Meidän perheen arkea on varjostanut ikävä tapaturma joka sattui reilu viikko sitten luisteluharjoituksissa. Silloin meidän kuopukselta murtui olkapää ja valitettavasti meille selvisi vielä muutama päivä sen jälkeen, että myös toinen olkapää on murtunut. Sitä ei huomattu alkuun tutkimuksissa sillä se puoli kipeytyi vasta myöhemmin. Kun jotain tällaista tapahtuu, koko arki lamaantuu. Se mihin olet tottunut ja ne rutiinit jotka toimivat ovat yhtäkkiä hyödyttömät. Meidän piti yhtäkkiä selvittää miten puemme pienen rikkinäisen ihmisen. Meidän piti syöttää häntä, auttaa häntä vessaan, nostaa autoon, auttaa makuuasentoon ja oikeastaan auttaa joka ikisessä askareessa. Nyt tilanne on jo helpottumaan päin ja ensi viikonloppuna pääsemme jo eroon tukisiteistä. Sen jälkeen pitää edetä varoen vielä viikon verran. Onni onnettomuudessa oli se, että emme hiihtolomaviikolle olleet sopineet mitään laskettelureissua, koska minä ja isi-ihminen olemme nämä viikot normaalisti töissä. Tai siis.. höh.. puoliksi ainakin, silloin kun emme ole olleet kotona parantelemassa olkapäitä kuopuksemme kanssa. Päiväkodissa hän ei ole voinut olla.
Etenkin minulle tämä kaikki on ollut erittäin raskasta. Vaikka olenkin irtautunut kotoa kahden päivän mittaiselle työmatkalle Ruotsiin ja muutamalle lenkille ja joogatunnille, niin mieleni on kokoajan ollut meidän pienessä 6-vuotiaassa reppanassa. Olen ollut äärimmäisen väsynyt ja voimaton. Tietenkin olen ollut myös surullinen ja huomaan, että olen nukkunut pidempiä yöunia ihan uupumuksen takia. Joka kerta kun hän on huutanut kipua tai itkenyt, syytän siitä itseäni. Vaikka tiedän, ettei tämä kaikki ole minun vika. Nyt on vaan pakko katsoa eteenpäin ja nauttia pienistä asioista. On meillä ollut kivojakin juttuja menossa. Eräänä iltana veimme pojat katsomaan Jokereiden peliä, kävin itse kasvohoidossa äitini, isoäitini ja siskojen kanssa ja myös meidän isi-ihminen lähti kavereiden kanssa kaupungille katsomaan lätkää. Emme siis sentään pelkästään ole surkutelleet kotona.
Kaiken tämän keskellä meidän katseet ovat jo kääntyneet kesään ja olemme alkaneet suunnittelemaan meidän kesälomaa ja pidempää venematkaa. Tänä kesänä emme tule tekemään mitään ulkomaanmatkaa, mutta sen sijaan suunnittelemme viettävämme aikaa vesistöjen ääressä sekä merellä että mökillä. Ehkä jopa innostumme telttailemaan luonnossa. Odotan lämpöä ja valoa nyt enemmän kuin koskaan aiemmin.
Mitä sinulle kuuluu?
-Såfin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti