareen. Kaikki nämä olivat tosi kivoja kohteita lapsiperheille. Viihdymme kovasti saaristossa. Lisäksi olemme tietenkin tehneet myös mm. ruskaretkiä meidän omassa kotikaupungissa esim. Seurasaareen. Ruska oli myös äärimmäisen kaunis Fiskarsissa jossa kävimme loppusyksystä minun perheen kanssa. 

Sisustaneet: Tänä vuonna olemme sisustaneet vähemmän kuin aiempina vuosina. Olemme pääosin tehneet ulkohommia, istuttaneet pihaa, päällystäneet terassin ja tehneet kukkalaatikoita tulevia istutuksia varten. Sisälle olemme hankkineet muutamia juttuja vastuullisesti ja vanhaa kunnioittaen. Tänä vuonna kunnostimme mm. meidän olohuoneeseen 50-luvun nojatuolin ja hankimme hamppumaton meidän työhuoneeseen. Eteiseen hankimme hienon bambupeilin. Lisäksi ostimme lapsille uudet sängyt tulevaisuutta ajatellen kun esikoisemme muutti omaan huoneeseen alkusyksystä.

Kokeneet jänniä juttuja: Kun selailin kuvia ja vanhoja blogipostauksia olin yllättynyt siitä miten paljon jännittäviä juttuja olemme kokeneet. Olemme mm. käyneet ampumaratatreffeillä, viettäneet päivän porojen kanssa, vierailleet tulivuorella, pelanneet Monacon Casinossa ja käyneet lasinpuhallus kurssilla. Olen myös saanut viettää siskojeni kanssa kivan viikonlopun Långvikissa. Aika huikeita kokemuksia.











Tunnepuolen juttuja: Tämä vuosi on ollut kuin vuoristorata. Olemme olleet äärimmäisen iloisia mm. kun näimme kun kuopuksemme oppi pyöräilemään ja kun esikoisemme itsenäistyi ja halusi alkaa itse kävelemään kotiin iltapäiväkerhosta. Olemme miettineet vanhemmuutta, ruutuaikasäännöstelyä ja olleet todella ylpeitä lapsistamme. Vastapainoksi kaikelle hyvälle olemme  myös olleet surun murtamia monta kertaa. Menetimme tänä vuonna meille kaksi tärkeää henkilöä. Sitä surun määrää jonka olemme käyneet läpi ei voi sanoin kuvailla.

Henkilökohtaisesti olen yrittänyt kehittyä monessa asiassa. Pääteema minulla on tänä vuonna ollut stressin alentaminen ja vihreämpi elämä. Vuoden alussa kokeilin Neurosonic-rentoutusta ja pidin siitä kovasti. Olen ottanut käyttöön Oura-sormuksen joka kertoo unitottumuksistani ja syksyllä osallistuin myös Erityisherkkyys voimavaraksi-kurssiin. Koko vuoden olen ollut myös ihan koukussa joogaan jolla todella on minuun stressiä alentava vaikutus. Tänä vuonna olemme kuluttaneet vastuullisemmin. Olemme alkaneet lajittelemaan roskia, viettäneet "älä osta mitään kuukautta" ja yrittäneet hyödyntää mahdollisimman monessa käytettyä tai lainattua. Se on tuntunut hyvältä. 

Yhteistyöt ja blogi: Blogin puolella olen tehnyt tosi kivoja yhteistöitä mm. Ruokaboksin, Taaperotiistai:n, Sukhimattojen, Sini-siivoustuotteen kanssa. Olemme myös arvioineet ja testanneet mm. uusia lastenkirjoja ja käyneet katsomassa Teatterinäytelmiä. Loppuvuodesta olen stressin alentamiseksi alkanut harventamaan blogipostausten määrää. Juuri nyt se on tuntunut hyvältä. En ole varma mikä jatkossa on sopiva julkaisutahti mutta yksi on varmaa ja se on se, että kaiken pitää tuntua hyvältä eikä saa aiheuttaa stressiä. Blogin pitäminen on kuitenkin samalla aivan kuin terapiaa ja pidän tästä harrastuksesta paljon. 

Kaikin puolin meillä on ollut huikea vuosi, täynnä KAIKKEA! Kiitos että olet pysynyt mukana meidän matkassa. <3

-Såfin