Kalahullut Sealifessa

Meidän pojat ovat erityisen hulluna kaloihin. Tämä villitys alkoi jo reilu vuosi sitten ja viime kesä meillä meni käytännössä kokonaan kalastaessa. Jossain vaiheessa sanoinkin, että kalastus on yksi meidän pikkupoikien harrastuksista. Nyt talvena me emme (vielä) ole alkaneet niin hulluiksi, että olisimme lähteneet pilkkimään mutta silti halumme kannustaa tätä kalarakkautta ja ihastusta mereneläviin. Yhtenä sunnuntaina meillä oli yllättäen peruuntunut poikien kaikki jääajat ja kysyimme mitä kivaa he halusivat tehdä peruuntuneen jääkiekkoharrastuksen sijaan. Kummatkin vastasivat suoralta kädeltä, että toivoivat retkeä Sealifeen. Tämä oli minusta kohtuullinen pyyntö kahdelta kalahullulta. Niinpä lähdimme aamupalan jälkeen ihailemaan merenalaista elämää Sealifeen. Pojat hykertelivät innostuksesta takapenkillä matkalla sinne..

Sealifessa kaikista jännittävimmät jutut olivat tietenki hai-kalat sekä erikoiset eksoottiset (ja pelottavat) kalat. Henkilökunta Sealifessa on todella ystävällisiä ja he ovat todella taitavia ja osaavat hypätä lennosta mukaan lasten keskusteluihin. Hyvä esimerkki oli se kun pojat naureskelivat vaaralliselle mureena-kalalle joka piileskeli ilkeän näköisenä kivisessä maastossa omassa altaassaan. Henkilökunta kuuli poikien keskustelun ja tulivat nopeasti paikalle kertomaan siitä miten tällä mureenalla oli kaksi sisäkkäin olevaa suuta jolla se nopeasti saa tarrattua kiinni saaliiseen. Alta aikayksikön he kipittivät myös takahuoneesta mureenan luurangon ja pojat saivat nähdä nämä kaksi suu-ja hammasriviä sisäkkäin. He kertoivat pojille miten Alien elokuvan olioiden suut olivat saaneet inspiraationsa juuri tästä mureena-lajista. Niin siistiä.

Minusta hauskin juttu oli se kun meidän kuopus kysyi voisimmeko tulla tänne Sealifen altaisiin kalastamaan sulkemisajan jälkeen. Hihii.. Naurahdin hänen pyynnölle ja selitin, että näkemämme kalat ovat erikoisia kaloja eikä niitä suinkaan saisi kalasta. Eihän 5-vuotias aina voi ymmärtää eroa. Noh, pojat pääsivät kuitenkin kosketukseen kalojen kanssa, sillä he saivat silittää merisiiliä yhdessä altaassa. Se oli todella hauska kokemus. Tämän jälkeen suuntasimme vielä kahvilaan juttelemaan kaikista hauskoista kaloista ja uusista jutuista joihin olimme törmänneet vierailun aikana. 

Kiitos taas Sealifelle!

-Såfin

"Älä osta mitään"-kuukauden ensimmäiset haasteet

Tämä kuukausi lähti liikkeelle hieman eri tavalla kuin muut kuukaudet. Lähdin nimittäin muutaman ihanan tyypin kanssa viettämään "älä osta mitään"-kuukautta jonka aikana ei saa ostaa yhtään tavaraa. Luulin, että tämä olisi helppoa mutta itseasiassa olemme perheenä jo törmänneet ensimmäisiin tilanteisiin jolloin olisimme normaalisti lähteneet kaupoille. Viikon jälkeen tunnen, että haasteet eivät suinkaan ole loppu. Tiedän, että loppukuukausi tulee olemaan vaikea mutta ei ylipääsemättömän hankala. Tänään ajattelin kuitenkin kertoa kohtaamistani hankaluuksista ja siitä miten minä ratkaisin ne OSTAMATTA MITÄÄN!

Kuopuksemme synttäreillä viime viikonloppuna kohtasimme monia eri vaikeuksia. Halusin hankkia lapsille hauskaa tekemistä, koristella meidän kotia sekä tietenkin mahdollistaa sen, että synttärisankari saisi puhaltaa kakkukynttilöitä. Ruokaa sai tietenkin sääntöjen mukaan ostaa, joten se ei ollut ongelma mutta juhliin tarvitsee paljon muutakin. Miten me sitten ratkaisimme tilanteet viime viikolla?

Twister peli lainaksi. Lähetin viestin kaverille ja he lupasivat ystävällisesti lainata synttärijuhliimme twisterpelin jotta lapsilla olisi hauskaa tekemistä. Normaalisti olisin lähtenyt  kauppaan ostoksille, nyt selvisin lainaamalla. Jess, pisteet kotiin. 

Itsetehdyt koristeet. Me valmistimme jäätaidetta ulkoportaille kukkien sijaan. Ruokapöydälle täytimme koristeiksi 3 lasiastiaa m&m:s karkeilla (jotka myös kelpasivat syötäväksi tietenkin) ja ikkunoihin ripustimme vanhan lippuviirin. Eli tee-se-itse. Jess, pisteet kotiin.

Kakkukynttilät olivat suurin ongelma mutta onneksi minulla oli pieni tunne, että kaapissa saattaisi olla kynttilöitä edellisiltä synttäreiltä. Suuren etsintätyön jälkeen löysin viisi eripari kynttilöitä. Heh. Eli pengo kaapit. Jess, pisteet kotiin.

Hiukslakka loppu. Loppuviikosta olin paniikissa sillä hiuslakkani oli loppumassa. Olimme kyllä päättäneet, että saisimme ostaa hygieniatuotteita pakon edessä, mutta ensin pitäisi penkoa kaapit ja käyttää kaikki vanhat tuotteet pois. Minä tein ohjeiden mukaan ja arvatkaa mitä löysin: viisi pulloa puoliksi käytettyä hiuslakkaa. V-i-i-s-i!! Eli hyvät ihmiset, tutkikaa kaapit! Jess, viimeisin ongelma raktaistu tältä viikolta. 

Saa nähdä mitä tulevat viikot tuovat tullessaan! Hyvää viikonloppua sinulle <3

-Såfin

Neurosonic rentoutus stressiä vastaan

Meillä oli työpaikalla mahdollisuus osallistua Neurosonic rentoutukseen työpäivän aikana. Kävin lukemassa lisää aiheesta ja päätin uskaltautua testaamaan menetelmää. On monta syytä miksi kiinnostuin aiheesta. Yksi on se, että olen perinteisesti sellainen ihminen joka kokoajan käy hieman ylikierroksilla enkä pysty rentoutumaan. En pitäisi sitä ollenkaan kummallisena asiana jos joku kertoisi minulle esimerkiksi, että jännitän lihaksiani myös lepotilassa. Näin varmaan on. Neurosonic-rentoutuksella uskotaan olevan monia terveyshyötyjä. Neurosonic-laite lähettää erittäin matalataajuisia värähtelyaaltoja kehoon tietyn ennalta suunnitellut ohjelman mukaan. Ohjelma voi auttaa mm. lihasjännitykseen, stressiin, univaikeuksiin tai kipuun vaikuttamalla suoraan hermostoon. Käytännössä rentoutus tapahtuu makaamalla Neurosonic-patjalla joka on kytketty tietokoneeseen. Tietokoneen avulla ohjaaja valitsee halutun ohjelman ja säätää aaltojen voimakkuutta. Korville laitetaan (kenties olivat vastamelu)kuulokkeet jonka kautta kuuluu erittäin rauhoittavaa musiikkia. Minulle annettiin myös viltti, sillä ilmeisesti tällainen täydellinen rentoutus viilentää kehoa. 

Ohjelman alkaessa en edes alussa huomannut pikkuhiljaa voimistuvia värähtelyjä mutta pian minusta tuntui kuin olisin maannut riippukeinussa ja että keinuisin hiljalleen edestakaisin. Hieman surrealistinen tunne. Makasin patjalla kokoajan silmät kiinni ja yritin rentoutua. Pienen hetken päästä huomasin mm. jaloissa ja lapaluiden kohdalla pientä kihelmöintiä. Ei puutumista mutta sellaista kevyesti pistävää tunnetta. Tämä on ilmeisesti yksi tavallisimpia tunteita kun matalataajuusvärähtelyt stimuloi hermostoa ja aktivoi verenkiertoa ja aineenvaihduntaa. Minulla tuli kuten varoiteltu vähän kylmä tämä rentoutuksen aikana, eikä paksumpi peitto olisi ollut yhtään pahitteeksi. Hihii..

Neurosonic-rentoutukseen ei saa mennä jos kehossa on jokin tulehdustila, verenvuototauti, akuutti välilevynpullistuma tai jos on raskaana. Muutoin suosittelen tällaista rentoutus-hoitoa kaikille. Itselleni tuli rentoutuksen jälkeen ensin aivan super rauhallinen olo, jonka jälkeen sain ihan hurjan energiapuuskan. Ja uskokaa tai älkää, mutta seuraavana yönä nukuin sikeästi yli 10 tuntia. En tiedä oli tämä kaikki hoidosta johtuvaa, mutta aion antaa tälle uuden mahdollisuuden. Ilmoittauduin jo heti seuraavalle kerralle mukaan, sillä uskotaan myöskin tehon kertautuvan mitä useammin tällaiseen osallistuu. Hauskaa on myös se, että Neurosonic matalataajuushoito suomalainen keksintö, joten mielenkiinnolla odotan tuleeko tästä seuraava uusi iso trendi!

Oletko sinä kuullut Neurosonic-rentoutuksesta ennen?

-Såfin

Värikästä jäätaidetta

Meidän pojat ovat aina tykänneet askartelemisesta. Olen kuitenkin huomannut, että tällaiset askarteluhetket ovat olleet aika vähissä meidän perheessä viime aikoina. Askartelu ja luovuus on tietenkin yhdistetty rauhallisiin yhteisiin hetkiin ja harrastusten ja muiden kiireiden vallatessa meidän perheen aikataulun askartelulle on jäänyt vähemmän aikaa. Kyse on kuitenkin tahdosta ja asioiden tärkeysjärjestyksestä. Nyt kun tässä kuussa yritämme olla ostamatta mitään saimme kuopuksemme synttärijuhlavalmisteluille kivan pienen haasteen kun suunnittelimme koristeluja jotka sopisivat hänen valitsemaan väriteemaan. Emme voineet lähteä kukkakauppaan niin kuin normaalisti olisimme tehneet joten päätimme, että kukkien hankkimisen sijaan tekisimme värikästä jäätaidetta meidän ulkoportaille..

Tätä projektia varten me pesimme viilipurkkeja ja täytimme ne vedellä. Sen jälkeen valitsimme mahdollisimman värikkäät vesivärit ja lähdimme sekoittamaan väriä purkkeihin. Meidän kuopus oli oikein innoissaan projektista ja jaksoi toteuttaa nämä alusta loppuun ihan itse. Ehkä se, että kyseessä oli hänen omat juhlat edesauttoi jaksamista. Hihii.. Kun värit olivat valmiit laitoimme viilipurkit ulos pakkaseen ja vuorokauden jälkeen irroitimme ne purkeista ja asettelimme porrasaskelille meidän ulko-oven edustalle ikään kuin tervehtimään vieraita tervetulleeksi meidän värijuhliin. Tämän pienen projektin myötä muistin miten kivaa meillä on ollut meidän askarteluprojektien parissa. Pitääkin yrittää jatkossa tsempata vähän tämän suhteen. Onneksi lapset saavat sentään askarrella koulussa ja päivähoidossa joten ei tarvitse potea niin huonoa omatuntoa.

Askarteletko sinä paljon lasten kanssa? Entä oletko tehnyt jää- tai lumitaidetta tänä vuonna?

-Såfin

Riittävän hyvä

Kuulin eilen kahden miehen keskustelevan kuntosalilla. Toinen heistä ihmetteli sitä miten kuntosalillamme oli niin hiljasta "prime time"-aikaan. Toinen nyökytteli ja oli samaa mieltä. He miettivät missä kaikki jumppatunteihin osallistuvat ihmiset olivat ja totesivat lopuksi, että kaipa "nämä ihmiset" sitten ovat niin hyvässä kunnossa, ettei heidän "tarvitse treenata". Toinen mies nauroi alentavasti. Melkein suutuin tästä suhteellisen viattomasta käytäväkeskustelusta. Tulin siinä hetkessä pohtineeksi sitä kuinka harva ihminen voi sanoa, että on tyytyväinen itseensä juuri tällaisen arvostelun takia. Harva on niin hyvässä kunnossa, että hyvällä omatunnolla voi ottaa välipäivän treenaamisesta. Onko oikeastaan mikään riittävän hyvä? ja kuka on oikeutettu arvioimaan mikä on riittävän hyvä? Jokainen itse? Ne keskustelevat miehet? Suuri yleisö? 

