Iltakahvit Käärmesaaressa

Vielä on kesää jäljellä, ainakin haluan ajatella niin. Meidän perheen arki alkoi vaiheissa viime viikon maanantaista alkaen. Silloin minä ja isi-ihminen aloitimme taas työt (toistaiseksi teemme töitä etäkonttorilla). Minun ajatukset karkaa edelleen maalle ja takaisin luontoon ja päätimme lähteä viettämään pitkää viikonloppua mökille vielä ennen koulujen alkua eilen. Mutta myös iltaisin voi nauttia. Säät ovat olleet todella ihanat ja me teimme yhtenä iltana töiden jälkeen retken Käärmesaarelle. Vaikka niin monesti olen kuullut Käärmeluodoista Helsingin edustalla, niin en koskaan vielä tähän päivään mennessä ollut käynyt siellä. Ehkä nimi vähän pelotti minua. Heh. Jouduimme ihan tarkistamaan netistä, miksi saaren nimi on Käärmesaari. Saimme selville että saarella on nimensä mukaisesti ollut käärmeitä, joten saa olla varuillaan. Toisaalta käärmeitä on rannikolla muutenkin paljon, joten sinänsä tämä ei ollut poikkeuksellista meille. Pidimme kaiken varalta kuitenkin silmät tarkkana ja katsoimme mihin astuimme. 

Kaunis Käärmesaari sijaitsee siis Espoon ja Helsingin rajan tuntumassa saaristossa. Sinne on lyhyt matka omalla veneellä (tai sup-laudalla tai kanootilla) mutta julkista yhteyttä sinne ei ole. Silti se on vierailemisen arvoinen paikka. Siellä on hyvät laiturit ja saaressa on hienot grillikatokset, puuvajat ja ulkohuussit sekä jätteen kierrätyspisteet. Saaressa ei hyvistä puitteista huolimatta ollut ketään (!!) muuta kuin meidän porukka. Saari itsessään oli häikäisevän kaunis auringonlaskussa. Me joimme kahvit veneen kannella ja lähdimme kiertämään reilun kilometrin pituista saarta ympäri. Maasto oli huikan haastava mutta meidän porukka isovanhempia myötä pystyi kulkemaan saaren ympäri. Erityisen kauniit olivat minusta rantakalliot ja sen erikoislaatuiset kivet. Saaren eteläpuoli oli täynnä pieniä hiidenkirnuja joista yksi oli sydämenmuotoinen. Kallioissa oli aikojen alussa yhdistynyt erilaiset kivilaadut ja jääkausi oli jättänyt hienoja jälkiä meille ihailtavaksi. Pojat halusivat tietenkin poimia kiviä ja muita aarteita rannalla.

Käärmesaari oli ihana retkikohde arki-illalle sillä saaren kiertää alle tunnissa, mutta toki siellä voisi viihtyä pidempäänkin. Kuvittelen, että voisin istua saaren kauniilla rantakallioilla katsomassa auringonlaskua skumppalasi kädessä. Jos sinulla joskus on mahdollisuus, kannattaa vierailla tässä kauniissa paikassa!

Miten sinä olet nauttinut kesäilloista?

-Såfin

Tänä kesänä me..

Huomaamatta blogi on hiljentynyt kuukaudeksi. Se on hyvä, sillä kesällä ei pidäkään istua ruudun ääressä tuijottamassa keskeneräisiä blogikirjoitusluonnoksia vaan silloin on aika luoda uusia muistoja. Ja voi, sitä olemme myös tehneet. Meidän perheellä oli ruhtinaalliset neljä viikkoa yhteistä lomaa. Tänä aikana nukuimme kotona kokonaiset kolme yötä. (hahaa..!) Tämän kevään etätöiden ja etäkoulujen jälkeen meille iski selkeästi sellainen pakokauhu. Oli pakko päästä pois hetkeksi näistä samoista nurkista. Vaikka rakastan omaa kotiani niin liikaa on liikaa. Emme myöskään tiedä miltä syksy näyttää. Luultavasti saamme viettää ihan riittävästä aikaa kotona nyt arkiviikkojen myötä. Olen ikionnellinen meidän onnistuneesta lomasta. Kukaan ei ollut kipeä ja saimme kokea uusia asioita mutta vastapainoksi myös rentouduimme. Mitä kaikkea tänä kesänä sitten tapahtui? Siitä kattava listaus alla. 

