Nämä joulua edeltävät viikot ovat kuluneet aivan liian nopeasti. Meillä kaikilla on sata asiaa mielessä ja niistä valtaosa jää luultavasti tekemättä. En tänäkään vuonna keitä omatekoista glögiä tai leivo joululimppua itse. Ehkä voit samaistua?! Kuten aiemmin kerroin vietämme tänä vuonna ensimmäistä joulua koskaan meidän omassa kodissa. Tämä tuo tietenkin tullessaan lisää huomioitavia asioita meidän perheen päänmenoksi. Joulu on tietenkin yksi puoli tässä koko tarinassa mutta toinen puoli on se, että me kummatkin - minä ja isi-ihminen siis - olemme töissä myynnissä. Tarkemmin sanottuna neuvottelemme kummatkin (eri yhtiöissä) yrityspuolen rahoitushankkeista. Vuoden loppu tällaisella alalla on e-r-i-t-t-ä-i-n kiireistä aikaa. Kaikki tekevät niin paljon töitä, aivan kuin maailmanloppu tulisi vuodenvaihteessa. Toive siitä, että joskus kerkeisi rauhoittumaan ja istahtamaan sohvalle on siksi tällä hetkellä haave vain. Silti kaikista korkeimmalla tärkeysjärjestyksessä on lastemme joulu ja siihen haluamme panostaa..
Kiireestä huolimatta olen jotenkin ihmeen kaupalla, yötunteja käyttäen, onnistunut saamaan kaikki lahjat hankittua ja paketoitua. Olen itseasiassa vähän ylpeä tästä saavutuksesta - ja vielä näin ajoissa! Olen askarrellut lasten kanssa pahvisia joulukuusia ja paperilumihiutaileita. Olen suunnitellut jouluruokapöytää ja olemme juoneet yhdessä glögiä, leiponeet pipareita ja poimineet esille joulukoristeita. Sain jopa aikaiseksi pakettijoulukalenterin juuri päivää ennen ensimmäisen luukun avaamista. Mitään ei kiireiden takia ole jäänyt tekemättä ja siitä olen ylpeä. Se mistä olemme joutuneet tinkimään on joulurauha. Emme ole viettäneet kiireettömiä iltoja takkatulen ääressä. Emme ole perinteiseen tapaan viettäneet viikottaista lautapeli-iltaa perheen kesken ja vaikka kävin kuuntelemassa Savoyssa joulukonserttia tämä 1,5 tuntia ei ihan riittänyt rauhoittamaan tunnelmaani, vaikka hauskaa olikin. Ehkä rauhan aika tulee vielä.
Huomisen jälkeen meidän lapset jäävät 2,5 viikon mittaiselle ansaitulle lomalle. Minä puolestani olen ottanut ruhtinaalliset kaksi lomapäivää joiden ansiosta ehkä (isolla e:llä) pystyn rauhoittumaan ensi viikolla. Ainakin sen jälkeen kun jouluaaton kaaos on takanapäin. Valehtelisin jos väittäisin, että kaikki tämä on liikaa, sillä sitä se ei ole. Minut on luotu juuri tällaiseen. Osaan järjestää, järkätä, suunnitella ja valmistaa - kunhan vain sen jälkeen saan hengähtää taas.
Joko sinä olet löytänyt joulurauhan?
-Såfin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti