Meidän matka Norjan vuonoille

Oli keskikesä. Meitä harmitti se, että monet maat olivat täysin poissuljettu matkailukohteina tänä vuonna. Ainut vaihtoehto meidän mielestä oli autolla tehtävä kunnollinen road-trip. Yhtenä iltana kun meidän ystävät oli meidän luona kylässä saimme hullun idean. Päätimme siltä istumalta, että tekisimme yhteisen reissun Lappiin ja sieltä ajaisimme vielä Norjan puolelle Euroopan pohjoisimpaan kohtaan: Nordkappiin. Sieltä meidän oli määrä ajaa alas Norjan vuonoja pitkin ja matkata käsivarren kautta takaisin Suomeen. Matka lähestyi ja intomme vain kasvoi. Tiesimme, että autossa istuminen tuntuisi aika-ajoittain puuduttavalta mutta vastaavasti tiesimme myös, että kaikki olisi sen arvoista. Ja niin se olikin. Tällaisessa reissussa on kuitenkin paljon käytännöllisiäkin juttuja. Minusta oli esimerkiksi mukavaa, että kaikki tavarat kulkivat kätevästi mukana koko matkan aikana auton takakontissa. Meidän kaveriperheellä oli myös autoon kytkettävä kylmälaukku mukana jossa saimme kuljetettua kylmätavaroita. Lapset pystyivät nukkumaan päiväunia autossa ja kuljimme kätevästi ovelta ovelle kaupungista kaupunkiin.. 

Meidän matka-ajopäiväkirja näytti seuraavalta: 

Päivä 1: Tampere

Päivä 2: Oulu

Päivä 3: Kittilä

Päivä 4: Kittilä

Päivä 5: Norja, Honninsvåg

Päivä 6: Norja, Nordkapp & Hammerfest

Päivä 7: Norja, Tromssö

Päivä 8: Suomi, Kittilä

Päivä 9: Kokkola

Päivä 10: Kokkola

Päivä 11: Helsinki  

Meillä oli kerrassaan aivan huikea reissu. Yövyimme joitakin öitä hotellissa matkan aikana - mutta näin pitkällä reissulla pitää myös säästää. Hienoa oli, että meidän kaveriperheellä on mökki Levillä joka toimi ikään kuin meidän tukikohtana reissun aikana. Siellä nukuimme yhteensä kolme yötä. Lisäksi pysähdyimme "alastulomatkalla" myös ystäviemme luona Kokkolassa. Hotelliyöt buukkasimme vasta parin päivän varoituksella sillä autoreissussa voi tapahtua mitä vaan. Onneksi hotelleissa oli tilaa ainakin tänä kesänä. Matkan pääasiallisena "tavoitteena" meillä oli nähdä Euroopan pohjoisin kohta: Nordkapp. Halusimme myös syödä paikallisia kalaherkkuja, nähdä lampaita ja poroja sekä ehkä tärkein kaikista: uida jäämeressä. Ja uskokaa tai älkää mutta näin myös teimme. Löysimme Nordkapp:in läheisyydestä hienon matalan hiekkarannan jossa oli voimakas nousu ja laskuvesi. (Niin kuin muuallakin pohjois-Norjassa tähän aikaan vuodesta). Siellä heitimme vaatteet ruohikkoon ja juoksimme kylmään jäämereen. Se tuntui eräänlaiselta voitolta - me todella teimme sen. Hetki oli vähän sellainen "nyt tai ei koskaan". Jälkeenpäin oli aivan huikea fiilis.

Sen lisäksi, että kävimme katsomassa Nordkappille pystytettyä monumenttia ja ihailimme jäämeren aavaa näkymää saimme nähdä paljon muitakin huikeita maisemia. Ilahduttavaa oli mm. myös ihanan värikkäät ja pienet puiset omakotitalot ja pienet kalastajakylät. Naureskelimme lampaille jotka paistattelivat tienvarsissa ja Suomen puolella hihittelimme kun porot jolkottelivat meidän auton edessä ikään kuin saattajina. Kaikkea tätä ei voi kokea täällä etelässä. Tällaista reissua tehdessä pitää olla pitkät hermot ja hyvää matkaseuraa. Se että saimme tehdä tämän matkan meidän hyvien ystävien kanssa, piti varmasti pakkaa kasassa. Lapsilla ja aikuisilla oli seuraa, vaihtelimme autoja välillä ja matkasta tuli sellainen hyvä sekasotku naurua, hyvää ruokaa, sekoilua ja erätaukoja milloin missäkin tienvarressa. Tämä on varmasti yksi mieleenpainuvimmista reissuista ikinä. Jos pohjoinen vähänkin kiinnostaa, niin suosittelemme ehdottomasti ottamaan renkaat alle ja suuntaamaan nokka kohti Lappia.  

Kerron vielä myöhemmin toisessa postauksessa lisää meidän reissutärpeistä.. <3

-Såfin