Tänään ollut mielessä

Tiedättekö kun on sellaisia päiviä jolloin tuntuu siltä, että on niin paljon pohdittavaa ettei kerkeä saada edellistä ajatusta loppuun ennen kuin seuraava asia jo on mielessä?! Eilen minulla oli juuri tällainen päivä. Eilisen päivän aikana minua mietitytti aika moni asia. Tässä niistä muutama..

(photo by L. Stormbom - thanks!)

.. se miksi lapseni käskee minut pois leikistä ja siirtymään keittiöön ja minuaa naurattaa eikä suututa?
.. se että elän tällä hetkellä ilman smoothiekonetta. Sitä on todella kova ikävä!
.. se miten korvaamattoman tärkeät ystävät ovat
.. se miten paljon suolapähkinöitä voi syödä kerralla - niinkuin oikeasti?
.. se miten vähän hyviä uusia telkkarisarjoja Netflixissä, HBO:ssa ja Viaplayssa onkaan
.. se miksi kiire aina kasautuu yhdelle päivälle
.. se miksi ihmeessä joku asentaisi ikkunaansa vilkkuvat jouluvalot!?
.. se miten paljon energiaa ja taisteluvoimaa musiikista voi saada
.. se miten hienosti lapseni ovat oppineet nukahtamaan keskenään omaan huoneeseen
.. se miten vähän energiaa minulla tällä hetkellä on pohtia maailman suuria ongelmia
.. se miten kadehdin niitä jotka jaksavat pohtia niitä
.. se miten koen huonoa omatuntoa siitä, etten ole joulukoristellut kotiamme juurikaan
.. se että jääkaappimme on aivan tyhjä ensimmäistä kertaa vuoteen
.. se että uusien sohvien hankkiminen on pian edessä
.. se miten joku voi syödä homejuustoa ja tykätä siitä
.. se miten lyhyt pinna ihmisillä on liikenteessä (myös minulla)
.. se tosiasia, että en löydä rakasta mustaa mekkoani suurista etsinnöistä huolimatta
.. se miten jotkut asiat oikeasti ovat niin pieniä murheita jos niitä katsoo hieman kauempaa

Mitä sinulla on ollut mielessä tänään?

-Såfin

Trampoliinipuistossa

Minun on aivan pakko kertoa teille aika erikoisesta kokemuksesta. Meillä oli nimittäin hetki sitten naistenilta työkavereiden kanssa johon ihanan ruokailun ja saunomisen lisäksi kuului tunnin pomppimiskokeilu trampoliinipuistossa nimeltä Rush. Jep, trampoliinipuisto. Kuulostaa jokaisen yllytyshullun kutsumuspaikalta ja sitä se myös oli. Vaikka en itse ole mikään kovan vauhdin tai vaarallisten tilanteiden rakastaja puistossa oli aivan supermakeeta. Siellä oli erilaisia trampoliineja joilla pystyi taitojensa mukaan pomppia, temppuilla, pelata polttopalloa, hypätä vauhdilla korkeille tasanteille tai suuriin vaahtopala-altaisiin. Vielä enemmän yllytyshulluille siellä oli jopa sellainen ns.  "WipeOut-laite". Huh.

Olen itse pomppinut elämässäni suhteellisen vähän trampoliinilla ja vaikka meidän takapihalla nyt on trampoliini siinä viihtyy pääosin meidän 2- ja 5-vuotiaat poitsut. Mitä nyt kerran tai kaksi olen käynyt vetämässsä itselleni pomppu-pohjetreenit. Heh. Ihan perustemput trampoliinilla jännitti kyllä täällä puistossa ja itse hypin ihan perushyppyjä. Silläkin sai sellaisen lapsenmielisen fiiliksen päälle ja sykkeen mukavasti sinne maksimialueelle. Pomppiminen kävi kyllä ehdottomasti liikunnasta. Todella hauska kokemus kaikin puolin ja suunnittelen vieväni meidän pikkuiset miehet tänne ensi vuoden alussa. Meidän pukinkonttiin on myös tänä vuonna eksynyt muutama lahjakortti tähän paikkaan - niin innoissani olin tästä kokemuksesta!

Oletko aiemmin kuullut trampoliinipuistosta?

-Såfin

Seurasaaren Joulupolulla

Seurasaaressa järjestetään joka vuosi vapaaehtoistyövoimin erityisesti lapsiperheille suunnattu joulupolku jossa meillä on ollut tapana käydä. Tällä kertaa päätimme, että halusimme kokea polun ja sen kaikki ihanat tunnelmavalot pimeällä ja lähdimme liikkeelle vasta kun aurinko oli laskenut. Tapasimme ystäväperheen polun alussa ja lähdimme kiertämään Seurasaarta valaistuilla poluilla oikein kunnon kylmällä pakkassäällä. Mukaan olimme varanneet taskulamput pojille sekä tietenkin rattaat. Polku saaren ympäri on yli kilometrin ja kun siihen vielä lisää lasten kiemurtelevat reitit metsien kautta kävelemistä on 2-vuotiaalle vielä hieman liikaa. Onneksi rattailla pääsee kulkemaan saarta oikein näppärästi. 

Seurasaaren joulupolulla eläimiksi pukeutuneet tyypit jakoivat lapsille pipareita, aukeamalla oli tarjolla ilmaista joulupuuroa ja polut olivat kauniisti koristeltu valoilla, lyhdyillä ja joulukoristeilla. Eri paikoissa esiintyi kuoroja ja lapset saivat mm. käydä tuoksukodassa, halata joulupukkia ja ripustaa omatekemiä joulukuusenkoristeita puihin. Kierroksen lopussa jäimme ihailemaan komeasti roihuavia kokkoja ja jätkänkynttilöitä ja näimme miten jotkut grillasivat makkaraa. Meidän lapset huokaisivat kovaan ääneen miten olisi ollut kivaa jos meilläkin olisi ollut makkaraa mukanamme. Ystävällinen mieshenkilö käveli luoksemme ja antoi meille makkarapaketin joka oli jäänyt yli heidän perheeltä. Näin istuimme vielä pitkään polun sulkemisajan jälkeen grillaamassa makkaraa ja nauttimassa ihanasta tunnelmasta. Kiitos vielä sinulle joka pelastit meidän lasten illan antamalla makkarapaketin meille! Pieni teko - suuri ilo <3

Oletko sinä käynty jollain joulu- tai tonttupolulla tänä vuonna?

-Såfin

PS. Olin pitkästä aikaa tänne lähtiessä myös innostunut valokuvaamisesta. Aiemmin olen ollut vihainen pimeydelle, mutta siinä voi myös olla jotain tunnelmallista.. 

Kun päikkärit loppui

Meillä on tähän asti ollut kaksi pientä poikaa jotka ovat joka päivä on tarvinneet pienet torkut iltapäivisin. Eikä oikeastaan ihan pienet, vaan he ovat nukkuneet sikeästi melkein kaksi tuntia aina kun heille annetaan mahdollisuus siihen. Meidän lapset ovat aina olleet kovia nukkumaan päikkäreitä. Myös meistä aikuisista on ollut ihanaa kun viikonloppusin olemme saaneet levähtää keskellä päivää. Mutta emme enää. Yhtäkkiä meidän 5-vuotias ei enää nukahda. Hän sinnittelee hereillä ja kertoi meille syyksi hyvin aikuismaisesti, että "yöt ovat nukkumista varten ja päivisin kuuluisi olla hereillä". Ja onhan hän oikeassa tavallaan..

Photo by L. Stormbom

Minun puolesta lapset olisi saanut nukkua päiväunia jopa ihan kouluikäiseksi asti. Mutta minkäs sille voi!? Nyt kun meidän 5-vuotias ei enää ole nukahtanut päikkäreille muutamaan viikkoon huomaamme, että hän on päiväkotipäivän jälkeen huomattavasti paljon väsyneempi, emmekä iltaisin enää voi touhuta yhtä paljon kuin ennen. Näinä viikkoina kun hän ei ole nukkunut päiväunia hän on kuitenkin viikonloppusin ottanut korjaussarjan ja vetänyt ainakin yhdet pitkät päiväunet. Tämä johtuu varmaan juuri siitä, ettei pelkät yöunet oikeastaan vielä riittäisi hänelle. Nyt meidän täytyy miettiä miten hän saisi riittävästi unta ja miten rytmitämme meidän uuden arjen tai rauhotamme viikonloppusin iltapäivän niin, että pikkuveli saisi huilata kun isoveli on hereillä. Tavallaan tilanne harmittaa vähän, mutta jos tässä jotain positiivista pitäisi keksiä niin ainakin nyt meidän vanhempi poika saa sitten jatkossa aina kahdenkeskeistä aikaa jomman kumman vanhemman kanssa.

Minkä ikäiseksi teillä on nukuttu päiväunia?

-Såfin

Joulumysli

Meillä on joka vuosi tapana kokeilla jotain uutta joulureseptiä. Tähän mennessä olemme kokeilleet mm. joulunäkkäriä, marinoituja porkkanoita ja aidosti inkiväärisiä pipareita. Tänä vuonna halusin tehdä maustamattoman jugurtin kaveriksi joulumysliä. Olen monesti tehnyt kaurahuitale-pähkinä sekoituksia mutta en koskaan niin, että olisin jaksanut paahtaa ne uunissa mausteiden kanssa. Nyt päätin koittaa myslin tekemistä kahdesta syystä. Kaipasin itselleni hyvää mysliä iltapalaksi ja samalla toivoin, että paahtamisen ansiosta kotiimme leviäisi hieman joulutuoksua..

Joulumysli

5 dl kaurahiutaleita

2 dl vehnähiutaleita

1 dl siemeniä (esim. kuripitsansiemieniä)

1,5 dl maapähkinöitä tai cashewpähkinöitä

1 dl saksanpähköinöitä

2 tl kanelia

1 tl kardemummaa

3 rkl öljyä

3 rkl juoksevaa hunajaa

1,5 dl rusinoita

1 dl kuivattuja karpaloita

2 dl pilkottuja taateleita

Pilko pähkinät pienempiin paloihin ja sekoita kaura- ja vehnähiutaleiden. Lisää öljy, mausteet ja hunaja. Sekoita hyvin. Paahda seos uunin alemmalla tasolla n. 17 minuuttia 175 asteessa välillä sekottaen niin, ettei seos pala. Kun seos on jäähtynyt pellillä lisää kuivatut hedelmät. Purkita ilmatiiviiseen purkkiin.

-Såfin

PS. joulumysliä on helppo tehdä suuremmissa erissä ja se toimii erinomaisesti vaikka  pienenä joulutervehdyksenä.. ;)

Hellyyttävä joulukonsertti

Meidän 5-vuotias on tänä vuonna osallistunut Jamkidsin järjestämään bändimuskariin aina kerran viikossa keskiviikkoisin. Ideana bändimuskarissa on se, että lapsi saa tutustua erilaisiin soittimiin ja rytmeihin pienryhmässä. Ajattelimme ensin, että meidän esikoinen ehkä täällä bändimuskarissa löytäisi jonkun lempisoittimen vuoden aikana johon sitten voisi keskittyä jatkossa enemmän. Niin ei kuitenkaan käynyt, vaan hän on nauttinut siitä, että on saanut koittaa uusia soittimia ja laulaa mikrofoniin. Hihii.. Soittimista ainut joka on noussut lemppariksi viime vuosina on kitara. Mutta syy siihen ei ole bändimuskari vaan se, että poikien Vaarilla on tapana soittaa meille kitaraa. Yksi on kuitenkin selvä ja se on, että meidän 5-vuotias rakastaa musiikkia. Lukuvuoden aikana tämä samainen bändiryhmä järjestää myös kaksi konserttia ja näin esiintyminen tulee lapselle tutuksi. Eilen illalla pääsimme yleisöksi kuuntelemaan meidän pienen miehen joulukonserttia..

Sinne se meidän pieni mies marssi, yksin kenraaliharjoituksiin 30 minuuttia ennen kuin miedät aikuiset päästettiin saliin. Joka kerta kun näen oman lapseni lavalla minut valtaa se ylpeyden tunne ja olen suunnattoman onnellinen siitä, että minulla on niin rohkeat pienet lapset. Tiedätte ehkä kun tekisi mieli kailottaa ääneen kaikille, että "toi on hei mun lapsi, näettekö" Hehe.. Siellä hän lauloi hienosti huivia heilutellen ja soitti vielä kaiken lisäksi bassoa. Välillä pieni käsi nousi vilkuttaakseen meille. Ihana konsertti ja ihana tunnelma. Sydän sulaa. <3

Onko teillä tiedossa jotain lasten joulujuhlia tai joulukonsertteja?

-Såfin

Terapiaa sisustuskorteilla

Minulla oli jonkin aikaa sitten tapana teipata tasaisin väliajoin uudet sisustuskortit meidän keittiön seinälle. Nämä eivät olleet mitä tahansa sisustuskortteja vaan niillä oli myös syvempi merkitys. Nimittäin halusin silloin, että korteissa tulisi esille senhetkinen mielentila ja fiilis. Niissä sai mielellään näkyä vaikeat ja vähän vähemmän vaikeat asiat tai jopa tulevaisuuden haaveet. Nämä sisustuskortit tulivat jälleen mieleen koska olen jo jonkin aikaa kamppaillut sellaisen tyhjän olon kanssa. Kun normaalisti olen henkilö joka on hetkittäin (super)iloinen ja toisaalta välillä (super)vihainen, olen viime aikoina tuntenut hyvin vähän näitä äärilaidan tunteita. Kaikki on ollut vain harmaata tai korkeintaan haaleansävyistä. En ole surullinen tai alakuloinen. Olen vaan.

Niinpä päätin toteuttaa tämän sisustuskorttiseinän jälleen. Osittain siksi, että kaipasin jotain pientä piristävää juttua meidän keittiöön mutta myös siksi, että minusta on todellakin vähintään terapeuttista valita näitä kortteja korttikaupassa. Korttikaupassa sain sellaisen pienen hetken itselleni kun pystyin rauhassa miettimään sitä minun senhetkistä tunnetilaa. Mietinnän lopputuloksena valitsin kortit ja kuvittelin sen kautta miltä minun fiilis mahtaisi näyttää seinällä. Ja kuten kuvissa näkyy niin minun korteissa on selkeästi lapset ja niiden ihana moninaisuus ja sitten juuri se minulle hyvin vieras tunne: värittömyys. Vaikka mieli on tällä hetkellä hieman "väritön" minussa on myös onneksi samalla kova tahto unelmoida ja haaveilla tulevaisuudesta. Eli ehkä tämä tästä..

Miltä sinun korttiseinäsi näyttäisi tällä hetkellä?

-Såfin