Tänä kesänä me..

- Vietimme viikon vesillä kulkien satamasta satamaan.

- Kalastimme niin paljon ahventa ja kuhaa, ettei kalaruoka maistu ihan hetkeen. Hihii..

- Ihastelimme auringonlaskuja.

- Istuimme iltaa poreammeessa Paraistenportissa meren vieressä ja korkkasimme pullon kuplivaa.

- Vietimme 10-vuotishääpäivää.

- Hurvittelimme Särkänniemellä kokonaisen päivän.

- Olimme suurperheen, eli siskojeni ja vanhempieni kanssa pari yötä meidän yhteisellä mökillä.

- Meloimme merellä.

- Söimme itsekasvatettuja herneitä ja porkkanoita.

- Seikkailimme Nauvossa.

- Hyppäsimme autoon tietäen että taittaisimme sillä tuhansia kilometrejä.

- Olimme mökillä 11 yötä ja päivää.

- Yövyimme Lapissa ystäviemme mökissä ja valloitimme Levin tunturin.

- Söimme karkkia autossa.

- Luimme kirjoja ja meidän kuopus oppi lukemaan ihan itse.

- Saunoimme melkein joka ilta. 

- Ajoimme Pohjois-Norjaan ja kävimme Euroopan pohjoisimmassa paikassa, Nordkapp:issa

- Moikkasimme teillä käveleviä poroja ja lampaita.

- Uimme yllättävän lämpimässä Jäämeressä.

- Söimme valasta.

- Hyppäsimme Gondolihissiin ja näimme Tromssan kaupungin vuorelta päin. 

- Tulimme hyttysten syömiksi.

- Kastuimme vesiputouksessa. 

- Maalasimme mökkimme saunan ja teimme siellä vähän sisustushommia. 

- Opettelimme fileoimaan kalaa. 

- Nimesimme Limoncello Spritzin tämän vuoden kesädrinkiksi. 

- Näimme Oulun "Toripolliisin"

- Suppailimme ja uimme Näsijärvessä

- Söimme kesän parhaat munkit Pyynikin näköalatornin munkkikahvilassa

- Kastuimme kesäsateessa.

- Piirsimme muotokuvia.

- Paistoimme aivan huikean hyvää peuranpaistia.

- Keitimme trangialla kahvia ja myöhemmin myös nakkeja vichyvedessä (LOL!) Norjan vuonoilla.

- Yövyimme, saunoimme ja herkuttelimme ystäviemme kanssa Kokkolassa. 

Kiitos kesä 2020 - olit huikea!

Mitä sinun kesään kuului?

-Såfin

Ensimmäinen koko perheen telttailuretki - kohteena Malkasaari

Porottava aurinko, huutavat linnut ja kuuma teltta. Ensin ajatus telttailusta ei houkutellut laisinkaan. Tiesimme kokemuksesta, että telttayöt menevät vähemmillä unilla ja että selkä saattaa jälkeenpäin olla normaalia kankeampi. Pikkuhiljaa aloimme kuitenkin innostumaan ideasta. Olemme viettäneet tänä korona-keväänä niin paljon aikaa luonnossa retkeillen, että ajatus telttailuviikonlopusta alkoi tuntua jopa kivalta. Nauroimme isi-ihmisen kanssa meidän teltalle. Se oli vielä reilu viikko sitten meidän ainut avaamaton häälahja - ja siis häistä tulee jo tänä kesänä 10 vuotta! Hahaa. Mutta meillä oli siis teltta. Niinpä päädyimme eräällä ostosreissulla ostamaan meille makuualustat ja trangian jonka jälkeen meidän kaveriperhe sai meidät lyömään lukkoon päivämäärän telttailulle. Nyt se oli siis pakko tehdä. Olimme kauhuissamme ja innoissamme samaan aikaan. Meidän viikonlopulle oli luvattu ihanaa hellettä ja siitä syystä päätimme valita saaristokohteen jossa voisimme kätevästi pulahtaa mereen. Pienen nettisurffailun jälkeen löysimme täydellisen paikan itä-Helsingin saaristosta ja päätimme että Malkasaari olisi meidän ensimmäisen telttaretken kohde..

