Kun tuhosin uunin

Tämän piti olla postaus terveellisistä proteiinipitoisista "poppareista". Törmäsin nimittäin yhdessä lehdessä reseptiin jossa oli ohjeet miten kikherneistä voisi paahtaa uunissa. Lukiessani tätä reseptiä en osannut aavistaa, että myöhemmin olisin polvillani keittiössämme yrittäessäni pelastaa meidän uunia lopulliselta tuholta. Aloitetaanpa alusta. Kikherneet piti ohjeiden mukaan huuhdella ja kuivata. Tämän jälkeen mausteet ja pieni loraus öljyä sekoitettiin keskenään ja kikherneet pyöräytettiin niissä ja ne asetettiin lopuksi leivinpaperille uunipellille. Paahtamista varten asensin uuniin sopivan lämpötilan ja laitoin kikhernepellin sisään. Kääntelin niitä muutaman kerran ohjeiden mukaisesti paistamisen aikana. Puolen tunnin päästä kikherne-porpkornit olivat valmiit. Paino sanalla popkornit. Kikherneet olivat tosiaankin poksahtaneet ja räjähtäneet (kuten luvattu, sillä olihan kyseessä popkornit) öljyineen, mausteineen ympäri uunia ja paahtunut kiinni uunin jokaiseen koloon, ritilään ja seinämään. Noouuu! Hahaaa.. Siis mitkä itkunaurut meiltä pääsi. Kuulin kyllä pientä poksahtelua, mutta en tosiaankaan tajunnut, että ne suorastaan räjähtivät..

Hinkkaamalla ja pesemällä saimme tietenkin suurimman osan räjähtäneistä kikherneistä irti, mutta osa öljystä ja mausteista olivat palaneet visusti kiinni. Uunimme on aivan kamalan näköinen. (Kuka nyt yhtä typerää uunia tarvii?! kröhöm..) Meidän uunissa on onneksi pyrolyysipuhdistus-toiminto, joten tulemme vielä testaamaan sitä viimeisenä oljenkortena pelastaaksemme uunimme heti seuraavan kerran kun olemme riittävän pitkään kotona valvomassa  puhdistusta. Olen sormet ristissä, että se toimisi. Ja hei, jos ajatellaan positiivisesti niin saimmehan me pienen määrän paahdettuja kikherneitä tarjolle meidän illanistujaisiin johon ne alunperin olin suunnitellut. Heh. Meidän isi-ihminen naureskeli vielä seuraavana päivänä ystävällisesti minun projektille ja kommentoi, että "täällähän tuoksuu ihan ravintola".. Hahaa. Voi jestas sentään mikä kikhernekatastrofi!

-Såfin

PS. Älä kokeile tätä kotona!

Heurekan uudessa näyttelyssä (HUOM! ei herkille)

Heurekassa avattiin hetki sitten uusi kohuttu näyttely nimeltään Eläinten Body Worlds, jossa kävijät pääsevät näkemään miltä eri eläimet ja ihminen näyttävät sisältäpäin. Kun sanon sisältäpäin tarkoitan lihaksia, verisuonia, hermoratoja jne. Jos nyt ihan totta puhutaan niin minua hieman jännitti viedä lapset (ja itseni) juuri tähän kyseiseen näyttelyyn sen erikoisuuden vuoksi. Meidän vanhempi poika on kuitenkin nii-iiin kiinnostunut anatomiasta, ettemme yksinkertaisesti voineet jättää menemättä. Ja onneksi menimme sillä näyttely oli TODELLA mieleenpainuva ja mielenkiintoinen. Ihan muutama juttu mainitakseni niin opimme siellä mm. miten laaja norsun hermorata on ja miten massiivisilla lihaksilla gorilla ja karhu liikuttavat suurta kehoaan. Erikoista oli mm. myös nähdä miten erikokoiset sydämet eläimillä on suhteessa toisiinsa. Meidän pikkumiehet olivat näyttelystä aivan haltioissaan..

Kaikki näyttelyn eläinten- ja ihmisen eri osat ovat peräisin oikeista eläimistä ja ne ovat säilytty plastinointitekniikalla. Yhtään eläintä ei oltu tapettu näyttelyä varten vaan jokainen oli kuollut luonnollisen kuoleman. Ihmiset ja niiden osat jotka olivat esillä olivat lahjoittaneet kehonsa tähän tarkoitukseen. Se, että näytillä oli oikeita kehonosia ja eläimiä teki tästä näyttelystä erikoisen. Täytyy myöntää, että olen itse hieman herkkä tällaisten asioiden kanssa ja minua alkoi jossain vaiheessa kierrosta heikottamaan koko ajatus. Onneksi lapset olivat niin innoissaan, että pystyin nielemään omat fiilikset ja yritin keskittyä tieteeseen. Opin itse myös näyttelyssä todella paljon uusia juttuja ja olen vielä monta päivää vierailumme jälkeen vaikuttunut näkemistämme asioista.

