Seikkailu SeaLifessa

Lauantaiaamuna pakkasimme kamppeet kasaan ja haimme meidän kummipojan kolmanneksi ilopilleriksi meidän autoon. Voitte vaan arvata miten täynnä iloista energiaa ja jännitystä meidän takapenkki oli. Hahaa.. Meidän retken määränpääksi oli aiemmin valikoitunut SeaLife ja erityisesti poikia kiinnosti tietenkin hait ja vaaralliset mustekalat. Kun saavuimme määränpäähän pojilla oli niin kiire kalojen luokse, etteivät meinanneet malttaa riisua edes takkeja. Kassalta pojat saivat kyselylomakkeen ja siihen vastaamalla saivat pienen palkinnon reitin lopussa. Iloksemme myös 100 ensimmäiselle vieraalle tarjoiltiin joulupuuroa ilmaiseksi SeaLifen kahvilassa ja sehän sopi vallan mainiosti juuri näin joulun alla..

Meidän isommat pojat tykkäsivät eniten isoista kaloista ja tietysti heidän mielestä kaikista jännittävin oli hai-kalat SeaLifen isossa altaassa. Jokaisella altaalla piti kuitenkin ottaa pientä etäisyyttä ihan siltä varalta, että kalat pääsisi liian lähelle. Yllätyimme myös siitä, että meidän nuorin mies oli aivan täpinöissään kaloista ja niiden vikkelistä liikkeistä. Tämä oli oikeastaan ensimmäinen kerta kun hän ei juossut ympäriinsä kuin päätön kana kun olemme jossain tällaisessa paikassa. Niin hauskaa meillä oli, että kävelimme itseasiassa koko SeaLifen reitin läpi kahteen kertaan. Håhåå..

-Såfin

Vinkki: Sovelluksen 24h-Zoo (applestoren) kautta saa toistaiseksi Sealifen sisäänpääsyliput pienellä alennuksella. 

Joulukirjasto

Me havahduimme joitakin kuukausia sitten siihen miten paljon kirjoja kirjastoissa onkaan ja harmittelimme miten vähän olemme siellä käyneet. Sen jälkeen olemme säännöllisin väliajoin, käyneet palauttamassa vanhat kirjat ja lainaamassa tilalle uusia. Me olemme tähän mennessä lainanneet oikeastaan vain lastenkirjoja koska aikaa "aikuisten" lukemiselle jää harmillisen vähän. Tällä kertaa halusimme piristää meidän iltahetkiä joulukirjoilla ja olimme kuulleet huhua siitä, että lähikirjastossamme oli tehty sellainen jouluhylly..

Jouluhylly löytyi heti ja me valitsimme tällä kertaa muutaman pelottavan kirjan lisäksi juuri näitä jouluaiheisia kirjoja lainattavaksi. Joka ilta iltasatuja lukiessa saamme siis yllättyä siitä, mitä Franklin-kilpikonnan joulupaketista löytyy. Hahaa.. Meidän omassa kirjastossa on lapsille oma leikkialue ja siksi viihdymme siellä yleensä pidempään. Vielä kukaan ei ole tullut valittamaan siitä, että meidän melutaso on liian kova - enkä edes tiedä onko se vanhanaikaista ajatella, että kirjastossa pitäisi olla hiljaa?! 

Ainiin, ja huomasin tässä samalla, että kirjastoissa järjestetään paljon ohjelmaa, askarteluhetkiä ja muita joulutempauksia lapsille..

Käyttekö te kirjastossa usein?

-Såfin

Mamma venyttelee..

Toivoisin, että tämä olisi sellainen kaunis tarina treenistä ja venyttelystä. Mutta se ei ole. Olen aina yhtynyt minun siskon sanontaan, kun hän sanoo, että olemme yhtä notkeita kuin näkkileivät. Taivutat vähän liikaa ja.. räts. Hahaa.. Tämä ei tietenkään ole mikään lopullinen tila ja asialle voi tehdä jotain. Tykkään joogasta tosi paljon ja siinä kehittyy tietenkin venymään ja keskittymään koko kehon hallintaan. Mutta ei siihen asanaan pääseminen mitään kaunista katsottavaa ole. Lisäksi lasten kanssa pitäisi taipua mitä kummallisempiin asentoihin. Voit kuvitella tilanteen kun toinen lapsi roikkuu reppuselässä ja pitäisi samalla noukkia se muumihahmo joka juuri sujahti sinne telkkaritason alle..

No me sitten reippaina tyyppeinä päädyimme lähtemään siskoni kanssa syvävenyttelyyn toissailtana. Sellaiseen kunnolliseen yli tunnin mittaiseen settiin. Siinä venyttiin ja venyttiin (ja hihiteltiin kankeudelle). Lopulta päädyin itse hulluttelemaan ja heittämään sellaisen venytyksen johon en koskaan aiemmin ole päässyt. Tiedätte sen kun selinmakuuasennosta vie jalat pään yli niin että polvet on tulee hartioihin kiinni. Ei sanonut räts niin kuin olin epäillyt, mutta pelottavaa se oli. Hahaa.. Kyllä teki hyvää mutta lopputulemana oli sellainen rekan alle jäänyt olo. Seuraavanakin päivänä fiilikset oli kuin kovemman salitreenin jälkeen.. Pitäisi ehkä venytellä vähän enemmän. *kröhöm*

Mikä sinun suhde venyttelyyn on?

-Såfin

Joulukuusikortit

Olemme pitäneet taukoa kaikista joulutouhuista kokonaiset kaksi päivää ja ihan olen villinä pyöritellyt mielessäni miten saan kaikki joulujutut mahtumaan tänne ennen itse h-hetkeä. Ja muutenkin minulla on ollut lieviä vieroitusoireita näiden kahden "jouluttoman" päivän aikana. Yhtenä päivänä ruuvasin ruuhkassa istuessani vahingossa jouluradion volyymin tappiin ja nautiskelin. Sitten muistui mieleen, että olin luvannut itselleni pitää vähän taukoa joulufiilistelystä ja sammutin radion. Ihan pieni lipsahdus vaan. Hahaa.. Noh, oli miten oli ajattelin nyt palata joulupuuhien ääreen ja halusin jakaa teidän kanssa meidän joulukuusiaskarteluja.

Valitsimme meidän esikoisen kanssa helpon version joulukuusikorteista. Olin valmistellut meidän askartelupuuhia sen verran, että olin leikannut kuusenmuotoisia kortteja ja tyhjentänyt muutaman pompom-pussin kulhoon. Meidän esikoinen sai vapaat kädet liimata pompomit joulukuusiin ja minä autoin sitten hieman jätskitikkujen kanssa, jotka liimasimme kuusenrungoksi. Erikeeperiä meni silleen ihan reilusti, muutaman desilitran verran ja kuusipuu-aiheisia joulusointuja sitten usean desibelin verran.. Hihii..

Askarteletteko te joulukortteja tänä vuonna?

-Såfin

Pirteä pimeys & ARVONTA

Blogiyhteistyö/ kirjoitus sisältää mainoslinkkejä

Pimeys on vaikuttanut myös meidän perheen jaksamiseen ja tekemiseen. Listasin aiemmin kirjoituksessani ihan käytännöntasolla mitä teemme eri tavalla nyt kun on pimeää. Tänään saan kunnian julkistaa blogini uuden yhteistyökumppanin ja sen innoittamana ajattelin jatkaa pohdintoja pimeyden tiimoilta vastaamalla minulle esitettyihin kysymyksiin. Tämän tekstin lopussa haluan vielä muistaa teitä ihania lukijoita  arvonnalla.

Mikä tuo energiaa minun arkeen

Me valitsemme perheenä yhden asian tulevaisuudesta jota odotamme ja valmistelemme yhdessä. Tällä hetkellä se ei ehkä tule kenellekään yllätykseksi, että se on joulu. Haluamme tehdä jotain pientä erityistä joka ilta. Oli se sitten lumihiutaleiden askartelua tai glögin juomista. Tästä saamme energiaa. 

Miten huolehdin hivenaineiden saannista kovan treenin aikana

Meillä treenataan kovaa muutamana kolmena päivänä viikossa. Näinä päivinä olemme erityisen tarkkoja siitä mitä syömme ja yritämme syödä monipuolisesti. Kiinnitän itse myös huomiota siihen että syön ”värikkäästi”, eli lautaseltani pitäisi löytyä mahdollisimman erivärisiä kasviksia ja hedelmiä. Lisäksi syön päivittäin myös vitamiini- ja hivenainevalmistetta joista minulla nyt on testissä uusi Minisun Vahva-valmiste.

Miten liikunta tai laihduttaminen on muuttanut suhdettani ravintolisiin

Olen vuosien mittaan tullut yhä kriittisemmäksi ruuan suhteen. Sama pätee ravintolisiin. Olen vasta äskettäin oivaltanut ettei ruuasta välttämättä saa kaikkia tarvittavia ravintoaineita vaikka söisikin monipuolisesti. Jokainenhan päättää mitä itse syö ja arvioi mikä on parasta itselleen. Koen arvioimisen välillä haasteelliseksi -  pitäisi olla asiantuntija vaikkei ole opiskellut alaa.

Miten huolehdin omasta jaksamisesta arjen kiireissä

Olen koukussa liikkumiseen ja kerroinkin jo aiemmin siitä, että olen löytänyt sen ”liikunnan ilon” mm. joogasta ja lenkkeilystä. Liikuntaa mahdollisesti vielä tärkeämpänä pidän kuitenkin nukkumista. Se ainut oikea resepti ainakin omalta osaltani on nukkua vähintään 8 tuntia päivässä, liikkua ja syödä terveellisesti. Jos tietäisin tähän jonkun oikoreitin, olisin luultavasti jo miljonääri. Hahaa.. 

Suhteeni D-vitamiiniin: kuinka paljon ja miksi?

Syön itse tuplamäärän D-vitamiinia talvisaikaan (20µg). Olen päätynyt tähän määrän kun vaihdoimme maito-tuotteemme luomumaitoihin johon ei erikseen lisätä D-vitamiinia. Toistaiseksi tämä on ollut minulle hyvä määrä.

Mikä on minusta sopiva määrä D-vitamiinia kaamosaikana ja miksi?

Minusta oma jaksaminen on tärkeä asia. Jos päiväsaikaa saa vähemmän aurinkoa kuin normaalisti, erikseen otettavan D-vitamiinin tarve nousee. Näin ajateltuna aikuinen ihminen tarvitsee enemmän D-vitamiinia talvisaikaan ja mahdollisesti sitten vähemmän kesäisin.

Minisunin kanssa yhteistyössä järjestän teille kaikille lukijoille vähän piristystä synkkään talveen arvonnan muodossa. 

ARVONTA: Kommentoi tähän tekstiin miten paljon teidän perheessä syödään D-vitamiinia päivittäin ja muista samalla kirjoittaa kommenttikenttään myös sähköpostiosoitteesi. Vastanneiden kesken arvotaan kaksi Minisunin tuotepakettia piristykseksi synkkään syksyyn. Kilpailuun voi osallistua 10.12.2015 asti.

-Såfin

Uusin villitys

Oi apua! Tähän minä en ollut varautunut. Meidän kotiin on muuttanut uusi tyyppi - tai ehkä pikemminkin uusi ilmiö. Meillä taistellaan valomiekoilla, puhutaan "englantia" ja pukeudutaan mustiin viittoihin. Meillä ei enää kelpaa mikään muu kuin "Tähtien Sota"-jutut. Ei telkkarissa, vaatteissa, saduissa tai edes leikeissä. Olin ihan tyytyväinen niin kauan kuin villitys ja fanitus liittyi Frozen-elokuvaan. Oli prinsessoja, jäämonstereita ja kilttejä lumiukkoja. Joo - ei enää.. En oikein tiedä miten tämän ottaisi.

Saanko luvan esitellä: meidän ikioma Mr. Darth Vader:

May the force be with you! Hahaa..

-Såfin

Viralliset pikkujoulut

Meidän suvussa on aina vietetty "virallista" pikkujoulua ensimmäistä adventtia edeltävänä lauantaina. Meidän virallisia pikkujouluja varten poimitaan esille ensimmäiset joulukoristeet - ihan sellaiset kunnolliset tontut ja punaiset pöytäliinat, sytytetään kynttilöitä, syödään jouluaiheista ruokaa, juodaan glögiä ja loppuillasta meidät yllättää myös "pikkutonttu". Pikkutonttu jättää yleensä pussin paketteja portaalle ja siitä löytyy sitten jokaiselle juhlijalle jotain pientä kivaa. Lapsille erityisesti paketin avaaminen on jännää ja meidän esikoinen sanoi että tämähän tuntuu vähän niin kuin joululta, mutta ei kuitenkaan. Illan päätteeksi pojat innostuivat vielä kiinnittämään puolikkaita vihreitä kuulia otsaansa. (Onneksi siitä ei tallentunut yhtään kuvaa kameran muistikortille) Hihii..

Jottei ensimmäinen adventti jäisi huomioimatta saimme sunnuntainakin viettää kahdet ihanat pikkujoulut, toiset ystävien luona ja toiset sukulaisten seurassa. Myös silloin saimme avata jännittäviä mantelilahjoja, syödä herkkuja, nauraa ja pyöriä tonttulakeissa koko päivän. Lapset saivat leikkiä kunnes meinasivat nukahtaa pöytään ja me aikuiset saimme syödä ihan niin paljon kuin suinkaan vaan kehtasimme.

Näin kolmet pikkujoulut myöhemmin, kaikkemme antaneena lupaamme pitää pari päivää taukoa näistä joulujutuista, ettei vaan vahingossa ala kyllästyttämään. Hahaa..

Vietettiinkö teillä "virallisia" pikkujouluja viime viikonloppuna?

-Såfin