Hauskat ruokapöytäkeskustelut lasten kanssa

Minusta on ihan parasta jutella koko perheen kanssa ruokapöydässä. Se on hetki jolloin yleensä jaamme kuulumisia ja lapset jatkavat sitten siitä kertomalla omia hauskoja juttujaan meille. Meidän pojista on tullut kunnon seurapiirimiehiä sillä osaavat aika hyvin jo liittyä mukaan ihan aikuisten keskusteluihin. On luonnollista, että minä ja isi-ihminen juttelemme jonkun verran myös työpaikan kuulumisia syödessä. Huomaamme miten tämä kotona työskentely on myös alkanut kiinnostamaan meidän lapsia. He ovat entistä innokkaammin kysymässä mitä me ja muut ihmiset tekevät työelämässä, miltä meidän päivät näyttää ja siitä mitä me oikein puhumme työkavereiden ja asiakkaiden kanssa. Olemme kummatkin isi-ihmisen kanssa rahoitusalalla ja teemme pääosin yritysten kanssa töitä - niinpä meillä on yleensä paljon alaan liittyvää keskustelua myös silloin kun kaikki olemme koolla ja lapsetkin ovat saaneet siitä osansa. Yhtenä iltana kävimme tähän liittyen aika hauskan keskustelun jonka halusin dokumentoida ja jakaa teidän kanssa. Saimme siitä oikein hyvät naurut..

Esikoinen 9vee: Isi ja äiti, mitä jos te vaihtaisitte työpaikkaa keskenään - osaisitteko tehdä toistenne työt?

Isi: Jaa, no oikeastaan ollaan äitin kanssa aika samoissa työtehtävissä eri työpaikoissa. Mutta aina uudessa työpaikassa olisi paljon tapoja ja asioita mitä pitäisi opetella vaikka osaisikin perusteet.

Minä meidän esikoiselle: Mutta miten sitten jos sinä tulisit meidän töihin? Mitä sinä tekisit? Osaisitko sinä esimerkiksi miettiä voiko lainaa myöntää jollekin?

Esikoinen 9 vee: Joo, aina pitää ensin sanoa, ettei ole rahaa mistä lainata.

 

Me: Naurahdetaan. 

Esikoinen 9 vee: Sitten varmistaisin, että se ei ole mikään punkkari joka haluaa ostaa energiajuomaa sillä rahalla. 

Me: Hyvä, on aina parasta varmistaa mihin lainattu raha käytetään. 

Esikoinen 9 vee: Sitten alkaisin kysymään milloin saan rahat takaisin. Koska jos ei voisi maksaa takaisin minä menisin hakemaan ne rahat takaisin. (dramaattista nyrkin paukuttelua)

Me: Hyvä lähtökohta, sanomme nauraen. Laina-ajasta on aina hyvä sopia. 

Esikoinen 9 vee: Ja sit olisiko muuta vielä? Hmm.. No tottakai varmistaisin missä se asuu, että tiedän mistä löydän sen tyypin. 

Me: Kyllä susta hyvä pankkiiri vielä tulisi. 

Hahaa.. Aikamoinen setti. Kyllä tuollaiselle osaamisella jonkun pienen perintätoimiston tai rahalainaamon perustaisi.

Mitä hauskoja keskusteluita teillä on viime aikoina käyty lasten kanssa?

-Såfin

Kun eskarin aloitus ei sujunutkaan hyvin

Viime viikon tiistaina lapset pääsivät vihdoin kouluun. Sanon vihdoin, koska meillä on todellakin odotettu koulun alkamista koko kesän. Etenkin meidän nuorempi 6-vuotias on ollut erityisen innoissaan eskarin aloittamisesta. Toki myös meidän 3-luokkalainen on odottanut koulun aloitusta, mutta ei ehkä samalla intensiteetillä kuin eskarilainen. Odotus kasaantui pitkään ja kun koulupäivä vihdoin koitti meidän 8-vuotias juoksi innoissaan kavereiden luokse koulupihalla ja vilkutti heipat kääntämättä edes päätään. Olin odottanutkin jotakin vastaavaa. Meidän eskarilainen oli ensimmäisenä esikariaamuna vaisu. Hän söi vähän huonosti, mutta oli kuitenkin omalla tavallaan innoissaan. Ajattelin sen kuuluvan asiaan. Kun vihdoin pääsimme pukemaan olimme jo viittä vaille myöhässä, mutta hoputin lapset kuitenkin yhteiskuvaan ennen kun kävelimme koululle. Meidän pienempi ei saanut edes hymyä väännettyä. Jännitys oli hänelle liikaa. Koko kesän aikana kasatut odotukset olivat niin suuret ja uusi paikka, kaverit ja kaikki jännitti niin vietävästi että koko eskarin aloitus meni meidän osalta aivan penkin alle. Kun saatoin hänet eskarirakennukseen ja ripustimme hänen repun omaan naulakkoon hän alkoi itkemään. Ei sekään vielä ole kummallista - luulin hänen pääsevänsä tilanteesta nopeesti yli. Toisin kuitenkin kävi...

Jätin lopulta hieman arkailevan mutta hyväntuulisen pojan leikkimään pihaan sinä päivänä. Hän katseli minun perään, mutta meni sitten leikkimään entuudestaan tutun kaverin kanssa. Luulin, että itkut oli itketty ja suru olisi käsitelty jo aamulla. Olin väärässä. Kun iltapäivällä tulin hakemaan häntä eskarista, minua vastassa oli ovella hoitaja joka pyysi minut sivuun juttelemaan. Selvisi, että meidän kuopuksella oli ollut todella huono päivä. Hän oli itkenyt pitkin päivää ja ikävöinyt meitä kovasti. Joskus ihan niin holtittomasti että hän oli tärissyt. Eskariope ja minä puhuimme pitkään tilanteesta. Olimme samaa mieltä, hän tarvitsee enemmän aikaa tilanteen sulattamiseen. Kaikista eniten olin yllättynyt siitä, että hän oli reagoinut näin voimakkaasti. Toki hän on arka, mutta en voinut kuvitellakaan, että hän itkisi ikäväänsä kokonaisen päivän. Olin todella surullinen hänen puolestaan. 

