2015/10/31

Uudessa valossa - kun elämä mullistuu

Yhtenä iltana kun tulin töistä kotiin ennen meidän perheen isimiestä ja lapsia näin jotain mitä en ollut nähnyt ennen. Nimittäin oudon valoilmiön meidän kodissa. Aurinko oli juuri laskemassa ja se heitti kullankeltaisen valon meidän kotiin aivan uudesta kulmasta. En laittanutkaan valoja päälle, vaan tartuin kameraan. Tämä valo ei ehkä teidän silmiin näytä kummalliselta, mutta minulle se oli jotain aivan uutta. Näin meidän kodin uudessa valossa. Muutamassa minuutissa tämä valo katosi. Se sai minut miettimään hetkiä jolloin minä olen nähnyt asioita uudessa valossa. Käännekohtia elämässä. Ahaa-elämyksiä.

Näitä hetkiä on tullut vastaan eri kohdissa elämää. Työssä, kotona, ihmisenä ja kanssaihmisenä. Suurin käännekohta minun elämässäni on tietenkin lasten syntymä. Hetki kun omat tarpeet eivät ollutkaan enää ne tärkeimmät. Sen jälkeen maailmaa katsoo aivan eri silmin, aivan uudessa valossa. Tärkeitä käännekohtia on paljon muitakin. Oli se hetki kun tapasin sen oikean ihmisen ja tiesin olevani jotain suurempaa yhdessä kuin erikseen. Oli se työ-minä joka nuorena ensimmäistä kertaa oivalsi, että olen aidosti hyvä työssäni. Oli se hetki kun minulle tärkeä ihminen sairastui ja ymmärsin, että mikään ei ole ikuista. Oli se hetki kun innostuin valokuvauksesta, jonka jälkeen en katsonut mitään enää samalla tavalla - kaikessa rumassakin oli jotain kaunista.  Elämä on täynnä käännekohtia. Nämä ovat muutamia tärkeitä käännekohtia minun elämästäni.

Mitkä ovat sinun elämäsi suurimmat käännekohdat? 

-Såfin

2015/10/30

Muutama sana vai koko tarina?

Aamuradiota kuunnellessani aloin miettimään sitä miten jotkut henkilöt ovat niin tyypillisiä tarinankertojia ja jotkut taas menevät suoraan asiaan. Samaa asiaa voi kertoa niin monella tavalla. Itse en koe olevani kumpaakaan äärilaitaa mutta en kuitenkaan missään tapauksessa ole pelkkä muutamasanainen selostaja. Puheeseeni liittyy usein vähän ylimääräisiä koukeroita ja tunteenilmaisuja ja tykkään käyttää adjektiiveja (joskus ehkä vähän liikaa). No, miltä meidän tämänviikkoinen arki-ilta sitten kuulostaisi jos olisin muutamasanainen selostaja vs. monisanainen höpöttäjä?..

Höpötystyyliin: Myönnettäköön, että minua hieman jännitti kun otin siskonmakkarapaketit jääkaapista. En ollut koskaan aiemmin tehnyt tällaista makkarakeittoa. Meidän esikoinen kiinnostui välittömästi tästä mielenkiintoisen näköisestä puuhasta ja halusi auttaa minua puristamaan pieniä makkaranpaloja keittoon. Olimme niin tohkeissamme koko touhusta, että poltimme kumpikin sormemme kuumaan kattilaan. Auts. Ja, ainiin by the way - keitosta tuli tosi hyvää.

Siskonmakkarakeiton syömisen lomassa keskustelimme huomisesta päivästä jolloin lapset olisivat  menossa sirkukseen. He kyselivät tietenkin paljon kysymyksiä siitä mitä siellä sirkuksessa mahtaisi tapahtua. Mietin mitenköhän kuvailisin sirkusta ja päädyimme lopulta lähtemään kirjastoon etsimään kirjaa sirkuksesta. Löysimme samalla reissulla sirkuskirjan lisäksi neljä muuta kirjaa ja muistuttelin samalla itseäni siitä, että meidän pitäisi käydä useammin lainaamassa kirjoja.