Malkasaari on pieni ja kaunis saari jossa on pieni vierasvenesatama. Sinne ei kulje yleistä yhteysvenettä, mutta matkaa mantereelta ei ole paljon. Soutaenkin pääsee siis perille. Malkasaaren keskellä, korkealla kukkulalla on hieno ja suuri grillikatos jonne mahtuu monta porukkaa samaan aikaan. Siellä on jopa yksi sisätiloissa oleva grillaustila. Grillikatoksen lähistöllä oli myös saaren vesipiste ja ulkokäymälät. Saaressa ei ollut sähköjä tai edes roskahuoltoa, joten siellä saavutti oikein sellaisen kunnon retkeilymoden. Me olimme varautuneet tuomalla omat vedet ja vessapaperit ja se osoittautui hyväksi päätökseksi. Saaren kaivosta tuleva vesi ei ollut juomakelpoista, mutta siinä pystyi hyvin pesemään astiat ja kädet. Saarta ympäröi hienot meren aaltojen hiomat kalliot jotka olivat etenkin päiväretkeilijöiden suosiossa. Venelaiturin lähettyvillä oli myös hiekkaranta jota meidän pojat käyttivät ahkerasti. Saaressa oli itselämmitettävä sauna, jota sai vuokrata 90€ vähimmäishintaan. Jätimme saunomisen väliin tällä kertaa - se ei tuntunut tarpeelliselta koska ulkona oli lämmintä ja pulahdimme usein mereen. 

Me valitsimme telttailupaikan mahdollisimman tasaiselta alueelta saaren keskiosasta. Saaressa ei ollut paljon telttailijoita (meidän lisäksi ehkä yksi perhe) sinä viikonloppuna mutta vierasvenesatamassa oli jonkun verran yöpyjiä. Saimme olla tosi rauhassa. Oikeastaan hämmästelimme miten vähän muita ihmisiä näimme, vaikka siellä veneiden perusteella kuitenkin oli jonkun verran väkeä. Saaren vaihteleva maasto teki sen, että kaikki porukat löysivät oman suojaisan paikan. Me siivosimme telttailupaikan, poimimme kävyt maasta ja pystytimme meidän kolme telttaa samalle pienelle aukiolle. Puhalsimme patjat ja levitimme makuupussit telttoihin. Ilmassa oli jännitystä. Pojat pomppivat teltasta toiseen - jopa hieman liian villisti. Olivat niin innostuneita.

Jännittävää telttailussa oli nukkumisen lisäksi myös ruuanlaitto. Meillä oli mukana 2 trangiaa joilla keitimme nuudeleita, puuroa ja kahvia. Lähtöpäivänä paistoimme makkara-lihapullapataa lapsille rannalla trangian avulla. Se teki retkestä erityisen.. hmm.. "retkimäisen". Hihii.. Testasimme teitenkin myös saaren hienoa grillikatosta koska grillasimme illalla makkaraa. Jouduimme tätä varten keräämään luonnosta oksia ja risuja, sillä emme olleet tajunneet ottaa mukaan polttopuuta. Onneksi oli ollut kuivaa jo melko pitkään, niin oksat paloivat hyvin. Me saimme Malkasaaressa aivan huikean hienon illan. Auringonlasku oli kuin satukirjasta ja poikien vesiroiskeet kimalteli kuin kultaa kauniissa keltaisessa valossa. Me aikuiset avasimme illan tullen viinipullon ja istuimme kalliolla ihmettelemässä kauniita maisemia.

