Vuoden viimeinen päivä on HAMPAATON

Lasten vanhetessa eriskummallisia merkkipäiviä ei tule enää vastaan yhtä usein kuin ennen. Kun lapsi on alle vuoden ikäinen niitä tulee joka viikko. Se kun hän oppii puhumaan, kääntymään, istumaan, juomaan pillillä, vilkuttamaan jne. Sen jälkeen arki tasaantuu. Meidän perheessä oli kuitenkin menneellä viikolla juuri tällainen merkkipäivä, nimittäin meidän kuopuksen ensimmäinen hammas lähti. Jee. Hän oli asiasta niin innoissaan. Aiemmin syksyllä meillä oli kova paikka kun kuopuksemme parhaan kaverin ensimmäinen hammas lähti. Silloin hän itki kotona ja yritti heiluttaa hampaitaan - hän halusi olla samanlainen. Ei ne hampaat vielä silloin halunnut lähteä. Juuri joulun kynnyksellä huomasimme kuitenkin, että yksi hammas alarivissä heilui vähän. Pienenpieni mikroskooppisen pieni liike, mutta liike joka tapauksessa. Siitä hän innostui niin kovasti, että hän heilutti hammastaan rajusti joka ilta ja lopulta se irtosi todella nopeasti.

Kun hammas oli lähtenyt meidän kuopus oli lähettänyt kaikille yhteystiedoilleen ottamani kuvan hänen suustaan. Viesti lähti isi-ihmiselle, Vaarille, Mummolle, Momille, parhaalle kaverille ja minun siskolle. Hän halusi tietenkin heti näyttää kaikille miten ylpeä hän oli uudesta hampaattomasta ulkonäöstään. Aika liikkistä. Meidän esikoisen alahammasrivistä on pienestä lähtien puuttunut yksi hammas, joten se seuraava hammas joka yleensä irtoaa tämän ensimmäisen jälkeen jää häneltä välistä. Se ei kuitenkaan menoa haittaa, sillä tärkein oli se, että hän sai tämän kokemuksen. Se, että hän itse sai heiluttaa hammasta kunnes se irtosi ja että hammaskeiju toi pienen kolikon seuraavana yönä. Tämä oli se tärkein juttu.

Meidän vuoden viimeinen päivä on siis HAMPAATON! Tämän myötä haluan kiittää kaikkia teitä siellä ruudun toisella puolella ja toivottaa jokaiselle oikein hyvää uutta vuotta! Meidän perhe aloittaa vuoden matkustamalla Lontooseen viideksi päiväksi. Mitäköhän kaikkea muuta jännää ensi vuosi tuo tullessaan?

Onnellista uutta vuotta!

-Såfin