Minusta on mielenkiintoista miten läksyt rytmittävät meidän arkea nykyään. Meidän esikoisen 2-luokalla on ollut tapana saada koko viikon läksyt tietoon aina maanantaina. Viikonlopun yli ei koskaan vielä ole koskaan ollut läksyjä ja se minusta on hyvä asia. Pieni koululainen tarvitsee rauhoittumisaikaa. Se miten läksyjen kanssa toimitaan kotona varmasti vaihtelee perheestä toiseen. On vaikea sanoa miten niiden suhteen tulisi toimia jotta varmasti takaisi lapselle parhaimmat mahdolliset edellytykset oppia. Se on varma, että pieni lapsi ei vielä osaa itse ottaa vastuuta omista aikatauluistaan ja läksyjen tekemisen ajoittamisesta. Vanhemman tehtävä on muistuttaa ja auttaa lasta rytmittämään kotiopiskelun oikein. Tietenkin. Sen lisäksi läksyjen tekeminen ja niiden valvominen on hyvä keino vanhemmalle valvoa lapsen kehitystä ja saada tietoa siitä missä aineissa hän tarvitsee apua. Siksi koen, että ainakin läksyjen tarkastaminen kuuluu vanhemman tehtäviin ala-asteella. Tämän lisäksi myös minun aikataulut täyttyvät läksyjen lukemisesta yhdessä meidän esikoisen kanssa ja se vielä yllättävän paljon aikaa. Ehkä olen asiassa liian tarkka ja koen jonkinlaisia paineita asiassa. Haluan niin kovasti toimia oikein. Mutta mikä on se oikea tapa..?
Meillä on vielä ollut tapana lukea lukuläksyt ääneen yhdessä, jotta varmistun siitä että esikoisemme on ymmärtänyt ja osaa lausua kaikki sanat oikein. Tähän menee aikaa ja välillä meidän esikoista harmittaa se, että hänen aina pitää ottaa äiti mukaan. Silti koen tämän tärkeäksi. En tietenkään tule jatkamaan tätä loputtomiin mutta ainakin toistaiseksi. Sen lisäksi me luemme aina yhdessä esimerkiksi matikankokeisiin ja muihin kuulusteluihin. Haluan opettaa meidän esikoiselle tavan opiskella ja lukea kokeisiin - miten hän muuten voisi osata?! Jossain vaiheessa myös tämä vastuu jää hänelle itselleen ja niin kuuluukin. Pitäähän lapsen myös oppia omia toimintatapoja ja oppia virheistään. Vanhemman rooli on silloin erilainen, ehkä selittää ja auttaa vaikeimmissa asioissa.
Olen itse melko hämmentynyt siitä miten paljon aikaa läksyjen lukeminen yhdessä vie ja miten paljon koen asiasta paineita. En halua havahtua siihen, että "olisi silloin jo heti alusta pitänyt olla enemmän läsnä.." - tilanteeseen. Sitä on vaikeaa korjata jälkikäteen. En jotenkin osannut odottaa, että koulu ja läksyt veisi niin paljon aikaa. On tässä myös toinen puoli. On hauska nähdä millä tyylillä ja tavalla lapsia nykyään opetetaan. Esimerkiksi matikankirjasta on jo löytynyt muutama uusi juttu minullekin. Heh.
Miten teillä luetaan läksyjä? Yhdessä vai yksin?
-Såfin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti