Hauskaa Halloween askartelua

Joulun jälkeen Halloween on se juhlapyhä jota meidän pojat odottavat kaikista eniten. Se on jännää miten tämä yksi vieraalta mantereelta peräisin oleva juhlapyhä pikkuhiljaa on juurtunut meidän lasten mieleen. Toisaalta ymmärrän sen. Se on päivä jolloin saa pukeutua luvalla pelottaviin asuihin ja siihen liittyy myös vahvasti karkit ja makeat - miten tällainen päivä ei vetoaisi meidän ala-asteikäisiin lapsiin?! Hihii.. Olemme ottaneet perinteeksi juhlia Halloweenia kotonamme. Teemme yleensä "pelottavaa" ruokaa ja pukeudumme koko porukka erikoisiin asuihin. Viime vuosina lastemme kalenterihin on myös alkanut tupsahtelemaan entistä useampia Halloween discoja, naamiaisjuhlia jne. Minusta Halloween on hauska tapa juhlia ja piristää ihmisiä pimenevässä syksyssä. Sen ympärille voi myös saada kivaa tekemistä arki-illoille. Voi koristella kotia, askarrella, harjoitella pelottavien meikkien tekemistä jne. Me teimme yhtenä iltana lapsille pienet "trick-or-treat" kupposet pilttipurkeista. Ajattelimme nämä lapsille pöytäkoristeiksi ja karkkikipoiksi meidän Halloween illalliselle.

Muumio-karkkikipot

Tarvitset:

Yleisliimaa (melko paljon)

Valkoista kangasta, esim vanha aluspaita/rikkinäinen lakana tms.

Pilttipurkkeja

Liimattavia silmiä

Tee näin: Revi käsin pitkiä suikaleita valkoisesta kangaspalasesta. Tämän jälkeen voit levittää yleisliimaa pilttipurkin ympärille esimerkiksi siveltimellä. Liimaa levitetään koko purkin ympäri reilulla kädellä. Ala pyörittelemään kangassuikaleita epäsymmetrisesti kunnes olet peittänyt koko purkin. Kun liima on hieman kuivunut (n. 10 minuuttia) liimaa silmät haluamasi kohtaan. Jos haluat hifistellä, voit taitella silmät kangassuikaleiden alle. Täytä karkeilla tai pidä esillä sellaisinaan.

Miten sinä aiot juhlistaa Halloweenia - vai juhlitteko ollenkaan?

-Såfin

Luonnon kotiapteekki ja helppo villiyrtti jalkakylpy

Eilen illalla minuun iski inspiraatio. Siitä on aika pitkä aika kun viimeksi olen innostunut jostain näin kovasti. Olimme siis koko perheen kanssa ensimmäistä kertaa kevään tauon jälkeen taas kirjastossa lainaamassa lapsille ja itsellemme vähän kesälukemista ja löysin samalla Frantsilan "Luonnon kotiapteekki"- kirjan. Ryhdyin heti kotiin saapuessamme selaamaan kirjaa ja oli aivan kuin jokin villiyrttikärpänen olisi puraissut sillä istumalla. Olin ihan myyty. Luin siitä, miten villiyrttejä on käytetty lääketieteessä vuosituhansien ajan ja siitä miten vasta nyt on tieteellisesti pystytty todistamaan mitkä ainesosien yhdistelmät niissä toimii ja vaikuttaa ihmisiin. Luin vanhasta kiinalaisesta lääketieteestä ja keräsin pikkuhiljaa rohkeutta - jostain kokeilustahan tämä oli pakko käynnistää?! Olin niin vakuuttunut ja intoa täynnä, että lähdin jo heti illalla keräämään villikukkia jalkakylpyä varten. Tapansa mukaan isi-ihminen vain nauroi puuhastelulleni. Hän ei aina ymmärrä minun juttuja, mutta antaa minun silti toteuttaa itseäni. Eilen oli sellainen hetki. Lähdin kiertämään kotikorttelia ja löysin heti tarvitsemani kukat eräältä purkutontilta talomme vastapäätä.. 

Rauhoittava, puhdistava ja aineenvaihduntaa lisäävä villiyrtti jalkakylpy

Tarvitset: 

Iso nippu pienehköjä Siankärsämö-kukkia

2 tl sinapinsiemeniä (minulla sattui olemaan kaapissa jauhetta, käytin sitä)

2 rkl merisuolaa

Tee näin: Huuhtele kukat. Laita ne isoon kattilaan ja peitä kunnolla vedellä. Lämmitä vesi n. 80 asteiseksi ja anna kukkien hautoa siinä vähintään 20 minuuttia. Kaada vesi (ja jos haluat voit jättää myös keitetyt kukat) isoon jalkakylpyvatiin. Lisää suola ja sinapinsiemenet ja laimenna tarvittaessa kylmällä vedellä. Pidä jalat kylvyssä n. 10 minuuttia. 

Kirjan mukaan Siankärsämö on yksi suosituimmista parantavista villikukista. Sitä arvostetaan monessa kasvilääketieteessä ympäri maailmaa. Sillä on itsessään tulehdusta alentava vaikutus, toimii antibioottina, se kiihdyttää samalla aineenvaihduntaa ja auttaa ruuansulatuksessa. Kaikki nämä vaikutukset eivät tietenkään tule yhtä voimakkaana jalkakylvyn kautta, mutta voin kertoa että ainakin omat jalkani oli tämän kylvyn jälkeen ihanan rennot ja nesteet poistui. Suosittelen kokeilemaan. Siankärsämöä löydät melkein mistä päin Suomea vain juuri nyt keskikesällä.

Kivoja jalkakylpyhetkiä!

-Såfin

Kesätekemistä lasten kanssa: kivien maalaaminen

Minusta on hauskaa, että meidän pojista on tullut sellaiset kunnon askartelijat. Ei vaan niin, että he innostuvat muiden antamista askartelutehtävistä vaan niin, että he itse kehittävät omia askartelusuunnitelmia ja myös toteuttavat niitä. Meidän kuopuksella on viime kuukausien aikana ollut käynnissä sellainen kivikausi. (heh!) Tällä tarkoitan sitä, että kun tyhjennän hänen housujen ja takkien taskut ennen pesua, sieltä löytyy aina kiviä. Hän kerää kauniita kiviä - pieniä ja suuria - ja tuo niitä kotiin muistona meidän eri retkiltä. Rannalla hän rakastaa käydä keräämässä vedessä muotoutuneita erivärisiä kiviä ja ihmettelee aina niiden kaunista sileää pintaa. Meillä on ymmärrettävästi kotimme kukkaruukut täynnä koristekiviä ja alakerrassa meidän kuopuksella on myös kori jonne hän saa tuoda muutamia valikoituja kauniita pikkukiviä. Keväällä hän kertoi, että haluaisi tosi mielellään maalata kiviä. Minusta se kuulosti hauskalta idealta ja päätimme, että lähtisimme ulos metsäretkelle ja keräisimme sieltä hauskanmuotoisia erilaisia kiviä jotka myöhemmin voisimme maalata eläinhahmoiksi...

Kivien maalaaminen on siitä hauska, että siitä saa ohjelmaa moneksi illaksi. Yhtenä iltana voi suunnata metsään keräämään kiviä. Sen jälkeen kivet on hyvä pestä harjalla puhtaaksi. Kun kivet on putsattu niiden muotoa on hauska tarkastella ja päättää mitä ne muistuttavat. Meidän pojat löysivät kivien muodoista hai-kaloja, possuja, siiliä ja krokotiilejä. Näillä mentiin. Tämän jälkeen suuntasimme askartelukauppaan ostamaan akryylivärejä ja uudet pensselit projektia varten. Jos maalatuista kivistä haluaa säänkestävät kannattaa myös ostaa päällystelakkaa joka kovettaa akryylimaalin mm. pakkasen kestäväksi. Yhtenä tuulisena iltana istahdimme keittiöön maalaamaan poimimistamme kivistä eläinhahmoja. 

Minusta on tärkeää, että myös vanhemmat osallistuvat lasten ideoimiin projekteihin. Minä maalasin leppäkertun ja meidän isi-ihminen ampiaisen. Minusta erityisen hienoja olivat meidän lasten toteutukset ja täysin itse ideoimat possu- ja krokotiilihahmot. Pääasiassa tästä projektista jäi kuitenkin mieleen se miten oli kiva tehdä jotain tällaista yhdessä pitkästä aikaa. Nämä kivet asetamme lasten toiveesta meidän pihan kukkapenkkiin - sillä talon pihassakin saa näkyä, että täällä asuu lapsia. Hihii.. 

Mitä hauskoja kesäprojekteja teillä on tänä vuonna suunnitteilla?

-Såfin

PS. VINKKI: tällainen maalattu kivi toimii erinomaisesti esimerkiksi kesälahjana tarhatädille :) 

Pelastettu vintage vaatenaulakko

Yhtenä iltapäivänä kun tulin kotiin pieneltä kävelyltä ja olin ripustamassa takkiani meidän eteisen vaatenaulakkoon huomasin jotain huvittavaa. Yksi naulakon "oksista" oli teipattu kiinni erivärisillä teipeillä. Ilmeisesti tämä oli tehty jommankumman meidän pojan toimesta siinä toivossa, ettemme vanhemmat huomaisi, että  naulakko oli mennyt rikki. Aika liikkistä. Kerroimme tietenkin kummallekin pojalle, että aina voi kertoa meille jos jokin on mennyt rikki eikä sitä mitenkään tarvitse peitellä. Kaikilla tavaroilla on käyttöikä ja jossain vaiheessa ne menevät rikki. Lopulta meille selvisi myös miten vahinko oli tapahtunut. Mutta nyt meillä oli edessä uusi ongelma. Meidän piti löytää uusi naulakko eteiseen. Jätimme asian hautumaan hetkeksi. Parin viikkoa myöhemmin kun olimme mökillä, katselin nukkumaan mennessä erästä oven takana olevaa jalallista naulakkoa. Sen jalka oli pahasti kolhiintunut - varmaan siis syy minkä takia se on viety mökille alun perin. Tarkemmin sitä tutkailtuamme isi-ihmisen kanssa tajusimme, että sehän on Artek:in vanha naulakko. Päätimme hyvin nopeasti, että kuljettaisimme sen kotiin ja ainakin yrittäisimme pelastaa mitä oli pelastettavissa. Lopputulema oli yllättävän hieno - pelastusprojekti onnistui juuri niin kuin suunnittelimme.. 

