The Valokuvausaamu

Valokuvaus.. Niin ihanaa mutta samalla niin stressaavaa. Yksi etu siinä, että lapsi on päivähoidossa on tietenkin se että, lapsi pääsee mukaan päiväkodin järjestämään valokuvaukseen. Siinä ikuistetaan koko päiväkotiryhmä ja samalla saa kätevästi tilattua myös mahdolliset veljeskuvat ja yksinkuvat. Tosi jees ainakin näin joulua ajatellen. Myös meidän pojat osallistuivat aiemmin syksyllä tällaiseen valokuvaukseen. Ja nyt kun pyörittelen tässä kaikenlaisia joululahjajuttuja ja valokuva-albumeita mielessäni, tuli samalla mieleen etten ole kertonut teille yhdestä hieman kohtalokkaastaa aamusta.. "The valokuvausaamu".

Viimeinen asia, jota hoin itselleni juuri ennen nukahtamista oli silloin: "muista, että huomenna on poikien valokuvaus. muista että huomenna on.." Aamulla onnistuimme torkkumaan jotenkin herätyskellon säestämänä hieman pidempään kuin normaalisti. Kun koko porukka oli jalkeilla jokainen säntäsi eri suuntiin ja huusimme ohjeita milloin kenellekkin perheenjäsenelle. Ja sitten: Ainiin, se he***tin valokuvaus.

Kaikessa kiireessä keksimme tietty kaiken lisäksi, että pojilla pitäisi olla samanlaiset paidat päällä, mieluiten kauluspaidat. Ja eikun silittämään. Sain pienen häsläyksen jälkeen ensin kauluspaidan autettua meidän vanhemman pojan päälle. Hikipisaroiden valuessa taiselin jo toisen pienen miehen kauluspaidan kanssa ja juuri kun luulin, että olisimme valmiita lähtöön näen kun se meidän 4-vuotias juoksee eteiseen ILMAN vaatteita. Kauluspaita ei kuulemma ollut hyvä. *Huoh* No siinä sitten neuvottelemaan heti aamutuimaan.

Eli nyt kun katsot näitä kuvia toivon, osaat antaa näille kauluspaidoille niiden ansaitseman arvostuksen.. Hahaa..

-Såfin

Note to self: Ensi vuonna perus trikoo-paidat on ihan ok.. Ainiin, ja valitse ne edeltävänä iltana.

Askelta lähempänä unelmakotia

Nyt asian laita on näin, että rakennamme itsellemme kotia lasten tulevan koulun viereen. Tontti on oikeasti kivenheiton päässä koulupiirin sisäänkäynnistä, eikä lasten tarvitse ylittää yhtään autotietä päästäkseen sinne. Tämä oli pääsyy siihen miksi valitsimme juuri tämän tontin rakennuspohjaksi meidän tulevalle kodille. Ja NYT olemme saaneet ensimmäiset vedokset suunnittelijoilta. Teimme heille listan asioista joita ehdottomasti toivomme meidän tulevaan kotiin ja listan asioista joita olisi "kiva olla". Viimeisenä listasimme myös ne asiat joita emme missään tapauksessa halua meidän tulevaan kotiin. Lisäksi olimme tehneet joitain lyijykynähahmotelmia, siitä miltä se ehkä voisi näyttää ymmärtämättä sen enempää talon rakentamisen teknisestä puolesta.

Vaikka suunnitelma ei tietenkään ensimmäisellä kierroksella ollut aivan täydellinen se oli silti ihana ja nyt me näimme sen - suuntaa-antavan kuvan siitä miltä meidän tuleva koti tulee näyttämään. Toki haluamme vielä tehdä pieniä muutoksia mutta ainakin itse olen yllättynyt siitä miten hyvin he olivat ottaneet meidän toiveet huomioon. Wau! Toiveiden keskiössä ja suunnitelman tärkein asia oli maksimoida meidän olohuone, keittö ja oleskelutila niin, että meidän perhe, ystävät ja sukulaiset mahtuvat sinne ilman tinkimistä. Ja siinä se sitten oli. Keskellä suunnitelmia. Valtavan kokoinen tila. Ihanaa. Niiden seinien sisällä meidän lapset sitten leikkivät kavereidensa kanssa ja niillä lattioilla he pötköttelevät iltaisin telkkarin edessä ja niihin ikkunoihin he tulevat jättämään pienet kädenjälkensä..

Olemme askelta lähempänä.

-Såfin

Kyseenalaistan..