Kun pääsimme kotiin ensimmäisen päivän jälkeen, hän istui sylissäni yli tunnin ja minä halasin häntä. Hän ei kovin paljon edes jaksanut puhua päivästään. Muutaman sanan siellä täällä. Sen sain kuitenkin selville, että hän oli menossa seuraavana päivänä uudestaan, mutta varoitti että saattaa itkeä myös silloin. Teimme sen hyvin selväksi hänelle, että itkeä saa aina kun siltä tuntuu. Mielummin näen, että hän purkaa tunteitaan itkemällä, kuin että esimerkiksi löisi tai oireilisi muilla tavoin ja purkaisi suruaan esimerkiksi muihin lapsiin. Siitä olen kiitollinen - hän osaa näyttää tunteensa oikealla tavalla.

Seuraavina päivinä hän ei kuitenkaan ole enää itkenyt. Jännittynyt hän on toki ollut ja olemme käyneet kotona päivän ohjelmaa läpi etukäteen. Olemme myös antaneet hänen nauttia rauhassa aamupalan ja olemme rauhoittaneet hänen aamunsa ottamalla tavallista enemmän aikaa aamutoimille. Perjantaina hänen päivä oli jo mennyt superhyvin. Tilanne on rauhoittunut, mutta luultavasti tulemme pitämään hänen eskaripäivät vielä hetken aikaa lyhyinä niin, että hän saa tulla kotiin rauhoittumaan hetkeksi jo aikaisemmin iltapäivällä.

Mites teidän koulunaloitus sujui?

-Såfin

Viinikuvausta ja pari muuta kivaa juttua

Poikkeusolot vain jatkuvat. Me yritämme edelleen pysyä positiivisina ja nauttia kiireisemmistä työpäivistä ja vastapainoksi rauhallisimmista arki-illoista. Olemme löytäneet paljon positiivista tässä uudessa järjestelyssä. Sanoin jopa isi-ihmiselle puolitosissani toissapäivänä, että tähän järjestelyyn voisi tottua. Heh. Minä olen innostunut taas valokuvaamisesta. Siihen on kaksi syytä. Kun täytin vuosia sain vanhemmiltani uuden objektiivin kameraani. Se oli viimeinen puuttuva linssi kokoelmastani. Sillä pystyn nyt kuvaamaan pitkän matkan päässä olevia kohteita. Tosi kivaa saada uutta kulmaa valokuvaukseen. Lisäksi minulla oli viime viikolla pieni valokuvausprojekti. Sain ystävän kautta pienen valokuvauskeikan jota oli tosi hauska toteuttaa. Tehtävä oli kuvata viinejä erilaisten rekvisiittojen kanssa. Kuvista tuli omasta mielestäni todella onnistuneita (alla pari esimerkkiä). Huomasin miten paljon olin ikävöinyt valokuvaamista. Toki kuvailen paljon meidän arkea, mutta uusien kuvauskohteiden ja näkökulmien etsiminen on ollut tauolla jo jonkun aikaa. Olen tosi innoissani tästä inspiraatiosta. Olen aiemminkin huomannut, että oma inspiraationi valokuvaamiseen tulee vain silloin kun olen riittävän rentoutunut tai minulla on tilaa elämässäni ottaa omaa aikaa valokuvaamisen parissa. Nyt muiden harrastusten poisjäämisen myötä minulla on taas aikaa räpsiä kuvia.  

Puuttuvat harrastukset ja muut kaveritapaamiset ovat kuitenkin jättäneet ison loven meidän perheen aikatauluihin ja ikävöimme kovasti perhettämme ja ystäviämme. Tänä aikana on silti tapahtunut myös kivoja juttuja. Viikonloput ovat todella rentoja ja olemme saaneet aikaiseksi paljon. Olemme askarrelleet juttuja meidän pihalla ja saimme myös tilattua rakennusprojektimme viimeisen puuttuvan palasen: pihavalaistuksen. Sen asentamisessa menee vielä hetki. Tämän jälkeen on enää (toivottavasti) lopputarkastus. Olisi tosi kiva saada se vihdoin pois päiväjärjestyksestä. Lopputarkastuksen leima tuntuu ikään kuin kirjan kansilta. Voimme vihdoin sulkea tämän projektin kannet.

Olemme myös puuhastelleet paljon yhdessä perheen kanssa. Olemme yhdessä järjestäneet kaappeja, hankkineet ja asentaneet meille uuden printterin ja tehneet paaaaljon retkiä luontoon. Perheen yhteiset grillaushetket omalla terassilla ovat myös olleet viikon kohokohtia. Olen tavallaan kiitollinen tästä pysähdyksestä. Se on tuonut meille uutta perspektiiviä meidän elämään. Aina ei tarvitse olla niin paljon ohjelmaa. 

Mitä sinulle kuuluu?

-Såfin

Skeittipuistossa

Olen pitkään ajatellut, että skeittipuistot ovat teini-ikäistä nuorisoa varten. Viime aikoina olen kuitenkin lisääntyvissä määrissä nähnyt sosiaalisessa mediassa kuvia nuoremmasta väestä potkulaudoilla ja skeittilaudoilla harjoittelemassa vastaavanlaisissa puistoissa. Koska meidän pojat ovat todella kiinnostuneita kaikista tempuista sekä pyörien ja potkulautojen kanssa päätin, että heidät voisi viedä tällaiselle temppuilualueelle. (Silläkin uhkalla, että tapaturmien mahdollisuus on erittäin suuri juuri tällaisissa puuhissa). Kun kerroimme pojille siitä, että menisimme tällaiseen puistoon he eivät uskoneet meitä. Kun vakuuttelimme, että nyt on tosi kyseessä kummankin naamalle nousi leveä hymy. Epävakaisen sään takia jouduimme odottamaan kotona hetken aikaa jotta tiet olisivat vähän kuivemmat sadekuuron jäljiltä. Liukkaat skeittirampit eivät nimittäin ole mitään mitä haluaisimme testata. Pienen ajan kuluttua pakkasimme suojavarusteet ja potkulaudat autoon ja suuntasimme Suutarilassa sijaitsevaan skeittipuistoon. Puiston porttiin oli kiinnitetty varoituslappu. Vain 10 henkilöä saisi olla puistossa samaan aikaan siitäkin huolimatta, että puisto on iso. Myös 2 metrin turvaväli oli pidettävä. Säännöt ovat sääntöjä. Laskimme skeittajat: ja kyllä (huh) meidän perhe mahtuu juuri ja juuri sekaan...

Vaikka olemme asuneet alueella jo yli 10 vuotta, en koskaan ollut käynyt tässä kyseisessä skeittipuistossa. Sen ympäröivät seinät ja ramppien sivut olivat maalattu täyteen hienoja graffiteja - niin kuin henkeen kuuluu. Tämä puisto oli todella täydellinen meidän pojille. Siellä oli loivia mäkiä ja vähän jyrkempiä mutkia testattavaksi. Suurimmat rampit olivat vielä vähän liian haasteelliset, mutta oli kivaa nähdä miten meidän pojat ihailevin katsein pysähtyivät katsomaan isompia ja taitavimpia skeittaajia heidän temppuillessaan puistossa. Meidän pojat kokeilivat myös omia temppujaan ja olivat innoissaan testaamassa saisivatko he potkulaudan ilmaan kesken vauhdin. Minua nämä temput tietenkin vähän hirvitti, mutta onneksi isi-ihminen oli paikalla kannustamassa poikia iseille tyypilliseen tapaan. Skeittipuisto oli tosi kiva arki-illan retkikohde. 

Oikein mukavaa viikonloppua kaikille :)

-Såfin

Kotikoulua kolmen viikon kokemuksella

Kolme viikkoa sitten meidän perheen arkeen tuli iso muutos. Siinä vaiheessa kun koulut suljettiin hallituksen päätöksellä olimme jo viikon verran työskennelleet kotona isi-ihmisen kanssa. Se tarkoitti meille sitä, että meidän kanssa samaan aikaan kotona olisi myös meidän 8-vuotias 2. luokkalainen. Ja yhtäkkiä meidän vastuulle tipahti myös 100% etätöihin totuttelun lisäksi kotikoulusta vastaaminen. Olimme kauhuissamme. Meidän työpäivät ovat tällä hetkellä todella kiireisiä koronan takia, sillä työskentelemme kummatkin tahollamme yritysrahoitusten parissa. Nyt meidän piti työn ohessa myös vastata pienen lapsen tukemisesta opiskeluissaan. Vaikka opettajat tietenkin tekevät nyt ison työn oppimateriaalin, etätyöskentelyn ja oppilaiden kontaktoinnin parissa myös iso osa päivittäisten tehtävien auttamisessa siirtyy vanhemmille. Näin on etenkin silloin kun lapsi on vielä pieni. Ja kyse ei ole vain opiskelusta. On myös ruokailu, liikunta, ulkoilu, kaverisuhteet ja iltapäivätoiminta. Jonkun pitää auttaa myös niiden kanssa. Tämä joku on vanhempi. Ensimmäinen asia mitä teimme oli se, että määritimme meidän esikoiselle työskentelypaikan. Hän sai olohuoneen "omakseen" opiskeluiden ajaksi. Nostimme hänelle pienen tuolin sohvapöydän ääreen, testasimme tietokoneet, verkkoyhteydet, latasimme vastamelukuulokkeet ja teams-kokousta varten vaadittavat puhekuulokkeet hänelle käyttöön. Koulukirjoille teimme tilaa lipaston päältä. 

Ensimmäiset päivät meni pitkälti totuttelussa. Olen pitänyt kiinni siitä, että annamme aina vain yhden tunnin ohjeistuksen kerrallaan. En halua, että meidän tyyppi alkaisi kokea stressiä työmääristä. Ohjeistamme siksi aina vain seuraavan tunnin verran kerrallaan. Se on toiminut hyvin. Olemme myös päättäneet yhdessä esikoisemme kanssa, että hän yrittää pärjätä itsekseen ohjeistuksen jälkeen ja tunnin lopuksi hän kysyy sitten kaikki kysymyksensä kerralla. Näin saamme työrauhaa, edes pätkissä. Tiettyjen tuntien kanssa meitä vanhempia on tietenkin tarvittu enemmän. Liikuntaa ja ulkoilua ei ole kiva harrastaa yksin ja toisaalta tehtävät jotka vaativat, että pitäisi liikkua yksin ulkona tuntuu vielä vähän vaikeilta. En halua päästää meidän esikoista liikenteeseen vielä yksin, ainakaan pitkäksi aikaa. Niinpä olemme kulkeneet mukana metsäretkillä ja ulkona keräämässä materiaalia askartelutehtäviin. Meidän isi-ihminen puolestaan on vastannut liikuntatunneista. Olemme pitäneet lyhyempiä pätkiä kuntoilua myös niinä päivinä kuin hänellä ei ole virallisesti ollut liikuntaa. 

Piirrustus ja askartelutehtävissä hän on ehkä tarvinnut eniten tukea. Olemme (kuten kuvassa) virittäneet valolähteitä varjojen muodostamiseksi, jotta varjot muodostuisi terävinä paperille. Olemme auttaneet kotisoittimien löytämisessä ja kattiloiden kantamisessa jotta hän sai kotikutoisen rumpusetin musiikkitunnille jne. Kaiken lomassa yritämme tietenkin myös mahdollisimman hyvin tehdä töitä. Tähän mennessä olemme onnistuneet aloittamaan työpäivät jo n. 7.30 aikoihin ja lopettaneet 16.30 paikkeilla. Siinä välissä toki olemme ottaneet taukoja töistä ohjeistaaksemme ja auttaaksemme meidän esikoista. Kaikki yrittää parhaansa, myös hän. Liikuttavinta on minusta ollut se kun lapset yhdessä puhelimen kaiuttimen kautta ovat istuneet tekemässä matikantehtäviä ja muita koulujuttuja yhdessä. Se on minusta todella tärkeää. Lisäksi esikoisellamme on nyt 3 kertaa viikossa myös teams-kokous luokan kanssa, jolloin opettaja käy erilaisia ohjeistuksia läpi videoyhteyden välityksellä. 

Kaikki toimii, kaikki venyvät ja yrittävät parhaansa, mutta rehellisesti sanottuna odotan kyllä kovasti sitä aikaa, että pääsisimme palamaan normaaliin arkeen ja että koulut taas avaisivat ovensa. 

Miten kotikoulu sujuu teillä?

