2019/06/27

Täällä me vietämme 9-vuotis hääpäiväämme

On taas se aika vuodesta. Pian kuopuksemme syntymän jälkeen aloitimme ihanan perinteen. Olemme joka vuosi, hääpäivämme kunniaksi, karanneet kaksin reissuun pidennetyksi viikonlopuksi. Olemme valinneet kohteiksi helppoja kaupunkeja Euroopassa ja ajoittaneet matkamme joko alkusyksyyn tai ennen kesää - jokatapauksessa sillä tavalla, että olemme pystyneet rentoutumaan terasseilla, käydä päiväjokiristeilyllä ja muutenkin nauttia keleistä. Tähän mennessä olemme lasten syntymän jälkeen yhdessä käyneet Venetsiassa, Prahassa, Budapestissa ja Pietarissa. Viime kesänä "unohdimme" hääpäivämme muuton ja rakennusprojektin pyörteissä. Elimme silloin muuttolaatikoiden keskellä talossa joka ulkoapäin näytti vielä betonibunkkerilta. Silloin matkamme lykkääntyi myöhempään syksyyn silkasta unohduksesta. Silti halusimme lähteä reissuun, edes lepäämään univelkoja pois. Ei me siellä paljon lepäilty, mutta hauskaa oli. Tänä vuonna olimme melkein ajoissa liikkeellä. Buukkasimme nimittäin äsken matkan Ranskaan, Nizzaan. Wohoo.. tämä on pitkäaikainen haave minulle. Haluan kävellä kesämekossa ja lierihatussa pitkin rivieraa, pysähtyä juomaan espressoa ja ihailla ihmisvilskettä auringossa..


(kuvat: rantapallo, planetware ja best western hotels) 

Matkaan lähdemme elokuun lopussa ja olemme reissussa kolme kokonaista päivää. Lähdemme perjantaina varhain aamullla ja valitsimme paluulennon joka on viimeinen kone Helsinkiin sunnuntai-iltana. Hotellin otimme tapamme mukaan ihan keskustasta. Emme halua hukata kallisarvoisia tunteja erinäisissä kulkuvälineissä. Ja arvatkaa mitä, toteutin myös toisen pienen haaveen. Hotellihuoneessamme on sellainen pienenpieni parveke johon juuri ja juuri mahtuu pieni pöytä ja kaksi tuolia. Näen sen jo silmieni edessä. Siinä istumme illalla ja katsomme kävelykatua juoden paikallista punaviiniä. Olen niin onnellinen tästä tulevasta matkasta, vaikka laitoimmekin viimeisetkin säästöt peliin jotta pääsisimme tälle reissulle.

Lapset tulevat pettymään hieman - he kun ovat olleet niin innoissaan matkailusta viime aikoina. On kuitenkin tärkeää pitää huolta myös parisuhteesta ja haluan vaalia tätä meidän perinnettä juhlia yhteistä taivaltamme pienen reissun muodossa. Tällä kertaa on vain meidän kahden vuoro. Me, ranta, kylmä aperol-juoma ja lierihattu Ranskan Rivieralla.

-Såfin

2019/06/26

En ole koskaan..

Sain Pandamama-blogin Piritalta haasteen kertoa itsestäni 5 asiaa jota en koskaan ole tehnyt. Muistin, että olen koonnut tällaisen listan joskus aiemmin ja kaivoin sen esille täältä blogin syövereistä. (Kiva tämä blogi, kun voi käyttää nettihakua siihen mitä omassa elämässä on tapahtunut.. hihii) Tätä vanhaa tekstiä lukiessa oli hauskaa huomata, että näin kolme vuotta myöhemmin olen yllättävästi kylläkin tehnyt monia asioita joita silloin EN KOSKAAN ollut. Olen sittemmin mm. käynyt jalkapallopelissä, koskenut elävään kalaan huutamatta, oppinut juomaan gin tonic:ia, syönyt simpukoita, taskuparkkeerannut ja omistanut lemmikin. Niin ne ajat muuttuvat. Nämä oli asioita joita en silloin koskaan olisi uskonut tekeväni. Nyt olisi kuitenkin aika miettiä uutta listaa, sillä tämä edellinen lista on selkeästi jo vanhentunut. Listasta tuli hieman pidempi kuin alunperin oli tarkoitus. 


MINÄ EN OLE KOSKAAN..

.. kaatanut puuta
.. oppinut kroolaamaan
.. pelannut golfia
.. oppinut tykkäämään homejuustosta (lukuisista yrityksistä huolimatta)
.. käynyt sienestämässä
.. uinut avannossa
.. katsonut Uuno Turhapuroa
.. juossut missään kilpailussa tai joukkotapahtumassa siitäkin huolimatta, että tykkään juosta yksin
.. tuhonnut ampiaispesää
.. oppinut nukkumaan selälläni
.. keittänyt pinaattkeittoa itse
.. käynyt katsomassa oikeaa balettia
.. sytyttänyt takka- tai saunatulta itse
.. lukenut seitsemän veljestä kirjaa
.. syönyt kunnollista maksapihviä
.. pelannut Aliasta hermostumatta
.. ollut lomareissussa yksin
.. maksanut puhelinlaskua itse (kröhöm.. siis ollut aina työnantajan ja ennen sitä opiskeluaikoina vanhempieni maksama liittymä)
.. katsonut yleisurheilua
.. käynyt tekemässä kunnollisen porrastreenin
.. ajanut mitään kaksipyöräistä moottoriajoneuvoa
.. pukeutunut minisortseihin

Nyt kerro minulle - mitä sinä et koskaan ole tehnyt?

-Såfin

2019/06/25

Juhannustunnelmia valokuvina

Me rakastamme juhannusta koko perhe. Juhannusta edeltävänä torstaina töiden jälkeen pakkaamme aina auton ja suuntaamme mökille. Samana iltana tai seuraavana päivänä sinne saapuu iso joukko meidän lempi-ihmisiä viettämään juhlapyhää meidän kanssa. Juhannus on sellainen esilupaus tulevasta kesästä. Vietimme myös tänä juhannuksena tiivisti aikaa ison porukan kanssa saaressa - joukossa oli pieniä, keski-ikäisiä ja vanhoja (+ yksi kilpikonna). Kaikki elimme neljä päivää pienenmoisessa kaaoksessa nauttien rennosta yhdessäolosta, järvivedestä, satunnaisesta auringonlämmöstä, saunasta, paljusta ja erityisesti hyvästä ruuasta. Lasten kanssa päiviä rytmittää ruokahuolto. Mutta ei se mitään, sillä tänä viikonloppuna saimme nauttia sellaisista herkuista, että oksat pois. Katoimme juhannusaattona juhlavan kalapöydän, ja toisena päivänä herkuttelimme tortilloilla. Jälkiruuaksi paistoimme lettuja, söimme mustikkapiirasta ja itsetehtyä jäätelöä. Namsk. Mutta juhannuksemme ei sujunut ihan mutkitta. Olimme hetkellisesti mm. haaksirikkoutuneina saaressa..



Samana iltana kun me saavuimme mökille tapahtui pieni onnettomuus. Vaari joka lähti hakemaan meitä rannasta veneellä sai pian huomata, että veneen moottoriin oli tarttunut köysi. Onneksi hän oli vielä lähellä rantaa kun moottori sammui ja yksi meidän ystävistä joka jo oli saapunut saareen aiemmin lähti pienellä soutuveneellä apuun. Soutuveneen kanssa pienen matkan taittanut kaverimme huomasi kuitenkin kauhukseen, että veneestä puuttui tappi. Hahaa.. Onneksi tilanne korjaantui, tappi löytyi lopulta ja köysi saatiin irroitettua toisen veneen moottorista. Tälle tilanteelle olemme nauraneet koko viikonlopun. Toiset hyvät naurut saimme, kun ystävämme oli askarrellut tuliaisiksi hauskan juomapeliviritelmän, jossa piti köysien avulla juoda tuoppi tyhjäksi koskematta siihen käsillä. Vitsit meillä oli hauskaa kun juoma läikkyi paidoille ja kilpailijat yrittivät hauskoin asennoin saada tuoppi tyhjäksi.  

Lapset viihtyvät aina saaressa. Meidän lapsilauma koostui 2,5-7-vuotiaista tyypeistä ja he liikkuivat paikasta toiseen kuin iloinen äänekäs lammaslauma. He saivat viikonloppuna ampua jousipyssyllä, askarrella käpykoristeita ja osallistua aarrejahtiin. Päivien kohokohta oli heidän mielestä kuitenkin uiminen ja paljuilu. He juoksivat edestakaisin kylmän järviveden ja paljun väliä niin kauan kunnes me pyysimme heitä syömään tai lämmittelemään. Hihii.. Me naiset taas viritimme itsellemme kasvonaamiot, kylvettiin pitkät hetket paljussa ja juteltiin. Kaiken kruunasi tietenkin valoisat yöt ja kauniit auringonlaskut. Mutta yksi on varma ja se on se, että kukaan meistä ei ollut innoissaan siitä, että yöt tämän jälkeen taas lyhenevät. Nythän se kesä vasta kunnolla alkaa. 

Kiitos kaikille kanssajuhlijoille ihanasta viikonlopusta <3

Miten sinun juhannus meni?

-Såfin

2019/06/24

Vuoden 2019 kesädrinkki: vesimelonimimosa

Me vietime tosi hauskan juhannuksen meidän mökkisaaressa. Tänä vuonna saimme poikkeuksellisesti nauttia aurinkoisesta säästä ja vaikka lauantaina tuuli ihan reippaasti, vietimme reilusti aikaa ulkona erilaisissa puuhissa. Meidän juhlaväki oli 17 hengen kokoinen ja päivät pyörivät enimmäkseen uimisen, saunomisen ja syömisen ympärillä. Vaikka kokkoa ei tänä vuonna saanut polttaa, saimme aikaiseksi kunnollisen juhannustunnelman yhdessäolon kautta. Kierrosten välillä kokeilimme erilaisia kesäisiä drinkkejä joista yksi on tämän myötä nyt tituleerattu vuoden 2019 kesädrinkiksi. Tämän nimikkeen sai raikas ja kupliva vesimelonimimosa joka on maultaan hieman makea, raikas ja pirskahteleva. Tämä on drinkki joka toimii kuumana hellepäivänä, tervetuloa maljana, janojuomana tai oikeastaan ihan missä tilanteessa vaan. Kuten perinteiseenkin mimosaan, tähänkin tulee puoli lasia kuplivaa joka kuohuaa juhlavasti sen osuessa vesimelonimehuun. Lapsille sama drinkki toimii hyvin kun korvaa kuohuviinin esimerkiksi mehulla, spritellä tai kuplavedellä.. 

Vesimelonimimosaa
(12 lasia)
1/2 vesimeloni
1 lime
3 rkl sokeria
1 pullo kuohuvaa tai muuta alkoholitonta juomaa
koristeeksi: vesimelonipalat

Tee näin: Halkaise meloni kahtia. Leikka se pienimmiksi paloiksi ja poista hedelmälihasta siemenet. Kerää hedelmäliha astiaan (tai monitoimikoneeseen) ja purista limen mehut perään. Lisää sokeri ja muussaa meloni mehuksi tehosekoittimella tai monitoimikoneen avulla. Täytä jokainen lasi puolilleen vesimelonimehua ja koristele lasit melonipaloilla. Täytä lasit kuohuviinillä pikkuhiljaa kaataen juuri ennen tarjoilua.

Kippis vuoden 2019 kesädrinkille!

-Såfin

PS. resepti löydetty täältä!

2019/06/20

Kun hän ei tullutkaan kotiin..

Me olemme venyttäneet napanuoraa viime aikoina. Olemme antaneet esikoisemme kulkea yksin kävellen eri paikkoihin lähellä meidän kotia. Myös meidän kuopus on saanut uusia vapauksia. Olemme antaneet luvan meidän pikkupojille yhdessä käydä leikkimässä sadan metrin päässä sijaitsevalla koulupihalla ILMAN meitä. He ovat kummatkin tunnollisia ja noudattavat meidän tarkasti antamia ohjeita. Mutta meidän esikoinen on avartanut maailmaansa vielä enemmän. Hän on saanut kulkea kouluun yksin jo pitkään, mutta se mikä on ollut erityisen jännittävää on iltapäiväkerhosta kotiin kulkeminen päivän päätteeksi. Sinnepäin luokkalaiset kulkevat yhdessä koulupihalta ohjaajan kanssa. Iltapäiväkerhosta kotiin on melkein kilometri ja sen matkan hän on alkanut kävelemään nyt itse. Matkan varrella on puistoja ja myös yksi isompi autotie ylitettävänä. Hänen tahtotila on ollut vahva. Hän on selkeästi vaatinut pieniä vapauksia ja halunnut tehdä jo omia päätöksiä. Se on koetellut meitä vanhempia, mutta kerta toisensa jälkeen hän on osoittanut osaavansa kulkea itsekseen liikenteesä. Olemme kehuneet häntä ja olleet ylpeitä. Sitten tuli se kerta kun hän ei tullutkaan kotiin..

