Kuten monia muita, niin myös meitä on puhututtanut maailmalla leviävä Corona-virus. Töistä tulee joka päivä päivitettyjä matkustusohjeita ja sääntöjä, iltasanomista saamme lukea miten eräät ihmiset jo hamstraavat säilykehyllyt tyhjiksi ja ihmisiä kehotetaan pesemään käsiä ja yskimään hihaan. Sillä on ollut myös ihan käytännön vaikutus meidän elämään, kun isi-ihminen ei lähtenytkään viikon työreissuun Barcelonaan Mobile World Congress - messuille, jotka peruttiin viruksen takia. Kaiken tämän keskellä on myös tietämättömät lapset jotka monessa asiassa toimivat täysin refleksinvaraisesti. He kulkevat kauppakeskuksissa koskettaen joka ikistä kaidetta ja ilmoittautumistiskeillä on suuri houkutus painaa suu juuri sopivalla korkeudella olevaan pöytätasoon. Myös meidän perheen keittiönpöydällä on nyt kaksi matkakokoista käsidesipulloa valmiudessa lähtemään mukaan taskuun kun perheemme liikkuu kodin ulkopuolella. Vaikka emme ole täydessä valmiustilassa tai yltiöpaniikissa tilanteen takia, myös minä kävin ostamassa muutaman uht-maidon ja pari valmiskeittopurkkia kaappiin. On selvää, että coronavirus on jokaisen mielessä - mutta miten lapsille pitäisi puhua tästä..?
Me olemme kertoneet lapsille alusta lähtien kyseisen viruksen leviämisestä joten he ovat tietoisia tilanteesta. Silti on olemassa riski, että lapset panikoivat liikaa juuri siksi, että he eivät osaa etsiä tietoa tai varsinkaan suhteuttaa viruksen vakavuutta muihin sairauksiin. Se kokemus heiltä puuttuu. Me olemme kertoneet heille, että kyseessä on sellainen pahapaha flunssa joka joillakin voi johtaa sairaalahoitoon. Olemme kertoneet, että silloin voi olla vaikea hengittää. He ovat kysyneet käytännön läheisiä kysymyksiä kuten "miltä se flunssa sitten tuntuu?" ja "mistä minä tiedän jos minä olen saanut sen?" ja "miksi ihmiset eivät vaan ota lääkettä ja parane?" jne. Olemme yrittäneet vastata heidän kysymyksiin mahdollisimman tarkasti. Olemme myös kertoneet jos uutisissa on tapahtunut jotain uutta tähän tautiin liittyen. Meidän esikoinen osasi jo miettiä asiaa vähän pidemmälle kun hän pohti sitä, että "miten voi olla hyvä kaveri jollekin joka on saanut corona-viruksen?". Lasten kysymykset ovat hyvin konkreettisia ja he kaipaavat yksinkertaisia vastauksia. Esimerkiksi että voi olla hyvä kaveri ja vaikka soitella, mutta silloin jos toinen sairastuu ei voi kutsua kylään leikkimään, ja sama myös toisinpäin jos itse sattuisi sairastumaan.
Eilen kävimme mielenkiintoisen keskustelun autossa kun vielä kerran muistuttelin poikia ennen heidän rumputuntia, ettei siellä saa koskea naamaan, silmiin, laittaa sormia (tai mitään muuta) suuhun jne. Siihen meidän 6-vuotias kuopus sitten vaan vastasi, että "miten minä sitten voin heiluttaa minun hampaita?".. Niin.. Hahaa..
Miten teillä on puhuttu taudista kotona?
-Såfin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti