2018 valokuvat joista olen eniten ylpeä

Vuosi lähenee loppuaan ja minä istun täällä muistelemassa vuoden kohokohtia. Meillä on takana aikamoinen vuosi täynnä elämyksiä, stressiä, elämänmuutoksia, matkoja, ilon ja ylpeyden hetkiä ja vaikka mitä. Tänään halusin kuitenkin keskittyä valokuviin. Menneen vuoden aikana en ole löytänyt yhtä paljon aikaa valokuvaamiselle kuin aiemmin. Onneksi kamera on kuitenkin kulkenut mukana eri paikoissa ja aina silloin tällöin inspiraatio on päässyt valloilleen. Eräänä lämpimänä kesäpäivänä jopa heittäydyin hulluksi ja riisuin farkkusortsini ja vaelsin veteen kuvatakseni lumpeenkukkia. Hihii.. Valokuvaaminen on minulle jotain mitä teen kun minulla on ylimääräistä aikaa ja minulla on mahdollisuus katsoa ympäristöä ihaillen sen muotoja ja valoja. Valokuvaaminen on rentouttavaa ja välillä jopa terapeuttista. Tänä vuonna olen kiireestä huolimatta onnistunut ottamaan omasta mielestäni joitain hienoja kuvia joista kokosin lempparini tähän alle. 

Olen yllättynyt siitä, että minun omista lempivalokuvistani löytyi niin monta maisemaa ja luontokuvaa. Olen aina ajatellut, että nautin eniten ihmisten valokuvaamisesta. Näin se mieli muuttuu. Ensi vuonna tulee valokuvaamisen vuosi ja olen päättänyt mennä eräälle kursille myöhemmin keväällä. Hieman jo jännittää, sillä se ei ole mikään tavallinen kurssi. Siitä kuitenkin lisää myöhemmin.

Mitkä olivat sinun omat lempi valokuvat tänä vuonna? Haastan mukaan mukaan Äiti on vähän väsynyt-blogin, Ihan vaan tavismutsi-blogin, Pandamama-blogin, Kommammaa-blogin ja Kotiäidin elämää-blogin.

-Såfin

Ja miten kävi pihaprojektin?

Viime kuun puolella kerroin miten me uhkarohkeina lähdimme toteuttamaan pihaprojektia. Uhmasimme sään voimia ja toivoimme sormet ristissä, ettei lunta tulisi niin kauan kun vielä ladoimme pihakiviä paikoilleen. No miten kävi? Ensimmäinen viikko pihahommissa meni hyvin ja työmiehet saivat tasoitettua maan ennen kuin pakkaset saapuivat. Sitten jännitettiin lumen tuloa. Joka aamu avasin sääennusteet ja riemuitsin lämpimistä säistä. Työmiehet tekivät tehokkaasti hommia ja rakensivat talomme eteen hienon matalahkon muurin aidaksi sekä ison istutuslaatikon samoista kivistä. Meidän etupiha katettiin istutuslaatikkoa lukuunottamatta pihakivillä, sillä siitä kuljetaan paljon ja ajetaan tietenkin autolla autotalliin. Samoista pihakivistä tehtiin myös polku joka kiertää koko talon. Talon laidoille istutamme kevään tullen nurmikkoa ja muita maanpeittokasveja. Takapihalle, joka nyt on pääosin mullan peitossa istutetaan mm. marjapensaita, kirsikkapuita ja muita koristekasveja.. 

Maan jäätyminen ennen kivien laittoa on vähän riskialtista hommaa, joten joudumme mahdollisesti vielä korjaamaan niitä myöhemmin. Onneksi meidän palkkaamat työmiehet olivat todella ystävällisiä ja tarjoutuivat tulemaan tarkastamaan pihan talven jäljiltä ilman erillistä palkkiota. Vaikka tässä vaiheessa teimme "vain" kivetykset ja levitimme mullat paikoilleen meidän piha (ja oikeastaan koko talo) näyttää paljon ryhdikkäämmältä nyt. Aiemmin taloamme ympyröi sorapeti ja se oli todella epäkäytännöllinen lasten kanssa. Ennen tätä kivetystä hiekkaa kantautui sisälle meidän eteiseen, joten voitte kuvitella etten ollut siitä mitenkään kovin iloinen. Olemme innoissamme pihaprojektimme etenemisestä ja on kivaa, että pääsemme istutushommiin heti keväällä. Lunta on myös helpompi luoda kivetyksellä kuin rosoisella hiekkapohjalla.

Voimme taas ruksata yhden asian meidän talven "todo-listalta". Nyt taloprojektimme vaipuu hetkellisesti talviunille ja jatkamme jälleen keväällä. 

-Såfin

Yksin kotona ensimmäistä kertaa

Viime viikolla tapahtui jotain suurta. Me olimme lähdössä ruokakauppaan tekemään viikko-ostoksia koko perheen voimin kun meidän 7-vuotias esikoinen ilmoitti, että haluaisi jäädä yksin kotiin. Se, että meidän aiemmin niin arka ja turvahakuinen pieni mies sanoo jotain tällaista sai kyllä meidän suut loksahtamaan auki. Olemme tietenkin puhuneet yksinolosta mutta olemme toistaiseksi halunneet, että asiat etenisivät omalla painollaan ja emme ole edes kovin paljon kannustaneet häntä harkitsemaan tämmöistä asiaa. Niinpä olimme todella yllättyneitä. Koska olimme lähdössä isoille kauppaostoksille, tämä ei suinkaan olisi mikään pikareissu. Meidän isi-ihminen oli kuitenkin rauhallinen (toisin kun minä, kuohuin kauhusta). Meidän esikoinen sanoi, että hänellähän on puhelin ja että hän on täysin turvassa täällä meidän kodissa. Olin paniikissa, mutta suostuimme lopulta hänen pyyntöön. Hän jäi ylpeänä yksin kotiin.

Kun olimme istuneet autossa kolme minuuttia, minulle iski paniikki (ja pieni itkukohtaus). Emmehän me voisi jättää häntä yksin noin pitkäksi aikaa. Onneksi jälleen kerran meidän isi-ihminen rauhoitti minua ja sanoi, että jos jossain niin kotona on turvallista harjoitella yksinoloa. Kun pääsimme kauppaan minä etenin hyllyjen välissä juoksuaskelin. Puolessa välissä kauppakierrosta minun puhelin soi ja toisessa päässä linjaa oli meidän esikoinen. Olin varma, että hän katui koko hommaa ja itkisi linjan toisessa päässä. Hän ilmoitti viileästi kaiken olevan hyvin ja kysyi lupaa saisiko pelata puhelimellaan. Tässä vaiheessa hän oli ollut yksin jo 25 minuuttia. Loput kauppareissusta sujui hyvin ja hieman alle tunnissa olimme jälleen kotitiellämme. (Suoritimme siis myös viikko-ostokset ennätysajassa. Hihii..) Soitin meidän reippaalle tyypille ja pyysin hänet tulemaan ikkunaan ottamaan meidät vastaan. Hän ilmestyi eteiseen iloisesti vilkuttaen ja avasi oven meille leveästi hymyillen. Siinä se siis oli. Hänen ensimmäinen kerta kotona yksin. Vau. 

Täytyy myöntää, että tämä oli yllättävän tunteikasta minulle. Olin tietenkin ylpeä hänen suorituksestaan, tahtotilasta ja oma-aloitteisuudesta mutta en koskaan ole tuntenut yhtä suurta ahdistusta ja luopumisen tuskaa kuin nyt tunsin. Hän itse oli tietenkin erittäin ylpeä tästä kaikesta ja kertoi meille, ettei häntä ollut pelottanut yhtään koko tunnin aikana. Hän oli leikkinyt ja pelannut puhelimellaan. Kun olimme kehuneet häntä siitä miten reipas hän oli ollut hän halusi tietenkin heti soittaa isovanhemmilleen kertoakseen tästä kaikesta. Rakas, iso-pieni mies. Huheijaa. 

Minkä ikäisenä teidän lapset ovat jäänet yksin kotiin?

-Såfin

Jäässä

Täytyy sanoa, että tuo otsikon sana kuvaa hyvin kattavasti meidän perheen tunnelmaa tällä hetkellä. En yleensä tykkää kirjoittaa negatiivisia kirjoituksia blogin puolelle, sillä en itse myöskään nauti sellaisten tekstien lukemisesta. Tosiasia on kuitenkin se, että elämä ei aina ole helppoa ja arki ei aina mene ihan niin kuin haluaisi. Meidän perhettä on kaksi viikkoa varjostanut flunssakierre. Ei niin vakava, että olisimme sen takia jääneet kotiin kokonaan lepäämään, mutta tarpeeksi vakava että voimat ovat olleet aika lopussa. Ärsyttävää tavallaan, sillä tämä aika vuodesta olisi täynnä kaikkia pieniä kivoja tapahtumia joista ei haluaisi jäädä paitsi. Meidän flunssakierre ei ota loppuakseen. Kun yksi nuha on selvitetty, iskee seuraava yskä, silmätulehdus tai muu oire. Yksikään näistä ei ole ollut vakava, mutta pikkuhiljaa tämä saisi jo loppua. Yritän lohduttautua sillä, että olemme olleet aivan super-terveitä koko kesän ja syksyn. 

Eilen illalla ensimmäinen meistä raahautui lopulta lääkäriin. Silmätippoja ja lisää yskänlääkettä oli saldo tämän käynnin jälkeen. Taidan olla niin epätoivoinen tämän kierteen suhteen, että olen valmis kokeilemaan jo poppakonsteja. En turhaan haluaisi syöttää lapsille (tai itselleni) antibiootteja tällaisiin pikkuvaivoihin mutta tästä päivästä alkaen aion heittää kehiin kaikki tyrnimehut, inkiväärijuomat ja ylimääräiset vitamiinit mitä suinkaan vaan keksin. Kaksi viikkoa on pitkä aika sairastella. Haluaisin pikkuhiljaa palata siihen omaan treenirytmiin ja toisaalta haluaisin olla yhtä energinen kuin normaalisti olen iltaisin. Olen varma, että lapsiakin ärsyttää tämä jatkuva niistäminen ja hössöttäminen. Bläh. Typerät flunssat. Typerät yskät ja typerät nuhat.

Onko teidän perheessä ollut flunssaa tai muita sairauksia tänä syksynä/talvena?

-Såfin

PS. sori tämä avautuminen.. 

Lahja 7-vuotiaalle pojalle

Meidän perheessä puhutaan joululahjoista joka päivä. Lapsille tipahtaa harva se päivä uusia lelukuvastoja postiliaatikosta ja telkkarissa pyörii mainoksia hienoista lelu-uutuksista. Myös meidän perheen on tullut aika pohtia joulupukille lähetettävän toivelistan sisältöä. Pienille lapsille on minusta helppo keksiä lahjoja mutta jo 7-vuotias poika alkaa olemaan hieman haastavampi tapaus. Koulumaailma tuo kehiin uudenlaisia toiveita ja lapselle tulee jollain tapaa kiire kasvaa isommaksi. Odotin siksi todella mielenkiinnolla mitä meidän 7-vuotias poika toivoo joulupukilta lahjaksi. Meidän viralliset listat ovat vielä kirjoittamatta mutta tein kokoelman niistä tavaroista jotka tuntuu olevan suosittuja juuri nyt meidän 7-vuotiaan puheissa..

1. Nerf-pyssy. Tällaisia saa eri hintaluokissa ja eri panoksilla. Tämä tuntuu olevan oikein hittituote poikien kesken. Perinteisesti en itse ole välittänyt aseiden ja muiden vastaavien lahjojen ostamista, mutta meidän esikoinen sanoi säästävänsä viikkorahat tällaiseen jos ei joulupukki tuo sitä. Hän taitaa siis olla tosissaan. Hihii..

2. "Siisti paita". Ei missään tapauksessa saisi enää olla mitään lapsellisia kuoseja kuten nalleja tai vastaavia. Emoijt ja paljettipaidat vaarallisilla kuvioilla ovat tällä hetkellä in.

3. "Siisti pipo". Kuulemma mielellään aikuisten kokoa, ehkä samanlainen kuin isillä. Heh. 

4. Lasse Maijan etsivätoimisto-kirjasarja on tällä hetkellä kirjojen ykkösvalinta. Meidän 7-vuotias lukee jo jonkun verran itsenäisesti, mutta näitä kirjoja luemme vielä yhdessä.

5. Pöytäkiekkopeli. Meidän kummatkin pojat bongasivat heti lelukuvastoista sekä pöytäkiekko- että pöytäfutispelit. Nämä ovat hauskoja, sillä monet meistä vanhemmista olemme pelanneet näitä kun itse olimme pieniä. Retroilua.

6. Rubikinkuutio. (Tai Ruubiinikuutio niin kuin meidän kuopus sanoo). Kaikki luokan pojat pyörittelevät tällä hetkellä tätä älykuutiota. Hyvää vaihtelua kännykkäpelaamiselle.

7. Stiga. Mitä isommaksi lapsi kasvaa, sen hurjemmaksi vauhti käy. Pulkkamäessä stigat ovat ihan hittituotteita alakoululaisten joukossa. 

8. Slime tehdas. Kaikki limat ja niiden tekeminen on ihanaa lasten mielestä. Limoja saa ostaa myös valmiina, mutta hauskinta niissä taitaa kyllä olla niiden keittäminen. 

9. Harry Potter-legot. Uutuuslegojen joukossa tänä vuonna ovat Harry Potter-legot. Meidän pojat ovat kummatkin innostuneita näistä ja toivoivat näiden lisäksi myös taikasauvaa ja muita taikomiseen liittyviä juttuja.

10. Nintendo Switch. Tämä on meidän 7-vuotiaan ykköstoive. En tiedä mitä olisin mieltä erillisen pelilaitteen hankkimisesta. Toisaalta olisi hyvä, ettei hän aina tuijottaisi kännykkä ja tämän avulla saisi eriytettyä pelaamisen ja esimerkiksi youtuben katsomisen. 

Onko teillä jo kirjoitettu toivelistaa joulupukille?

-Såfin

Lapsistrategia 2040: Tältä tasapaino työn ja vanhemmuuden välillä pitäisi näyttää!

Osallistuin viime viikolla iltaan jonka aikana pohdimme, keskustelimme ja kuulimme vaikuttavia puheenvuoroja perhe-elämään liittyen. Illan teema oli Lapsistrategia 2040 ja se miltä perhe-elämä näyttää reilun 20 vuoden päästä. Keskityimme erityisesti niihin asioihin joiden tulisi muuttua jotta perheillä olisi parempi olla ja tarkoitus oli tuoda konkreettisia ideoita pöytään. Iltaan osallistui ryhmä vaikuttajia ja keskustelua ohjasi juontaja Marja Hintikka, Äidin puheenvuoro: Tubettaja Inari Fernandez ja Koti-iskä88: bloggaaja Ville Viholainen. Lapsistrategia 2040 on Opetus- ja kulttuuriministeriön ja Sosiaali- ja terveysministeriön kanssa yhteistyössä toteutettu aloite ja projektipäällikkönä toimii Marianne Heikkilä.

Itse kuuluin meidän Lapsistrategia-illassa työryhmään jonka aiheena oli tasapaino työelämän ja vanhemmuuden välillä. Uskallan väittää, että suhtautuminen lasten hankkimiseen on muuttunut viimeisen vuosikymmenen aikana. Puhutaan valinnoista ja siitä keskittyisikö sitä uraan vai hankkisiko lapsia. On syy siihen miksi ihmiset puhuvat perhelämästä tähän sävyyn. Työelämä on muuttumassa yhä kovempitahtiseksi ja koetaan, ettei perhe-elämälle ole tilaa yhtä paljon kuin ennen. Ihmiset tekevät valintoja. "Panostan ensin uraan ja teen lapset myöhemmin (jos teen)". Perheen ja uran ei tulisi olla toisensa poissulkevia asioita. Perheen saaminen tulisi olla mitä luonnollisin asia ja sen pitäisi pystyä sovittamaan yhteen työuran kanssa. Äitejä jotka palaavat työelämään ei tulisi syyllistää. Eikä osa-aikasuutta tai joustavia työtunteja tarvitsevia vanhempia tulisi kohdata epämääräisellä tavalla työpaikoilla. Monessa yhteydessä tarvitaan asennemuutos. Tarvitaan standardeja ja muutosta kulttuurissa sekä työelämässä että sen ulkopuolella. 

Kokonaisuudessaan työelämä on muuttunut yhä ennalta arvaamattomaksi. Jonain hetkinä tarvitaan työntekijän panostusta iltamyöhään ja toisella hetkellä on hiljaisempaa. On keikkatyötä ja osa-aikatyötä ja työtilanne elää kuukaudesta toiseen. Yhä harvempi meistä tekee 8-16 työpäiviä. On ymmärrettävää, että vanhemmat kokevat paineita lastenhoidon kanssa. Toisaalta vanhemmilta vaaditaan myös osallistumista vanhempainvartteihin, keskusteluihin ja muihin tapahtumiin päiväkodissa ja koululla myös päiväsaikaan keskellä työpäivää. Joustavuus kuulostaisi olevan ratkaisu tähän. Sitä tarvitaan sekä työnantajalta että päivähoitojärjestelmältä. Käytäntö on vielä kaukana siitä, mutta nyt on hyvä aloittaa keskustelu jos joskus haluamme asioiden muuttuvan. 

Lapsistrategia on hurjan hieno aloite ja toivon kuulevani tästä vielä paljon lisää. Toivottavasti 20 vuoden päästä asiat ovat jo paljon paremmalla mallilla. Aihealueeseen kuuluu paljon muutakin kuin vain työelämän ja perhe-elämän yhteensovittaminen mutta jostain on hyvä aloittaa.

Miltä sinä toivot, että perhe-elämä näyttää vuonna 2040? Mitkä asiat pitää muuttua?

-Såfin

Itsetehty joulukalenteri ja joulun avaus

Meidän viikonloppu on pyörinyt jouluisten asioiden ympärillä. Jos kysyisin pojilta, heidän mielestä kohokohta koko viikonloppuna oli se kun saivat avata ensimmäiset kalenteriluukut. Joulun odotus on alkanut. Minä olen perinteisesti tehnyt pojille pakettijoulukalenterin joka sisältää pieniä ja hauskoja jouluaiheisia tavaroita. Normaalisti olen tehnyt kalenterin valmiiksi hyvissä ajoin, mutta tällä kertaa vietin marraskuun viimeisen illan nysväten pienten pakettien kanssa. Pojat kävivät kierroksilla oven toisella puolella, eivätkä he malttaneet uppoutua isänsä keksimiin leikkehin ollenkaan. Tänä vuonna huomaan, että pojat oikeasti jo osaavat hahmottaa alaslaskua jouluun kalentereiden avulla. Meidän kalenterissa on pieniä tavaroita, herkkuja ja tarvikkeita yhteisiin leivonta- ja askarteluhetkiin. Pojat ovat ihmetelleet pakettien kokoa ja meidän nuorimmainen ihmettelee miksi en voisi kertoa mitä niissä on. Hihii..

Viikonloppuna vietimme myös virallisia pikkujouluja minun vanhempien luona ja siellä saimme täyttää lautasemme runsaan kalapöydän antimilla. En koskaan itse ole välittänyt kovin paljon joulukinkusta tai laatikoista, mutta olen heikkona kaloihin. Ai että. Meidän perinteisissä pikkujouluissa laulamme joululauluja ja tonttu jättää yleensä ovelle pienenpienen lahjapussin. Tänä vuonna korkkasimme myös "vihreä kuula"-rasian ja tämä oli meidän isi-ihmisen mielestä parasta koko viikonloppuna. Hän kun on lievästi sanottuna vihreiden kuulien palvoja. Hauskaa on myös se, että tämä on meidän lähiperheen uutukaisten ensimmäinen joulu. Siskojeni vauvat olivat mukana juhlimassa pikkujouluja ja täytyy sanoa että oli mieleenpainuvaa miten iloiset jokeltelevat vauvat ovat niin syötävän söpöjä punaisissa tonttulakeissaan.

Viikolla kävimme myös Stockan jouluikkunalla kaupungilla. Kävimme samalla reissulla ihailemassa Esplanadin jouluvaloja ja lopulta päädyimme pitkästä aikaa syömään ravintolaan koko porukalla. Pojat olivat innoissaan meidän extempore retkestä. Koska tykästyimme valojen tunnelmasta keskustassa ajoimme suoraan ulkovalo-ostoksille ja koristelimme meidän terassin kaiteet uusilla kausivaloilla. Kaikki tämä tekeminen on saanut minut hyvälle tuulelle ja täytyy sanoa, että tunnen jo joulufiiliksen hiipivän!

Oletko sinä jo aloittanut joulunvieton?

-Såfin