Tuli nyt vaan mieleen yksi tällainen kylpyasia, josta halusin keskustella. Minulle tuli nimittäin yhtäkkiä työmatkalla hotellissa sellainen olo, että minun pitäisi nauttia siitä hiljaisuudesta ja rauhallisuudesta ja valuuttaa itselleni oikein perinteinen vaahtokylpy. Näin sieluni silmin miten sujahdan sinne kuumaan veteen ja ainut tunne, jolle siinä hetkessä annan tilaa on täydellinen autuaisuus. Kun olen saavuttanut tämän täydellisen rentouden otan tuosta noin vaan kirjani ja uppoudun sen tarinan vietäväksi ja juon ehkä jotain ihanaa juomaa siinä samalla. Miten romanttinen idea. Mutta tätä kaikkea suorittaessa minulle nousi mieleen muutama ihan sellainen käytännön kysymys tähän kylpemiseen liittyen..

A. Miten ihmeessä ihminen voi kätevästi saada kirjan sinne kylpyyn ilman, että vähintään toinen puoli kirjasta kastuu? Pitäisikö siinä niinkuin jotenkin kuivata käsiä kesken kaiken..?? Hahaa..

B. Miten on mahdollista, että kaikissa elokuvissa ihmiset sytyttävät kynttilöitä koko ammeen ympärille? Ei voi olla kovin helppoa kiivetä kynttilöiden ohitse siihen ammeeseen - vai sytytetäänkö kenties kynttilät sen jälkeen kun itse on jo siellä ammeessa? Ja miksi tällaisia kynttilöitä ei ole saatavilla hotelleissa, jos vaikka lupaisi olla polttamatta koko hotellia siinä touhussa? Hih..

C. Miten yksikään täysijärkinen ihminen (mukaanlukien minä) voi kuvitella, että kännykän ottaminen mukaan sinne kylpyyn vaan sen takia, että saisi otettua kuvan siitä hetkestä voi mitenkään olla hyvä idea? Hahaa..

Niin, että miten tämä kylpeminen oikein pitäisi suorittaa? Niinku sillee kaikkien standardien mukaan..??

-Såfin

PS. Ethän ota tätä niin vakavasti? 

Ipadit lapsiperheissä

Tiedän, että meidän perhe kuuluu hieman äärilaitaan näiden sähköisten härveleiden kanssa. Meidän perheen isin yksi harrastus on ehdottomasti uusien tietoteknisten laitteiden hankkiminen ja näin ollen meidän kummallakin lapsella on nyt jo oma Ipadinsa "2:nd handina", eli laitteet on peritty isiltä ja vaarilta kun he itse saivat uudemmat mallit käyttöönsä. Meidän lapset kinuavat usein Ipadien perään ja myönnän, että joskus se on helppoa antaa periksi. (Bad Mom!!) Mitä enemmän tätä olen pohtinut, sitä enemmän olen alkanut ymmärtämään miten koukuttavaa ja pelottavaa tämä on. Mutta missään tapauksessa en kuitenkaan tarkoita, että Ipadien käyttö on pelkästään huonoa. Ainakin meidän lapset pelaavat niillä myös muistipelejä, palapelejä ja käyttävät muita ongelmanratkaisua kehittäviä sovelluksia. Mutta liikaa on tietenkin liikaa.

(Pic 1 by L. Stormbom)

Olen pohtinut meidän perheen käytäntöjä samalla kun puhelimien ja Ipadien käyttöä on ruodittu mediassa ja tuomittu erilaisista näkökulmista. Yhtenä päivänä niiden väitetään vieneen lasten kielellisen kehityksen todella huonoon suuntaan ja toisena päivänä julkaistaan juttua kämmentietokoneiden ja puhelimien säteilystä ja sen vaarallisuudesta. En tietenkään itse tiedä mikä totuus on, mutta ehkä tässä jonkinnäköinen kohtuus voisi olla sääntönä. Me päätimme siis kokeilla sellaista juttua, että vietämme jatkossa kaksi päivää viikossa kokonaan ilman telkkaria ja Ipadeja. Muina päivinä voimme sitten katsoa telkkaria ja Ipadia kohtuudella. Olemme tehneet tätä jo muutaman viikon verran ja olemme ainakin vielä hengissä. Hahaa..

Oletteko kokeilleet tällaisia telkkarittomia/mediavapaita päiviä?

-Såfin

PS. Kuka käyttää sanaa "kämmentietokone"..? Ilmeisesti ainakin minä. Hih..

Joulutunnustus

Olen yrittänyt hillitä itseäni tässä fiilistelyn määrässä. Jotkut teistä ei ehkä tiedäkään, mutta voin nyt tässä julkisesti myöntää, että olen aikaimoinen pahempaa sorttia oleva joulu-fiilistelijä. Olen pikkuhiljaa kerännyt rohkeutta, jotta kehtaisin puhua tästä asiasta. Hahaa.. Tämä tarkoittaa sitä, että vaikka olen fiilistellyt, intoillut ja ostellut kaikenlaista joulua varten en yksinkertaisesti ole kehdannut kertoa siitä täällä blogissa. Nyt kun kalenterikin näyttää, että olemme reilusti marraskuun puolella kai minäkin saan kertoa meidän joulukuulumisista..?

Meidän suurin projekti jouluun liittyen on tällä hetkellä lasten joululahjakalenterin tekeminen. Tämä on minusta aivan ihanaa askartelua ja 24 pienen lahjan hankkiminen on ollut tosi hauskaa ajanvietettä. Lupaan kertoa tästä lisää myöhemmin. Olen ostanut uuden mukin joulukukkaa varten, hankkinut liput joulukonserttiin, ripustanut valotähden ikkunaan, leiponut pipareita lasten kanssa, hankkinut suuren osan joululahjoista ja paketointivälineistä, lukenut joululehtiä ja toissapäivänä korkattiin sitten ensimmäinen glögipullo perheen kesken ja nautittiin pipareiden, viikunoiden ja juuston kanssa. Nam.

Ymmärrät siis ehkä nyt?! Hahaa.. Meillä siis todellakin fiilistellään joulua!!

Valmistellaanko teillä joulua hyvissä ajoin vai tehdäänkö kaikki kertarykäisyllä juuri ennen itse juhlaa?

-Såfin

MUKAVAA päällepantavaa lapselle

Meidän iso pieni mies päätyi taas muutama päivä sitten valokuvattavaksi. Tykästyimme Muka va-merkkiseen innovatiiviseen kukkuluuruu-paitaan, jonka povitaskussa asustelee pieni pehmokettu. Tämä kettu nukkuu taskun pohjalla ja välillä se hyppää sieltä esille. Pikkukettua voi hoivata ja se kulkee kätevästu mukana joka paikkaan - vähän niin kuin kenguruemo kantaa vauvaansa pussissa. Myös meidän perheen pikkuveli oli erittäin kiinnostunut isoveljensä uudesta Mukava-paidasta. Sen verran oli jännät paikat tämän uuden pienen ketun kassa, että kumpikin pojista halusivat olla mukana kuvauksissa. Noh me sitten otettiin samalla myös jokunen hätiköity veljeskuva. Hahaa..

Paita: Muka va, Huivi: Zara, Farkut: Benetton, Poika: ihan omaa salaista reseptiä :)

Huomaan nykyään, että innostun lastenvaatteista huomattavasti paljon enemmän kuin aikuisten vaatteista. Sinänsä vähän hassua. Siksi onkin kätevää kun on tällaisia Suomalaisia lastenvaatteiden suunnittelijoita, jotka ovat laittaneet myös toisen sulan hattuunsa ja suunnittelevat lastenvaatteiden lisäksi meille äideille myös ihania ja suloisia vaatteita. Täydellinen yhdistelmä minusta..

-Såfin 

Virallinen isänpäiväraportti

Tässä se tulee; meidän virallinen raportti kaikkien isien vuoden kohokohdasta: Isänpäivästä! 

Meidän lapsukaiset herättivät isin kello 7.41 kuiskaamalla korvaan: "Muistatko, että tänään on se isien päivä?". Vasta sen jälkeen menimme kolistelemaan keittiöön ja kattamaan pyötään juhla-aamiainen kynttilöineen ja herkkuineen. Kun kaikki oli valmista herätimme isin (toisen kerran) laulamalla ja viemällä hänelle lahjat sänkyyn. Toinen lapsista ei suostunut laulamaan. Lapset olivat koristelleet  isille tyynyliinat, jossa oli kädenjälkiä ja hienoja piirrettyjä kukkia. Ne piti tietenkin heti saada sänkyyn ja vaihdoimme sitten lakanat ennen kun pääsimme aamiaiselle. (Luulin joskus, että on asioita joita en tee ennen kun olen saanut ensimmäisen kupin kahvia aamuisin. Tämä OLI yksi niistä.)

Kello 10.15 lähdimme aamiaisen ja pienten leikkien jälkeen isin toiveesta ulkoilemaan ja pojat ottivat pyörät alle. Siirryimme sateen yllättäminä aika nopeasti seuraavaan osoitteeseen Vaarin luokse syömään herkullista brunssia. Ruuan jälkeen lapset leikkivät piilosta ja kello 12.14 meidän isi kiipesi piiloon takan päälle. Pitäähän isien vähän saada hassutella isänpäivänä?! Isin toiveesta nukuimme kotona koko perhe muutaman tunnin päiväunet ja siirryimme lopulta vielä viimeiseen osoitteeseen Mofan luokse syömään illallista. Kaivoimme siellä ruuan jälkeen valokuva-albumit esille, muistelimme ja nautimme. 

Koska tämä on virallinen raportti meidän päivästä haluan vielä mainita, että toiseen suuntaan kulkiessa Mofan luokse meidän autossa kulki 3.20 metriä pitkä puskanleikkuri ja toiseen suuntaan sitten 2.20 metriä pitkä avattu parketti-paketti. Don't ask why.. Håhåå.. #sähläyksenmääräonvakio. Kello 20.04 lähdimme kotiin iltapuuhiin. 

Sen pituinen se! Meidän isit ja heidän päivä <3

Miten teidän isänpäivä meni?

-Såfin