-Såfin

Lisää murtuneita luita

En olisi halunnut kirjoittaa tällaista otsikkoa tänne blogiin enää koskaan. Meillä oli minusta jo tämän vuoden tapaturmakiintiö täynnä sen jälkeen kun kuopukseltamme murtui kummatkin olkapäät luisteluonnettomuudessa aiemmin tänä vuonna. Juuri kun olkapäät olivat käyttökunnossa meitä koetellaan taas. Ja syytän tästä koronaa. Kyllä vain. Sen sijaan, että pojat olisivat ulkona purkamassa energiaa kavereiden kanssa pelaten tai harrastuksissa kuntoilemassa he ovat nyt toistensa kimpussa. Leikit muuttuvat rajummiksi joka päivä - tämä vaikka kuinka yritämme toimia ohjelmatoimistona ja keksiä ajanvietettä ja keinoja purkaa energiaa muulla tavalla. He ovat nyt saaneet tarpeekseen toisistaan. Kävi siis niin, että puolileikkimielinen painimatsi päättyi itkuun. Pikkuveli oli jäänyt alakynteen. Tai tarkemmin sanottuna hänen pikkurilli oli jäänyt esikoisemme polven alle huonossa asennossa. Mitä ymmärsimme hysteerisistä selityksistä, sormi oli mitä ilmeisimmin taittunut vauhdissa suoraan taaksepäin. Kuulimme heti itkun äänestä, ettei kyseessä ollut mikään pieni naarmu. Se hetki muuttui myöhemmin päivystyssoittoon ja lääkärin ajanvaraukseen..

Lääkärissä saimme ensin kuulla, että kyseessä olisi paha revähdys. Sormi oli turvonnut ja haalean lilan värinen. Olimme helpottuneita diagnoosista, revähdys paranee muutamassa päivässä tai viimeistään viikon kuluessa. Se helpotus muuttui parin tunnin päästä kun saimme soiton lääkäriasemalta. Röntgenlääkäri oli lausunut kuvat ja sittenkin löytänyt murtuman sormen juuresta. Epäilymme osoittautui siis oikeaksi. Meillä on nyt edessä kahden viikon hoitojakso. Onneksi kättä ei tarvinnut kipsata. Murtuma on suotuisassa paikassa, joten se luutuu itsestään oikein. Me teippaamme murtuneen sormen yhteen viereiseen sormeen niin kauan kun murtuneen sormen taittaminen tuntuu ikävältä. Särkylääkettäkin saa antaa jos tilanne vaikuttaa siltä. 

Sormen murtuma ei tietenkään ole mikään maailman vakavin juttu. Mutta tässä tilanteessa kun tekemiset ja sallitut aktiviteetit kahden vilkkaan pojan kanssa muutenkin jo on rajoitettu koronan takia meiltä viedään vielä mahdollisuus pyöräillä, potkulautailla ja pelata salibandya. Ei tunnu kivalta. Ei sitten alkuunkaan. 

Nyt tämän perheen tapaturmakiintiö saisi olla täynnä! (kop-kop)

-Såfin

Työhuone numero 2

No nythän tässä on käynyt niin, että sekä minä että isi-ihminen teemme tällä hetkellä töitä kotoa. Olemme onnekkaita, että voimme tehdä kotitöitä ylipäätään jotta voimme vähentää kaikkien altistumisia korona-virukselle. Aiemmin teimme kummatkin muutaman satunnaisen päivän viikossa kotikonttorilla ja silloin meille riitti yksi yhteinen työhuone. Jos joskus harvoin olimme kotikonttorilla kummatkin samaan aikaan, teimme töitä vuorotellen työpöydän ääressä ja toinen teki sen aikaa töitä esimerkiksi sohvalla tai seisten keittiötason ääressä. Se oli toimiva ratkaisu kunnes tämä nykyinen tilanne yllätti. Me tiesimme jo, että yhden työpöydän jakaminen ei ollut vaihtoehto ainakaan jos tämä tilanne jatkuisi pitkään. Sinniteltyämme kaksi viikkoa päädyimme hankkimaan toisen työpöydän. Ajatus tämän takana oli se, että jos tämä tilanne jossain vaiheessa normalisoituu ja pääsemme takaisin konttorille, tämä toinen työpöytä muuttaa meidän esikoisen huoneeseen. Hänellä ei tällä hetkellä ole omaa työpöytää, mutta haave omasta tietokoneesta ja omasta näytöstä on jo hyvin selkeästi ilmaistu. Heh..

Viime viikonloppuna kävimme Ikeasta hankkimassa hyvin perinteisen valkoisen työpöydän kahdella vetolaatikolla. Yritimme samalla ostaa myös työtuolia, mutta kaikki meille sopivat työtuolit olivat päässeet loppumaan kaupasta. Niiden menekki on ollut suurta viimeaikoina. Niinpä päädyimme siihen, että käyttäisimme toistaiseksi uuden pöydän ääressä keittiötuolia (onneksi meillä on kaksi ylimääräistä). Työpöydän sijoittamista mietimme pitkään. Eihän meillä ollut tälle luontevaa paikkaa, mutta päädyimme lopulta meidän alakerran oleskelutilaan. Meillä oli siellä tilaa yhdellä seinustalla ja sen lisäksi etuna on se, että saamme melko hyvin äänieristettyä alakerran sulkemalla ovia. Varsinainen työhuone nr 1. on taas yläkerrassa. Keskittyminen ja hiljaisuus on tärkeää kummankin meidän työssä ja toisaalta puhumme paljon videopuheluita, joskus myös samaan aikaan. Siksi työpisteiden sijoittaminen eri kerroksiin tuntui hyvältä ratkaisulta. Esikoisemme tekee tällä hetkellä kouluhommia olohuoneessa, olohuoneen pöydän ääressä. Olemme nostaneet siihen pienen tuolin ja pöydän korkeus ja tuoli näyttää olevan hänelle hyvällä tasolla. 

Tiedättekös, että olin super-iloinen kun saimme tämän työpöydän paikoilleen. Palaset loksahtavat kohdalleen. Oikein huokaisin helpotuksesta. Työergonomian lisäksi ainakin minulle on todella tärkeää, että on sellainen oma tila jossa tehdä töitä. Se, että on paikka jossa on ne tarvikkeet, piuhat ja kuulokkeet joita tarvitsen työtäni varten on osoittautunut näin jälkikäteen yhdeksi avainjutuksi tässä kotityönteossa. Huheijaa. 

Onko sinulla mahdollisuus tehdä töitä kotikonttorilla? Jos, niin onko sinulla työpöytää?

-Såfin

PS. Täältä löydät kuvia meidän toisesta työhuoneesta.

Viikko-ohjelma aktiviteettilapuilla

Kaksi viikkoa poikkeusaikaa on takana ja olemme enemmän tai vähemmän eläneet päivä kerralla. Aamuisin synkronoimme isi-ihmisen kanssa kalenterimme - menevätkö palaverit päittäin? kumpi auttaa esikoistamme koulutehtävissä jne. Iltaisin sama meno jatkuu. Kaikki kaipaa omaa aikaa joissain muodossa. Lapset kyselevät meidän aikatauluista ja kinuavat jatkuvalla syötöllä tekemistä. Viime viikolla sain idean. Vaikka harrastukset ovat tauolla olemme joka puolelta saaneet kivoja vinkkejä treeniohjelmiin, virtuaalisiin oppitunteihin ja videoita joita tulisi toistaa ja kuunnella useamman kerran viikossa. Lisäksi myös poikien rumpuopettaja on luvannut pitää soittotunnit facetime:lla. Niinpä päätimme tehdä aktiviteettikalenterin meidän seinälle. Istahdimme sunnuntaina poikien kanssa pöydän ääreen ja aloimme ideoimaan. Jokainen kertoi mitä kaikkea kivaa tulevalla viikolla haluaisi tehdä kotona ja ulkona. Kirjasimme ideat post-it lapuille: muovailemista, joogaa, potkulautailua jne. Kun laput olivat valmiit aloitimme sijoittelutyön...

Jokaiselle päivälle on nyt allokoitu ainakin jokin enemmän liikunnallinen juttu ja yksi rauhallisempi yhteinen aktiviteetti. Nämä eivät ole mitenkään pakollisia juttuja ja sovimme, että jos jonain päivänä jokin asia ei huvita, voimme aina siirtää sen toiselle päivälle. Kalenterimme on siis enemmän ideatasolla oleva "vinkkipankki" kaikesta siitä mitä me sinä päivänä voisimme tehdä. Lisäksi kaikilla on nyt tunne siitä, että on saanut oman äänensä kuulluksi. Jokaisen mielipuuhat on otettu mukaan kalenteriin ja niitä tehdään vuorotellen. Toivon, että tämä suunnittelu tuo vähän ryhtiä meidän viikkoihin. Ryhtiä tarvitaan, sillä hallituksessa pohditaan tällä viikolla jatkotoimenpiteitä. Koulut eivät tule avaamaan oviaan vielä kahden viikon päästä niin kuin alun perin suunniteltiin. Aika jolloin noudatamme poikkeusjärjestelyjä pitkittyy ja meidän pitää keskittyä nyt hyvinvointiin ja siihen että nautimme päivistä mahdollisimman paljon siitäkin huolimatta, että elämä on aika eriskummallista juuri nyt. 

Miten teidän arki sujuu juuri nyt?

-Såfin

Haaste: positiiviset asiat juuri nyt

Somessa leviää haaste jonka tavoite on kääntää tämä meidän maassa vallitseva tilanne edes jotenkin positiiviseksi. Siinä pyydetään ihmisiä listaamaan niitä asioita joilla yllättäen on ollut positiivinen vaikutus omaan elämään tässä puolipysähtyneessä tilassa. Minä mietin samaa jo aiemmin. Ensin kuvittelin, että tämä kotona työskentely olisi rentoa, ei työmatkoja, laittautumista jne. - mutta pikkuhiljaa myös tämä alkaa olemaan riittävästi. Kahdeksatta päivää etätyössä on jo tehnyt tehtävänsä. Kaipaan takaisin konttorille. Kaipaan normaalia arkea. Kaipaan lounaita kollegojen kanssa. Mutta kyllä tässä on monia asioita minkä johdosta myös minä olen iloinen. Ne eivät vain ehkä olleet ne asiat joiden takia kuvittelin iloitsevani. Alla siis lista niistä asioista joista iloitsen erityisesti juuri nyt. 

Monipuolinen ja erilainen kuntoilu. Me olemme perheen kanssa päättäneet panostaa kuntoiluun ja urheiluun. Tämä on vaikeampaa nyt kun urheiluharrastukset ovat tauolla. Mutta olen niin iloinen siitä, että olemme pystyneet liikkumaan jopa monipuolisemmin nyt kuin aiemmin. Me olemme koko perhe osallistuneet jääkiekkojoukkueen virtuaalitreeneihin. (Ai p%!#le minulla on reisilihakset kipeinä). Olen itse lämmitellyt ja nostanut sykettä paino-hulahulalla, ja otimme esille pyörät jo hieman nopeutetulla aikataululla. Lisäksi olen kävellyt, kävellyt ja kävellyt. Iltaisin olen rentoutunut joogan avulla. Tänään yritän vetää koko perheelle venyttely ja kehonhuolto tuokion rankan kuntoiluviikon päätteeksi. Vaihtelu virkistää, myös liikunnassa ja siitä olen nyt todella iloinen!

Madaltuneet kustannukset ja pienemmät päästöt. Koska teemme vähemmän ja liikumme vähemmän säästämme sekä luontoa että lompakkoa. Tämä ei ole kestävää mitenkään pidemmällä aikavälillä ja myös meillä jännitetään miten tilanne tulee vaikuttamaan talouteen pidemmällä aikavälillä. Just nyt tuntuu hyvältä, että jää muutama penni ylimääräistä jää taskuun. 

Saamme tutustua koulutyöskentelyyn ja olla enemmän läsnä. Minusta on ollut todella kiva nähdä tarkemmin minkälaisia tehtäviä meidän koululainen tekee päivän aikana. Toki tämä on myös vienyt meiltä vanhemmilta resursseja, mutta kolikolla on myös kääntöpuoli. Pääsemme tutustumaan ja olemaan enemmän läsnä (ainakin hetkellisesti) meidän koululaisen elämässä. Tämä on kivaa.

Aikaa ruuanlaitolle. Koska meillä nyt on enemmän aikaa myös iltaisin olemme tehneet ja valmistaneet enemmän kotiruokia kuin koskaan. Toistaiseksi olemme vielä menneet perinteisellä linjalla ja syöneet kanaa ja riisiä, bataattikeittoa ja nacho-salaattia. Huomasin kuitenkin että seuraavaan kauppalistaan kirjasin jo jotain aineksia tulevia ruokakokeiluita varten. Nyt on aikaa tehdä uuniruokia ja paistaa matalalla lämmöllä erilaisia herkkuja uunissa. Niistä lisää ensi viikolla blogissa. 

Paluu perusasioiden ääreen. Minä tarvitsin tämän herätyksen. On hyvin pysäyttävää huomata miten rauhallista elämä oikeasti voisi olla ilman harrastuksia ja ilman muita sovittuja kaveritreffejä. Minun stressitaso on (poislukien meidän kiireisistä työpäivistä) todella matala juuri nyt. Tavoitteita seuraavalle päiville ei ole. Tai jos on niin ne ovat "teen palapelin valmiiksi" tai "jaaa.. voisipa vaikka lukea vähän kirjaa". Olen rauhallisempi ja tasapainoisempi, mutta en suinkaan ainakaan vielä täysin aikaansaamaton.

Meikittömänä on kivempaa. Vaikka minä pidän lukuisia palavereita päivässä nyt videon välityksellä niin voin sanoa, että kotikonttorilla tosiaankin on rennompaa sen suhteen miltä näyttää. En ole käyttänyt juuri ollenkaan meikkejä tänä ajanjaksona. Myös hiuslakkaa ja muita tököttimiä kuluu todella paljon vähemmän. Tekee hyvää iholle, mutta myös luonnolle. (Toki peseydymme, harjaamme hiukset jne. hahaa..)

Koko perhe nukkuu puoli tuntia pidempään joka päivä. Uusi aikataulu mahdollistaa sen, että heräämme vasta puoli kahdeksalta joka päivä. Tämä on n. puoli tuntia myöhempään kuin normaalisti. Lisääntynyt unimäärä tekee hyvää ja pikkuhiljaa muuten arjessa oleva väsymys väistyy. Aika bueno. 

Mistä vaikutuksista sinä iloitset juuri nyt?

-Såfin

Kalastushommia ja 56 muuta puuhavinkkiä perheille

Jaa. En oikein tiedä miten päin nyt olisi kahden vilkkaan pojan kanssa. Kaikki harrastukset on peruttu, kaikki kaveritreffit on peruttu ja muutenkin "kaikki kiva" on kielletty. Jopa tavanomaiset retket kirjastoon on nyt tauolla. Mitä sitten tekisimme?! Onneksi meidän talossa asuu useampi kekseliäs henkilö joka oli valmiina ideoimaan tekemistä näille päiville kun olemme mahdollisimman vähän kontaktissa muihin ihmisiin. Meidän poikien ensimmäinen toive oli päästä kalaan. No sehän toimii. Etsimme itsellemme hiljaisen laiturin ja laskimme onget veteen. Siinä oli koko perheelle  kivaa puuhaa hetkeksi. Meidän perhe on nyt päättänyt tehdä mahdollisimman paljon niistä jutuista joita vielä saa tehdä ulkona, sillä minun uskomus on se, että se päivä vielä tulee jolloin saamme viihdyttää itseämme pelkästään neljän seinän sisällä. Tähän kirjoitukseen kokosin meidän perheen vinkit nyt kun kaikkea on rajoitettu.

Tekemistä ulkona: 

1. Nypi rikkaruohoja pihassa. Ainakin meillä rikkaruohot on kasvanut koska talvi on ollut lämmin.

2. Tee hulahula-vanteesta kori ja heitä koripalloa. 

3. Käy kalassa. Ympäri Suomea on mahtavia vesistöjä.

4. Etsi netistä tietoa syrjäisistä retkipaikoista, ota grillimakkarat mukaan evääksi ja nauti luonnosta.

5. Opettele rullaluistelemaan. 

6. Käy geokätköilemässä.

7. Keräile luonnosta aarteita ja tee niistä pienoismaailma mielikuvituseläimelle.

8. Lennätä leijaa. Nyt on oiva hetki kaivaa esille unohtuneet aarteet kaapista ja lähteä ulkoilemaan. 

9. Valmistele istutusalueet pihalla ja kun aurinko lämmittää enemmän myöhemmin keväällä voit jo tehdä istutushommia. (Hanki siemenet ja kukat tänä vuonna hyvissä ajoin)

10. Leiki pihapelejä: potki palloa, pelaa katukiekkoa jne. 

11. Rakenna metsämaja.

12. Jos omistat radiopuhelimet, voitte lähteä ulos testaamaan niitä. Annetaan esim. puhelimen välityksellä tehtävä ja katsotaan jälkeenpäin kuuluiko ohjeet oikein.

13. Puhaltakaa saippuakuplia.

14.Rakenna linnunpönttö ja asenna se paikoilleen.

15.Käykää pyöräilyretkellä. Lapsille on Helsingissä myös kivoja pyöräpuistoja jossa voi käydä testaamassa taitojaan. 

16. Käykää ihmettelemässä hiljentynyttä junaliikennettä junanbongauspaikoilla.

17. Pelatkaa luontobingoa. Valmistelkaa etukäteen paperi johon ruksaatte luonnosta löytämänne asiat.

18. Käykää autopesussa tai peskää auto itse. Kohta on myös ajankohtaista vaihtaa renkaat. Lapset mukaan.

19. Käykää kävelyillä lähiympäristössä ja etsikää uusia pieniä katuja joilla ette ole kävelleet aiemmin.

20. Maalatkaa aita, korjatkaa rikkinäinen postilaatikko, lakaiskaa piha. Voit myös tarjota kyseistä apua naapurille jos hän ei kykene itse pitämään huolta omasta pihastaan.

21. Tehkää pihalle/puistoon aurinkokello. Käykää eri vuorokauden aikoihin tarkistamassa toimiiko se oikein.

22. Ottakaa esille katuliidut. Piirtäkää kadulle tsemppiviestejä ja iloisia kuvia naapureiden iloksi. 

23. Järjestäkää koko perheelle autokisat/keppihevoskisat pihalle tai lähipuistoon. 

24. Käykää ulkovoimistelupisteellä. Muistakaa käyttää hanskoja. 

25. Käykää valokuvausretkellä. Lapset voivat kuvata luontoa kännykällä. Illalla voitte tehdä kollaasin ottamistanne kuvista.

26. Kirjoittakaa kiva viesti ja piilottakaa se pulloon. Lähettäkää pullopostia sopivalta paikalta. Kukakohan löytää lähettämänne viestin? 

Tekemistä sisällä: 

27. Katsokaa lastenuutisia yhdessä, iso suositus. Löytyy YLE areenasta.

28. Lakatkaa kynnet ja tehkää kampauksia toisillenne. Isit myös mukaan!

29. Askarrelkaa pahvimiekat ja koristelkaa ne.

30. Kylvettäkää muoviset eläimet/nuket.

31. Rakenna teemamaailma - esimerkiksi autonäyttely, zoo, huvipuisto. Mielikuvitus on rajana.

32. Pelaa lautapelejä, pöytälätkää, korttia.

33. Laita YouTubesta lastenjooga-tunti pyörimään ja yritä matkia. Koko perhe mukaan!

34. Leivo yhdessä keksejä. 

35. Printtaa lapsille piirrustuspohjia netistä. Anna lasten valita mallit. Ota myös aikuisten värityskirjat esille. Nyt on niiden hetki.

