Iltakahvit Käärmesaaressa

Vielä on kesää jäljellä, ainakin haluan ajatella niin. Meidän perheen arki alkoi vaiheissa viime viikon maanantaista alkaen. Silloin minä ja isi-ihminen aloitimme taas työt (toistaiseksi teemme töitä etäkonttorilla). Minun ajatukset karkaa edelleen maalle ja takaisin luontoon ja päätimme lähteä viettämään pitkää viikonloppua mökille vielä ennen koulujen alkua eilen. Mutta myös iltaisin voi nauttia. Säät ovat olleet todella ihanat ja me teimme yhtenä iltana töiden jälkeen retken Käärmesaarelle. Vaikka niin monesti olen kuullut Käärmeluodoista Helsingin edustalla, niin en koskaan vielä tähän päivään mennessä ollut käynyt siellä. Ehkä nimi vähän pelotti minua. Heh. Jouduimme ihan tarkistamaan netistä, miksi saaren nimi on Käärmesaari. Saimme selville että saarella on nimensä mukaisesti ollut käärmeitä, joten saa olla varuillaan. Toisaalta käärmeitä on rannikolla muutenkin paljon, joten sinänsä tämä ei ollut poikkeuksellista meille. Pidimme kaiken varalta kuitenkin silmät tarkkana ja katsoimme mihin astuimme. 

Kaunis Käärmesaari sijaitsee siis Espoon ja Helsingin rajan tuntumassa saaristossa. Sinne on lyhyt matka omalla veneellä (tai sup-laudalla tai kanootilla) mutta julkista yhteyttä sinne ei ole. Silti se on vierailemisen arvoinen paikka. Siellä on hyvät laiturit ja saaressa on hienot grillikatokset, puuvajat ja ulkohuussit sekä jätteen kierrätyspisteet. Saaressa ei hyvistä puitteista huolimatta ollut ketään (!!) muuta kuin meidän porukka. Saari itsessään oli häikäisevän kaunis auringonlaskussa. Me joimme kahvit veneen kannella ja lähdimme kiertämään reilun kilometrin pituista saarta ympäri. Maasto oli huikan haastava mutta meidän porukka isovanhempia myötä pystyi kulkemaan saaren ympäri. Erityisen kauniit olivat minusta rantakalliot ja sen erikoislaatuiset kivet. Saaren eteläpuoli oli täynnä pieniä hiidenkirnuja joista yksi oli sydämenmuotoinen. Kallioissa oli aikojen alussa yhdistynyt erilaiset kivilaadut ja jääkausi oli jättänyt hienoja jälkiä meille ihailtavaksi. Pojat halusivat tietenkin poimia kiviä ja muita aarteita rannalla.

Käärmesaari oli ihana retkikohde arki-illalle sillä saaren kiertää alle tunnissa, mutta toki siellä voisi viihtyä pidempäänkin. Kuvittelen, että voisin istua saaren kauniilla rantakallioilla katsomassa auringonlaskua skumppalasi kädessä. Jos sinulla joskus on mahdollisuus, kannattaa vierailla tässä kauniissa paikassa!

Miten sinä olet nauttinut kesäilloista?

-Såfin

Viimeisiä viedään - en halua!

Eilen minuun iski haikeus. Syksy yllätti jälleen nostattamalla kunnolliset lämmöt ja sen sijaan että olisimme syöneet kanatortilloja kotiruokapöydän ääressä päädyimme extempore pakkaamaan kylmälaukun ja lähteä veneilemään. Kun siinä istuimme poikien kanssa käärimässä tortilloja veneen kannella niin tajusin miten ikävä minulla on kesää. Niitä helteisiä ja välillä pilvisiä mutta aina kiireettömiä päiviä. Niitä minulla on ikävä. Siksi eilinen päivä ja ilta oli ihana. Se oli pieni muistutus siitä, että kesää kannattaa odottaa. Me ajelimme Espoon suuntaan ja nautiskelimme maisemista. Meitä seurasi kaksi vesiskootteria jotka hyppivät meidän veneen jättämissä aalloissa. Näimme soutukilpailuja, lapsia jotka harjoittelivat purjehtimista ja muutaman suppalijan. Myös heillä oli tarve nautiskella kesästä vähän ekstra pitkään. Kaikki tuntuivat nauttivan niin kuin tämä olisi viimeinen kerta vesillä..

Mielessäni tiedän, että tämä oli tämän kesän viimeisiä veneilyiltoja. Aurinko laskee jo niin aikaisin, että valoisalla tehdyt retket ovat harvassa. Kaislat rantaviivoilla on saanut tutun rusehtavan värin, mutta puut ovat edelleen yllättävän vihreitä ja elinvoimaisia. Puiden ruskaa ei ole huomattavissa näillä leveyspiireillä vielä lainkaan. Mutta kesä on ohi, se tuoksuu ilmassa. Sen huomaa kalenterin merkintöjen määrästä ja ajatuksista jotka karkailevat poikien välikausivaatteisiin ja talvitamineihin. Tulevien viikkojen aikana tulemme lyömään lukkoon veneen nostot ja mökkien talviteloille laittamiset. Varaamme pikkujouluviikonloput täyteen erilaisia juhlia ja menoja ja siistimme pihaa syksyä varten. Viimeisiä siis viedään. Mutta just nyt, just nyt katseeni viipyilee vielä hetken auringossa kimaltelevassa vedessä. Sallin itseni uppoutua ajatuksiin. Lähellä vettä, täällä saarien välissä olen omimmillani ja isi-ihminen nauraa minulle, että minun pitäisi muuttaa saaristoon. 

Miten sinä - oletko innoissasi menossa kohti syksyä ja talvea?

-Såfin

Viikko vesillä

Istun tällä hetkellä Nauvon satamassa meidän veneen kannella kirjoittamassa. Lähdimme kolme päivää sitten vesille meidän veneellä ihan vain perheen kesken ja olemme muutamien mutkien kautta päätyneet tänne Turun saaristoon nauttimaan Suomen kesästä. Tuo edellinen pienellä ironialla sanottu. Suomen kesä. Meidän venematkat ovat onneksi sujuneet huippuhienossa säässä. Olemme saaneet nauttia auringosta ja tuulettomista matkoista. Olemme hengittäneet sisään suolantuoksuista saaristoilmaa ja vilkuttaneet ohikulkeville veneilijöille. Mutta olemme myös pelästyneet synkkiä ukkospilviä jotka olemme täpärästi onnistuneet ohittamaan ollessamme liikkeellä. Eilein illalla tänne Nauvoon saapuessa kastuimme kunnolla. Tai siis emme me, vaan meidän veneen pressut. Pyrimme ottamaan tällaiset sateet tunnelman kautta. Kun olimme kiinnittyneet satamaan, teimme pojille kaakaot veneessä ja juoksimme kumppareissa ja sadetakeissa pieneen kioskiin rannassa jossa paikallisen kouluikäiset lapset ylläpitivät kahvilaa. Ostimme sieltä kaksi palaa suklaakakkua ja istuimme veneen kannen alla nauttimassa tunnelmasta. Nukuimme viime yönä sateen rytmisessä äänessä paremmin kuin pitkään aikaan..

Viikko oli suunitelma. Viikko vesillä kaukana kaikista kotitöistä - poissa kaupungin sykkeestä. Se on juuri sitä mitä tarvitsimme nyt. Ei mitään tiukkaa aikataulua vaan päiviä saaristossa hieman satamia vaihdellen. Ja se toimii. Olin jo toisena matkapäivänä sitä mieltä, että olemme olleet lomalla ikuisuuden. Tähän mennessä olemme pysähtyneet Tammisaaressa ja Nauvossa. Seuraava stoppi on minun lapsuuden kesämökkisaari joka on tunnin ajomatkan päässä täältä Nauvosta. Siellä olemme seuraavat kaksi yötä samaan aikaan siskoni perheen ja minun vanhempien kanssa. Jatkamme siellä tätä idyllistä saaristolaiselämää: kalastamme, käymme uimassa hieman viileässä merivedessä, tutkimme luontoa ja illan päätteeksi keräämme kaikki jääkaapista löytyvät herkut pöydälle ja nautimme auringonlaskuista hyvän ruuan ääressä. Täydellistä. 

Oletko sinä jo lomalla? Mitä kaikkea kivaa sinä olet jo kerennyt tehdä kesällä?

-Såfin

PS. Pyysin isi-ihmistä ottamaan minusta kuvia kun olimme Tammisaaressa. Minulla oli kaikissa (kahdeksassa) kuvassa silmät kiinni. Hahaa. Noh, laitoin sitten tähän sellaisen "silmät kiinni" kuvan, ihan vain todistusaineistoksi että myös minä olen mukana tällä reissulla. Hihii.. 

Päiväseikkailu Porvoossa

Olipas ihanaa kun eilen oli kokonainen päivä vapaata keskellä viikkoa. Koska säämies oli luvannut aurinkoa, me päätimme viettää koko helatorstai merellä. Nouseva tuuli jännitti hieman, mutta se osoittautui myöhemmin lottovoitoksi. Kuka olisi arvannut, että lasten mielestä keinuva vene on parempaa kuin lintsillä oleminen!? Hihiii. Matkalle saimme seuraksemme ystäväperheen ja suunnittelimme tällä kertaa tekevämme oikein kunnollisen kokopäiväretken Porvooseen. Venematka Porvooseen kestää meidän veneellä n. 2 tuntia mutta ennen kun olimme päässeet liikkeelle ja irti laiturissa lapsilla oli jo kerran kerennyt tulla nälkä. Heh. Tyypillistä. Söimme siis (ensimmäiset) eväät vielä ollessamme Helsingin päässä laiturissa kiinni jonka jälkeen lähdimme navigoimaan kohti kuvankaunista Porvoota. Lapset tekivät kannen alla olevasta hytistä heidän valtakunnan ja me aikuiset istuimme tietenkin ohjaamossa nauttimassa auringosta.. 

Lapset jaksoivat menomatkan tosi hyvin ja perille saapuessamme näimme Porvoon satamassa paljon iloisia ihmisiä ja vilskettä joka puolella. Kaikki kaupungin asukkaat oli päättäneet tulla ulos joenvarteen nauttimaan hienosta säästä. Minä rakastan Porvoota. Jokialue, vanha kaupunki ja kaikki kauniit puutalot ovat niin idylliset, että minulla meinaa meilkein lähteä ajantaju kun kipuaa kapeita mukulakiviä päällystettyjä kujia vanhassa kaupungissa. Voisin varmaan viettää päiväkausia valokuvaamassa tätä paikkaa. Tällä kertaa valokuvaaminen ei kuitenkaan ollut keskiössä, vaan yhdessä vietetty aika. Me näimme hauskan pinkin kuplavolkkarin, kauniita kukkia, vinoja taloja ja sympaattisia liikkeitä. Lapset olivat veneilyn jälkeen jo pian nälkäisiä ja päätimme suunnata Gabriel 1763-nimiseen ravintolaan jossa muuten saa aivan erinomaisia pizzoja.  Vaikka paikka oli täynnä yksi suuri seurue poistui juuri kun astuimme sisään ja saimme nopeasti pitsat eteemme. 

Kiertelimme vielä hetken aikaa vanhassa kaupungissa kunnes lopulta suuntasimme joenvarressa nautittujen jäätelötötteröiden jälkeen kotiinpäin. Tuuli oli tähän mennessä jo hieman laantunut ja nautiskelimme viilenevästä illasta pikkuhiljaa vuorautumalla takkeihin ja viltteihin. Olipas päivä. Superhauskaa. 

Oletko sinä käynyt Porvoossa?

-Såfin

Vene vesille ja lapsiperheen veneilykesä

Kauan odotettu hetki oli täällä reilu viikko sitten kun saimme puhelun ja luottomiehemme Simon kertoi, että meidän vene olisi seuraavana laskuvuorossa. Pian saisimme kuulla veneemme moottorin tasaista surinaa, nauttia keinuvista aalloista ja nähdä lokkien liitävän rantaviivaa pitkin. Rakastamme veneilyä. Minulle veneilyssä on jotain symbolista. Se merkitsee arkihuolien ja tasaisen suorittamisen jättämistä maihin. Vesi on elementtini. Se rauhoittaa minua ja vesillä pystyn rentoutumaan täysin. Lisäksi siinä on jotain muuta joka on äärimmäisen arvokasta meidän perheelle, nimittäin yhdessäolo symbioosissa hyvin pienessä tilassa - vain me, vesi ja kaunis saaristoympäristö. Lapset näkevät veneilyssä jotain muuta kuin minä. Heidän mielestä se on seikkailu, retki uuteen jännittävään paikkaan. Myös heillä on erityinen suhde mereen, kaloihin, lintuihin ja ympäröivään maisemaan. Tämä suhde on jotain mitä he ehkä oppivat ymmärtämään paremmin iän myötä - minä näen sen heissä jo nyt. Meidän perheen isi-ihmisellä on yhtälailla erityinen suhde veneilyyn. Häntä kiehtoo aavat näkymät, vauhti ja merellä pärjääminen. Hän tuijottaisi mielellään näkymää jossa on vain taivasta ja merta. Horisontti joka sulatuu yhteen niin erottamattomasti, ettei tiedä missä taivas alkaa ja meri loppuu. Hän on yllytyshullu ja olisi mielellään merten kuningas jos saisi valita.

Viime viikonloppuna pääsimme vihdoin ensimmäiselle veneilyretkelle perheen kesken. Sitä ennen olemme tietenkin siivonneet, puunanneet ja valmistelleet sitä kesäkuntoon. Olimme täyttäneet kaaapit pillimehuilla, talouspaperilla ja muilla pakollisilla tykötarpeilla. Vene on kuin mökki, myös siitä pitää pitää huolta. Kun nyt sunnuntaina taitoimme matkaa Helsingin saaristossa hiljalleen nauttien auringossa kimaltelevasta vedestä, en voinut olla iloitsematta tulevasta kesästä. Vaikka moni kokee, että lasten kanssa veneily on työlästä niin meille se on kaikkea muuta. Veneen kanssa liikkeelle lähteminen on ajoittan stressavaa mutta kun vihdoin olemme vesillä, se on joka hikipisaran arvoista. Koko perhe nauttii, jokainen omalla tavallaan. Myös tänä vuonna aiomme olla vesillä ainakin ensimmäisen viikon meidän lomasta. Viime kesänä ihastuimme Hankoon ja sen lähialueisiin. Uskon, että meidät ja meidän veneen löytää myös tänä vuonna ankkuroituneena sieltä. Uutena kohteena tänä vuonna olemme päättäneet ottaa Naantalin. Olisi hienoa jos oikeasti onnistuisimme säiden ja muiden menojen keskellä vaan olemaan kokonaisen viikon tällaisissa tunnelmissa. Se on meidän perheen suurin toive tälle kesälle.

Onko sinulla erityinen suhde mereen? Tai kenties metsään, vuoriin tai johonkin erityiseen maisemaan luonnossa?

