Talvinen Vuokatti ja koko perheen irtiotto

Olin alkuvuodesta osallistunut työpaikan viikkolomaosake arvontaan jossa kävi niin, että voitin oikeuden pienellä hinnalla lunastaa oikeuden pidennettyyn viikonloppuun työnantajani mökissä Vuokatin Katinkullassa. Pohdimme pitkään mahtaisimmeko ollenkaan koronan takia pystyä lähtemään reissuun, mutta lopulta päätimme että menisimme kaikesta huolimatta. Olimme terveitä, meillä oli oma asunto kohteessa ja matkaisimme sinne omalla autolla. Kun viime viikolla lähdimme reissuun olimme päättäneet pysytellä omissa oloissamme mutta samalla nauttia erilaisista maisemista joita Vuokatista löytyy. Jos totta puhutaan niin tuntui myös 10 kk kestäneen etätyöskentelyn takia kiva päästä pois omista kotinurkistamme. Anoimme pojille muutaman päivän vapaata koulusta ja nostimme varastosta esille monot ja sukset. Vaikka lähtöaamuna oli synkkää ja harmaata niin olimme innoissamme reissusta. Vihdoin jotain ihan muuta kuin ulkoilemista meidän omissa puistoissa ja metsissä..

Saimme menomatkalla ajella lumisateessa, mutta se ei haitannut sillä juuri tämä lumisade jäi lopulta pysyväksi paksuksi lumipeitteeksi Vuokatin alueelle ja tästä saimme nauttia koko lomamme ajan. Vaikka laskettelurinteet eivät vielä olleet auki niin saimme kuitenkin ilon irti lumesta. Meidän mökki oli pienehkö mutta viihtyisä talo Nuasjärven rannalla. Olohuoneen ja keittiön isoista ikkunoista oli näkymät laskettelurinteen ja järven yli. Pojat nukkuivat vuoroöin mökkimme parvella yhdessä isi-ihmisen kanssa. Se oli heistä jännää. Mökin pikkukeittiössä mahtui hyvin tekemään ruokaa ja saunan löylyistä oli mukava mennä ulos terassille nauttimaan raikkaasta pakkasilmasta. Vaikka mökki oli juuri sopivan kokoinen meille, emme silti viettäneet koko aikaa siellä vaan keksimme paljon muutakin tekemistä. 

Meidän päätavoite reissulle oli viettää mahdollisimman paljon aikaa ulkona luonnossa ja niin myös teimme. Kiipesimme Vuokatinvaaran näköalatorniin ja ihailimme sieltä lumisia maisemia. Illat vietimme murtsikkahiihtoladuilla ja todistimme siellä myös historiaa. Meidän isi-ihminen sai viime jouluna sukset ja tällä reissulla hän pääsi kokeilemaan niitä ensimmäistä kertaa. No se ei sinänsä vielä ole mikään juttu, mutta erityistä tästä hetkestä teki sen että hän ei ollut hiihtänyt yli 30 vuoteen. Siitäkin huolimatta suksi luisti hienosti ja koko perhe oli intoa täynnä hiihtoladulla.

Toinen meidän reissun kohokohdista hiihtämisen lisäksi oli Vuokatinvaaran vaellus. Tiesimme sen olevan rankka ja pitkä etenkin meidän pojille, mutta lumiset metsät ja erilainen luonto kiinnosti niin paljon, että päätimme yrittää. Pakkasimme eväät reppuun ja lähdimme kiertämään Vuokatinvaaraa. Reitti oli tosiaankin haastava ja korkeuseroja oli paljon. Selvisimme lopulta maaliin hieman alle kolmessa tunnissa. Sinä aikana näimme paljon jänniä paikkoja, metsäpuroja, kapeita ja lumisia pitkospuita ja kuuntelimme metsän hiljaisuutta. Bongasimme eläinten jälkiä lumessa ja kuulimme metsälintujen ääniä. Reitti oli huikea ja olen niin ylpeä meidän pojista kun jaksoivat kiertää tämän haastavan reitin. Tämä reissu oli juuri sitä mitä toivoimme ja saimme sillä sopivasti ladattua akkuja jotta jaksamme taas olla kotona.

Oletko sinä käynyt Vuokatissa?

-Såfin

Iltakahvit Käärmesaaressa

Vielä on kesää jäljellä, ainakin haluan ajatella niin. Meidän perheen arki alkoi vaiheissa viime viikon maanantaista alkaen. Silloin minä ja isi-ihminen aloitimme taas työt (toistaiseksi teemme töitä etäkonttorilla). Minun ajatukset karkaa edelleen maalle ja takaisin luontoon ja päätimme lähteä viettämään pitkää viikonloppua mökille vielä ennen koulujen alkua eilen. Mutta myös iltaisin voi nauttia. Säät ovat olleet todella ihanat ja me teimme yhtenä iltana töiden jälkeen retken Käärmesaarelle. Vaikka niin monesti olen kuullut Käärmeluodoista Helsingin edustalla, niin en koskaan vielä tähän päivään mennessä ollut käynyt siellä. Ehkä nimi vähän pelotti minua. Heh. Jouduimme ihan tarkistamaan netistä, miksi saaren nimi on Käärmesaari. Saimme selville että saarella on nimensä mukaisesti ollut käärmeitä, joten saa olla varuillaan. Toisaalta käärmeitä on rannikolla muutenkin paljon, joten sinänsä tämä ei ollut poikkeuksellista meille. Pidimme kaiken varalta kuitenkin silmät tarkkana ja katsoimme mihin astuimme. 

Kaunis Käärmesaari sijaitsee siis Espoon ja Helsingin rajan tuntumassa saaristossa. Sinne on lyhyt matka omalla veneellä (tai sup-laudalla tai kanootilla) mutta julkista yhteyttä sinne ei ole. Silti se on vierailemisen arvoinen paikka. Siellä on hyvät laiturit ja saaressa on hienot grillikatokset, puuvajat ja ulkohuussit sekä jätteen kierrätyspisteet. Saaressa ei hyvistä puitteista huolimatta ollut ketään (!!) muuta kuin meidän porukka. Saari itsessään oli häikäisevän kaunis auringonlaskussa. Me joimme kahvit veneen kannella ja lähdimme kiertämään reilun kilometrin pituista saarta ympäri. Maasto oli huikan haastava mutta meidän porukka isovanhempia myötä pystyi kulkemaan saaren ympäri. Erityisen kauniit olivat minusta rantakalliot ja sen erikoislaatuiset kivet. Saaren eteläpuoli oli täynnä pieniä hiidenkirnuja joista yksi oli sydämenmuotoinen. Kallioissa oli aikojen alussa yhdistynyt erilaiset kivilaadut ja jääkausi oli jättänyt hienoja jälkiä meille ihailtavaksi. Pojat halusivat tietenkin poimia kiviä ja muita aarteita rannalla.

Käärmesaari oli ihana retkikohde arki-illalle sillä saaren kiertää alle tunnissa, mutta toki siellä voisi viihtyä pidempäänkin. Kuvittelen, että voisin istua saaren kauniilla rantakallioilla katsomassa auringonlaskua skumppalasi kädessä. Jos sinulla joskus on mahdollisuus, kannattaa vierailla tässä kauniissa paikassa!

Miten sinä olet nauttinut kesäilloista?