36. Piirrä kuva perheestänne ja postita eristyksissä oleville isovanhemmille. 

37. Verkkoshoppaile tukeaksesi Suomalaisia pienyrityksiä. Kukkia voi tilata kotiovelle, ruoka-annoksia, puuhapakkauksia, korviksia jne.

38. Leiki pantomiimia, Aliasta tai vaikka "Arvaa sana"-peliä.

39. Käykää läpi eteisen kaapit, sovittakaa kengät, takit jne. Kierrätä liian pieneksi jääneet vaatteet. Palkinnoksi kaakaot koko perheelle.

40. Lajittele ja siivoa legolaatikot. Kenties inspiraatio iskee rakentaa jotain uutta ja hienoa. 

41. Tee ruokapäiväkirja lasten kanssa. Suunnitelkaa tulevan viikon ruokailut yhdessä.

42. Pitäkää teemapäiviä. Esim. Italia-päivä. Kuunnelkaa Italialaista musiikkia, värittäkää Italian lippu, tehkää pastaa, opetelkaa laskemaan kymmeneen italiaksi. jne. 

43. Maalatkaa vesiväreillä. Jos mahdollista voitte virittää maalaustelineet jokaiselle ja etsiä jokaiselle taiteilijalle hieno hattu. 

44. Tanssikaa sydämenne kyllyydestä. Vaihtakaa 2 minuutin välein musiikkilajia: folk-musiikki, hardrock, pop, ooppera.

45. Lukekaa yhdessä klassikkokirja. Esimerkiksi. Veljeni Leijonamieli. Yksi luku yhdeltä istumalta on pienille lapsille riittävä.

46. Leikelkää mainoslehtiä. Voitte esimerkiksi ottaa tehtäväksi löytää kaikki esineet jotka alkavat M-kirjaimella.

47. Jumpatkaa ja voimistelkaa. Jokainen voi vuorollaan vetää oman jumpan perheelle.

48. Pukeutukaa toistenne vaatteisiin, asusteisiin ja naamiaisasuihin. Isit näyttävätkin yllättävän hassuilta pukeutuessaan esimerkiksi äitin hameeseen ja koruihin.

49. Tehkää taikataikinaa ja muotoilkaa niistä koristeita.

50. Opetelkaa koodaamaan. Netistä löytää paljon erilaisia harjoitusvideoita ja pelejä tähän.

51. Soittakaa videopuheluita kavereille ja sukulaisille. Jos videopuhelut ei onnistu, myös tavalliset puhelut ovat tärkeitä. 

52. Askarrelkaa varjoteatteri yhdessä. Voitte videopuhelun välityksellä näyttää esityksen isovanhemmille. 

53. Katselkaa opettavaisia ohjelmia tv:stä yhdessä. Luontodokumentit, opetuselokuvat jne.

54. Tee aarrekartta ja piilota esine löydettäväksi. Vaihtakaa aarrekartan piirtäjän vuoroa.

55. Pitäkää konsertti. Etsikää kodistanne kaikki instrumentit (tai instrumentiksi taipuvat esineet) ja harjoitelkaa biisi yhdessä. 

56. Tehkää kotoa löytyvistä esineistä tieteellinen testi. Esimerkiksi tähän testiin löytyy ainekset jokaisesta kodista. 

Onko sinulla puuhavinkkejä perheille?

-Såfin

Meidän viikkosuunnitelma

Tein kerran aiemminkin postauksen havainnollistamaan meidän normaalia arkiviikkoa ja sen sisältöä. Minusta tällaisen ovat juuri nimenomaan sellaisia kirjoituksia joihin on kiva palata sitten kun elämä on rauhoittunut vähän. Olen nimittäin melko varma siitä, että myös tässä pätee se sama sääntö että "aika kultaa muistot" - en usko, että tulen muistamaan tätä ajanjaksoa elämästämme näin kiireisenä kuin se todellisuudessa on. Tänä keväänä meidän pojat aloittivat uudessa harrastuksessa, Soitinkarusellissa, ja se tarkoittaa tietenkin enemmän merkintöjä meidän perheen yhteiseen kalenteriin. Jos rahasta sanotaan, että kaikki menee mitä tuleekin niin meidän kohdalla tämä pätee myöskin aikaan. Kaikki vapaa ja merkkaamaton aika kalenterista käytetään kyllä hyvin tehokkaasti. Harmi, ettei aikaa voi saada lisää, edes tekemällä töitä sen eteen. Heh. Sen enempää sanomatta, tässä siis tulee meidän käynnissä olevan viikon viikkosuunnitelma jonka rustaan valmiiksi aina sunnuntaisin...

Maanantai: Tänään on minun vuoro järjestää aamupala töissä. Meillä on kerran kuukaudessa yhteinen aamiainen ja tämä on ollut tosi kiva perinne. Tänä aamuna järjestelyvuoro osui minuun ja siksi herätyskello meidän perheessä soi aiemmin kuin normaalisti. Onneksi työhommat tulee aloitettua aikaisin sillä joudun lähtemään kotiin hyvissä ajoin. Haen lapset päivähoidosta ja kiiruhdan kotiin sillä kello 16.15 meidän ihana siskonpoika tulee meille hoitoon. 

Tiistai: Tänäänkin kello laitetaan soimaan aikaisin. Meillä on kuopuksemme 6-vuotisneuvola kello 8.00-9.00. Teen töitä kotoa. Isi-ihminen lähtee työpaikalle. Aikaa omille treeneille on huonosti tällä viikolla joten lenkkeilen 11-11:45 lounastauolla. Kl 16.00 minulla on kampaaja. Isovanhemmat hakevat tänään lapset ja saamme ruokaa mummolassa. Esikoinen harjoittelee matikankokeeseen. Kello 18.30 Isi-ihminen vie pojat katsomaan Jokereiden lätkäpeliä. Minä liityn seuraan hieman myöhässä kun tulen kampaajalta. Isi-ihminen lähtee omiin treeneihin kl 21.30.

Keskiviikko: Tänäänkin herään itse aikaisin, sillä luvassa on pitkä ajomatka Jyväskylään jossa minulla alkaa palaveri kl 9.00. Yritämme lopettaa palaverin ajoissa, ettei koko ilta menisi ajaessa kotiin. Isi-ihminen vie lapset päiväkotiin ja jälleen isovanhemmat auttavat meitä ja hakevat pojat päivän päätteeksi. Esikoisella on lätkätreenit 16.00-18.00. Tämän jälkeen rauhoitutaan pelaamaan lautapeleja ja katsomaan luontodokkaria sekä lasten uutisia.