Eniten työtä vaati naulakon valkoinen jalka joka oli melkein harmaa kaikista sen vuosien mitaan saamista kolhuista. Meidän isi-ihminen hioi ja spray-maalasi naulakon jalan valkoisella mattamaalilla. Jalkaosasta tuli kuin uusi. Lopuksi liimasimme kiinni jalkojen tupit jotka vuosien varrella olivat löystyneet ja irtoilivat. Puurungossa oli muutama kolhu, mutta ei niin että se olisi häirinnyt. Sehän on tavallaan myös osa "vintage-look:ia" että näkee että huonekalu on käytetty. Siitä tuli tosi hieno. Tämä naulakko sopii täydellisesti meidän eteiseen ja muistuttaa todella paljon meidän vanhan naulakon ulkonäköä. Itseasiassa niin paljon, ettei varmaan nopealla vilkaisulla edes tajuaisi, että se on vaihtunut. Meidän mielestä on kuitenkin hienoa, että vaikka vanha naulakko ei ollut enää korjattavissa saimme pelastettua ja uusiokäytettyä toisen vanhan naulakon jonka suhteen oltiin jo kauan aikaa sitten luovutettu. Nyt se komeilee meidän eteisessä ja on jokapäiväisessä kovassa käytössä. Etenkin pikkulasten kanssa olen todennut, että tällainen jalallinen naulakko on ihan pakollinen. Lapset eivät koskaan laita takkejaan henkariin - mutta tällaista esillä olevaa naulakkoa he voivat oppia käyttämään. Sanoisin, että tällä hetkellä n. 70% lasten ulkovaatteista ripustetaan tähän naulakkoon ja 30% on lattialla. Hahaa... Haluan toivoa, että sinnikkäästä muistuttamisesta on hyötyä. Joskus ehkä kaikki vaatteet menisi suoraan lattian sijaan naulakkon. 

Mitkä eteisen ratkaisut teillä on ollut toimivia?

-Såfin   

PS. tässä pääset kurkkaamaan meidän eteiseen ennen naulakon vaihtumista. 

Kevään herkku - Nokkospesto

Luonto herää henkiin ja minä olen niin innoissani. Jokaisella metsäretkellä me olemme saaneet ihmetellä uusia avautuneita vaaleanvihreitä lehtiä ja uusia kukkia. Viikonloppuna metsät täällä Helsingissä olivat jo täynnä kukkivia valkovuokkoja. Toivottavasti ne säilyvät vielä parisen viikkoa äitienpäiväksi. Sen lisäksi, että kukkaloisto piristää on myös aika poimia luonnosta hyötykasveja ja muita pieniä aarteita. Minä halusin tänä vuonna kokeilla nokkosten käyttämistä ruuanlaitossa. Normaalisti olen aina lähdössä tähän projektiin liian myöhään kesällä. Nokkoset kannattaa nimittäin poimia silloin kun ne ovat pieniä ja tuoreita. Silloin ne ovat juuri parhaimmillaan ja täynnä makua. Nokkonen muistuttaa maultaan vähän pinaattia ja sillä on paljon terveysvaikutuksia. Siinä on paljon vitamiineja ja se parantaa mm. pintaverenkiertoa ja lisää hemoglobiinituotantoa. Varsinainen superfoodi siis. Nokkosia voi käyttää monella tapaa esimerkiksi kastikkeissa, keitossa, ruokaletuissa jne. mutta me päätimme tällä kertaa kokeilla nokkospeston tekemistä. Nokkosissa on vain yksi huono puoli ja se on se, että sen käsittely on hankalaa. Jos haluaa välttyä ikävältä pistelyltä kannattaa pitää hanskat kädessä niitä poimiessa. Minä ja pojat poimimme nyt viikonloppuna melko paljon nokkosia. Puimme hanskat ja otimme sakset mukaamme lopulta näistä syntyi nokkospestoa jonka söimme pastan, fetan, pähkinöiden ja luumutomaatien kanssa. Ja oli niiiin hyvää.

Nokkospesto: 

(reilu määrä)

300 gr "nuoria" nokkosia

2 tl suolaa

1,5 dl pinajansiemeniä

2-3 valkosipulin kynttä

1,5 raastettua parmesaania

2 dl öljyä

Tee näin: Pidä hanskat kädessä aina kun käsittelet tuoreita nokkosia. Huuhtele nokkoset kylmän veden alla siivilässä. Me käytimme nokkoskasvin kokonaan, varsi mukaan lukien. Näin voi tehdä jos on poiminut nokkoset varhain keväällä. Myöhemmin kannattaa käyttää vain lehtiosaa. Laita kattila täyteen vettä ja kiehauta kaikki nokkoset 2-3 minuuttia. Siivilöi nokkosista vedet pois. Lisää kaikki ainekset paitsi öljy astiaan ja soseuta sauvasekoittimella tai monitoimikoneella soseeksi. Sekoita lopuksi öljy joukkoon hiljalleen kaataen. Purkita pesto ja anna halutessasi vetäytyä parisen tuntia jääkaapissa. Pesto on sen jälkeen valmis ja se säilyy n. 2-3 päivää jääkaapissa. Nam.

Oletko sinä käyttänyt nokkosia ruuanlaitossa?

-Såfin

Titanic kakku

Meidän perheessä ollaan jo monta vuotta fiilistelty Titanic:ia. Kun meidän kuopus ensimmäistä kertaa kuuli Titanicista hän oli myyty. Sen jälkeen vielä näin vuosien päästä meillä puhutaan Titanicista ja siitä miten se upposi jäävuoreen osuttua. Pojat ovat saaneet katsoa pätkiä Titanic-elokuvasta ja uusin toive on päästä Belfastiin Titanic-museoon. Meillä rakennetaan Titanic-laivoja legoista, väritetään Titanic-laivoja ja muovaillaan laivan muotoisia rakennelmia. Minusta on liikkistä, että meidän pojat ovat hurahtajia. He innostuvat yhdestä aiheesta ja sen jälkeen he etsivät kaiken saatavilla olevan tiedon tähän liittyen. Me olemme oppineet tästä Titanic-hurahduksesta paljon. Olemme opiskelleet selviytyjien nimet ja iät. Olemme saaneet tietää, että Titanic:illa on myös sisaralus, Britanic, joka ulkomuodoltaan on samanlainen kuin onnettomuuteen joutunut alkuperäinen laiva. Nyt pääsiäisenä pojilla oli tähän innostukseensa liittyen yksi toive. He halusivat nimittäin leipoa Titanic-kakun. Heh. Ei mikään pieni toive, etenkin kun kumpikaan meistä vanhemmista ei ole mikään mestarileipojia. Meidän koulutus tällä alalla on se että olemme joskus katsoneet hömppäsarjaa jossa leivotaan hurjan hienoja ja erikoisia kakkuja. Hahaa. Silti meidän isi-ihminen oli valmis tarttumaan tähän haasteeseen. Päätimme että kokemuksen puutteesta huolimatta yrittäisimme leipoa Titanic-kakun poikien kanssa.

Onneksi kaupasta saa ostettua valmiita erivärisiä sokerimassoja, joten sen suhteen ei tarvinnut keksiä pyörää uudelleen. Kakussa oli kuitenkin paljon muita vaikeimpiakin haasteita. Ensin oli ratkottava se miten saisimme laivasta oikean muotoisen. Nostimme poikien rakentaman lego-titanic-laivan keittiöpöydälle malliksi ja aloitimme kostutetun kakkupohjan muotoilemisen siitä. Pojat halusivat nimenomaan, että myös jäävuori olisi mukana kuvioissa. Onhan se tärkeä osa koko tarinaa. Meidän isi-ihminen taiteili, leikkasi ja muotoili osia yli kaksi tuntia yhdessä meidän pikkupoikien kanssa. Savupiiput olivat ainoat osat joissa ei ollut kakkutäytettä. Olimme ensin ajatelleet että savupiiput voisivat olla lakusta tehtyjä, mutta ostamamme lakut osoittautuivat liian isoksi. Lapsia ei tosin yhtään harmittanut että he saivat syödä ylijääneet herkut.

Siitä  se sitten pikkuhiljaa muodostui. Muiden kotona herkuteltiin pääsiäisenä mämmillä ja pashalla, meillä syötiin Titanic-kakkua. Hihii.. Tämä oli todella kiva projekti ja kerrankin inspiraatiolle oli ylimääräistä aikaa. 

-Såfin

Tuunattu Afrikan Tähti peli

Reilu vuosi sitten meidän pojat innostuivat oikein kunnolla Aftikan Tähti-pelistä. Tämä on aito klassikkopeli ja muistan, että se oli hitti jo omassa lapsuudessani. Tämä peli on nyt meidän koko perheen rakastama, sillä pelin kulkua on helppo ymmärtää, siinä voi käyttää kevyttä strategiaa ja siinä saa laskea rahoja. Täydellinen yhdistelmä silloin kun pelaajien ikä vaihtelee suuresti. Loppujen lopuksi siinä on kyse tuurista kumminkin. Afrikan tähti-peli on esillä meidän perheen ruokapöydällä joka viikko - liiottelematta. Mutta pelinappulat ovat tehty pahvista ja pelinappulat ovat helppo merkata. Meidän isi-ihminen nauraa aina omalle lapsuuden versiolle Afrikan Tähdestä joka vieläkin löytyy meidän mökiltä. Siinä kaikki timantit ovat saaneet ruksin pelinappulan takakanteen. Olemme poikien kanssa nauraneet yhdessä tälle meidän isi-ihmisen "tuunaukselle". Hahaa..

Meidän perhepäivähoitaja vinkkasi meille aikoja sitten siitä, että Afrikan Tähti-pelin nappulat sopii täydellisesti maitoipurkissa oleviin kierrekorkkeihin ja koko pelin voisi tuunata kestävämmäksi keräämällä korkkeja talteen ja asettelemalla pelinappulat niiden sisään. Niinpä me ryhdyimme tuumasta toimeen. Tämä keräilyprojekti ei kumminkaan ollut mikään pieni, sillä me käytämme vain satunnaisesti näitä maitopurkkeja ja mehupurkkeja jossa on valkoinen kierrekorkki. Loppujen lopuksi meillä meni noin puolisen vuotta siinä, että saimme kerättyä kasaan 30 pestyä korkkia. Huh. Toissapäivänä kun laskimme korkit vielä puoliksi masentuneina meidän jääkiekkotapaturmasta ja murtuneista olkapäistä, meille nousi hymy naamalle. Korkkeja oli vihdoin riittävästi! Asettelimme yhdessä pelinappulat korkkeihin ja näin meidän Afrikan Tähti-peli on tuunattu astetta kestävämmäksi. Jee. Pelasimme tietenkin heti pari kierrosta ja totesimme että peli toimii edelleen yhtä hyvin - ellei jopa paremmin. Hihii..

Olitko sinä kuullut tästä "pirkka-niksistä"?

-Såfin 

Pelastettu 50-luvun nojatuoli

Viime viikon lopulla meidän kodin kokoelmaan liittyi uusi arvo-esine. Tai en tiedä onko tämä esine "arvokas" muille kuin minulle, mutta kumminkin. Kyseessä on siis isovanhempieni omistama vanha 50-luvun tuoli. Se on pitkään asustanut isovanhempieni mökissä Turun saaristossa. Tuoli oli huonokuntoinen ja mökissä oli ahdasta. Päädyimme siihen, että tuoli tuotaisi pois mökiltä. Minulla on suuri kiinnostus tämän aikakauden kalusteisiin etenkin silloin kun ne voi asettaa modernien kalusteiden kanssa vierekkäin. Aiemmin olemme kunnostaneet sohvan, sohvapöydän ja löytäneet huutokaupasta lipaston. Nämä kaikki muodostavat nyt yhdessä modernin ruokapöydän, takan ja muiden esineiden kanssa kivan kokonaisuuden. Ikään kuin vanha versus uusi. Meidän kodin sisustus on kuitenkin vielä täysin kesken (onko se koskaan valmis?) ja olen haaveillut pienestä "lukunurkkauksesta" meidän olohuoneeseen. Nyt tämän nojatuolin myötä nurkkaus alkaa pikkuhiljaa muodostumaan..  

Me käytimme tämän tuolin kunnostamiseen samaa liikettä joka auttoi meitä meidän sohvan kanssa. Valitsimme kankaan joka mahdollisimman paljon olisi alkuperäisen tuolin tyylinen. Itseasiassa kangas johon lopulta päädyimme oli sama kangas jolla päällystimme sohvan, erona se että tällä kertaa valitsimme haalean vihreän sävyn harmaan sijaan. Kun veimme tuolin kunnostettavaksi saimme myös kuulla, että runko oli halkeamaisillaan. Päädyimme siis käytännössä rakennuttamaan tuolin kokonaan uudestaan. Mutta aiai siitä tuli hieno. Se tulee nyt toimimaan meidän olohuoneessa olevan lukunurkkauksen sydämenä. Seuraavaksi hankimme kenties tähän pienen valon, uudet viltit - ehkä jopa sellaisen vanhanaikaisen "jalkanoja-jakkaran". Aika näyttää. Selän taakse ulkona terassin istutusaltaaseen tulemme istuttamaan yrttejä ja muita kasveja joten ainakin kesäaikaa tämä nurkkaus tulee olemaan sellainen zen-alue. 

Olemme todella tyytyväisiä meidän uuteen nojatuoliin - ja arvatkaa mitä, tämä nojatuoli on istuvuudeltaan yksi mukavimmista tuoleista koskaan. <3

-Såfin

Pahviset joulukuuset

Nythän on niin, että lapset saavat nykyään askarrella paljon koulussa ja päiväkodissa. Silti minussakin asuu se pieni lapsi ja minäkin haluan mielelläni hakea joulufiilistä askartelemalla jouluisia juttuja yhdessä meidän poikien kanssa. Tänä vuonna meidän suunnitelmissa oli askarrella hienot pahviset joulukuuset yhdessä. Ajattelin ensin, että olisimme itse leikannut pahvista erikokoiset palat mutta kuin sattuman kaupalla löysin askarteluliikkeestä setin jossa oli tarvikkeet kahteen pahviseen joulukuuseen. Nämä olisi tietenkin jopa samalla idealla voinut toteuttaa itse, mutta tällaiset askartelupaketit tuovat tietenkin helpotusta kiireiseen arkeen. Nyt viikonlopppuna laitoimme siis joulumusiikin soimaan aloimme askarteluhommiin.. 

Me olemme pääosin säästäneet kaikki lasten askartelemat joulukoristeet sillä minusta niissä on kivaa henkeä. Myöhemmin, kun lapset ovat isompia, on kiva muistella yhteisiä askarteluhetkiä katsomalla aiempien vuosien "taideteoksia". On hauska huomata, että myös omilla vanhemmillani on vielä minun ja siskojeni tekemiä juolukoristeita esillä jouluna. Tänä vuonna emme ole ostaneet mitään uusia joulukoristeita vaan panostamme itsetehtyyn ja jo kotoa löytyvään tavaraan. Lähempänä joulua aiomme vielä tehdä silkkipaperista lumihiutaleita ikkunoihin, sillä ulkona vallitseva harmaa sää ei ole kovin kaunista katsottavaa. Hihii.. 

Joulukuusen tulemme hankkimaan vasta jouluviikolla ja koristelemme sen aaton aattona. Se on kiva yhteinen jouluperinne ja se tuo hetkessä paljon joulutunnelmaa meidän olohuoneeseen. Edelleen olen innoissani muutava vuosi sitten hankkimistamme johdottomista joulukuusen valoista. Tänä vuonna lasten pakettijoulukalenterista löytyy myös suklaita ja muita herkkuja jotka he saavat ripustaa joulukuuseen. Kaikki tämä on kivaa yhteistä joulupuuhaa ja joka päivä olemme päivä lähempänä h-hetkeä. Jee. 

Askarrellaanko teillä joulukoristeita yhdessä?

-Såfin

Lasinpuhalluskurssi

Olen aina ihaillut ihmisiä jotka ovat omistaneet elämänsä kädentaidoille. Nämä taidot ovat sellaisia joita voi oppia vaan toiselta henkilöltä suoraan, ei menemällä kouluun niinkuin muissa ammateissa. Lasinpuhallus on yksi näistä. Tiesimme siskojeni kanssa, että äitini on haaveillut lasinpuhalluskokemuksesta ja päädyimme antamaan hänelle syntymäpäivälahjaksi tällaisen elämyksen. Ensin oli tarkoitus, että veisimme vain hänet puhaltamaan lasia, mutta lopulta melkein meidän koko perhe innostui tulemaan mukaan. Meitä oli siksi viikonloppuna 6 henkilöä jonossa Fiskarssissa sijaitsevan Bianco Blu lasinpuhalluspajan ovien ulkopuolella. Liikkeen seinillä oli paljon kauniita lasiesineitä toinen toistaan monimutkaisempi. Emme voineet kuin ihailla sitä, että joku ihan itse on osannut luoda näin kauniin värikkäitä koriste- ja hyötyesineitä. Myymälän takaosassa oli rajattu alue jonka yhdellä seinällä oli valtava kuumana helottava uuni. Erinäisissä astioissa oli lasinpuhallukseen tarvittavia värejä, putkia, muotteja ja työkaluja..

Kaikki paitsi isäni teki yksinkertaisen lasipallon koristeeksi joulukuuseen. Isäni puolestaan päätti kokeilla monimutkaisempaa puhallusta muotin avulla. Me kokeilimme yksivärisiä, raevärjättyjä ja liukuvärjättyjä versioita lasipalloista. Kaikista näytti tulevan tosi hienoja. Me emme itse käsitelleet lasimassaa uunissa, se vaatisi paljon enemmän kokemusta. Meidän rooliksi jäi siis väritysten ja suunnitelmien tekeminen ja tietenkin itse puhaltaminen. Puhaltaminen tapahtui pitkää metalliputkea pitkin jonka toisessa päässä oli oranssin kuumana hohtavaa lasimassaa. Puhalluskertoja tarvittiin välillä useampi ja massa kävi välillä uunissa kuumentumassa uudestaan. Kun lasipallo oli mieluisan kokoinen lasimestari muotoili ja kiinnitti siihen vielä lasilenksun pihtien avulla. 

Kokemus itsessään oli todella jännittävä ja mielenkiintoinen. Ylipäätään se, että itse saa työstää 1100 asteista lasimassaa on jännittävää. Lisäksi opimme paljon tekniikasta ja värjäyksistä kuuntelemalla ja katsomalla opettajamme puuhia lasiuunin läheisyydessä. Pelkän lasiuunin päällä pitäminen (sitä ei mielellään saisi sammuttaa välissä) maksaa vuodessa 30.000 € sähkölaskuissa. Opimme myös, että värjättyä koristelasia ei enää valmisteta missään Suomessa vaan lähin paikka jossa värejä tehdään on Saksa. Lasinpuhalluksen taito on katoavaa Suomessa eikä tällaisia pajoja ole kuin muutama enää jäljellä. Toivoisin todella, että tällainen kädentaito säilyisi täällä vielä pitkään. Tällainen kokeilu maksoi vain 40€/henkilö ja minusta hinta oli todella halpa. Lasipallot saamme kotiin postitettuna kun niiden pinta on kovettunut riittävästi. 

Oletko sinä joskus nähnyt tai kokeillut lasinpuhallusta?

-Såfin

Tee se itse: Marja-aronia rusinat

Nyt syksyllä on sadonkorjuun aika. Sen lisäksi, että oman kasvimaan antimet pitää ottaa talteen yöpakkasilta myös luonnonvaraisia marjoja ja kasveja on yllin kyllin tarjolla joka puolella. Me olemme tänä syksynä poimineet talteen omenaa, puolukkaa ja vähän mustikkaa. Sieniäkin olemme ihailleet, mutta emme uskalla poimia niitä sillä emme tunnista niitä riittävällä varmuudella. Marjat ovat turvallisia ja herkullisia. Kaikesta ei kuitenkaan voi tehdä hilloa tai mehua joten uudet hauskat vinkit ovat aina tervetulleita. Tänä vuonna sain äidiltäni kivan vinkin joka liittyy Marja-aroniaan. Hän oli testannut tehdä näistä hieman kirpsakoista marjoista rusinoita joita voi laittaa esimerkiksi myslin sekaan tai miksi ei myöhemmin jouluna myös glögin sekaan. Ihan huippu idea. Me suuntasimme innokkaina poimimaan aroniaa ja niitä oli muuten tänä vuonna todella paljon.

Tee näin: 
(Valmistusaika 48 tuntia)

Pese aroniat ja poista mahdolliset roskat. Jaottele aroniat vuoratuille uunipelleille niin, että marjat eivät ole päällekkäin. Mitä väljemmin marjat ovat pellillä, sen nopeammin ne kuivuvat. Laita uuni kiertoilma-modelle ja aseta lämpötilaksi n. 50 astetta. Voit laittaa uuniin esimerkiksi 3 pellillistä samaan aikaan. Kuivata marjoja uunissa 36-48 tuntia tai siihen asti kunnes marjat ovat kuivat. Me annoimme uunin olla päällä myös yön yli. 

Aronia rusinat ovat maultaan kirpsakoita ja muistuttavat kenties hieman karpalorusinoita. Sopii esimerkiksi turkkilaisen jugurtin päälle johon lorauttaa päälle pienen määrän hunajaa. Nam. Kannattaa testata!

Mitä kaikkea hyvää sinä olet valmistanut tänä syksynä?

-Såfin

Omenachutney

Mietitkö sinäkin mitä kaikkea tämän syksyn omenoista voisi tehdä? Minun vanhempien pihalla kasvaa viisi suurta omenapuuta ja tämä omenakausi on heillä ollut todella hyvä. Puut ovat täynnä hedelmiä ja vanhempani tietenkin halusivat lahjoittaa ison määrän omenoita meille. Osa omenista kuluu ihan sellaisenaan, mutta lopulle piti keksiä suunnitelma. Viime vuosina olen tehnyt sekä piirasta, hilloa ja keittänyt omenamössöä ilman mitään lisättyä sokeria. Tänä vuonna kaipasin uusia ideoita. Kyselin siksi teiltä instagramissa mitä kaikkea kivaa omenoista voisi tehdä ja sain paljon vastauksia. Yksi niistä oli kuitenkin erilainen ja minulle uusi tuttavuus - Omenachutney. Omenachutney on makeahko hillokastike joka toimii hyvin esimerkiksi liharuokien kanssa tai miksei vaikka juuston kaverina. Olin innoissani tästä ja päätin heti kokeilla. Ai että tästä tuli hyvää. Suosittelen kokeilemaan jos kaipaat uusia makuelämyksiä..

Omenachutney (n. 1,5 ltr chutneyta)

1 kg omenoita

1 sipuli

1 keskivahva chili

2 valkosipulinkynttä

1 tl raastettua inkivääriä

1 tl suolaa

1 tl kanelia

1 dl omenaviinietikkaa

1 dl fariinisokeria

1 dl hillosokeria

Tee näin: Kuori ja pilko omenat pieniin lohkoihin. Pilko ja kuori sipuli ja chili sekaan. Lisää mausteet ja fariinisokeri ja raasta mukaan myös valkosipuli ja inkivääri. Peitä ainekset vedellä ja keitä n. 10 minuuttia, kuitenkin niin että omenapalat säilyvät kutakuinkin ehjinä. Lisää hillosokeri ja keitä vielä toiset 10 minuuttia. Purkita chutney lasipurkkeihin kun seos vielä on kuumaa. Säilytä jääkaapissa. (Alkuperäinen resepti löydetty täältä)

Mitä kaikkea kivaa sinä teet omenoista?

-Såfin

Pinkki horsmankukkamehu

Mikä voisi olla kivempaa kesäpäivän puuhaa lasten kanssa kuin keittää mehua luonnosta löytyvistä aineksista? Minä olen jo viime kesästä asti haaveillut löytäväni aikaa kesäkukkamehun keittämiseen ja koska kesäkukkien kukinta-aika lähenee loppuaan päätimme pikkupoikien kanssa tarttua haasteeseen tänä viikonloppuna. Vietimme viikonloppua meidän mökkisaaressa ja siellä onkin sopivat maastot kukkien poimimiseen. Saastetasot ja muut olosuhteet siellä ovat vähän erilaiset kuin meillä kotikaupungissa. Me poimimme pikkupoikien kanssa horsmankukkia ja villivadelmia reilun tunnin verran ja löysimme kumpaakin sorttia paljon. Löysimme samalla mökkipolun varresta muitakin jännittäviä juttuja kuten matoja, ötököitä, yhden vanhan kumisen kengänpohjan (heh) ja paljon erilaisia kauniita kukkia. Erityisen jännittyeitä olimme kuitenkin horsmankukkien kohtalosta. Keittiäisimme  nimittäin niistä ihanan pinkkiä kesämehua..

Pinkki horsmankukkamehu

(1 litra mehutiivistettä, josta saat n. 3 litraa valmista mehua)

n. 1 litra horsmankukkia

1/2 sitruuna

n. 2 dl sokeria

(säilöntäainetta)

Tee näin: Poimi tuoreen näköiset horsmankukat paperipussiin. Poimi vain kukat - lehdet ja varsiosat tekisivät mehusta kitkerän. Pese kukat runsaassa vedessä. Laita kukat kuumaa kestävään astiaan ja raasta joukkoon sitruunan kuorta. Purista mehut perään. Kaada kukkien päälle 1 litra kiehuvaa vettä ja anna seoksen seistä 2-4 tuntia viileässä. Älä huoli vaikka vesi ei vielä tässä vaiheessa ole kirkkaan pinkkiä. Väri kirkastuu kun mehu lopulta jäähtyy jääkaapissa. Siivilöi kukat ja sitruunankuoret pois vedestä ja laita sokerit veteen. Kiehauta. Älä anna kuplia liian kauan, se voi haalistaa väriä. Pullota kuuma mehu puhtaisiin pulloihin ja anna jäähtyä. Valmistamasi mehu on ikäänkuin tiiviste jota voit laimentaa kylmällä vedellä oman maun mukaan. Me saimme n. 3 litraa mehua tästä määrästä. 

Horsmankukkamehu on maultaan raikas ja heleä. Ei ollenkaan niin kukkainen kuin luulin. Itse olin eniten innoissani mehun väristä. Jos en sitä itse olisi keittänyt, en uskoisi että väri on peräisin luonnollisista lähteistä.

Mukavaa viikkoa!

-Såfin

Hauskaa hedelmillä: Vesimelonipizza

Meidän lapset ovat selkeästi jo lomamoodissa. Pian kolme viikkoa seikkailuleiriä ja kaksi viikkoa isovanhempien kanssa ovat takanapäin ja aloitamme koko perheen yhteisen lomailun. Lapset ovat joka päivä tiedustelemassa milloin seuraava jäätelöhetki on - juuri niin kuin lasten kuuluu lomalla. Eilen minä kuitenkin kaipasin jotain hauskaa projektia yhdessä lasten kanssa. Onhan jäätelönkin syöminen kivaa, mutta yhteinen tekeminen on vielä hauskempaa. Tuntuu siltä, että nämä päivät ennen varsinaisen loman alkamista ovat olleet niin hektisiä, että olen istahtanut alas lasten kanssa vasta lukemaan iltasatua. Eilen kerroin lapsille, että pitäisimme erikoisen hedelmätyöpajan - tekisimme vesimelonipizzaa. Idean tähän sain minun äidiltä joka pari vuotta sitten Hawaii-juhlissa tarjosi vastaavia herkkupaloja jälkiruuaksi. Kummatkin lapset irvistivät ensin vesimelonipizza-idealle mutta vakuutin, että siitä tulisi hyvää. Sillä aikaa kun he pomppivat ulkona trampoliinilla, minä valmistelin ja pilkoin hedelmiä kulhoihin ja pyysin lopulta lapset keittiöön. Kun he näkivät mistä oli kyse, heidän naamoille levisi iiiso leveä hymy. Laitoimme pystyyn sellaisen pizzatyöpajan, ettei moista ole näkynyt aiemmin. Hihii.. 

Vesimelonipizzat

(isolle ryhmälle)

1 kokonainen vesimeloni

Mustikoita

Viinirypäleitä

Nektariinia pilkottuna

Tuoretta minttua

Kermavaahtoa, rahkaa tai mascarponea

Valkosuklaahippuja 

Täytteenä voi oikeastaan käyttää mitä vain hedelmiä mitä sattuu löytymään jääkaapista. Ja koristeissakin voi käyttää mielekuvitusta. Yhtä hyvin kuin yllä luetellut hedelmät kelpaavat esim. mansikat, vadelmat, kiiwit, hunajameloni yms. Ai että. Tämä oli kiva ja raikas kesäjälkkäri joka maistuu kaikille. Lapset tykkäsivät tosi paljon sekä palojen kokoamisesta että syömisestä!

Ihanaa viikonloppua sinulle :)

-Såfin