Jottei tälle illalle olisi liian vähän ohjelmaa (hehehe) päätimme vielä lähteä palauttamaan mummolasta lainattua taskulamppua ja samalla hakisimme sieltä vähän polttopuuta. Esikoisemme oli nimittäin huolissaan siitä, miten hyvin Mummo ja Vaari näkee pimeässä ilman taskulamppua. Tämän kaiken touhun jälkeen saimme pakata kaksi väsynyttä pientä miestä sänkyihinsä ja me vanhemmat pääsimme poikkeuksellisen aikaisin rentoutumaan sohvalle..

TAI

Selostustyyliin: Tein ensimmäistä kertaa elämässäni siskonmakkarakeittoa. Esikoisemme auttoi minua. Poltimme kummankin sormet kuumaan kattilaan. Kävimme myös kirjastossa lasten kanssa ja lainasimme viisi lastenkirjaa. Sen jälkeen palautimme mummolasta lainatun taskulampun ja kannoimme sieltä kotiin vähän polttopuuta. Lapset nukahtivat kaiken tämän puuhan jälkeen aikaisin.

Oletko sinä tarinankertoja vai selostaja - tai kenties jotain siltä väliltä?

-Såfin

2015/10/29

Kohtuullinen ruokakauppalasku?

Se ikuinen ruokalasku - perheiden toiseksi suurin kustannuserä asumiskulujen jälkeen. Olin ehkä hieman järkyttynyt kun luin yhdestä suosikkiblogeistani, että heidän viisihenkisen perheen ruokalasku oli 70-80 euroa viikossa. Siis apua! Tiesin jo ilman mitään sen kummempia laskutoimituksia, että me olemme tästä hyvin kaukana. Meidän kauppalasku porskuttaa oikeastaan aivan eri sfääreissä. Koska maksamme kaikki ostokset kortilla otin verkkopankista kunnollisen tilaston meidän ruokakauppaostoksista ja arvatkaa mitä: meidän perhe on viime kuussa käyttänyt ruokakaupoissa 1009 € - eli pyöreästi 252 €/viikko. (Tähän sellainen  kauhistunut emoij).

Päässäni sitten rupesi vilisemään näitä "koottuja selityksiä" tälle melko suurelle menoerälle: Meidän perheessä käytetään vielä vaippoja, ostamme ruokakaupoista myös kaikki pesu ja kylpyaineemme, ostamme pääosin luomutuotteita aina kun niitä on saatavilla ja syömme myös yleensä jokaisella pääruokailulla jonkinsorttista lihaa. Täytyy vielä samalla myöntää, ettemme ole kiinnittäneet ruokakaupassa juurikaan huomiota hintoihin. Olemme ostaneet niitä tuotteita, joita sillä hetkellä olemme tarvinneet tai joita on tehnyt mieli. Siksi meillä valitettavasti myös menee jonkin verran ruokaa pilalle. Mutta silti 252 €/vk??

Kysymys on seuraavaksi, että onko ruoka meille niin tärkeää, että haluamme panostaa siihen näin paljon. Yllättyneenä ja vielä pienessä shokissa tuosta käytetystä summasta en vielä osaa vastata tähän kysymykseen mutta voisin veikata, että meidän perhe ainakin jatkossa kiinnittää enemmän huomioita ruokakauppalaskuun.

Minkä suuruinen teidän perheen kauppalasku on?

-Såfin

2015/10/28

Vauhdikkaat 5-vuotis synttärikemut

Viime viikonlopun aikana vietimme yhteensä kolmen ihanaisen pienen ihmisen synttärijuhlia. Nämä ovat tällaisia kivoja syitä olla kiireinen. Hihii.. Saimme mm. juhlistaa sitä, että meidän kummipoika täytti pyöreitä vuosia. Tämä pieni mies on siis jo 5 vuotta - Apua! On kummallista ajatella, että pienestä nyytistä on kasvanut niin iso mies, että hän vaan muina miehinä viihdyttää omia juhlavieraitaan. Näillä 5-vuotis synttärijuhlilla purkautui niin paljon iloista energiaa, että oikein sai hämmästellä menoa. Lapset naureskelivat, juoksivat, riisuivat sukat, juoksivat ja... sanoinko jo että he juoksivat?! Meno keskeytyi ainoastaan kun tieto tulevasta jäätelökakusta levisi lasten kesken. Hihii..


Nämä juhlat vietettiin yhden melko uuden päiväkodin tiloissa, jotka olivat kyllin isot tälle vauhdikkaalle seurueelle. Siellä oli isot salit ja paljon leluja joilla sai leikkiä vapaasti. Todella hyvä veto sanon minä! (Juoksu)kierrosten välillä myös aikuiset kerkesivät juoda muutaman kupin kahvia ja keskustella tämänhetkisistä parhaista telkkariohjelmista. Ei ole montaa parempaa tapaa viettää lauantai-iltapäivää..

Onnea vielä kaikille viime viikonlopun synttärisankareille!

-Såfin

PS. Saimme viikonloppuna osallistua myös kahteen Frozen-teemaiseen juhliin, josta kerron lisää myöhemmin..

2015/10/27

Käsinpainetut sukkahousut

Normaalisti en välitä sukkahousuista ollenkaan. Minulla ja sukkiksilla on monta aamunkiireistä kaksintaistelua takanamme ja yhdet sun toiset avioeroriitaa pahemmat kärhämät milloin missäkin ahtaassa vessassa. Se miksi me emme tule toimeen keskenämme on oma tarinansa, mutta nyt tämä rakkaustarina sai uuden käänteen, sillä näitä sukkahousuja minä oikeasti rakastan. (isolla R:llä) Tilasin raskausaikanani mary a jalava-merkkiset iloiset sukkikset odottamaan pian katoavaa vatsaani ja laitoin ne silloin kiltisti odottamaan sukkislaatikkoon. Sinne ne sitten unohtuivat kunnes löysin ne viime sunnuntaina. Arvatkaa vaan olinko innoissani?! Noh, vähän niin kuin pikkulapsi jouluaattona..

Olen monesti ollut kateellinen lapsilleni ihanista lastenvaatekuoseista. Mutta en enää. Nyt minullakin on omat pirteäkuosiset sukkahuosut. Ja voin vielä jakaa näihin sukkiksiin liittyvän pikku vinkin - Jos jalkasi kaipaa tosi monta halia iloisilta pieniltä tyypeiltä, kannattaa vetäistä tällaiset jalkaan ja suunnata lasten synttäreille. Hahaa.. Näillä saa takuuvarmasti aika monta allen metrin mittaista kaveria ja pääset sitten heti opettamaan heille tärkeitä asioita Suomen metsän villieläimistä. 

Eli tiistai-terveisiä sitten vaan yhdeltä tällaiselta iloiselta sukkahousujen omistajalta!

-Såfin

PS. On ihan mielenkiintoinen kokemus yrittää ottaa lähikuvia omista sukkahousuistaan.. Hahaa..

2015/10/26

Mitä sinä ajattelet kun olet yksin?

Viime viikonloppuna kun ulkona oli aurinkoinen sää minulle tuli sellainen tunne, että minun on päästävä ulos hengittämään. Osasyy tähän hetkelliseen ahdistukseen voi tietenkin olla se, että meidän isi-ihminen oli poissa työasioissa kolme iltaa ja kaksi yötä viime viikolla ja tämän talouden pyörittäminen oli suuren osan meidän arkiviikosta minun vastuulla (isovanhempien avulla - kiitos vaan!). Lisäksi huomaan, että sateisella ja synkällä syysilmalla on välitön yhteys minun jaksamisen kanssa. Noh - oli syy mikä vaan halusin kuitenkin lähteä ulos. Ajatus yksinolosta ei kuitenkaan tuntunut mukavalta ja päätin nopeasti ottaa mukaan yhden minun erittäin läheisen kaverin - rakas kamerani! 

On jännää minne ajatukset vievät kun liikkuu ulkona kauniissa säässä havannoimassa ympäristöään. Tulin ajatelleeksi miltä tuntuisi käyttää lehtipuhallinta ja käydä sillä syyslehtien kimppuun?! Ajattelin sitä miksi joku puu jaksaa kantaa värikkäitä lehtiään kauemmin kuin toinen? Ajattelin miten kivalta tuntuu pitää hiuksia kiinni pienellä ponihännällä ensimmäistä kertaa moneen vuoteen. Ajattelin mitä vaatteita seuraavaksi haluaisin ostaa itselleni!? Ajattelin onkohan 2016 se vuosi kun opin sietämään homejuuston makua? Hahaa..

Tällaisille ajatuksille ei ole aikaa normaalin arkirallin keskellä. Hetken hengähdystauko ja pieni rauha omille hassuille ajatuksille oli ihan parasta. 

Mitä sinä ajattelet kun olet yksin?

-Såfin

2015/10/25

Mun pojat

..ja okei, taitaa ne olla vähän isinkin poika. Ihan parasta näiden tyyppien kanssa on tällä hetkellä se, että ne ovat niin ihania pieniä seikkailijoita. Aivan kuten vanhempansa, hekin rakastavat merta ja ulkoilua ja nauttivat perheen yhteisistä puuhista. He kulkevat omia polkujaan ja löytävät jokaisesta nurkasta jotain jännittävää. He nostavat ja kääntävät jokaisen kannon ja kyselevät elämää suurempia kysymyksiä meiltä vanhemmilta. He juoksevat joskus liian nopeasti innostuksesta johonkin suuntaan. Heissä näkyy elämänilo. 

He ovat reippaita mutta silti sopivan ujoja. Vilkuilevat naapurin pöytiin mutta piiloutuvat äitin selän taakse jos joku katsoo heitä takaisin. He lauleskelevat kahdestaan yhteisiä lauluja ja saattavat yhtäkkiä päättää halata toisiaan keskellä tietä. He ovat joskus kovaäänisiä ja itsepäisiä, mutta juuri sopivissa määrin. Näen heidän tekemisissä itseni kun olin pieni ja yhtälailla näen heissä piirteitä isistään. He ovat mun pojat, meidän pojat..

-Såfin

PS. Minulle tuli yhtäkkiä sellainen tunne, että minun on nopeasti kirjattava ylös nämä ajatukset meidän pojista, etten vaan unohda.. ehkä tiedätte tunteen?!

2015/10/24

DIY-projekti: Vilttikankainen herkkudonitsi

Saisiko olla kahvia ja donitsia? ja minkälaista kuoruketta? Hihii.. Nyt kelpaa herkutella myös lastenhuoneessa, kun pieneen kahvipöytään on tarjolla uutusmakuja. Nimittäin muutaman pimeän syysillan tuloksena askarrellut herkkudonitsit. Nami. Kerroin aikaisemmin, että vanhempani muuttivat hetki sitten uuteen kotiin ja muuttoprojektissa löytyi tietenkin kaikennäköistä mielenkiintoista tavaraa. Hetken mielijohteesta päätin tarjoutua kantamaan pois muutamia askarteluun liittyviä juttuja ja siinä joukossa oli mm. kaksi pussillista vanua.

Ei kestänyt kauan kunnes sakset ja vilttikankaat olivat otettu esille ja aloitin pienen ompeluprojektin. Lasten mielestä mielenkiintoisin juttu näissä donitseissa on pienet helmet, jotka ompelin nonparelleiksi "kuorrukkeen" päälle. Idean näihin donitseihin sain meidän lähiaskartelukaupasta, jossa oli askarreltu mallikappaleeksi tällaiset ihanat herkut. Meillä on nyt sitten muutamana iltana ollut pienet kahvitarjoilut täällä meidän kotona. Loppujen lopuksi nämä donitsit päätyivätkin sitten esittämään myös frisbeetä. Lentävät muuten ihan kivasti.. Hahaa..

Oikein mukavaa ja herkullista viikonloppua!!

-Såfin

2015/10/23

Klassikkolelut vuosisadan varrelta

Jokaisella on varmasti muistoja lapsuudenkodin tavaroistoa. Voisi luulla, että melkein kaikissa lapsiperheissä on ainakin ollut jokin klassikoksi luokiteltu lelu. Brion musta perässävedettävä koira, Afrikantähti-peli tai pikkulegoja - to name a few.. Kävimme alkuviikosta ystäväperheen kanssa Designmuseon Lapsen Vuosisata-näyttelyssä ja oli oikeastaan jännää nähdä miten moni näistä leluista oli tuttuja juuri sieltä omasta lapsuudesta. Näyttelyssä oli esillä paljon vanhoja klassikkoja mutta samalla siellä oli nostettu muutamia tämän hetken tärkeitä brändejä ja merkkejä. Näyttely ei keskittynyt ainoastaan leluihin, vaan siellä oli esillä myös muita merkittäviä asioita, kuten vaatetusta ja muita ajan saatossa tapahtuneita lapsen näkökulmasta tärkeitä asioita. 

Pienille lapsille oli ehkä hieman vaikeaa selittää miksi osaan näyttelyssä oleviin leluihin ei saanut koskea ja osaan taas sai. Keskellä näyttelyä oli onneksi lasten iloksi mm. iso temppurata ja bobles-rakennuspalikka alue. Tämä antoi aikuisille muutaman rauhallisen hetken kiertää näyttelyä. Håhåhåå.. Kaikenkaikkeaan näyttely oli todella mielenkiintoinen ja kummastusta herätti juurikin se, miten paljon näitä klassikoksi myöhemmin nimitettyä tuotetta tosiaankin löytyi omasta lapsuudenkodista. Nykyään lapsilla on niin paljon leluja, että oikein mietityttää jääkö heille mieleen lapsuusajasta ollenkaan mitään ns. "klassikkoja". Jää nähtäväksi..

Muistatko sinä erityisesti jonkun klassikkolelun omasta lapsuudestasi?

-Såfin

PS. Tuo viimeisessä kuvassa komeileva 70-luvulla Ruotsissa julkaistu mainos isyyslomasta on siis kertakaikkiaan aivan huippu!! 

2015/10/22

10 ilahduttavaa asiaa juuri nyt

Onnellisuus on meidän esikoisen mielestä se kun "haluaa nauraa ja halata kokoajan". Ja kyllä - olen täysin samaa mieltä. Onnellisuus näyttäytyy usein hymynä ja hellyydenosoituksina. Myönnettäköön, että olen tällä hetkellä iloinen ja onnellinen. Nämä ovat perustunteita, jotka välillä pulpahtaa pintaan ja välillä niistä pitää muistuttaa itseään. Tälle muistuttamiselle on ehkä erityinen tarve juuri nyt kun illat pimenevät ja silmissä on poikkeuksellisen paljon unihiekkaa aamuisin.

10 asiaa jotka ilahduttaa minua juuri nyt:

- Kuivat ja rapisevat syyslehdet maassa.
- Tiistain aamujoogat hämärässä salissa
- Kommentit blogissa
- Lapsi joka pienellä muistuttamisella pukee kaikki vaatteet itse
- Se, että voin käyttää syksyä perusteluna juoda lämmintä kaakaota
- Uudet villasukat jalassa
- Kalenteri joka on pullollaan kaikkia hauskoja tapahtumia ja menoja
- Silitetyn kauluspaidan tuoksu
- Lainassa oleva oikea ja kunnollinen kamerasalama
- Uusi tuttavuus: kauranäkkileipä. Herkullista.
- Jouluvalot. Kyllä - näitä ihania valkoisia valopilkkuja on todellakin jo käytössä meidän naapurustossa!

Mikä ilahduttaa sinua juuri nyt?

-Såfin

PS. Huomasin näin jälkikäteen, että listallani on 11 asiaa, mutta en voi poistaa yhtään kohtaa.. Hahaa..

2015/10/21

Leppakko- ja kummituskeksit

Varoitus: sisältää kuvia lapsellisista kekseistä..

Tiedän, että blogeihin kuuluisi kirjoittaa vain asioista jotka ovat mielenkiintoisia ja uudenlaisia tai saa lukijan ajattelemaan uudella tavalla. Pitäisi käyttää vain sellaisia kuvia, jotka inspiroivat ihmisiä ja pitävät heidät hyvällä tuulella. Eihän kukaan halua tuhlata aikaansa blogiin jonka sisältö on pääosin masentavaa. Tällä postauksella en ehkä saavuta mitään ylläolevista kriteereistä, mutta en voinut vastustaa kertoa teille meidän yhteisestä leipomishetkestä. Päädyimme nimittäin nyt alkuviikosta hassuttelemaan meidän Halloweenia varten hankituilla uusilla piparkakkumuoteilla. 

Meidän hassuttelu-kekseihin käytimme ihan tavallista vaaleaa keksitaikinaa ja sitten lähdimme rohkeasti kokeilemaan erilaisia muotteja. Suosikiksi nousi lepakko- ja kummituskeksit ja innostuimme vielä yhdessä liimaamaan niihin syötävät silmät. Nyt kun olemme todenneet nämä keksimuotit toimiviksi voimme huoletta leipoa niillä keksejä myös Halloweeniksi. Silloin ajattelimme vielä kuorruttaa keksit muodon mukaan, kummitukset valkoisella kuorrutuksella ja lepakot mustalla. Naminami..

Onko teillä tapana viettää Halloweenia?

-Såfin

Halloweenaiheiset keksimuotit löytyivät Sinellistä ja syötävät silmät Confetti-liikkeestä.

2015/10/20

Voiko pimeys olla hauskaa?

Lähetin eilen siskolleni tervehdykset Ranskan Cannesiin (!!) jossa kysyin kuulumisia ja kerroin täällä ulkona olevan vain pimeää. Samalla havahduin miettimään, että miten jos tämän pimeyden voisi muuttaa hauskaksi jutuksi? Esimerkiksi jos etsisi talouden kaikki mahdolliset taskulamput käsiinsä ja lähtisi metsään katselemaan tätä pimeyttä. Ehkä pimeys sittenkin olisi ihan hauska juttu? Ja näin siis teimme eilen. Puimme ulkoiluasut päälle ja lähdimme koko perheen voimin ulos metsään. Eikä mihin tahansa metsään, vaan pimeään valaisemattomaan metsään.

En itse ole ollut näin pimeässä metsässä taskulamppujen kanssa hyvin pitkään aikaan ja täytyy myöntää, että olihan se hieman jännittävää. Meidän pojat olivat todella rohkeita ja katselivat ympärilleensä taskulamppujen kanssa. Kuuntelimme ääniä ja ihmettelimme miten keskellä kaupunkia on tällaisia paikkoja, jossa on näin pimeää. Löysimme maasta lehtiä, käpyjä ja kiviä. Ne olivat jotenkin todella paljon mielenkiintoisempia näin pimeässä. Huhuuu..

Jos metsään haluat mennä nyt, sä takuulla yllätyt..

-Såfin

PS. en suosittele tällaista retkeä liian herkille lapsille (tai äiteille) juuri ennen nukkumaanmenoa..

2015/10/19

Pieni luistelija jäällä

Meidän 4-vuotias on useamman kerran nyt syksyllä kysellyt luistimiensa perään. Onhan ulkona jo muutamana aamuna ollut kuuraa maassa. Hahaa.. Meidän isi on tietenkin innoissaan lähtemässä jäälle aina kun on mahdollista ja päätimme lähteä yleisöluisteluvuoron aikaan testaamaan miten luistimet tänä syksynä kantaa. Jäähallin edessä meitä kaikkia jännitti hieman, mutta eräs pieni mies meidän porukassa päätti kuitenkin olla viileä ja heittää Jofa-kypäränsä olalle ja kulkea muina miehinä kohti jäähallia. Syysloman kunniaksi moni muukin oli lähtenyt tämän syksyn ensimmäisille luisteluvuoroille ja jäähalli oli täynnä tunnelmaa ja pieniä lapsia jotka harjoittelivat luistelemista yhdessä vanhempiensa kanssa.

Viime vuoden luisteluista on jo aikaa ja kesti hetken ennen kuin meidän esikoinen uskalsi päästää isin turvallisesta kädestä irti. Homma lähti kuitenkin pikkuhiljaa sujumaan ja kolme varttia myöhemmin häntä ei olisi saanut pois jäältä millään. Meidän kuopus ihaili jään vilkasta menoa ja hänelle kohokohta oli kun pääsi isin syliin kiertämään luistelurataa kuin "e-entoko"(lentokone). Lupasimme  hädissämme lähtöneuvottelujen yhteydessä, että palaisimme samalle radalle ensi viikolla. Että tiedätte sitten mistä löydätte meidät myös ensi sunnuntaina! Hahaa..

Eli, eikun lapa jäähän ja nimi lehteen..

-Såfin