Yö oli sitten toinen tarina. Pojat jännittivät nukahtamista. He eivät saaneet unen päästä kiinni ennen kun me aikuiset tulimme telttaan nukkumaan. Siihen asti he vaan kikattelivat ja lopulta taisi tulla jopa pieni itku kun he eivät osannet nukahtaa. Lopulta yö meni yllättävän hyvin ja meidän lapset saivat ensimmäisen kunnollisen telttailukokemuksen. He olivat todella tyytyväisiä ja olivat heti jäämässä toiseksi yöksi metsään. Retkikohde, Malkasaari, oli mitä mainioin kohde meille ensikertalaisille. Kaunis luonto, kivat rannat, rauhallinen meno ja ennen kaikkea helppo paikka veneilijöille ja viikonlopputelttailijoille. 

Oletteko telttailleet perheen kanssa tänä kesänä?

-Såfin

PS. itse nukuin about 4 tuntia yön aikana. Enemmän kuin mitä olisin uskonut. Hihii..

Kesätekemistä lasten kanssa: kivien maalaaminen

Minusta on hauskaa, että meidän pojista on tullut sellaiset kunnon askartelijat. Ei vaan niin, että he innostuvat muiden antamista askartelutehtävistä vaan niin, että he itse kehittävät omia askartelusuunnitelmia ja myös toteuttavat niitä. Meidän kuopuksella on viime kuukausien aikana ollut käynnissä sellainen kivikausi. (heh!) Tällä tarkoitan sitä, että kun tyhjennän hänen housujen ja takkien taskut ennen pesua, sieltä löytyy aina kiviä. Hän kerää kauniita kiviä - pieniä ja suuria - ja tuo niitä kotiin muistona meidän eri retkiltä. Rannalla hän rakastaa käydä keräämässä vedessä muotoutuneita erivärisiä kiviä ja ihmettelee aina niiden kaunista sileää pintaa. Meillä on ymmärrettävästi kotimme kukkaruukut täynnä koristekiviä ja alakerrassa meidän kuopuksella on myös kori jonne hän saa tuoda muutamia valikoituja kauniita pikkukiviä. Keväällä hän kertoi, että haluaisi tosi mielellään maalata kiviä. Minusta se kuulosti hauskalta idealta ja päätimme, että lähtisimme ulos metsäretkelle ja keräisimme sieltä hauskanmuotoisia erilaisia kiviä jotka myöhemmin voisimme maalata eläinhahmoiksi...

Kivien maalaaminen on siitä hauska, että siitä saa ohjelmaa moneksi illaksi. Yhtenä iltana voi suunnata metsään keräämään kiviä. Sen jälkeen kivet on hyvä pestä harjalla puhtaaksi. Kun kivet on putsattu niiden muotoa on hauska tarkastella ja päättää mitä ne muistuttavat. Meidän pojat löysivät kivien muodoista hai-kaloja, possuja, siiliä ja krokotiilejä. Näillä mentiin. Tämän jälkeen suuntasimme askartelukauppaan ostamaan akryylivärejä ja uudet pensselit projektia varten. Jos maalatuista kivistä haluaa säänkestävät kannattaa myös ostaa päällystelakkaa joka kovettaa akryylimaalin mm. pakkasen kestäväksi. Yhtenä tuulisena iltana istahdimme keittiöön maalaamaan poimimistamme kivistä eläinhahmoja. 