Torstai: Minä teen treenit kuntosalilla 7.30-8.30 ja isi-ihminen vie lapset. Töissä tyhjennän treeninen jälkeen pukuhuonekaappini sillä muutamme muutaman viikon päästä uuteen toimistoon. Minä haen lapset ja vien heidät 17.15-18.00 soitinkaruselliin jossa tällä hetkellä treenataan rumpujen soittamista. Harrastusten jälkeen lähdemme hankkimaan isi-ihmiselle synttärilahjaa ja askartelemme kortit.

Perjantai: Meidän isi-ihminen täyttää vuosia. Herätämme hänet laululla ja lahjalla. Minä vien pojat ja isi-ihminen tekee töitä kotikonttorilla. (Jos vielä viikon jälkeen jaksan, saatan poiketa kuntosalilla juoksumatolla 15.30-16.30) Kaikki meidän pojat menevät yhteisille luisteluharkoille kl 16-17 ja kello 18 menemme kaupungille syömään synttäreiden kunniaksi. 

Lauantai: aamu alkaa koko perheen uintiharjoituksilla 9.15-10 jonka jälkeen on pieni hengähdystauko. Esikoisellamme on jääkiekkotreenit 13-15. Kello 16.00 tapaamme ystäväperheen Espoon Fallåkerissa ja katsomme yhdessä Robin Hood musikaalinäytelmän. Suuntaamme teatterin jälkeen yhdessä ulos syömään.  

Sunnuntai: Viikonlopun toinen aamu alkaa jäähallilla jossa esikoisemme pelaa kiekkoa Bluesia vastaan 9-10.30. Sen jälkeen kuopuksellamme taas on luisteluharjoituksen kl 12. Minä poikkean iltapäivästä kuntosalilla ja kello 17 juhlimme poikien  kaverin 7-vuotisjuhlia Tikkurilassa. Kello 21.00 Isi-ihmisellä on oma lätkäpeli. Ja tähän päättyy sitten meidän tavallinen viikko. 

Miltä näyttää - kuulostaako tutulta?

-Såfin

Mitä sinä jaksat tehdä arkena työpäivän jälkeen?

Törmäsin eräässä Facebook-ryhmässä erittäin mielenkiintoiseen keskusteluun. Keskustelu oli saanut alkunsa siitä, että yksi henkilö kysyi ryhmän muilta jäseniltä mitä he jaksavat tehdä normaalin työpäivän jälkeen? Mikä on normaalia? Onko se tavallista, että väsähtää sohvalle ja ei käytännössä tee mitään työpäivän jälkeen vai se että jaksaa touhuta täydellä moottorilla ihan sinne iltamyöhään asti? Huomasin, että olin käyttänyt useita kymmeniä minuutteja lueskellessani ihmisten kommentteja tähän keskustelunavaukseen - olin selkeästi kiinnostunut aiheesta. Mukana kommentoimassa oli työkseen ihmisten jaksamisen kehittämisen parissa tekeviä ihmisiä ja tietenkin paljon, paljon eri tilanteissa olevia ihmisiä. Yksi mieleenpainuvimmista kommenteista oli se, että ihmisen kuuluisi työpäivän jälkeen olla "vapaa-aika kelpoinen". Ei siis ole normaalia, ettei koskaan jaksa tehdä mitään työpäivän jälkeen. Se voidaan luokitella jo uupumukseksi. Toki on päiviä jolloin ihminen on väsynyt, mutta pääperiaate on se, että ihmisen kuuluisi jaksaa tehdä jotain muuta kuin huilata sohvalla kaikki arki-illat. Silti näin ei ole kaikilla. Työ verottaa jaksamista - joillakin niin paljon, että jaksaa juuri ja juuri tehdä lapsille ruokaa, hoitaa kotityöt ja sitten mennä nukkumaan.

Se mikä kuitenkin oli mielenkiintoista oli se, että valtaosa, eli yli puolet vastanneista oli kirjoittanut, että jaksaa viikolla touhuta ja harrastaa liikuntaa/viettää aikaa muiden harrastusten parissa ainakin muutaman kerran viikossa. Lisäksi ihmiset tapaavat jonain päivänä keskellä viikkoa myös kavereita tai käy "ihmisten ilmoilla". Kaikilla vastanneilla ei suinkaan ollut lapsia, vaan joukossa oli paljon muissakin tilanteissa olevia ihmisiä. Monet olivat kohdanneet elämässään kausia kun jaksaminen on ollut heikompaa ja monet olivatkin vaihtaneet työpaikkaa tai vähentäneet työtunteja sen mukaan. On minusta äärimmäisen rohkeaa uskaltaa ottaa askelia paremman jaksamisen eteen. Melkein kaikki viettivät myös rauhallisia iltoja "sohvalla" keskellä viikkoa. Kaiken kaikkiaan minusta tuntuu, että aiheesta ei puhuta riittävästi, vaan ihmiset sulkeutuvat omaan arkikuplaansa - teen niin kuin aina olen tehnyt, se ainakin toimii. Piittaamatta siitä mikä on normaalia ja mikä se oma jaksamisen taso oikeasti on rehellisesti ja kriittisesti. 

Itse olen henkilö joka ei anna väsymyksen voittaa, ei edes arkena. Mutta kolikolla on kääntöpuoli - tämä arkipäivien touhuaminen on melkein pakkomielle minulle. Tunnen huonoa omatuntoa siitä, että hukkaisin kokonaisen illan sohvalla hengailemiseen, vaikka jos ihan rehellisiä ollaan tarvitsisin enemmän aikaa palautumiseen. Panostan onneksi paljon nukkumiseen ja yritän pitää huolta siitä, että saisin edes riittävät yöunet. Muuten höyryän menemään ja teemme perheenä paljon asioita myös arkena. Itse liikun 3-5 kertaa viikossa samoin kuin isi-ihminenkin, näemme kavereita, lapsemme käyvät harrastuksissa jne. Saatamme myös käydä leffassa, teatterissa tai vaikkapa museossa keskellä viikkoa. Ehkä työmme mahdollistaa sen että jaksamme, tai sitten tilanne kostautuu myöhemmin. Herättävintä minulle oli se, että meidän arjesta puuttuu ne palautumisen päivät melkein kokonaan (sellaisia joita kaikilla normaalisti on ja pitäisi olla). Monessa asiassa voisi sanoa, että perheemme kulkee hieman ylikierroksilla. 

Mitä sinä jaksat tehdä arkena työpäivän jälkeen?

-Såfin