Eilen iltapäivällä meidän perhe teki vaikean päätöksen. Tai itse päätös ei ollut vaikea sen jälkeen kun ulkoministeriöstä eilen tuli suositus, että kaikki matkailu lopetetaan heti. Peruimme meidän pohjois-Ruotsiin suuntautuvan laskettelureissun. Se oli jo odotettavissa, että näin tulee käymään, sillä uutisointi on leviävän corona-viruksen takia ollut varsin pessimististä jo viikkojen verran. Vaikka pohjois-Ruotsissa tapauksia ei vielä ole ollut paljon niin ajatus siitä, että matkustaisimme ruotsinlaivalla ja istuisimme ahtaissa ravintoiloissa säikkymässä muiden ihmisten yskimistä ei tuntunut houkuttelevalta. Muutenkin ihmispaljous ja hiihtohissien luona hengaileminen pelotti. On tässä myöskin toinen puoli. Jokaisen velvollisuus on nyt yrittää liikkua ihmisjoukkojen läheisyydessä mahdollisimman vähän. Siksi on myös meidän perheen velvollisuus olla levittämättä tautia tekemällä päätöksen meidän matkan perumisesta. Olisimmehan me tietämättä tai tajuamatta sitä itse voineet olla taudin levittäjiä. Se tuntuu oudolta ja pelottavalta, tiedän sen, mutta jos ei kaikki noudata sääntöjä ja suosituksia meidänkin kohtalo voi olla yhtä huono kuin Italian. Tiedän, että moni pohtii rahallista korvausta menetetyistä matkoista. Oikeastaan sillä ei pitäisi olla merkitystä kenellekään. Kaikki tulemme kokemaan corona-viruksen taloudelliset vaikutukset tavalla tai toisella. Se saako matkan rahat takaisin, tulisi olla toissijaista. Toki korvauksia voi ja pitää hakea, mutta sen ei pitäisi vaikuttaa itse päätökseen olla lähtemättä.
Tällaista poikkeustilaa ei koskaan meidän elinikänä ole ollut ja voin ihan suoraan myöntää, että minua pelottaa. Pelottaa vanhemman sukupolven puolesta. Pelottaa terveydenhuollon väen ja heidän jaksamisen puolesta. Pelottaa kansalaispalveluiden jatkuvuuden puolesta. Emme voi tietää mitä kaikkea tulee tapahtumaan. Voimme vain arvata ja odottaa lisää ohjeita. Lääkäri Italiassa kirjoitti vetoomuksen ihmisille facebookissa, että lopettakaa hyvät ihmiset jo kutsumasta tätä tautia "pahaksi flunssaksi", sillä tämä tauti on kamala. Yltiöpaniikkia tietenkin tulisi välttää, mutta tilanteelle on turha enää nauraa. Nyt on tosi kyseessä.
Meidän perhe on myös päättänyt hallistusten suositusten mukaisesti keskeyttää kaikki meidän vapaa-aikainen harrastustoiminta johon liittyy mikä tahansa joukkuepaljous. Emme ui, emme käy kuntosalilla, emme käy muskarissa jne. (ja ei, ensisijassa emme ole miettineet korvaako joku nämä välistä jääneet harrastukset meille rahallisesti) Sen sijaan me yritämme nyt miettiä mitä kaikkea muuta hauskaa voimme tehdä meidän normaalien harrastusten sijaan. Yritämme miettiä positiivisesti. Niin kauan kun voimme, aiomme liikkua paljon ulkona luonnossa - välttäen ihmiskokouksia tietenkin. Kalastamme, pelaamme jalkapalloa ulkona, treenaamme lätkävetoja pihallamme. Lenkkeilemme, teemme porrastreenejä, kotijoogaa jne. Kotona me olemme päättäneet nostaa esille olohuoneeseen kaikki palapelit ja lautapelit. Kavereille ja sukulaisille soitamme videopuheluita. Meillä on myös askartelupakkauksia valmiina odottamassa tylsiä päiviä. Kuopuksemme päätti, että hän haluaisi opetella lukemaan. Ajattelin, että no miksi ei. Kaikista suurin toiveeni on kuitenkin se, että pysyisimme terveinä ja että tilanne pikkuhiljaa kääntyisi parempaan päin.
Miten teidän perhe selviää corona-kaaoksen keskellä?
-Såfin
Meidänkin oli tarkoitus lähteä reissuun pitkästä aikaa. Harmittaa toki, mutta positiivisella asenteella eteenpäin. Aloitetaan sitten vaikka jo mökkeilykausi, jos koulut sulkeutuvat ja terveinä pysytään :)
VastaaPoistaHarrastusten jääminen tauolle sai lapset hieman apeiksi, mutta voimmehan me tehdä samoja asioita koko perheen kesken. Pääasia on kuitenkin nyt suojella riskiryhmiä ja saada tilanne toivottavasti pian normalisoitumaan. Raskaan talven jälkeen oikeastaan vähän nautinkin tästä kiireettömyydestä, jonka kalenterien tyhjeneminen aiheutti.