Kyseisen Eläinten Body Worlds näyttelyn lisäksi Heurekassa on myös pysyvä näyttelytila jossa mielellään viettäisi kokonaisen iltapäivän. Lapset saavat siellä koskea (!!) ja kokea miltä fysiikan lait toimivat käytännössä. Näyttelytilojen ulkopuolelle oli uutena juttuna laitettu pystyyn myös työpajoja joissa esimerkiksi sai rakentaa oman auton puupalikoista ja kokeilla miten nopeasti se liikkuu nopeusautoradalla. Lattialta löytyi myös satoja puupalikoita joista jokainen sai rakentaa mitä mieleen tuli. Nämä työpajat olivat aivan huippukivoja etenkin pienille lapsille. Istuimme lopuksi melkein tunnin askartelemassa erilaisia juttuja kunnes vatsamme alkoi kurnia ja suuntasimme ravintolaan syömään lihapullia ja muusia..

Oletko sinä suunnitellut meneväsi katsomaan Heurekan uutta näyttelyä?

-Såfin

Että sellainen viikonloppu

Meidän viikonloppuun on kuulunut vaikka mitä hauskaa. Meidän isi-ihminen oli ulkomailla työmatkalla koko arkiviikon (huoh!) ja käytin kaikki energiani vain arjen pyörittämiseen. Siksi toivoinkin viikonlopulta kaikkea muuta kuin arkisuutta. Olemme tavanneet paljon ihmisiä ja tehneet sellaisia juttuja jotka ei ehkä kuulu ihan tavalliseen viikonloppuun. Kaikki ei tosin tällä kertaa ollut pelkästään hauskaa, vaan yksi minun "projekteista" otti myös surkuhupaisan käänteen ja siitä koitui meille loppujen lopuksi aika paljon harmia. Kaiken kaikkeaan meidän viikonloppuun on kuulunut tällaisia juttuja..

Tänä viikonloppuna olemme ainakin:

- Käyneet porukalla perheuinnissa.

- Pesseet kaksi koneellista pyykkiä.
- Tuhottu meidän uuni yhden "projektin" yhteydessä. Onou ja jälleen kerran ounou!! Tästä lupaan kertoa lisää myöhemmin..

- Juotu lämmintä kaakaota/kahvia auringonpaisteessa takapihallamme.

- Siivottu koko kämppä lattiasta kattoon.

- Vierailleet vaarin työpaikalla.

- Vietetty pitsailtaa kotona verkkareissa ja katseltu pikkukakkosta.

- Käyty katsastamassa Heurekan uusi näyttely.

- Nukuttu kahdet päiväunet vierekkäin lasten kanssa.

- Luettu paljon lastenkirjoja

- Syöty minun vanhempieni luona ihana illallinen.

- Vietetty aikuisten iltaa siskojeni ja heidän miesten kanssa.

- Käyty kiekkokoulussa.

- Haistettu thaimaalaista kalakastiketta ja meinattu oksentaa pelkästään hajusta ja silti laitettu sitä ruokaan. Heh.

- Rakennettu legoista iso viidakko ja asetettu sinne kaikki meidän pieneläimet.

- Katsottu yksi kokonainen elokuva, poislukien ehkä viimeiset 10 minuuttia. Kröhöm..

- Nukuttu yhtenä aamuna yhdeksään ja toisena jopa kymmeneen. (!!)

- Askarreltu synttärikortit meidän isi-ihmiselle.

- Käyty lähipuistossa kierimässä lumisia kukkuloilta alas.

- Yökyläilleet mummolassa.

- Pelattu pariskunta-monopolia aikuisten kesken ja hävitty. (uusintaottelua odotellessa! hihii..)

- Tehneet vähän myös töitä.

Tällaista meillä. Mitä sinun viikonloppuun kuului?

-Såfin

Lasten suusta se totuus kuuluu

Älä nyt masennu, mutta joskus lapsilla on paljon totuuksia sanottavina eri tilanteissa. He tuovat oman näkemyksensä esille ilman, että he miettivät sen tarkemmin miten kuulijasta mahtaa tuntua. Erityisesti me vanhemmat saamme tästä palamme. Itse olen tallentanut näitä lasten juttuja omalle kovalevylleni pääni sisään. (ei nyt niin, että ajattelisin näitä joka päivä mutta.. heh) Jotkut jutut ovat painuneet erityisen hyvin mieleen ja tässä lista parhaista "totuuksista" meidän lasten suusta..

(Photo by L. Stormbom) 

Ruuanlaittotaidoistani
Hän: Äiti, mä en halua syödä sun tekemiä ruokia kun ne on vähän outoja. Ainakin kinkkukiusaus. Paljon parempia ruokia saa päiväkodissa..

Hän: Onko tämä "aikuistenruokaa"? (hänen eteen asetetusta lautasesta)
Minä: Ei, tämä on kyllä tarkoitettu ihan meille kaikille
Hän: Äh, milloin voimme syödä mäkkärissä äiti?

Ulkonäöstäni
Minä:  Mitä pidät äitin uudesta tukasta, tykkäätkö?
Hän: EN.

Kun olin ollut viettämässä tyttöjen iltaa edellsenä iltana:
Hän: Mikä sun silmissä äiti on vikana? Näetkö mitään?

Hän: Hei kellään ei oo niin iso peppu ku meidän äitillä..

Kun kerran olin meikannut kunnolla iltaa varten:
Hän 1: Hahahaha,  äiti sun silmät ovat ihan hassut. Tuu hei katsomaan äitiä!
Nuorempi hän: Hahaa.. äiti. Hassu.
He yhdessä: Hahahaaaa

Käsinäppäryydestäni
Hän: Äiti, mene pois! Isi tulee auttamaan.
Minä: Mutta jos äiti kumminkin vähän auttaisi korjaamaan pikkuautoja?
Hän: EEEEEIII, apua isi - äiti rikkoo mun autot.

Ihan muuten vaan
Minä: Tulkaa pojat nukkumaan päiväunia mun viereen.
He: EEEI, me nukutaan vain isin vieressä, kun se on aina paljon parempi!

Hän: Äiti, sä ajat aina niin hiljaa. Tee niin kuin isi "wroooooom"..

Hän: Äiti, pelottaako sua pimeys?
Minä: Ei, ei minua pelota mikään täällä kotona.
Hän: Aijaa.. ajattelin kun oot tollanen nössö.. (anteeksi, mutta kuka on opettanut lapsilleni tällaisen sanan?)

Oletko sinä kuullut "totuuksia" lasten suusta?

-Såfin

PS. Ethän ota tätä liian vakavasti? Hyvä, sillä en minäkään.. hihii..

Hassutteleva solmutyyny

Elämän ei aina tarvitse olla niin vakavaa -  niin ei myöskään sisustuksen. Tämä on ollut meidän kodissa filisofia aina siitä hetkestä kun lapset syntyivät. Meidän kodin koristetyynyt muokkautuvat hetkessä majaksi, viltit viitoiksi ja taulujakaan katsellessa ei pitäisi tulla ikävälle tuulelle. Tämä mielessä pitäen halusin tehdä koristetyynyn joka jo lähtökohtaisesti olisi hassutteleva ja muokattava. Toivoin siltä kaikkea muuta kuin sitä, että se olisi sellainen perinteinen (tylsä) koristetyyny. Idea oli, että siitä tulisi tyyny joka voisi olla juuri sen muotoinen kuin sinä päivänä haluaa. Solmutyyny. Piiiiitkä pötkö täytettyä kangasta josta voisi solmia (tai olla solmimatta) mieluisan möykyn/tyynyn/pallon. Ja tällainen siitä sitten tuli..

Jos itse haluat toteuttaa solmutyynyn tarvitset mieluiten yhden pitkän pätkän kangasta joka on pituudeltaan vähintään 3 metriä. Jotta pötkön täyttäminen ei olisi aivan mahdotonta niin suosittelen leikkaamaan niin leveän suikaleen, että koko käsivarsi mahtuu "kangasputken" sisälle. Jos käytät joustavaa kangasta niin leveyden kanssa ei tietty ole niin tarkkaa. Minä leikkasin siis 26 senttiä leveän ja 3 metriä pitkän suikaleen ja ompelin sen kiinni ja käänsin ympäri niin, että kangas muodosti pitkän putken. Täytin kangasputken puoleen väliin täyteen vanua yhdeltä puolelta ja toistin saman toiselta puolelta. Lopuksi surautin vielä päädyt kiinni. Sitten aloin harjoittelemaan erilaisia solmuja - vielä en solmimisessa ole mikään luonnonlahjakkuus mutta lapset saivat aikaiseksi vaikka mitä taideteoksia solmimalla. Hihii..

Ihanaa hassuttelevaa viikonloppua!

-Såfin

Veljesten välinen suhde

Sain taannoin teiltä toiveen, että kirjoittaisin meidän veljestän välisestä suhteesta. Meidän veljeksillä on ikäeroa 2 vuotta ja 5 kuukautta ja he ovat tällä hetkellä 3- ja 5-vuotiaita. He jakavat keskenään huoneen ja nukkuvat samassa kerrossängyssä. Vaikka heillä on samat geenit heidän luonteet ovat todella erilaiset. Toinen on luonnonlapsi kun taas toinen on vannoutunut automies. Toinen on vielä kiintynyt meihin vanhempiin ja toinen haluaa jo itsenäistyä. Toinen on kaikkiruokainen ja toinen kiukuttelee ruuan kanssa. Toinen on erityisherkkä vaatteiden kanssa kun taas toiselle ei ole väliä vaikka vaattet olisivat nurinpäin päällä. Toinen on hulivili ja toinen tottelevainen ja varovainen. Ymmärrätte ehkä jo tästä kuvauksesta, että kyseessä on kaksi aivan erilaista yksilöä. Joku kysyi minulta joskus, että ovatko meidän veljekset samanlaisia missään?! Se sai minut pohtimaan. Poislukien heidän ilmeistä en rehellisyyden nimissä voi väittää että he ovat missään oikein kovin samanlaisia. Silti jotenkin kummasti he ovat toistensa parhaita kavereita..

Kuten isoveljen kuuluu, meidän vanhempi auttaa ja suojelee meidän nuorempaa huliviliä. He ovat viettäneet koko lapsuutensa tiivisti yhdessä joko kotona tai samassa pienessä ryhmässä perhepäivähoitajan luona. Tämä on ehkä aiheuttanut sen, että heillä on aivan todella syvä ymmärrys toisiaan kohtaan. Oikein hävettää myöntää, mutta meidän vanhempi poika toimii välillä jopa tulkkina meidän vanhempien ja pikkuveljen välillä. Meidän veljeksillä on jotenkin muodostunut niin syvällinen ymmärrys toisia kohtaan ettei edes me vanhemmat oikein päästä väliin. Ja ehkä se ei ole tarkoituskaan. Leikeissä he löytävät saman sävelen nopeasti ja heidän yhteisiin lempipuuhiin kuuluu legoilla rakentaminen sekä keskenään painiminen (heh). Joskus he myös hääräävät tuntikaupalla keskenään ja pukeutuvat kikatellen esimerkiksi superhahmoiksi.

Toki taisteluitakin syntyy ja joudumme joka ilta toimimaan erotuomareina. Toinen haluaa aina sen lelun mikä toisella on. Onneksi ainakin tähän mennessä sopu on aina löytynyt hyvin nopeasti ja lapset ovat oppineet tekemään kompromisseja. En melkein uskaltaisi kirjoittaa tätä, sillä pelkään sen jonain päivänä loppuvan mutta meidän veljeksellä on aivan todella mahtava suhde keskenään. Ja kyllä erään äidin sydän sulaa kun he illalla toivottavat hyvää yötä toisilleen. "Minä rakastan sinua veli" 

Ovatko teidän lapset luonteeltaan samanlaisia ja miten he tulevat toimeen?

-Såfin

Ilmakasvit sisustuksessa

Listasin aiemmin täällä blogissa ne asiat jotka saavat minut innostumaan tällä hetkellä. Yksi kohta tällä listalla oli ilmakasvit. Koska rakastan kaikkia kasveja lasikipoissa olin heti näihin törmättyäni aivan myyty. Tämä oli sellainen klassinen reaktio: pakko saada heti - nyt! Kävimme siksi joitain viikkoja sitten shoppailemassa ilmakasveja Plantagenissa ja sillä reissulla kotiin kantautui testimielessä kolme tällaista pientä hentoista vihreää kasvia. Ilmakasvit ovat sillä tavalla erikoisia, että ne eivät tarvitse multaa kasvaakseen, vaan selviää pienellä kastelulla ihan sellaisenaan. Optimaalista olisi jos ilmakasveja voisi kastella suihkupullolla hieman useammin, tai vaihtoehtoisesti ne voi upottaa veteen hetkeksi hieman harvemmalla tiheydellä. Ne ovat kauniin siroja kasveja ja sopivia esimerkiksi juuri lasikippoihin joissa koko kasvia voi ihailla ilman, että osa olisi piilossa ruukussa niin kuin tavis-kasvit ovat..

Yhdelle ilmakasville meillä oli odottamassa ihan oma lasinen astia jonka saimme joululahjaksi. Design House Stockholmin (Grow mini greenhouse) lasinen kasvuastia oli vailla asukkia jo melkein kaksi kuukautta ja nyt tämä ilmakasvi löysi siitä oman kodin. Kahdelle muulle ilmakasville minun piti sitten hyvin nopealla aikavälillä improvisoida jotkut muut astiat ja päädyin sellaiseen lapsiperheelle tyypilliseen ratkaisuun; nimittäin pilttipurkkeihin. Hihii.. Meidän ilmakasvit hengailevat nyt tuossa meidän ruokailupöydän päällä olohuoneessa ja sopivat siihen oikein vallan mainiosti.

Onko sinulla jo kokemusta ilmakasveista?

-Såfin

Ps. kurkkaa täältä ja täältä minun aiemmat postaukset kasveista lasiastioissa..