-Såfin

Ensimmäinen koko perheen telttailuretki - kohteena Malkasaari

Porottava aurinko, huutavat linnut ja kuuma teltta. Ensin ajatus telttailusta ei houkutellut laisinkaan. Tiesimme kokemuksesta, että telttayöt menevät vähemmillä unilla ja että selkä saattaa jälkeenpäin olla normaalia kankeampi. Pikkuhiljaa aloimme kuitenkin innostumaan ideasta. Olemme viettäneet tänä korona-keväänä niin paljon aikaa luonnossa retkeillen, että ajatus telttailuviikonlopusta alkoi tuntua jopa kivalta. Nauroimme isi-ihmisen kanssa meidän teltalle. Se oli vielä reilu viikko sitten meidän ainut avaamaton häälahja - ja siis häistä tulee jo tänä kesänä 10 vuotta! Hahaa. Mutta meillä oli siis teltta. Niinpä päädyimme eräällä ostosreissulla ostamaan meille makuualustat ja trangian jonka jälkeen meidän kaveriperhe sai meidät lyömään lukkoon päivämäärän telttailulle. Nyt se oli siis pakko tehdä. Olimme kauhuissamme ja innoissamme samaan aikaan. Meidän viikonlopulle oli luvattu ihanaa hellettä ja siitä syystä päätimme valita saaristokohteen jossa voisimme kätevästi pulahtaa mereen. Pienen nettisurffailun jälkeen löysimme täydellisen paikan itä-Helsingin saaristosta ja päätimme että Malkasaari olisi meidän ensimmäisen telttaretken kohde..

Malkasaari on pieni ja kaunis saari jossa on pieni vierasvenesatama. Sinne ei kulje yleistä yhteysvenettä, mutta matkaa mantereelta ei ole paljon. Soutaenkin pääsee siis perille. Malkasaaren keskellä, korkealla kukkulalla on hieno ja suuri grillikatos jonne mahtuu monta porukkaa samaan aikaan. Siellä on jopa yksi sisätiloissa oleva grillaustila. Grillikatoksen lähistöllä oli myös saaren vesipiste ja ulkokäymälät. Saaressa ei ollut sähköjä tai edes roskahuoltoa, joten siellä saavutti oikein sellaisen kunnon retkeilymoden. Me olimme varautuneet tuomalla omat vedet ja vessapaperit ja se osoittautui hyväksi päätökseksi. Saaren kaivosta tuleva vesi ei ollut juomakelpoista, mutta siinä pystyi hyvin pesemään astiat ja kädet. Saarta ympäröi hienot meren aaltojen hiomat kalliot jotka olivat etenkin päiväretkeilijöiden suosiossa. Venelaiturin lähettyvillä oli myös hiekkaranta jota meidän pojat käyttivät ahkerasti. Saaressa oli itselämmitettävä sauna, jota sai vuokrata 90€ vähimmäishintaan. Jätimme saunomisen väliin tällä kertaa - se ei tuntunut tarpeelliselta koska ulkona oli lämmintä ja pulahdimme usein mereen. 

Me valitsimme telttailupaikan mahdollisimman tasaiselta alueelta saaren keskiosasta. Saaressa ei ollut paljon telttailijoita (meidän lisäksi ehkä yksi perhe) sinä viikonloppuna mutta vierasvenesatamassa oli jonkun verran yöpyjiä. Saimme olla tosi rauhassa. Oikeastaan hämmästelimme miten vähän muita ihmisiä näimme, vaikka siellä veneiden perusteella kuitenkin oli jonkun verran väkeä. Saaren vaihteleva maasto teki sen, että kaikki porukat löysivät oman suojaisan paikan. Me siivosimme telttailupaikan, poimimme kävyt maasta ja pystytimme meidän kolme telttaa samalle pienelle aukiolle. Puhalsimme patjat ja levitimme makuupussit telttoihin. Ilmassa oli jännitystä. Pojat pomppivat teltasta toiseen - jopa hieman liian villisti. Olivat niin innostuneita.

Jännittävää telttailussa oli nukkumisen lisäksi myös ruuanlaitto. Meillä oli mukana 2 trangiaa joilla keitimme nuudeleita, puuroa ja kahvia. Lähtöpäivänä paistoimme makkara-lihapullapataa lapsille rannalla trangian avulla. Se teki retkestä erityisen.. hmm.. "retkimäisen". Hihii.. Testasimme teitenkin myös saaren hienoa grillikatosta koska grillasimme illalla makkaraa. Jouduimme tätä varten keräämään luonnosta oksia ja risuja, sillä emme olleet tajunneet ottaa mukaan polttopuuta. Onneksi oli ollut kuivaa jo melko pitkään, niin oksat paloivat hyvin. Me saimme Malkasaaressa aivan huikean hienon illan. Auringonlasku oli kuin satukirjasta ja poikien vesiroiskeet kimalteli kuin kultaa kauniissa keltaisessa valossa. Me aikuiset avasimme illan tullen viinipullon ja istuimme kalliolla ihmettelemässä kauniita maisemia.

Yö oli sitten toinen tarina. Pojat jännittivät nukahtamista. He eivät saaneet unen päästä kiinni ennen kun me aikuiset tulimme telttaan nukkumaan. Siihen asti he vaan kikattelivat ja lopulta taisi tulla jopa pieni itku kun he eivät osannet nukahtaa. Lopulta yö meni yllättävän hyvin ja meidän lapset saivat ensimmäisen kunnollisen telttailukokemuksen. He olivat todella tyytyväisiä ja olivat heti jäämässä toiseksi yöksi metsään. Retkikohde, Malkasaari, oli mitä mainioin kohde meille ensikertalaisille. Kaunis luonto, kivat rannat, rauhallinen meno ja ennen kaikkea helppo paikka veneilijöille ja viikonlopputelttailijoille. 

Oletteko telttailleet perheen kanssa tänä kesänä?

-Såfin

PS. itse nukuin about 4 tuntia yön aikana. Enemmän kuin mitä olisin uskonut. Hihii..

Suunnistusta lapsille

Saimme viime viikolla kivan vinkin meidän kavereilta. He toivat meidän ovelle pienen yllätyspaketin. Paketti sisälsi mm. paprika-kasvin alkuja, 1000 palan palapelin (olemme tehneet paljon palapelejä nyt korona-aikaan) ja kaksi karttaa lasten suunnistusreitistä. He olivat käyneet testaamassa lasten suunnistusta Helsingin Pirkkolassa parisen viikkoa sitten. Tämä kartta ja reitti oli erityisen hauska sillä se oli nimenomaan suunnattu lapsille ja oli aloittelijoille erinomainen. Kyseisen kartan voi myös tulostaa Helsingin suunnistajien sivuilta. En tiedä miten en ole aiemmin nyt näinä erityisinä aikoina tullut ajatelleekseni suunnistusta. Sehän on mitä mainioin tapa viettää aikaa ulkona luonnossa turvavälejä kunnioittaen. Me nappasimme heti kiinni ideasta ja suuntasimme testaamaan reittiä lasten kanssa. Lapset eivät aiemmin ole lukeneet oikeaa karttaa - tai noh, jos meidän aikuisten piirtämiä aarrekarttoja ei lasketa. Hihii.. Kävimme ennen reitille lähtemistä läpi ihan perusjuttuja suunnistamiseen liittyen. Miten päin karttaa pidetään ja miltä yleisimmät merkit kartalla näyttävät. Lapset olivat innoissaan ja ottivat haasteen yllättävän vakavasti..

Meidän kuopusta alkoi heti alkuun hieman kiukuttaa se, ettei hän heti ymmärtänyt miten karttaa piti lukea. Meidän 8-vuotias puolestaan oli aivan superinnoissaan etsimässä rasteja metsästä. Tällä reitillä oli kivaa se, että osan matkasta pystyi kulkemaan hiekkaisella pururadalla ja siksi taukoja oli helpompi ottaa. Hiekkaiset pururadat ja polut myös auttoivat suunnan löytämisessä sillä ne toimivat kivasti maamerkkinä pienelle suunnistajille. Kulkemamme matka ja 7 rastin etsimisessä kesti reilun tunnin mutta toki pysähdyimme katsomaan myös muita jännittäviä juttuja metsässä. Suunnistaminen oli todella jännittävää touhua mutta vaati lapsilta keskittymistä. Siksi oli hyvä, että tämä ensimmäinen kokeilu oli kohtuullisen lyhyt niin että pojat jaksoivat pysyä mukana koko reitin. Metsässä kulkeminen rennosti ilman tarkoitusta on nimittäin erilaista verrattuna siihen, että pitää olla skarppina lukemassa karttaa kokoajan. Tämä lasten suunnistusreitti oli todella hauska haaste meidän pojille. Varmasti käymme myös toisen kerran suunnistamssa jos vain sopivia reittejä tulee vastaan. 

