2016/06/11

Hulivilit

Joskus tulee mietittyä sitä mistä meidän rakkaat lapset saavat kaiken energiansa?! Liike on jatkuvaa; naurua, hihittelyä, juoksua ja riehumista. Pienen ikäeron tuomat vaikutukset alkaa näkyä - hyvässä ja pahassa. Nyt jos koskaan meidän 2- ja 4-vuotialla on hurjasti seuraa toisistaan. Hipat, piilot, jalkapallopelit ja juoksukilpailut ovat meillä arkipäivää. (Kunhan pysytään liikkeessä.) Meidän pojista on tullut sellainen hulivili-parivaljakko. He saattavat jopa nykyään keksiä jotain jäynää meille vanhemmille ja sitten he istuvat yhdessä hihittelemässä meille. Minua suorastaan hirvittää tämän ihanan parivaljakon touhut, vaikka sanonkin tämän kaiken rakkaudella.

Vaikka heillä on muutaman vuoden ikäero, kummatkin kykenevät moniin samoihin asioihin. Toinen vain juoksee hieman hitaammin lyhyemmillä jaloillaan. Minusta on suloista huomata, että isoveli auttaa pikkuveljeään siinä missä nuorempi ei yksin pärjäisi. Tällaiset tilanteet tulee etenkin usein vastaan sellaisissa asioissa kun me vanhemmat emme suostu auttamaan. Esimerkiksi kun isoveli auttaa hihittäen pikkuveljeään kiipeämään kalliolle meidän vanhempien kielloista huolimatta.

Yksi päivä ennen kun edes olin kerennyt saamaan aamukahvia huomasin kaksi pientä pellavapäätä raahaavan yhdessä meidän aikuisten petivaatteita keittiön ohi. Niin määrätietoisen iloisina nämä kundit tekivät yhteistyötä, että arvasin jotain olevan meneillään. Kurkistin olohuoneeseen poikien huomaamatta ja näin mitä oli tapahtunut. He olivat kasanneet koko talon kaikki pehmeät tavarat sohvan alapuolelle ja aloittivat sirkusvolttihyppelyt alas sohvalta pehmustetulle lattialle. Mitä isoveli ensin, sitä pikkuveli perässä.

Kun ystävilleni olen avautunut tästä meidän hulivili-tilanteesta olen yrittänyt lohduttaa itseäni sillä, että tämä on varmasti jokin vaihe. "This too shall pass"-tyylillä. Kaikki katsoo minua säälivästi pyörittäen päätä ja sanoo, että valitettavasti tilanne vain muuttuu pahemmaksi, vaarallisemmaksi ja jos mahdollista vielä enemmän vauhdikkaammaksi heidän kasvaessa..

Siis mihin olen ryhtynyt? Hahaa..

-Såfin

4 kommenttia:

  1. Meidän pojat on 10 ja kohta 9. Energiaa riittää. Tämän viikon olivat serkkujen luona futiskoulussa ja aktiivista urheilua tuli 6-8h päivässä ma-pe. Eikä tämä lauantaina ole urheiluton/touhuton ollut...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa.. Juuri tuota tarkoitan! Mikään määrä liikuntaa tai touhua ei riitä - aina löytyy lisää puhtia uusiin seikkailuhin! Huhu.. :)

      Poista
  2. Mä kutsu meidän poikia täystuhoduoksi :D Vauhtia ja vaarallisia tilanteita siis riittää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No joo - siinä on hyvä nimike :D Apua, mitä kaikkea tässä äitiydessä saakaan kestää!!

      Poista