Minusta on tärkeää, että myös vanhemmat osallistuvat lasten ideoimiin projekteihin. Minä maalasin leppäkertun ja meidän isi-ihminen ampiaisen. Minusta erityisen hienoja olivat meidän lasten toteutukset ja täysin itse ideoimat possu- ja krokotiilihahmot. Pääasiassa tästä projektista jäi kuitenkin mieleen se miten oli kiva tehdä jotain tällaista yhdessä pitkästä aikaa. Nämä kivet asetamme lasten toiveesta meidän pihan kukkapenkkiin - sillä talon pihassakin saa näkyä, että täällä asuu lapsia. Hihii.. 

Mitä hauskoja kesäprojekteja teillä on tänä vuonna suunnitteilla?

-Såfin

PS. VINKKI: tällainen maalattu kivi toimii erinomaisesti esimerkiksi kesälahjana tarhatädille :) 

Hiidenkirnut Askolassa

Viikonloppuna teimme perheen kanssa jo perinteeksi muodostuneen metsäretken. Tällä kertaa halusimme näyttää pojille jotain uutta. Etsimme netistä vaihtoehtoja erilaisista luonnonilmiöistä ja törmäsimme Askolassa sijaitseviin hiidenkirnuihin. Askolassa on Suomen laajin hiidenkirnuesiintymä joka muodostuu 20 eri kalliokuopasta. Retkikohde oli mitä mainioin ja sääkin suosi meitä. Askola sijaitsee Porvoon lähettyvillä ja lähdimme iltapäivästä liikkeelle kohti määränpäätä. Saapuessamme perille parkkipaikka oli melkein täynnä. Nykyään ohjeistus on melko selkeä, jos luonnonkohteen parkkipaikka on täynnä sinne ei myöskään suositella menevän. Onneksi tällä kertaa mahduimme juuri ja juuri pysäköimään ja lähdimme seikkailulle kohti suurta kalliota jonka toisella puolella sijaitsi kohteen päänähtävyys: Hiidenkirnut. Ne sijaitsivat n. 500 metrin kävelymatkan päästä parkkipaikalta. Reitti on kallioinen ja hyvin jyrkkä, mutta suurin osa rinteestä oli katettu portailla, joka helpotti kulkemista. Ihan pienten lasten kanssa saisi tässä paikassa olla melko varovainen sillä jyrkkiä pudotuksia oli paljon. Meidän pojat pärjäsivät kuitenkin reitillä hienosti ja tottelivat pahan paikan tullen meidän antamia ohjeita.

Meidän pojat olivat aivan haltioissaan hiidenkirnuista. Mitä syvempi ja isompi monttu, sen parempi. Askolassa on hienoa se, että hiidenkirnuja on tosi paljon pienellä alueella. Osa kirnuista olivat todella syviä ja voi vain ihmetellä miten yksi kivi on saanut aikaiseksi niin suuren reiän kallioon. Jääajalla kaikki on ollut erilaista. Voi vain ihmetellä liikkuvan paksun jääpeitteen voimaa. Hiidenkirnut olivat melko täynnä vettä nyt rankkasateiden jälkeen, mutta osasta pystyi veden alta hahmottamaan pienen pyöreän kiven hiidenkirnun pohjalla. Alueelle oli pieni pääsymaksu jonka pystyi maksamaan kolikoilla suoraan lippaaseen tai tilisiirrolla. Sillä mahdollistetaan alueen kunnossapito ja portaiden huolto.

Kun olimme riittävästi ihmetelleen hienoja hiidenkirnuja suuntasimme takaisin kallioille nauttimaan eväistä. Siellä pojat näkivät kevään ensimmäisiä leppäkerttuja paljon muita ötököitä. On jännää miten nopeasti he yhden talven aikana ovat unohtaneet miltä pörriäiset ja kärpäset näyttävät. He vaikuttivat jopa ihan säikyiltä kun mehiläinen pörräsi meidän lähettyvillä. Heh. Suosittelen ehdottomasti tätä retkikohdetta hienona päivänä. Hiidenkirnut olivat todellakin näkemisen arvoiset. 

Oletko sinä nähnyt hiidenkirnuja? 

-Såfin