Oletteko te käyneet suunnistamassa perheen/lasten kanssa?

-Såfin

Hiidenkirnut Askolassa

Viikonloppuna teimme perheen kanssa jo perinteeksi muodostuneen metsäretken. Tällä kertaa halusimme näyttää pojille jotain uutta. Etsimme netistä vaihtoehtoja erilaisista luonnonilmiöistä ja törmäsimme Askolassa sijaitseviin hiidenkirnuihin. Askolassa on Suomen laajin hiidenkirnuesiintymä joka muodostuu 20 eri kalliokuopasta. Retkikohde oli mitä mainioin ja sääkin suosi meitä. Askola sijaitsee Porvoon lähettyvillä ja lähdimme iltapäivästä liikkeelle kohti määränpäätä. Saapuessamme perille parkkipaikka oli melkein täynnä. Nykyään ohjeistus on melko selkeä, jos luonnonkohteen parkkipaikka on täynnä sinne ei myöskään suositella menevän. Onneksi tällä kertaa mahduimme juuri ja juuri pysäköimään ja lähdimme seikkailulle kohti suurta kalliota jonka toisella puolella sijaitsi kohteen päänähtävyys: Hiidenkirnut. Ne sijaitsivat n. 500 metrin kävelymatkan päästä parkkipaikalta. Reitti on kallioinen ja hyvin jyrkkä, mutta suurin osa rinteestä oli katettu portailla, joka helpotti kulkemista. Ihan pienten lasten kanssa saisi tässä paikassa olla melko varovainen sillä jyrkkiä pudotuksia oli paljon. Meidän pojat pärjäsivät kuitenkin reitillä hienosti ja tottelivat pahan paikan tullen meidän antamia ohjeita.

Meidän pojat olivat aivan haltioissaan hiidenkirnuista. Mitä syvempi ja isompi monttu, sen parempi. Askolassa on hienoa se, että hiidenkirnuja on tosi paljon pienellä alueella. Osa kirnuista olivat todella syviä ja voi vain ihmetellä miten yksi kivi on saanut aikaiseksi niin suuren reiän kallioon. Jääajalla kaikki on ollut erilaista. Voi vain ihmetellä liikkuvan paksun jääpeitteen voimaa. Hiidenkirnut olivat melko täynnä vettä nyt rankkasateiden jälkeen, mutta osasta pystyi veden alta hahmottamaan pienen pyöreän kiven hiidenkirnun pohjalla. Alueelle oli pieni pääsymaksu jonka pystyi maksamaan kolikoilla suoraan lippaaseen tai tilisiirrolla. Sillä mahdollistetaan alueen kunnossapito ja portaiden huolto.

Kun olimme riittävästi ihmetelleen hienoja hiidenkirnuja suuntasimme takaisin kallioille nauttimaan eväistä. Siellä pojat näkivät kevään ensimmäisiä leppäkerttuja paljon muita ötököitä. On jännää miten nopeasti he yhden talven aikana ovat unohtaneet miltä pörriäiset ja kärpäset näyttävät. He vaikuttivat jopa ihan säikyiltä kun mehiläinen pörräsi meidän lähettyvillä. Heh. Suosittelen ehdottomasti tätä retkikohdetta hienona päivänä. Hiidenkirnut olivat todellakin näkemisen arvoiset. 

Oletko sinä nähnyt hiidenkirnuja? 

-Såfin