Tämä taitaa olla meidän yhteiskunnan ongelma. Kaikessa pitää olla voittamaton eikä juuri mikään ole riittävän hyvä. Ja vaikka kuinka väitämme muuta niin annamme myös muiden mielipiteiden vaikuttaa omaan arvostelykykyymme. Yritän itse kovasti olla toisenlainen enkä (usein) anna muiden mielipiteiden vaikuttaa itsetuntooni. Siitä huolimatta olin eilen kuitenkin hieman ylpeä itsestäni pelkästään siitä syystä, että olin jaksanut raahautua treenaamaan. En ollut se joka ei ollut riittävän hyvä ja kenelle naurettiin siksi, ettei ollut ilmestynyt kuntosalille. Aika typerää. Suutuin myös omille ajatuksilleni.

Kuntoilen melko paljon ainakin siihen nähden, että olen kahden pienen pojan äiti. Meidän elämässä pitää olla aikaa myös muulle kuin kahvakuulan nostamiseen ja lenkkitossujen kuluttamista. Tykkään samalla herkullisesta ruuasta vähän liian paljon ja tätähän voisi kompensoida liikkumalla loputtomiin. Vaikka käyn kuntosalilla useamman kerran viikossa, joogaan, juoksen/hiihdän/pyöräilen, uin ja käyn vielä ulkoilemassa pikkupoikien kanssa niin mikään ei riitä. En ole superurheilija joka olisi huippuhyvä jossain lajissa. Minusta ei ole haastajaksi, mutta tykkään silti kuntoilemisesta.

En ole riittävän hyvä kuntoilija monen mielestä. Aina voisin yrittää vähän enemmän ja olla vähän paremmassa kunnossa. Olla vähän terveellisempi ihminen. Vahvempi ja kestävämpi. Hassua tässä yhtälössä on se, että olen silti itsestäni ylpeä. Siksi, että ylipäätään liikun ja siksi, että tilanne voisi olla tosi paljon huonompi. Olen ylpeä siitä, että voin pukea sellaiset vaatteet mistä itse pidän. Olen ylpeä koska jaksan juosta, pomppia, riehua ja touhuta meidän poikien kanssa.

En oikein tiedä mihin tähtäsin tällä kirjoituksella. Ehkä asian ydin on se, että toivoisin, että eläisimme maailmassa jossa muiden ihmisten täydellisyyttä tai riittävyyttä ei arvosteltaisi niin paljon. (Myös silloin kun nämä ihmiset eivät ole ilmestyneet kuntosalille). Toivoisin, että ihmisistä ei puhuttaisi pahaa. Toivoisin, että jokainen saisi rauhassa olla ylpeä itsestään juuri sellaisenaan kuin on. Vaikka ei ole paras ehkä silti voi olla juuri riittävän hyvä.

-Såfin 

Synttärijuhlat väriteemalla

Meidän perheen pienin täytti viime viikolla viisi vuotta ja nyt viikonloppuna oli aika järjestää hänelle oikein kunnon juhlat. Kuten meillä on ollut tapana, vietimme myös tällä kertaa juhlia kahdessa kierroksessa. Lauantaina meidän luona juhlivat lapset (ja heidän vanhemmat) ja sunnuntaina kotiimme kokoontui lähiperhe ja sukulaiset. Kaiken kaikkiaan meidän kodissa oli yli 40 vierasta viikonlopun aikana ja vauhtia ja vilskettä riitti. On kivaa, että meidän lähipiirissä on kaikenikäisiä ihmisiä ihan 0-vuotiaista yli 80-vuotiaisiin. Meidän kuopus päätti, että halusi värikkäät juhlat ja se oli itseasiassa tosi kiva teema tarjoiluille. Lähestyimme tätä asenteella: "more is more" ja valitsimme juhliin värikkäät viirit, ilmapallot, servetit ja ruuat. Pyysimme jopa vieraita pukeutumaan värikkäisiin vaatteisiin.

Me teimme suuren urakan ruuan kanssa koska halusimme tarjota vieraille pyttipannua kahdella tapaa.  Toinen oli perinteisempi versio jossa oli erilaisia makkaroita ja toisen pyttipannun tein portobellosienistä ja halloumi-juustosta. Tarjoilut olivat oikein onnistuneet, mutta tämä taisi kyllä olla viimeinen kerta kun kuorin perunoita näin monelle henkilölle. Hahaa. Jälkiruuaksi oli tietenkin synttärikakkua ja tilasimme Kakkukeisarista kirkkaan keltaisen appelsiinikakun joka oli aivan mainio. Väriä jälkiruokapöytään saimme myös hedelmillä, erivärisillä pumpernikkeleillä sekä m&m-karkeilla jotka laitoimme esille pyödälle lasiastioihin. Ulkoportaille meidän kuopus oli kukkien sijaan tehnyt värijäätaidetta. 

Lastenjuhlissa pelisimme twisteriä ja lisäksi lapset saivat tehtävän yhdessä luetella kaikki maailman eri värit. He kuiskailivat ja harjoittelivat hetken keskenään ja tulivat sitten takaisin kunnon luettelon kanssa. Palkinnoksi he saivat yllätyslaatikot jotka sisälsivät herkkujen lisäksi myös eriväriset sormitaskulamput. Taskulamput olivat kunnon hitti ja lapset juoksivat koko loppuillan ympäri taloa etsien mörköjä näillä valoilla. 

Meillä oli superhauska viikonloppu ja nyt on oikein kiva palata takaisin töihin lepäämään.. :)

Kiitos kaikille kanssajuhlijoille!

-Såfin

Yksinkertainen ja tilaa säästävä vuodesohva

Kun muutimme meidän uuteen kotiin viime kesän kynnyksellä meillä oli onni ensimmäistä kertaa elämässämme päästä sisustamaan itsellemme työ/vierashuone-comboa. Työskentelemme kotoa 3-4 päivää viikossa joten huoneen ensimmäinen käyttötarkoitus on tietenkin olla meille kummallekin työhuone. Koska huone ei täyty pelkällä työpöydällä päätimme, että hankkisimme sinne siron sohvan joka muuntautuisi helposti parisängyksi mahdollisia yövieraita varten. Huone on tavallisen kokoinen (11m2) ja tällaisen sohvan löytäminen osoittautui yllättävän hankalaksi. Melkein kaikki löytämämme sohvat olivat aivan ylimitoitettuja tavalliseen huoneeseen emmekä halunneet tyytyä nojatuoliin joka muuntautuisi yhden hengen nukkumapaikaksi. Toisaalta emme myöskään halunneet, että työhuoneet ensisijainen käyttötarkoitus muuttuisi, huoneessa pitäisi olla tilaa "hengittää" ja työskentelylle pitäisi olla tilaa. Päädyimme pohdinnan jälkeen sijoittamaan hankintaan hieman enemmän rahaa jotta saisimme haluamamme sohvan joka on sekä siro, kaunis että käytännöllinen. Löysimme Vepsäläiseltä Tapio Anttila Collectionin: Day& Night-vuodesohvan...

Sohvassa on kaksi puurunkoa sisäkkäin jotka saa nostettua vierekkäin. Patja on päiväkäytössä tuplataitettu ja kun sen kääntää auki se peittää nämä kaksi puurunkoa samalla muodostamalla siitä suurikokoisen parisängyn. Mihin erityisesti ihastuin tässä sohvassa on sen yksinkertaisen ulkomuodon lisäksi se, että peitot ja tyynyt ovat piilotettu (ja samalla kätevästi säilötty) sohvan omissa nojatyynyissä. Kuinka kätevää? Sohva on siro ja riittävän matala jottei se veisi liikaa huomiota huoneessa. Tämä oli juuri sitä mitä etsimme. Meillä on tähän mennessä ollut muutamia yövieraita jotka ovat nukkuneet vuodesohvalla ja heidän sanoman mukaan siinä sai oikein makoisat unet.

Huoneeseen hankimme myös hiljattain hienon uuden pimennysverhon, sillä aurinko paistaa heti aamusta sisään huoneen ikkunasta. Tässä huoneessa on myös meidän värikoodattu kirjahylly ja meidän työpöytä josta kerroin teille aiemmin. Nyt etsinnässä on enää työtuoli ja matto ja sen jälkeen huone taitaa olla valmis! Jee.

Mitäs pidät meidän vierashuoneesta?

-Såfin