2016/01/14

Veljekset - sovussa vai riidassa?

Miten lapset saman katon alla tulevat toimeen keskenään? Tämä on aihe joka kiinnostaa minua äitinä ja ihmisenä todella paljon. Se tuntuu myös olevan ratkaiseva tekijä siinä miten hyvin me viihdymme perheenä yhdessä kotona. Minusta ei ole ollenkaan itsestäänselvää, että perheen lapset ja meidän tapauksessa veljekset tulevat toimeen keskenään. On mielenkiintoista tarkkailla miten sisarussuhteet toimii. Olen nähnyt perheitä jossa lapset ovat aina ja jatkuvasti toistensa kimpussa ja sitten toisaalta perheitä joiden lapset aina leikkivät kuin enkelit keskenään.

Meidän poikien välinen suhde on kulkenut aalloissa. Kun nuorempi alkoi liikkua ympäri kotia ja pääsi käsiksi veljensä leluihin siitä seurasi hetkellinen vaihe jolloin kokoajan sai olla vahtimassa ja puolustamassa heitä toisiltaan. En sillä tarkoita, että he olisivat riidoissa - mutta ehkä he tavallan "merkkasivat reviirejään". Kun tämä vaihe oli ohi he leikkivät paljon samassa huoneessa, mutta eri leikkejä. He pitivät seuraa toisilleen olemalla vierekkäin mutta kuitenkin omissa oloissaan. Tämä vaihe oli ihanan sopuisa ja nautin jokaisesta hetkestä.

Nyt voisin väittää, että tilanne on taas muuttunut. He yrittävät pääosin leikkiä samaa leikkiä yhdessä. He valitsevat olla toistensa seurassa ja olen siitä tosi iloinen. Puolessa tilanteissa leikki muuttuu jossain vaiheessa pieneksi kinasteluksi. Onneksi nämä kinat selviää helposti ja pääosin he viihdyttävät jo täysin toisiaan. Minua tai isi-ihmistä ei usein huolita mukaan heidän yhteisiin leikkeihin, paitsi erotuomareiksi. Näin "sivullisena tarkkalijana" voisin siis väittää, että meidän veljekset ovat toisillee todella tärkeitä ja läheisiä. Välillä liian - he yrittävät kovasti olla niin läheisiä ja leikkiä kaikenlaista yhteistä, että he väistämättä jossain vaiheessa saavat pienen riidan aikaiseksi. Onneksi he myös halivat toisiaan, pelleilevät ja innostuvat hassuista jutuista.

Eli yhteenvetona voisi sanoa, ettei ne ihan enkeleitä ole - mutta (onneksi) he kuitenkin viihtyvät superhyvin yhdessä! Eli ehkä juuri niin kuin veljesten kuuluisi olla..?

-Såfin

12 kommenttia:

  1. Kuulostaa oikein ihanilta veljeksiltä <3
    Meillä on kyllä joka lähtöön näitä sisarusrakkaus-tilanteita :D Useimmiten osataan olla kivasti ja aivan ihania leikkejä keksivät yhdessä, isommat taas yhdessä kuuntelevat musaa ja hömpöttävät :) Mutta sadasosasekunnissa saattaa tilanne kääntyä päälaelleen :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin kai se on! :D Mietin kans miten se tilanne voi kääntyä ihan sekunnissa super-hauskasta leikistä maailmanlopun riidaksi.. Hahaa.. Mutta olen silti iloinen että he nyt leikkivät yhdessä eikä vain "vierekkäin"! <3

      Poista
  2. Meillä joskus leikkivät (noin kerran päivässä) sovussa keskenään, mutta keskimääräistä useammin ovat toistensa kurkuissa kiinni... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihii.. Ehkä teilläkin on jokin vaihe päällä ja rauhallisempaa on ehkä luvassa (kai??).. <3

      Poista
  3. Meillä taitaa olla aika samanlaista :) leikitään yhdessä ja erikseen, sovussa ja riidassa. Joskus saattaa olla, että pienempi on leikkinyt jo pitkään omissa oloissaan, mutta "isomman" leluilla (esim. pikkulegot). Isompi huomaa ja päättää napata lelut itselleen sillä syyllä, että ne on hänen. Huuto ja riitahan siitä tulee. Ja useimmiten se käy juurikin näin päin, mutta tämäkin taitaa olla ääripää. Ihan niinkuin sekin, että pojat leikkii yhdessä leikkikeittiöllä (laitetaan ruokaa, tarjoillaan, viedään ulos jäähtymään, grillataan, tiskataan...) ja saattavat tehdä sitä jopa puolituntia oikein sovussa.

    Suhteellisen läheltä olen minäkin seurannut joitain ei-niin-sopuisia yhden perheen lapsia ja mun käsitys on oman kokemuksen perusteella se, että tytöt keskenään on enemmän tukkanuottasilla kuin pojat :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa niin tutulta! :) Tuo samantyyppinen tilanne tulee meilläkin vastaan melkein joka ilta. Toinen on leikkinyt toisen leluilla ja kun tämä sitten huomataan, niin tavarat lentää ja huudetaan kurkku suorana. Onneksi vastapainoksi sitten niitä sopuisiakin leikkejä. Meillä yleensä tosin sopuisat leikit ovat aika villejä (kuten esim kuvissa näkyvä hippa).. Hihii..

      Ja olet varmasti oikeassa siinä, että poikien ja tyttöjen välillä saattaa olla eroa..!

      Poista
  4. Ihanat veljekset♥ Mä oon päässyt katsomaan sisko-veli ja veli-veli suhteen kehittymistä ja sanoisin poikien olevan aivan omaa luokkaansa. Siinä missä vanhin ja keskimmäinen leikkivät rauhaisasti yhdessä jotain nättiä hahmoleikkiä tms. on keskimmäisen ja kuopuksen leikki paljon rajumpaa. Yleensä pojat leikkivät kyllä sopuisasti yhdessä, mutta toki erotuomariakin tarvitaan. Yhdessä kaikki kolme taas leikkii paljon rauhallisemmin eli hurja meno ja leikki on ainakin meillä enimmäkseen poikien juttu. Ja toisaalta pienet tappeluthan vaan kasvattaa lasta :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta lasten välisiä suhteita on todella mielenkiintoista tarkkailla. Uskon ehdottomasti siihen, että poikien leikit ovat villimpiä kuin tyttöjen. Emmekä siihen olla mitenkään kannustettu meidän perheessä, se vaan on niin.. Ja kyllä, lapsen on kai turvallisempi koetella niitä omia rajoja, "tappeluja" ja itseään puolustamista kotona valvovan silmän alla. :)<3

      Poista
  5. Ihania veljeksiä ♥ Meillä pojat leikkii yhdessä aika paljonkin, koko ajan enemmän. Samassa tilassa he kyllä lähes aina ovat ja voivat leikkiä omia leikkejänsä vierekkäin. Eivät juurikaan riitele, varmaan koska Aku ei paljon laita Iivolle vastaan, tulee sitten vaan kantelemaan mulle jos vaikka lelu on vaihtanut omistajaa ei niin sopuisissa tunnelmissa ;D Tärkeitä ja rakkaita kyllä ovat toisilleen ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On jotenkin hellyyttävää kun pienet leikkii yhdessä. <3 Ja kyllä tuota samaa "syndroomaa" on meilläkin. Esikoinen ei usein laita vastaan suoraan pikkuveljelleen vaan tulee raportoimaan vääryydestä meille aikuisille. Toisin on meidän nuorimman kanssa, joka yrittää päättää ja määrätä ja puolustaa itseään paikan päällä ihan ilman aikuisen apua! Hahaa.. :D

      Poista
  6. Meidän pojat ovat olleet todella sopuisia yhteisen elämänsä ensimmäiset 8 vuotta. (ikäeroa 1v7kk) Viime syksynä veljestappelut lisääntyivät huomattavasti. Tästä saa kiittää esikoisen 9 vuoden uhmaa. Tämä on muuten pahin uhma tähän mennessä! Mutta ehkä tilanne rauhoittuu tai sitten ollaan jo lujaa vauhtia menossa kohti murrosikää... Ja siis suurin osa ajasta menee hyvin, mutta pojat osaavat ärsyttää toisensa sekunnissa raivonpartaalle.

    VastaaPoista
  7. Ihanat pojat ja veljekset <3 Meillä ei leikkiminen onnistu yhdessä ollenkaan,Helmi on hyvin tarkka omista leikeistään. Henni on enemmänkin rikkoja ja lelujen imeskelijä. Jospa joskus vielä.... :D

    VastaaPoista