Minä olen pääasiassa ollut häntä vastassa kotona. Usein olemme saaneet "varoituspuhelun" häneltä - "nyt minä lähden kävelemään". Sinä päivänä sitä puhelua ei kuulunut. En ollut huolissaan, sillä emme ole velvoittaneet häntä soittamaan. Normaalisti hän on kulkenut matkan reilussa kymmenessä minuutissa. Kului vartti. Kului 20 minuuttia. Soittelin hänen perään ilman vastausta. Soittelin isi-ihmiselle ja olin jo hätääntynyt. Jotain oli tapahtunut. Isi-ihminen lähti kuopuksemme kanssa autolla siltä samalta istumalta suoraan iltapäiväkerholle päin etsimään häntä. Minä jatkoin soittamista meidän 7-vuotiaalle esikoiselle, mutta edelleen linja tuuttaa tyhjää. Lähdin jalan juoksemaan ympäristöä läpi kohti iltapäiväkerhoa. Nyt oli kulunut jo puoli tuntia. Huomasin itkeväni. Olin paniikissa. Kuljin pieniä kujia joita ei autolla olisi voinut saavuttaa. Kiersin koulupihan kokoajan puhelin korvalla. "Tuut-tuut-tuut-tuut". 

Palasin lopulta kotikujallemme tarkoituksena tarkistaa, ettei hän vaan olisi palannut jo kotiin sillä aikaa kun olimme etsimässä häntä. Yhtäkkiä näen miten meidän esikoinen tallustelee laiskanoloisesti väärästä suunnasta kotiamme kohti. Juoksin häntä vastaan ja hän huomasi minun itkeneen ja ihmetteli hätääntymistäni suuresti. Kysyin häneltä missä hän oli ollut. Hän vastasi rauhallisesti "olimme leikkimässä kavereiden kanssa - löysimme kuolleen pupun". Hän oli kävellyt samaa matkaa kavereiden kanssa ip-kerhosta ja leikin pyörteessä eksynyt hieman reitiltä. He olivat pitäneet pupulle muistohetken. (Olivat jopa laulaneet) Tajusin, että me emme olleet asettaneet tarpeeksi selkeitä sääntöjä kulkemiselle. Leikki on hyvä asia, mutta asiasta pitää aina ilmoittaa ensin. Kerroin hänelle etsintäoperaatiosta ja siitä miksi olin huolissaan.

Selvisimme tällä kertaa säikähdyksellä. En tiedä miten koskaan tulen selviämään siitä, että en tiedä missä lapseni ovat, sillä se paniikki mitä sinä iltapäivänä koin oli jotain aivan kamalaa. Olin varma että pahin oli tapahtunut. Onneksi ei.

-Såfin

PS. Miten vanhemmat selvisi ennen kun lapsilla ei ollut puhelimia? 

2019/06/19

Pieniä vihreitä tekoja

Minun täytyy myöntää jotakin. En ole koskaan ollut kovin hyvä roskien lajittelemisessa. Yksi suuri syy tähän on se, että olen asunut pienissä taloyhtiöissä jossa on ollut rajallinen määrä roskapönttöjä roskien lajitteluun - tai siis käytännössä astioita on ollut vain yksi: sekajäteastia. En ole ollut ollenkaan innoissani siitä, että kuljettaisin muovipakkauksia johonkin erilliseen kierrätysastiaan joka sijaitsee kaukana meidän kodista. Nyt meidän perhe on kuitenkin tullut siihen pisteeseen, että meidän on aika toimia vastuullisesti siitäkin huolimatta, että se aiheuttaisi meille hieman lisää hommia. Aiemmin olemme heittäneet melkein kaikki roskat sekäjätteeseen. Toki olemme kierrättäneet perinteisesti pullot, patterit, vaatteet ja sanomalehdet, mutta muutoin suurin osa meidän jätteistä on mennyt ihan siihen yhteen ja samaan roska-astiaan. Kun ajattelen tätä se saa minut voimaan pahoin. Mietin sitä suurta roskamäärää jonka olemme aiheuttaneet. Silti lajitteluhomma tuntuu aika suurelta ponnistukselta ja melkein ylivoimaisen suurelta projektilta tällaiselle henkilölle joka haluaa tehdä kaiken täsmälleen oikein. Mikään "vähän sinnepäin" lajittelu ei siis ole minun mielestä hyväksyttävä. Meidän oli päätettävä ja hyväksyttävä, että aloitamme ja opettelemme lajittelun pienissä osissa.. 

(kuvitus: meidän roskakatoksen katon päällystys toissapäivänä) 

Meidän ensimmäinen askel oli pieni mutta silti suuri sillä se oli miedän ensimmäinen ponnistus kohti vihreämpää arkea. Aloimme pari kuukautta sitten järjestelmällisesti keräämään pahvit sivuun ja viemään ne pahvinkierrätykseen. Pahvia kertyy meidän perheessä paljon. Vaikka ehkä aiemmin olemme vieneet suurimmat pahvit erikseen pahvinkierrätykseen, emme ole olleet järjestelmällisiä tämän suhteen. Nyt olemme. Meillä on vihdoin systeemi: keräämme kaikki pienetkin pahvipakkaukset suurempaan pahvilaatikkoon - huuhtelemme maitotölkit sekä muut pakkaukset ja kun iso pahvilaatikko on täynnä viemme sisällön kierrätykseen. Se on jo askel itsessään. Mutta mitä seuraavaksi? 

Olemme pohtineet asiaa. Kaikista kaukaisin asia tuntuu olevan biojätteiden kierrätys, sillä meidän täytyisi hankkia pihaamme oma biojäteastia (joka sekin olisi toiminnassa vain kesäkaudella) tai laajentaa roskakatosta ja hankkia ihan jätelaitokselta tyhjennettävä astia tätä varten. Harmillista kylläkin, biojätteiden kerääminen tuntuu siksi vielä kaukaiselta haaveelta. Mutta sen sijaan olemme taas päättäneet ottaa seuraava askel ja alamme keräämään metallit ja lasit omiin astioihin. Kun olemme tottuneet tähän, alamme lopulta lajittelemaan muovipakkauksia. Lähin kierrätyspiste sijaitsee vain n. 500 metrin päästä kodistamme ja se tekee tästä vähän helpompaa. 

Se mikä ei ole helppoa on minusta muovipakkausten lajitteleminen, mutta kaikkeen oppii. Olen jopa katsonut telkkarista dokumentin joka käsitteli aihetta, jotta saisin vähän esimakua tulevasta. Haluamme tehdä kaiken oikein, kun kerran aloitamme. (Miten niin perfektionisti? Hihii..) Nyt tiedän mm. sen, että mikäli muovipakkaus pitäisi huuhdella kuumalla vedellä puhdistuksen takia, on parempi luonnon kannalta heittää pakkaus sekajätteeseen. Knoppitietoja ja ohjeita on paljon. Meillä on vielä pitkä matka siihen, että oppisimme säästämään luontoa parhaalla mahdollisella tavalla. Jätteiden lajittelu on yksi ja toinen on tietenkin elintarvikkeiden valitseminen pakkausten vihreyden mukaan. 

Miten te lajittelette perheen roskia? Onko vinkkejä tai ohjeita?

-Såfin

2019/06/18

Lapsiperheen matkatärpit Gdanskissa

Mitkä olivat toimivia juttuja Gdanskissa pienten lasten kanssa? Kerroinkin aiemmin siitä miten huippu reissu meillä oli Puolaan reilu viikko sitten. Minä lupasin palata teille koosteen kera siitä mitkä jutut olivat meidän mielestä kokemisen arvoisia tässä kauniissa kaupungissa. Meidän matkan pituus oli 3 yötä ja 3 kokonaista päivää ja sen aikana kerkesimme tehdä vaikka ja mitä. Meidän reissun perusteella sanoisin, että Gdanskiin voisi ehdottomasti viedä kaikenikäisiä lapsia. Siellä on paljon tekemistä ja näkemistä ja kaiken lisäksi tämä kaikki on saavutettavissa alle 1,5 tunnin lentomatkalla. Jos siis haluat kokeilla helppoa kaupunkilomaa lasten kanssa, tämä on ehdottomasti hyvä paikka sille. Alla on lista sellaisista jutuista jotka meidän mielestä olivat näkemisen ja kokemisen arvoisia..


1. Merirosvolaiva-retki. Gdanskin halkaisee ihmisten kaivama valtava joki. Joessa kulki mitä oudoimpia kuljetusvälineitä, mutta lapsia kiinnosti kaikista eniten vanha merirosvolaiva jolla sai tehdä pienen kierroksen Gdanskin ympäri pientä maksua vasten. Laiva lähti vanhasta kaupungista aina tasatunnein ja laivalla oli myös tarjoilu. 

2. Toisen maailmansodan museo. Tämä on ristiriitainen paikka. Todella mielenkiintoinen museo, muttei sovellu herkälle lapselle (tai aikuisellekaan). Siellä käydään läpi paljon tietoa ja ihmiskohtaloita toisen maailmansodan ajalta. Me kävimme täällä lasten kanssa ja he jaksoivat kiertää tätä museota jopa kaksi tuntia. Itse olisimme tietenkin voineet olla vielä pidempään. Kiinnostavia kohteita oli mm. panssarivaunut, aseet ja muut muistoesineet sekä kokonaisuudessaan lavastetut pommisuojahuoneet ja toisen maailmansodan aikainen katu. HUOM! täällä sisäänpääsy piti maksaa käteisellä.

3. Zoo. Hieman Gdanskin ulkopuolella on kiva eläintarha. Siellä oli eksoottisia eläimiä kuten kirahveja, norsuja, zebroja, virtahepoja ja paljon muuta. Tässä zoo:ssa eläimillä oli todella isot oleskelualueet ja myös vierailijoille oli hienot leveät kävelytiet. Tosi kiva päiväretkikohde jonka kiertämiseen meni n. 3 tuntia. Omat eväät kannattaa varata mukaan, sillä me emme ainakaan huomanneet muuta kuin pieniä kahvilakojuja. Huom! täällä sisäänpääsy piti maksaa käteisellä.





4. Sopot:in hiekkarannat ja Euroopan pisin puinen laituri nimeltä Molo. Reilun 10 kilometrin päässä Gdanskista sijaitsee aivan huikean kaunis paikka jossa on jopa 14 kilometriä hiekkarantaa ja paljon kivoja pieniä ravintoloita. Paikka muistutti meidän mielestä suurin piirtein Ranskan Rivieraa. Ihan huikea paikka ja jos on aikaa ja säät suosivat. Samalla voi käydä kävelemässä Euroopan pisimmällä puulaiturilla. Me vietimme Sopotissa kokonaisen päivän. 

5. Maailmanpyörä & Karuselli (ja nouseva silta). Gdanskin joenvarressa sijaitsee kiva maailmanpyörä sekä vanhanajan karuselli jossa on kiva käydä lasten kanssa. Kuumana kesäpäivänä on hyvä tietää, että maailmanpyörän kopit ovat ilmastoituja. Hihii.. Maailmanpyörässä on kiva saada kokonaiskuva kaupungista ylhäältäpäin. Siinä ymmärsi miten paljon punatiiltä rakennuksissa oli käytetty. 

6. Vanha kaupunki. Vanhassa kaupungissa on kiva ja turvallista kiertää lasten kanssa. Pääkadun varrella oli paljon esiintyjiä, katusoittajia, jättisaippuakuplien puhaltajia, esiintyjiä ja muuta ohjelmaa. Samalla kun aikuiset bongaa pakolliset nähtävyydet, lapset viihtyvät varmasti katselleen kadun vilskettä.





7. Lelukauppa. Uskokaa tai älkää, mutta tästä kaupungista oli vaikeaa löytää lelukauppaa. Koska pojat olivat säästäneet matkalla ostettavia leluja varten rahaa me panimme merkille mistä löytäisimme suotuisan paikan ostoksille. Paras paikka lelujen ostamiseen löytyi vanhan kaupungin vieressä olevasta isosta ostoskeskuksesta nimeltä Forum Gdansk josta löytyi kaksi lelukauppaa. Muualla emme törmänneet ollenkaan lelukauppoihin. 

8. Ruoka. Vanhassa kaupungissa on paaaljon kivoja pieniä ravintoloita ja me söimme pääasiassa ulkona teraseilla. Joenvarsissa oli hieman kalliimpia paikkoja mutta yllättävää kylläkin vanhan kaupungin pääkaduilla oli meidän mielestä kohtuullisen hintaisia ruokapaikkoja. Viikonloppuiltaisin hienommista ravintoloista kannattaa varata pöytä. Isot suositukset Canis nimiselle ruokapaikalle joka kyllä oli hieman arvokkaampi paikka mutta livemusiikki ja perinteisen Puolalaisen ja uuden maan tyylisen fuusioruokatyylin takia ehdottomasti vierailemisen arvoinen paikka. 

9. Liikkuminen. Me liikuimme melkein kaikkialle kävellen. Gdanskissa kaikki on lähellä ja jos lapset vaan jaksavat, kannattaa liikkua jalan ja samalla tutustua kaupunkiin. Pidemmät siirtymiset Zoo:hon ja Sopotiin liikuimme über-takseilla jotka toimivat aivan moitteettomasti, eivätkä maksaneet juuri mitään. 

-Såfin