Kauan odotettu hetki oli täällä reilu viikko sitten kun saimme puhelun ja luottomiehemme Simon kertoi, että meidän vene olisi seuraavana laskuvuorossa. Pian saisimme kuulla veneemme moottorin tasaista surinaa, nauttia keinuvista aalloista ja nähdä lokkien liitävän rantaviivaa pitkin. Rakastamme veneilyä. Minulle veneilyssä on jotain symbolista. Se merkitsee arkihuolien ja tasaisen suorittamisen jättämistä maihin. Vesi on elementtini. Se rauhoittaa minua ja vesillä pystyn rentoutumaan täysin. Lisäksi siinä on jotain muuta joka on äärimmäisen arvokasta meidän perheelle, nimittäin yhdessäolo symbioosissa hyvin pienessä tilassa - vain me, vesi ja kaunis saaristoympäristö. Lapset näkevät veneilyssä jotain muuta kuin minä. Heidän mielestä se on seikkailu, retki uuteen jännittävään paikkaan. Myös heillä on erityinen suhde mereen, kaloihin, lintuihin ja ympäröivään maisemaan. Tämä suhde on jotain mitä he ehkä oppivat ymmärtämään paremmin iän myötä - minä näen sen heissä jo nyt. Meidän perheen isi-ihmisellä on yhtälailla erityinen suhde veneilyyn. Häntä kiehtoo aavat näkymät, vauhti ja merellä pärjääminen. Hän tuijottaisi mielellään näkymää jossa on vain taivasta ja merta. Horisontti joka sulatuu yhteen niin erottamattomasti, ettei tiedä missä taivas alkaa ja meri loppuu. Hän on yllytyshullu ja olisi mielellään merten kuningas jos saisi valita.
Viime viikonloppuna pääsimme vihdoin ensimmäiselle veneilyretkelle perheen kesken. Sitä ennen olemme tietenkin siivonneet, puunanneet ja valmistelleet sitä kesäkuntoon. Olimme täyttäneet kaaapit pillimehuilla, talouspaperilla ja muilla pakollisilla tykötarpeilla. Vene on kuin mökki, myös siitä pitää pitää huolta. Kun nyt sunnuntaina taitoimme matkaa Helsingin saaristossa hiljalleen nauttien auringossa kimaltelevasta vedestä, en voinut olla iloitsematta tulevasta kesästä. Vaikka moni kokee, että lasten kanssa veneily on työlästä niin meille se on kaikkea muuta. Veneen kanssa liikkeelle lähteminen on ajoittan stressavaa mutta kun vihdoin olemme vesillä, se on joka hikipisaran arvoista. Koko perhe nauttii, jokainen omalla tavallaan. Myös tänä vuonna aiomme olla vesillä ainakin ensimmäisen viikon meidän lomasta. Viime kesänä ihastuimme Hankoon ja sen lähialueisiin. Uskon, että meidät ja meidän veneen löytää myös tänä vuonna ankkuroituneena sieltä. Uutena kohteena tänä vuonna olemme päättäneet ottaa Naantalin. Olisi hienoa jos oikeasti onnistuisimme säiden ja muiden menojen keskellä vaan olemaan kokonaisen viikon tällaisissa tunnelmissa. Se on meidän perheen suurin toive tälle kesälle.
Onko sinulla erityinen suhde mereen? Tai kenties metsään, vuoriin tai johonkin erityiseen maisemaan luonnossa?
-Såfin
Mekin nostimme juuri veneen jo talviteloille kesän jälkeen ja oli kyllä taas niin hauska veneilykesä. Ainoa vain, että huollon yhteydessä huomattiin, että moottorin joku vaihde oli vahingoittunut, mutta onneksi se ei ollut suurempi korjaus. Taas pitää odottaa koko talvi, että pääsee taas vesille. Teillä on muuten todella hienon näköinen vene! Minulla suhde mereen on sellainen, että jotenkin tarvitsen sitä tai en haluaisi asua muualla kuin rannikolla.
VastaaPoista