Hellyyttävä joulukonsertti

Meidän 5-vuotias on tänä vuonna osallistunut Jamkidsin järjestämään bändimuskariin aina kerran viikossa keskiviikkoisin. Ideana bändimuskarissa on se, että lapsi saa tutustua erilaisiin soittimiin ja rytmeihin pienryhmässä. Ajattelimme ensin, että meidän esikoinen ehkä täällä bändimuskarissa löytäisi jonkun lempisoittimen vuoden aikana johon sitten voisi keskittyä jatkossa enemmän. Niin ei kuitenkaan käynyt, vaan hän on nauttinut siitä, että on saanut koittaa uusia soittimia ja laulaa mikrofoniin. Hihii.. Soittimista ainut joka on noussut lemppariksi viime vuosina on kitara. Mutta syy siihen ei ole bändimuskari vaan se, että poikien Vaarilla on tapana soittaa meille kitaraa. Yksi on kuitenkin selvä ja se on, että meidän 5-vuotias rakastaa musiikkia. Lukuvuoden aikana tämä samainen bändiryhmä järjestää myös kaksi konserttia ja näin esiintyminen tulee lapselle tutuksi. Eilen illalla pääsimme yleisöksi kuuntelemaan meidän pienen miehen joulukonserttia..

Sinne se meidän pieni mies marssi, yksin kenraaliharjoituksiin 30 minuuttia ennen kuin miedät aikuiset päästettiin saliin. Joka kerta kun näen oman lapseni lavalla minut valtaa se ylpeyden tunne ja olen suunnattoman onnellinen siitä, että minulla on niin rohkeat pienet lapset. Tiedätte ehkä kun tekisi mieli kailottaa ääneen kaikille, että "toi on hei mun lapsi, näettekö" Hehe.. Siellä hän lauloi hienosti huivia heilutellen ja soitti vielä kaiken lisäksi bassoa. Välillä pieni käsi nousi vilkuttaakseen meille. Ihana konsertti ja ihana tunnelma. Sydän sulaa. <3

Onko teillä tiedossa jotain lasten joulujuhlia tai joulukonsertteja?

-Såfin

Terapiaa sisustuskorteilla

Minulla oli jonkin aikaa sitten tapana teipata tasaisin väliajoin uudet sisustuskortit meidän keittiön seinälle. Nämä eivät olleet mitä tahansa sisustuskortteja vaan niillä oli myös syvempi merkitys. Nimittäin halusin silloin, että korteissa tulisi esille senhetkinen mielentila ja fiilis. Niissä sai mielellään näkyä vaikeat ja vähän vähemmän vaikeat asiat tai jopa tulevaisuuden haaveet. Nämä sisustuskortit tulivat jälleen mieleen koska olen jo jonkin aikaa kamppaillut sellaisen tyhjän olon kanssa. Kun normaalisti olen henkilö joka on hetkittäin (super)iloinen ja toisaalta välillä (super)vihainen, olen viime aikoina tuntenut hyvin vähän näitä äärilaidan tunteita. Kaikki on ollut vain harmaata tai korkeintaan haaleansävyistä. En ole surullinen tai alakuloinen. Olen vaan.

Niinpä päätin toteuttaa tämän sisustuskorttiseinän jälleen. Osittain siksi, että kaipasin jotain pientä piristävää juttua meidän keittiöön mutta myös siksi, että minusta on todellakin vähintään terapeuttista valita näitä kortteja korttikaupassa. Korttikaupassa sain sellaisen pienen hetken itselleni kun pystyin rauhassa miettimään sitä minun senhetkistä tunnetilaa. Mietinnän lopputuloksena valitsin kortit ja kuvittelin sen kautta miltä minun fiilis mahtaisi näyttää seinällä. Ja kuten kuvissa näkyy niin minun korteissa on selkeästi lapset ja niiden ihana moninaisuus ja sitten juuri se minulle hyvin vieras tunne: värittömyys. Vaikka mieli on tällä hetkellä hieman "väritön" minussa on myös onneksi samalla kova tahto unelmoida ja haaveilla tulevaisuudesta. Eli ehkä tämä tästä..

Miltä sinun korttiseinäsi näyttäisi tällä hetkellä?

-Såfin

Pysähdy

Tänään meidän perhe ottaa kunnollisen hengähdystauon. Vaikka mekin pidämme itsenäisyyspäivää tärkeänä ja juhlallisena päivänä aiomme pukeutua verkkareihin ja nauttia pyhäpäivästä hieman eri tavalla. Pakotamme itsemme pysähtymään. Aiomme katsoa linnanjuhlia ja kertoa lapsille itsenäisyydestä, mutta emme aio laittaa kolmen ruokalajin illallista tai pukeutua kaapin kauniimpiin vaatteisiin. Juhlimme omalla tavallamme. Joskus jokainen tarvitsee tauon ja itsenäisyyspäivä keskellä viikkoa loi tähän oivallisen mahdollisuuden..

Eilen illalla kun lapset menivät nukkumaan istuimme yön pikkutunneille asti paketoimassa joululahjoja. Listasimme tekemättömiä asioita ja kävimme kalentereitamme läpi. Meillä on.. kröhöm.. aika paljon kaikkea tässä ennen joulua. Vaikka nytkin tekisi mieli ryhtyä hommiin niin emme aio. Tänään pysähdymme. Pysähdymme miettimään, rauhoittumaan ja juhlimaan.. rennosti. Ehkä jopa avaamme telkkarin ja katsomme Tuntematon Sotilas-elokuvaa ja poltamme kynttilöitä. Kaikessa rauhassa. 

Hyvää itsenäisyyspäivää jokaiselle!

Miten teidän perhe viettää itsenäisyyspäivää?

-Såfin

Poikien uudet villa-asut

Talvi - mikä ihana syy kerrospukeutumiselle! (Heh) Meillä todellakin harrastetaan kerrospukeutumista näin talvisin ja yksi olennainen osa tätä pakkaselta suojautumista on ehdottomasti lasten villa-asut. Tänä vuonna emme hankkineet kaupasta uusia villapukuja pojille vaikka edelliset olivat jääneet pieneksi vaan olemme niin onnellisessa asemassa, että yksi mummon tuttavista suostui tekemään pojille uudet puvut lämmittämään pakkasasteilta. Niinpä sitten kun viikonloppuna saimme uudet villa-asut pojille ja päätimme heti laittaa ne koetukselle kun lähdimme -8 asteen pakkasella riehumaan meidän tontti-työmaalle. 

Lasten uusissa villa-asuissa on jotain ihanan retroa mutta samalla modernia. Minä tulen jotenkin kaikista retrohenkisistä vaatteista todella hyvälle tuulelle ja voin kuvitella, että minulla olisi voinut olla samantyyppinen asu itselläni joskus 80-luvulla. Kaikista tärkein ei kuitenkaan ole tällaisten villavaatteiden ulkonäkö vaan ennen kaikkea niiden tehtävä on pitää lapsia lämpiminä ja siinäkin suhteessa nämä asut olivat todella hyvät. Kummatkin pojat olivat reilun tunnin pakkasulkoilun jälkeen vielä lämpöisiä joten asut läpäisivät testin! Jess. Lisäksi kummankin pojat puvuissa on reilusti kasvuvaraa joten epäilen, että näillä asuilla pärjäämme kokojen puolesta ainakin seuraavat pari vuotta.

Minkälaisia villavaatteita teillä käytetään talvisaikaan? 

-Såfin

PS. Olen vähän miettinyt, että olisi kyllä tosi kivaa jos villa-puvut tulisivat muotiin myös aikuisilla.. Hihii.. 

Luomassa joulun perinteitä

Ihailen lasten tapaa innostua asioista. Yksi meidän suurimmista innostumisen aiheista on tällä hetkellä tietenkin joulu. Lapset "näkevät" jatkuvasti tonttuja ikkunoiden ulkopuolella ja odottavat innolla aamuja (lue: herää aivan liian aikaisin) kun saavat avata joulukalenterista seuraavan paketin. He haluavat harva se päivä pukeutua tonttulakkeihin, lukea joulusatuja, katsoa jouluelokuvia ja haaveilee ja puhuu jatkuvasti siitä mitä he mahtavat saada joululahjaksi. He rakastavat glögiä puhumattakaan pipareiden leipomisesta. Olemme jopa keskustelleet joulupukista ja siitä miten he haluaisivat kohdata hänet jouluaattona. Tämä kaikki innostus, riemu ja ilo on melkein käsinkosketeltava..

Ensi viikolla meillä on jo muskarin joulukonsertti ja sitä seuraa jo päiväkodin joulujuhlat. On siis selvää, että tämä odotus ja innostus vain kasvaa päivä päivältä suuremmaksi. Myös minun oma joulunodotus saa aivan uuden merkityksen kun tämän kaiken saa kokea lasten kanssa. On ihana palauttaa mieleen sen kutkuttavan ja odottavan tunteen jonka itse koki silloin kun oli lapsi. Lasten myötä olen huomannut miten erityisen tärkeänä pidän sitä, että luomme yhteisiä jouluperinteitä. Toivon, että lapsille muodostuu omanlainen käsitys siitä mikä joulu on.

Seuraavat 20 päivää tulemme siis luultavasti jatkamaan tätä samaa rataa. Jatkamme odotusta edelleen aivan hurrrjan innostuneena ja samalla toistamme edellisvuosina hyväksi ja kivoiksi todettuja juttuja ja luomme niistä meidän perheen perinteitä. Just täydellistä sanoisin minä.

Fiilistelläänkö teillä jo joulua?

-Såfin

Pieni helppo sisustusvinkki

Normaalisti jaan teidän kanssa perjantaisin pienen askarteluvinkin tai kuvia meidän jostan tuunausprojektista mutta nyt on valitettavasti käynyt niin, että kaikki meidän edellisviikkojen askartelut pysyvät visusti salassa joulukuun 24. päivään asti. Hihii.. Sen sijaan halusin kertoa mitä muuta olemme tehneet tällä viikolla meidän kodissa ja samalla jakaa pienen sisustusvinkin joka sopii kaikille jotka ovat ajatelleet käydä ennen joulua kukkakaupoilla. Tänä vuonna nimittäin joulun tunnelma syntyy helposti luonnollisilla väreillä ja kasveilla. Itse olen jo kesällä aivan hurahtanut erilaisiin lasikulhoihin ja lopulta kävikin sitten niin, että päädyin istuttamaan niihin kaikkiin viherkasveja..

Minusta kukat toimivat ihan sellaisenaan näin ilman mitään muoviruukkua suoraan nostettuna mihin tahansa lasiastiaan. Etenkin sipulikasvit viihtyvät hyvin melkein missä vain purkissa pienessä mullassa tai jopa ilman. Olemme levittäneet meidän lasiastioihin istutetut kasvit ympäri kotia ja isompi kokoelma niitä löytyy juuri meidän ison ruokapöydän päädystä, kuten kuvista näkyy. Kuvissa mukana myös aikaisempi projektimme kun askartelimme pöytävalaisimen lasipulloon. Lisää siitä projektista täällä.

Ostatko jouluksi kukkia ja teetkö niistä asetelmia itse?

-Såfin

PS. Tein myös pienen heräteostoksen kun ostin kuvissa näkyvän Marimekon kynttiläjalan, vaikka vähän olin sopinut itseni kanssa, että heräteostoksia ei saisi tehdä ennen joulua. Minkäs teet?! Hups!

Miten ihmeessä pienten lasten kanssa saunotaan?

Olen tässä vähän miettinyt yhtä asiaa. Saunassa käyminen on monelle sellainen rauhoittava kokemus. Mennään sinne lämpöiseen huoneeseen rentoutumaan ja nauttimaan löylyistä. Istutaan paikoillaan ja ehkä jopa suljetaan silmät. Saunominen on (tai pitäisi olla) erityisen kivaa etenkin nyt kun ulkona on synkkää. Meillä on jopa sellainen sauna jossa suihkutila ja löylyhuone on erotettu lasiseinällä. Tämä lasiseinä asennettiin siihen sen takia, että meillä olisi mahdollisimman hyvä näköyhteys suihkutilaan silloin kun itse olemme saunassa ja lapset ehkä leikkivät suihkun puolella. Ajattelimme, että lasiseinä suo meille sen hetken rauhan löylyissä. (LOL!) Hyvä ajatus.. Mutta ei se ihan niin mene.. ainakaan meillä..

(Kuvat meidän vilvoitteluhuoneesta) 

Me olemme yrittäneet kaikkemme. Olemme olleet löylyissä vuorotellen, samaan aikaan ja myös koko perhe kaikki kerralla. Olemme lahjoneet lapsia pillimehuilla, leluilla ja jopa yrittäneet kertoa pieniä saunatarinoita. Mikään ei toimi. Saunassa on aina hirveä härdelli päällä. Aina kun joku heittää löylyä joku on ravaamassa huoneesta ulos tai sisälle. Vaikka sovimme etukäteen, että nyt istumme hetken paikoillaan kun heitämme löylyä.. niin EI! Riittää, että nostaa kauhan heittääkseen vettä niin jompi kumpi meidän pienistä sankareista on jo nostanut peppunsa ja on lähdössä liikkeelle. En kestä. Tai jos olemme löylyhuoneessa aikuisten kesken ja olemme heittäneet löylyä ei kestä kuin sekunti ennen kuin jompi kumpi meidän pojista huutaa "äiti minä tulen sinne" ja ovi on jo auki. Äh. Eikä siinä vielä kaikki. Meidän pojat ovat vielä liian pieniä kiipeämään lauteille ja alas - niinpä me sitten oven sulkemisen lisäksi nostamme ja autamme heitä liikkumaan edestakaisin, edestakaisin, edestakaisin..

Nyt minun kysymys kuuluu: onko mitenkään mahdollista saunoa pienten lasten kanssa? ja jos on niin MITEN?? (ja jos ei, niin milloin lapset ovat riittävän isoja jotta jaksaisi saunoa??)

- Såfin

PS. Anteeksi avautuminen ja oikein mukavaa joulukuun alkua! Heh.