Kolme viikkoa sitten meidän perheen arkeen tuli iso muutos. Siinä vaiheessa kun koulut suljettiin hallituksen päätöksellä olimme jo viikon verran työskennelleet kotona isi-ihmisen kanssa. Se tarkoitti meille sitä, että meidän kanssa samaan aikaan kotona olisi myös meidän 8-vuotias 2. luokkalainen. Ja yhtäkkiä meidän vastuulle tipahti myös 100% etätöihin totuttelun lisäksi kotikoulusta vastaaminen. Olimme kauhuissamme. Meidän työpäivät ovat tällä hetkellä todella kiireisiä koronan takia, sillä työskentelemme kummatkin tahollamme yritysrahoitusten parissa. Nyt meidän piti työn ohessa myös vastata pienen lapsen tukemisesta opiskeluissaan. Vaikka opettajat tietenkin tekevät nyt ison työn oppimateriaalin, etätyöskentelyn ja oppilaiden kontaktoinnin parissa myös iso osa päivittäisten tehtävien auttamisessa siirtyy vanhemmille. Näin on etenkin silloin kun lapsi on vielä pieni. Ja kyse ei ole vain opiskelusta. On myös ruokailu, liikunta, ulkoilu, kaverisuhteet ja iltapäivätoiminta. Jonkun pitää auttaa myös niiden kanssa. Tämä joku on vanhempi. Ensimmäinen asia mitä teimme oli se, että määritimme meidän esikoiselle työskentelypaikan. Hän sai olohuoneen "omakseen" opiskeluiden ajaksi. Nostimme hänelle pienen tuolin sohvapöydän ääreen, testasimme tietokoneet, verkkoyhteydet, latasimme vastamelukuulokkeet ja teams-kokousta varten vaadittavat puhekuulokkeet hänelle käyttöön. Koulukirjoille teimme tilaa lipaston päältä.
Ensimmäiset päivät meni pitkälti totuttelussa. Olen pitänyt kiinni siitä, että annamme aina vain yhden tunnin ohjeistuksen kerrallaan. En halua, että meidän tyyppi alkaisi kokea stressiä työmääristä. Ohjeistamme siksi aina vain seuraavan tunnin verran kerrallaan. Se on toiminut hyvin. Olemme myös päättäneet yhdessä esikoisemme kanssa, että hän yrittää pärjätä itsekseen ohjeistuksen jälkeen ja tunnin lopuksi hän kysyy sitten kaikki kysymyksensä kerralla. Näin saamme työrauhaa, edes pätkissä. Tiettyjen tuntien kanssa meitä vanhempia on tietenkin tarvittu enemmän. Liikuntaa ja ulkoilua ei ole kiva harrastaa yksin ja toisaalta tehtävät jotka vaativat, että pitäisi liikkua yksin ulkona tuntuu vielä vähän vaikeilta. En halua päästää meidän esikoista liikenteeseen vielä yksin, ainakaan pitkäksi aikaa. Niinpä olemme kulkeneet mukana metsäretkillä ja ulkona keräämässä materiaalia askartelutehtäviin. Meidän isi-ihminen puolestaan on vastannut liikuntatunneista. Olemme pitäneet lyhyempiä pätkiä kuntoilua myös niinä päivinä kuin hänellä ei ole virallisesti ollut liikuntaa.
Piirrustus ja askartelutehtävissä hän on ehkä tarvinnut eniten tukea. Olemme (kuten kuvassa) virittäneet valolähteitä varjojen muodostamiseksi, jotta varjot muodostuisi terävinä paperille. Olemme auttaneet kotisoittimien löytämisessä ja kattiloiden kantamisessa jotta hän sai kotikutoisen rumpusetin musiikkitunnille jne. Kaiken lomassa yritämme tietenkin myös mahdollisimman hyvin tehdä töitä. Tähän mennessä olemme onnistuneet aloittamaan työpäivät jo n. 7.30 aikoihin ja lopettaneet 16.30 paikkeilla. Siinä välissä toki olemme ottaneet taukoja töistä ohjeistaaksemme ja auttaaksemme meidän esikoista. Kaikki yrittää parhaansa, myös hän. Liikuttavinta on minusta ollut se kun lapset yhdessä puhelimen kaiuttimen kautta ovat istuneet tekemässä matikantehtäviä ja muita koulujuttuja yhdessä. Se on minusta todella tärkeää. Lisäksi esikoisellamme on nyt 3 kertaa viikossa myös teams-kokous luokan kanssa, jolloin opettaja käy erilaisia ohjeistuksia läpi videoyhteyden välityksellä.
Kaikki toimii, kaikki venyvät ja yrittävät parhaansa, mutta rehellisesti sanottuna odotan kyllä kovasti sitä aikaa, että pääsisimme palamaan normaaliin arkeen ja että koulut taas avaisivat ovensa.
Miten kotikoulu sujuu teillä?
-Såfin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti