Pelastettu vintage vaatenaulakko

Yhtenä iltapäivänä kun tulin kotiin pieneltä kävelyltä ja olin ripustamassa takkiani meidän eteisen vaatenaulakkoon huomasin jotain huvittavaa. Yksi naulakon "oksista" oli teipattu kiinni erivärisillä teipeillä. Ilmeisesti tämä oli tehty jommankumman meidän pojan toimesta siinä toivossa, ettemme vanhemmat huomaisi, että  naulakko oli mennyt rikki. Aika liikkistä. Kerroimme tietenkin kummallekin pojalle, että aina voi kertoa meille jos jokin on mennyt rikki eikä sitä mitenkään tarvitse peitellä. Kaikilla tavaroilla on käyttöikä ja jossain vaiheessa ne menevät rikki. Lopulta meille selvisi myös miten vahinko oli tapahtunut. Mutta nyt meillä oli edessä uusi ongelma. Meidän piti löytää uusi naulakko eteiseen. Jätimme asian hautumaan hetkeksi. Parin viikkoa myöhemmin kun olimme mökillä, katselin nukkumaan mennessä erästä oven takana olevaa jalallista naulakkoa. Sen jalka oli pahasti kolhiintunut - varmaan siis syy minkä takia se on viety mökille alun perin. Tarkemmin sitä tutkailtuamme isi-ihmisen kanssa tajusimme, että sehän on Artek:in vanha naulakko. Päätimme hyvin nopeasti, että kuljettaisimme sen kotiin ja ainakin yrittäisimme pelastaa mitä oli pelastettavissa. Lopputulema oli yllättävän hieno - pelastusprojekti onnistui juuri niin kuin suunnittelimme.. 

Eniten työtä vaati naulakon valkoinen jalka joka oli melkein harmaa kaikista sen vuosien mitaan saamista kolhuista. Meidän isi-ihminen hioi ja spray-maalasi naulakon jalan valkoisella mattamaalilla. Jalkaosasta tuli kuin uusi. Lopuksi liimasimme kiinni jalkojen tupit jotka vuosien varrella olivat löystyneet ja irtoilivat. Puurungossa oli muutama kolhu, mutta ei niin että se olisi häirinnyt. Sehän on tavallaan myös osa "vintage-look:ia" että näkee että huonekalu on käytetty. Siitä tuli tosi hieno. Tämä naulakko sopii täydellisesti meidän eteiseen ja muistuttaa todella paljon meidän vanhan naulakon ulkonäköä. Itseasiassa niin paljon, ettei varmaan nopealla vilkaisulla edes tajuaisi, että se on vaihtunut. Meidän mielestä on kuitenkin hienoa, että vaikka vanha naulakko ei ollut enää korjattavissa saimme pelastettua ja uusiokäytettyä toisen vanhan naulakon jonka suhteen oltiin jo kauan aikaa sitten luovutettu. Nyt se komeilee meidän eteisessä ja on jokapäiväisessä kovassa käytössä. Etenkin pikkulasten kanssa olen todennut, että tällainen jalallinen naulakko on ihan pakollinen. Lapset eivät koskaan laita takkejaan henkariin - mutta tällaista esillä olevaa naulakkoa he voivat oppia käyttämään. Sanoisin, että tällä hetkellä n. 70% lasten ulkovaatteista ripustetaan tähän naulakkoon ja 30% on lattialla. Hahaa... Haluan toivoa, että sinnikkäästä muistuttamisesta on hyötyä. Joskus ehkä kaikki vaatteet menisi suoraan lattian sijaan naulakkon. 

Mitkä eteisen ratkaisut teillä on ollut toimivia?

-Såfin   

PS. tässä pääset kurkkaamaan meidän eteiseen ennen naulakon vaihtumista. 

Työhuone numero 2

No nythän tässä on käynyt niin, että sekä minä että isi-ihminen teemme tällä hetkellä töitä kotoa. Olemme onnekkaita, että voimme tehdä kotitöitä ylipäätään jotta voimme vähentää kaikkien altistumisia korona-virukselle. Aiemmin teimme kummatkin muutaman satunnaisen päivän viikossa kotikonttorilla ja silloin meille riitti yksi yhteinen työhuone. Jos joskus harvoin olimme kotikonttorilla kummatkin samaan aikaan, teimme töitä vuorotellen työpöydän ääressä ja toinen teki sen aikaa töitä esimerkiksi sohvalla tai seisten keittiötason ääressä. Se oli toimiva ratkaisu kunnes tämä nykyinen tilanne yllätti. Me tiesimme jo, että yhden työpöydän jakaminen ei ollut vaihtoehto ainakaan jos tämä tilanne jatkuisi pitkään. Sinniteltyämme kaksi viikkoa päädyimme hankkimaan toisen työpöydän. Ajatus tämän takana oli se, että jos tämä tilanne jossain vaiheessa normalisoituu ja pääsemme takaisin konttorille, tämä toinen työpöytä muuttaa meidän esikoisen huoneeseen. Hänellä ei tällä hetkellä ole omaa työpöytää, mutta haave omasta tietokoneesta ja omasta näytöstä on jo hyvin selkeästi ilmaistu. Heh..

Viime viikonloppuna kävimme Ikeasta hankkimassa hyvin perinteisen valkoisen työpöydän kahdella vetolaatikolla. Yritimme samalla ostaa myös työtuolia, mutta kaikki meille sopivat työtuolit olivat päässeet loppumaan kaupasta. Niiden menekki on ollut suurta viimeaikoina. Niinpä päädyimme siihen, että käyttäisimme toistaiseksi uuden pöydän ääressä keittiötuolia (onneksi meillä on kaksi ylimääräistä). Työpöydän sijoittamista mietimme pitkään. Eihän meillä ollut tälle luontevaa paikkaa, mutta päädyimme lopulta meidän alakerran oleskelutilaan. Meillä oli siellä tilaa yhdellä seinustalla ja sen lisäksi etuna on se, että saamme melko hyvin äänieristettyä alakerran sulkemalla ovia. Varsinainen työhuone nr 1. on taas yläkerrassa. Keskittyminen ja hiljaisuus on tärkeää kummankin meidän työssä ja toisaalta puhumme paljon videopuheluita, joskus myös samaan aikaan. Siksi työpisteiden sijoittaminen eri kerroksiin tuntui hyvältä ratkaisulta. Esikoisemme tekee tällä hetkellä kouluhommia olohuoneessa, olohuoneen pöydän ääressä. Olemme nostaneet siihen pienen tuolin ja pöydän korkeus ja tuoli näyttää olevan hänelle hyvällä tasolla. 

Tiedättekös, että olin super-iloinen kun saimme tämän työpöydän paikoilleen. Palaset loksahtavat kohdalleen. Oikein huokaisin helpotuksesta. Työergonomian lisäksi ainakin minulle on todella tärkeää, että on sellainen oma tila jossa tehdä töitä. Se, että on paikka jossa on ne tarvikkeet, piuhat ja kuulokkeet joita tarvitsen työtäni varten on osoittautunut näin jälkikäteen yhdeksi avainjutuksi tässä kotityönteossa. Huheijaa. 

Onko sinulla mahdollisuus tehdä töitä kotikonttorilla? Jos, niin onko sinulla työpöytää?

-Såfin

PS. Täältä löydät kuvia meidän toisesta työhuoneesta.

Kevättä olohuoneessa

Jotenkin luulin, että lumeton talvi tekisi sen, että kevätinspiraatio iskisi minuun paljon aiemmin kuin normaalisti. Niin ei kuitenkaan käynyt. Vietin pari viikkoa uskoen, ettei se tunne tulisi ollenkaan tänä vuonna. Olin väärässä, nimittäin viime viikolla kevätintoiluni alkoi. Mieleni elää nyt täysin kevätkaudessa. Sen huomaa monella tapaa - etenkin siinä, että olen innoissani kokeilemassa uusia juttuja. Se mistä erityisesti olen yllättynyt on se, että olen ostanut vaatteita ja hiuskoristeita joita en koskaan uskonut voivani käyttää. Olen rikkonut rajojani ja yllättynyt positiivisesti. Se tunne on kiva. Sen lisäksi olen myös alkanut muokkaamaan kotia ja sen sisustusta keväisempään tyyliin. Tänä keväänä minulla on sellainen hempeän roosan värinen fiilis ja päätin, että tämä olisi sopiva väri meidän olohuoneeseen. Sen kaveriksi valitsimme tummanvihreän värin. Tämä väriyhdistelmä saa minut jotenkin hyvälle tuulelle juuri nyt... 

Viime viikonloppuna nostimme pois esillä olleet vanhat tyynyt ja koristeet ja laitoimme paikoilleen vähän uutta väriä. Yritän edelleen olla ostamatta kovin paljon uutta joka kausi, mutta tänä keväänä tuli hankittua pari uutta vilttiä ja pari koriste-esinettä keittiöön ja olohuoneeseen. Kaivoin myös kaapeista esille pari jo aiemmin hankittua koristetyynyä ja keraamiset kaktukset jotka minun mielestä sopivat hyvin tähän värimaailmaan. Minulle tuli heti hyvä fiilis tästä muutoksesta. Ensi viikonloppuna ajattelin vielä käydä kukkakaupassa - kukat tuovat nimittäin ihanaa raikasta tunnelmaa ja keväistä oloa. 

Samaan aikaan kun minun tekee mieli uudistaa koko sisustus, minuun iskee aina keväisin myös siivousvimma. Ensimmäisenä purin tämän innon meidän makuuhuoneeseen johon monen vuoden jälkeen kävimme ostamassa uuden paksun sijauspatjan, pesimme seinät, lattiat, hyllyt ja tuuletimme kaikki petivaatteet. Ai että. Kevät - tykkään sinusta niin paljon!

Onko sinulla jo kevätfiilistä? Entä oletko sinä hankkinut jotain uutta sisustukseen?

-Såfin

Pelastettu 50-luvun nojatuoli

Viime viikon lopulla meidän kodin kokoelmaan liittyi uusi arvo-esine. Tai en tiedä onko tämä esine "arvokas" muille kuin minulle, mutta kumminkin. Kyseessä on siis isovanhempieni omistama vanha 50-luvun tuoli. Se on pitkään asustanut isovanhempieni mökissä Turun saaristossa. Tuoli oli huonokuntoinen ja mökissä oli ahdasta. Päädyimme siihen, että tuoli tuotaisi pois mökiltä. Minulla on suuri kiinnostus tämän aikakauden kalusteisiin etenkin silloin kun ne voi asettaa modernien kalusteiden kanssa vierekkäin. Aiemmin olemme kunnostaneet sohvan, sohvapöydän ja löytäneet huutokaupasta lipaston. Nämä kaikki muodostavat nyt yhdessä modernin ruokapöydän, takan ja muiden esineiden kanssa kivan kokonaisuuden. Ikään kuin vanha versus uusi. Meidän kodin sisustus on kuitenkin vielä täysin kesken (onko se koskaan valmis?) ja olen haaveillut pienestä "lukunurkkauksesta" meidän olohuoneeseen. Nyt tämän nojatuolin myötä nurkkaus alkaa pikkuhiljaa muodostumaan..  

Me käytimme tämän tuolin kunnostamiseen samaa liikettä joka auttoi meitä meidän sohvan kanssa. Valitsimme kankaan joka mahdollisimman paljon olisi alkuperäisen tuolin tyylinen. Itseasiassa kangas johon lopulta päädyimme oli sama kangas jolla päällystimme sohvan, erona se että tällä kertaa valitsimme haalean vihreän sävyn harmaan sijaan. Kun veimme tuolin kunnostettavaksi saimme myös kuulla, että runko oli halkeamaisillaan. Päädyimme siis käytännössä rakennuttamaan tuolin kokonaan uudestaan. Mutta aiai siitä tuli hieno. Se tulee nyt toimimaan meidän olohuoneessa olevan lukunurkkauksen sydämenä. Seuraavaksi hankimme kenties tähän pienen valon, uudet viltit - ehkä jopa sellaisen vanhanaikaisen "jalkanoja-jakkaran". Aika näyttää. Selän taakse ulkona terassin istutusaltaaseen tulemme istuttamaan yrttejä ja muita kasveja joten ainakin kesäaikaa tämä nurkkaus tulee olemaan sellainen zen-alue. 

Olemme todella tyytyväisiä meidän uuteen nojatuoliin - ja arvatkaa mitä, tämä nojatuoli on istuvuudeltaan yksi mukavimmista tuoleista koskaan. <3

-Såfin

Meidän keittiö

Olen pitkittänyt meidän keittiön esittelyä koska olen kokoajan sisustamassa ja järjestelemässä sitä uusiksi. Tiedän nyt, että en koskaan saa sitä valmiiksi vaan keksin aina uusittavaa. Siksi ajattelin nyt viimein (näin reilu vuosi keittiön valmistumisen jälkeen) esitellä meidän keittiön teille ja kertoa mihin ratkaisuihin olemme tyytyväisiä ja mihin emme. Kantava idea keittiötä suunnitellessamme oli se, että sen pitäisi olla melko neutraali ulkomuodoltaan ja sopia kaikkeen muuhun sisustukseen, sillä se on keskellä meidän kotia. Meidän kodin suurin yksittäinen tila on siis keittiö-olohuone combo ja tilanjakajana toimii meidän pitkä valkoinen ruokailupöytä. Me päätimme aikoinaan, että halusimme keittiön takaseinän olevan täysin musta ja toisimme sen eteen täysin valkoisen saarekkeen. Sen lisäksi halusimme rikkoa mustavalkoisuutta tammipuulla, joka puolestaan sitoisi keittiön yhteen olohuoneeseen jonka parketti on tammea.

Keittiömme hankimme Puustelli:lta. Halusimme materiaaliksi täysipuuovet jotka ovat muotoilultaan hyvin simppelit. Vaikka keittiössämme on kaksi eri väriä, oven malli on silti sama koko tilassa. Saarekkeeseen valitsimme valkoisen hanan, valkoisen liesitason ja valkoisen tiskialtaan. Saarekkeen taso on valkoista ohutta keraamista laattaa. Keittiössä on todella paljon säilytystilaa ja se helpottaa meidän arkea paljon. Kaappeihin ei koskaan tarvitse änkeä tavaraa. Aamiaistasolle meillä kerääntyy yleensä tärkeät paperit ja lataamme keittiötasoon upotettuissa pistorasioissa meidän puhelimet. Keittiö on siis todella ikäänkuin meidän kodin sydän. Keittiökodinkoneet ja muut käyttötavarat piilotamme aamiaiskaappiin jotka yleensä ovat auki juuri aamiaista laittaessa. 

Toimivat ratkaisut. Meidän keittössä on monia kivoja juttuja joista olen super tyytyväinen. Meidän liesituuletin on pieni levy katossa. Se on huomaamaton ja kiva. Keskellä mustaa seinää avautuvaan aamiaiskaappiin olemme piilottaneet kahvikoneet, smoothiekoneet ja leivänpaahtimet jotta ne eivät täyttäisi meidän valkoista keittiösaareketta. Se on huikea keksintö. Kaikissa kodeissa pitäisi olla tällainen. Hihii.. Koko keittiösaareketta ympäröivät kaapistot tuovat todella paljon säilytystilaa. Tykkäään pelkistetystä ilmeestä ja meidän sivuseinään kiinnitetyistä hyllyistä jossa on milloin mitäkin tavaraa esillä. Joskus siinä on tomaattikastikkeita ja joskus taas kauniita ruukkukasveja. Aamiaistaso toimii yhdessä saarekkeen tason kanssa piiitkänä tarjoilupöytänä juhlien aikaan.

Ei niin toimivat jutut. Jos tänä päivänä saisin valita jotain uusiksi, niin en ikimaailmassa valitsisi valkoista komposiitti-tiskiallasta. Se on todella vaikea pitää puhtaana vaikka sitä pesisi ja kuuraisi monta kertaa päivässä. Kun altaaseen joutuu esimerkiksi mustikka, se jättää siihen ikävän jäljen joka kuuluu pois vasta parissa viikossa. Ja uskokaa, olemme koittaneet kaikkia ihmekonsteja altaan puhtaana pitämiseksi. En siis ikimaailmassa suosittele tällaista tiskiallasta kenellekään. Toinen asia josta en ole ihan varma on parketti keittiössä. Se on herkkä roiskeille ja jos esimerkiksi keitinvesi kiehuisi yli, se olisi kaikki heti lattialla. Toistaiseksi olemme onnistuneet säilyttämään keittiön parketin hyvänä, mutta mitä sitten kun lapset alkavat itse harjoittelemaan kokkaustaitojaan?! heh. 

Kaiken kaikkiaan olemme todella tyytyväisiä meidän keittiöön ja se toimii hienosti juuri meidän perheen tarpeisiin!

-Såfin

21 kuvaa meidän kodista

Tulin tässä miettineeksi meidän kodin sisustusta ja sen tyyliä. Täällä blogissa on pian ollut esittelyssa melkein kaikki uuden talomme huoneet. Kun keväällä 2018 muutimme juuri meidän uuteen juuri valmistuneeseen taloon uskoin, että huoneet olisivat todella yksinkertaisesti sisustettu ja että sama tyyli jatkuisi läpi talon. Niin ei kuitenkaan käynyt. Minulla on aina ollut tarvetta väripilkuille ja itseasiassa viime aikoina olen alkanut kaipaamaan myös värejä isoille pinnoille. Pikkuhiljaa meidän uuden talon sisustustyyli on alkanut muodostumaan pienien ja välillä isompienkin hankintojen myötä. Meidän uuden talon tyyli on siis sekava, mutta hauskalla tavalla myös yhteenkuuluva. Jokaisessa tilassa on jokin katseenvangitsija ja pieniä erikoisia detaljeja. Sääntönä olemme pitääneet vain sen, että jokainen hankkimamme sisustusesine pitää herättää iloisia tunteita. Ehkäpä siksi, meidän huoneet eivät ole peräisin sisustuslehdistä vaan täysin omanlaisensa..

On hauska huomata, että kotimme on saanut persoonallisen ilmeen vaikka muuton jälkeen keskityimme vain huoneiden täyttämiseen huonekaluilla jollain konstein. Meidän uudessa kodissa oli nimittäin enemmän huoneita kuin vanhassa kodissa ja pinnat näyttivät tyhjiltä ja persoonattomilta muutomme jälkeen. Olemme uskaltaneet tehdä erikoisiakin hankintoja. Hankimmme mm. keltaisen sohvan Vepsäläiseltä, kunnostimme 50-luvun sohvan olohuoneeseen ja eteiseen hankimme aurinkoa muistuttavan suuren bambupeilin. Pinnoissa emme tyytyneet vain valkoiseen vaan maalasimme esimerkiksi lasten huoneissa olevat seinät kolmella eri värillä geometrisellä tyylillä. Lisäksi olemme erityisen iloisia meidän olohuoneen ja keittiö kalanruotoparketista.

Lipastoilla ja hyllyillä on koriste-esineitä ja aarteita jotka olemme ostaneet reissuilta ja löytäneet mitä erikoisemmista paikoista. Olohuoneessa on myös esineitä eri aikakausilta jotka olemme hankkineet ihan huutokaupasta kuten meidän alkuperäistuotantoa oleva Diamond-chair ja 50-luvun konjakinvärinen lipasto. Esillä on mm. myös isoäidiltäni peritty vanha sohvapöytä. Kaikki ei toki ole vanhaa vaan olemme yrittäneet luoda kivan kontrastin vanhan ja uuden välillä. Meidän kylpyhuoneet ja sauna on selkeätyylisiä ja vaaleita. Myös eteinen on vaalea ja raikas. Vaikka meidän talon sisustus ei ole millään tavalla vielä valmis, olen silti jo valmis kutsumaat tätä kodiksi. Huoneet ja nämä seinät tuntuvat juuri omilta ja tulen aina hyvälle tuulelle meidän kodin sisustuksesta.

Onko sinun kodissa persoonallinen tyyli..?

-Såfin

Meidän perheen löhöilyhuone

Yksi meidän uuden talon haastavimmista tiloista sisustaa meidän varsinaisen olohuoneen lisäksi on ollut meidän löhöilyhuone. Kuten aiemmin kerroin päätimme, että emme halua TV:tä meidän yläkerran isoon olohuoneeseen jossa haluamme keskittyä ruuanlaittoon, yhdessäoloon ja lautapelien pelaamiseen. Järjestely on toiminut tosi hyvin. Katsomme telkkaria paljon vähemmin kuin ennen, ja se on pelkästään hyvä asia. Silti emme halunneet luopua telkkarista kokonaan ja siksi teimme makuuhuoneiden välissä olevasta tilasta meidän perheen löhöilyhuoneen jonne vetäydymme yleensä sen jälkeen kun lapset ovat menneet nukkumaan tai silloin kun vietämme koko perheen leffailtaa. Tämä "tv-huone" tai löhöilyhuone sijaitsee kellaritilassa, eikä siinä ole ikkunoita. Sen sijaan se on läpikulkutila meidän kaikkien makuuhuoneisiin sekä portaikkoon joka vie yläkertaan. Tämä huone on kooltaan melkoisen iso, valkoinen ja kolkko tila jonka yhdelle seinustalle teetimme koko seinän mittaisen pitkän valkoisen kaapin jossa on runsaasti säilytystilaa..

Kesän aikana uusimme tilan matot ja ne ovat aika epätyypillisen väriset meidän talossa. Jossain vaiheessa haluan tehdä jotain seinille, sillä tällainen valkoinen akvaario ei ole mitenkään superviihtyisä. Olemme pohtineet kauniiden äänenvaimennuslevyjen asentamista jolloin esimerkiksi tv:stä tuleva ääni olisi pehmeämpi. Kunnes päätämme mitä teemme seinille halusimme tuoda vastapainoa valkoiselle värille ja peittää lattia tummanvihreillä isoilla matoilla. Saimme Poster Storen kanssa tehdyn yhteistyön merkeissä myös hienot uudet julisteet seinälle ja minun itse syyslehdillä painatetyt koristetyynyt löysivät paikkansa uusista rottinkikoreista.

Tähän tilaan toivon jossain vaiheessa, että voisimme sijoittaa oikein sellaiseen muhkeaan isoon pellavapäällysteiseen sohvaan jonne voisi vajota pitkän päivän päätteeksi. Toistaiseksi sohvana toimii yksilö joka on kulkenut mukanamme jo yli 10 vuotta. Sohvapöytä on seuraavaksi mietintämyssyssä.  Nykyinen on lainassa lasten isovanhemmilta kunnes löydämme paremman ja hieman isomman pöydän. Olen itseasiassa viime viikolla jo hankkinut kaksi uutta pöytää joista toinen päätyy tähän tilaan. Toiseen kulmaan oleskeluhuonetta aiomme myös luoda kunnollisen löhöilynurkkauksen lattiatyynyillä ja säkkituoleilla. Toivomme, että tämä huone jossain vaiheessa todellakin olisi sellainen pieni pesä jonne on tosi rentouttavaa ja mukavaa tulla. Vaikka tila on vielä kesken, viihdyn täällä jo tosi paljon paremmin. Minusta kaikki esineet ja värit sointuvat kivasti yhteen ja tila on melkoisen harmoninen. 

Uusien mattojen, taulujen ja korien myötä tästä huoneesta on siis tullut monta sataa prosenttia viihtyisämpi. Projekti on silti vielä kesken - niinkuin kaikki sisustusprojektit aina ovat. 

-Såfin