-Såfin

Veneellä Pellinkiin

Vietimme harvinaisen viikonlopun sillä tavalla, että olimme kaupungissa ja meillä oli vain muutama meno sovittu koko viikonlopuksi. Lauantaille meillä ei itseasiassa ollut ollenkaan ohjelmaa ja päätimme (erittäin lyhyen) pohdinnan jälkeen, että lähtisimme veneilemään. Säät olivat aivan ihanat ja pian sen jälkeen kun lähdimme liikkeelle, tuuli rauhoittui jopa niin paljon, että pystyimme ajamaan ulkoreittiä veneellä. Meri oli siis ihan "pläkä". Suunnitelmissa oli tehdä päiväretki yhteen meidän lempipaikkaan Sipoon Kaunissaareen, mutta kun pääsimme perille selvisi, että suuri osa vierassatamien paikoista oli pois käytöstä eikä meidän veneelle ollut siellä tilaa. Meitä harmitti tilanne tosi paljon, sillä olimme pakanneet uikkarit ja kävelykengät Kaunissaaren maastoa ja luontoa ajatellen. Oikeastaan minä en yhtään tykkää improvisoida liikkuessa lasten kanssa, mutta tällä kertaa päätimme rohkaistua ja valita lennosta uusi kohde: Pellinki. Pellinki sijaitsee Porvoon läheisyydessä ja Sandholmsudden:in vierassatama vaikutti lupaavalta kohteelta. Lisäsimme kaasua ja lähdimme taittamaan matkaa veneellä.. 

Koko matkaan meni yhteen suuntaan hieman yli kaksi tuntia ja pojat nukkuivan osan siitä. Veneessä on ihana huilata moottorin äänen ja pienten aaltoja keinuttamana. Minuakin alkaa itseasiassa usein väsyttämään ja jos teemme veneellä pitkää matkaa myös minä saatan torkahtaa hetkeksi. Se on kai jäänyt päälle omasta lapsuudesta. Heh. Päästyämme perille Pellinkiin huomasimme iloksemme, että vierasvenesataman läheisyydessä oli paljon palveluita. Hyvä valinta. Siellä oli minigolfrata, kahvila, hiekkalaatikko, keinuja pieni kioski ja hiekkaranta. Lapset olivat odottaneet sitä, että pääsisivät uimaan ja leikkimään. He lähtivät innoissaan tutkimaan aluetta ja nautiskelivat saaristolaisfiiliksestä. Toisella veneellä saapuneet lapset onkivat kaloja laiturilla ja saivat lyhyessä hetkessä yli 20 ahventa. Meidän pojat olivat niin innoissaan katselemassa kalastustouhuja, etteivät meinanneet lähteä meidän kanssa syömään. 

Ruokailun jälkeen suuntasimme rannalle ja pienessä poukamassa vesi oli lämmennyt todella kivasti. Lapset pystyivät kahlaamaan parikymmentä metriä rannasta sillä vesi oli juuri sopivan matalaa. Lapset keräilivät simpukankuoria ja leikkivät hiekassa. Katsellessani heidän touhuja minäkin päätin rohkaistua. Juoksin veneelle ja puin myös omat uikkarit päälle. Ja arvatkaa mitä?! minä heitin talviturkin. Iiik. Olen siis meidän perheen pahin vilukissa ja en normaalisti ui alle 25 asteisessa vedessä Nyt en kuitenkaan voinut vastustaa matalikossa lämmennyttä vettä ja olin niin ylpeä itsestäni pulahtamisen jälkeen. Se homma on nyt siis hoidettu pois alta tämän vuoden osalta. Heh..

Lasten kanssa on itseasiassa todella tärkeää, että pysähdyspaikat ovat viihdyttäviä. Näin he jaksavat taas olla veneessä matkailun ajan. Pellinki ja Sandholmsudden sai pisteet meiltä ja pysähdymme varmasti täällä joskus uudestaan! Meillä oli todella kiva veneilypäivä ja saimme kivasti ladattua akkuja tulevaa työviikkoa ajatellen.

Mitä sinä puuhastelit viikonloppuna? 

-Såfin