Me olemme ensimmäistä kertaa uuden tilanteen edessä. Meidän esikoinen on nyt niin "vanha", ettei häntä enää huolita iltapäiväkerhoon koulun jälkeen. Hän aloittaa ensi viikon tiistaina kolmannen luokan ja näin ollen hän on myöskin niin iso, ettei iltapäiväkerhoon enää ole asiaa. Tilanne on outo. Meillä on siis jatkossa pieni mies joka tulee kotiin koulusta ja on täällä yksin ilman meitä aikuisia kunnes tulemme töistä. Melko kuumottavaa. Onhan hän toki aiemminkin ollut yksin pidempiäkin pätkiä, mutta joka kerta pieni huoli kalvaa minun takaraivoa - mitä kaikkea hän keksii täällä kotona sillä aikaa kun emme ole valvomassa?! Nythän sekä minä että isi-ihminen olemme paljon kotona etätöissä, joten olemme ottamassa häntä vastaan. Samalla se tarkoittaa, ettei tänne valitettavasti voi kutsua kavereita kyläilemään. Asumme koulun vieressä ja voin kuvitella, että kun tilanne sen sallii - tänne on helppo tulla kavereiden kanssa koulusta leikkimään ja pelaamaan. Nyt meidän työ kuitenkin vaatii hiljaisuutta ympärillemme ja se tekee tilanteesta vähän haastavan. Tulevaisuudessa haastavuus tulee taas siitä, että emme ole kotona. Mitä pidempään lapset ovat yksin, sen enemmän ne keksii tuhoa. Heh. Se on onneksi luonnollista ja osa kasvatusta ja kehittymistä..
Iltapäiville olemme suunnittelemassa hänelle myös ohjelmaa. Koulupäivät loppuvat 3-luokkalaisella 13-14 välillä ja en halua, että hän joka päivä olisi yksin vailla ohjelmaa (pahimmassa tapauksessa puhelin kädessä koko iltapäivän). Toki haluamme pitää kaikessa tasapainon. Harrastuksia hänellä tulee olemaan muutamana iltapäivänä viikossa ja Mummolaan hän pääse myös koulun jälkeen jonain päivinä. Tietenkin on tärkeää, että hänellä on myös niitä rauhallisia hetkiä ja aikaa opetella olemaan yksin kotona. Toivon kuten muutkin vanhemmat, että läksyt on tehty oma-aloitteisesti - se voi toki olla toiveajattelua. Heh. Iltapäiväharrastukset pitää olla riittävän lähellä jotta sinne on helppo mennä itse. Olemme löytäneet erään sarjakuvapiirrustuskurssin ja lisäksi meidän kuopus aloittaa myös kitarasoittotunnit myöhemmin syksyllä. Iltaisin hänellä onkin sitten jääkiekkoa ja oheisharjoituksia, joten liikunnalliset iltapäiväkerhot eivät tule kysymykseen. Tällaisella kombolla tulemme nyt menemään syksyyn ja toivotaan että kaikki menee hyvin. Jännittää.
Mitä mietteitä sinulla on yksin kotona olevasta lapsesta? Onko teillä ollut suunniteltua iltapäiväohjelmaa koululaisille?
-Såfin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti