Saattaa ehkä olla hieman kulunutta valittaa siitä miten paikat toistuvasti ovat jumissa. Kulunutta tai ei niin minunkin on pakkoa sanoa tästä pari sanaa. Olen nimittäin tässä viimeisen kolmen vuoden aikana saanut todellisen herätyksen siihen, etten todellakaan enää ole parikymppinen. Valehtelematta voin myöntää, että joskus aikoinan saatoin tehdä monia salitreenejä täysin venyttelemättä eikä tuntunut missään. Nykyään tarina on toinen. Muistan ne lukuisat yöt jotka nukuin kyljelläni imettäessä niin, että heräsin tunteja myöhemmin pääni alla olevan puutuneen käden särkyyn. Tai ne noin tuhat kertaa kun hääräsin keittiössä pienen vauvan istuessa lantiollani (aina samalla puolella). Tai ne kerrat kun istuin epäergonomisessa asennossa lattialla viihdyttämässä lasta. Tai ne noin miljoona kertaa kun kannoin toisella olalla hoitolaukkua, käsilaukkua, kauppaostoksia ja lasta. Heh. Ymmärrätte varmasti mitä haen takaa?! Kaikki tämä on vaatinut veronsa. Pikkuhiljaa ikääntynyt keho vailla kunnollista kehonhuoltoa ei ole hyvä combo..
Huomaan miten olen laiminlyönyt kehon venyvyyttä, tasapainoa ja symmetriaa. Vasta viimeisen vuoden aikana olen huomannut miten jatkuvasti notkun seisoessa pääpaino vasemmalla lantionpuoliskolla (sillä samalla puolella jolla se vauvani aina istui). Ei hyvä. Vaikka liikun omasta mielestäni riittävästi en silti voi sanoa pitäneeni omasta kehostani huolta. Tajusin miten jumissa olin vasta kun ensimmäisiä kertoja osallistuin joogaan. Ei herranenaika sentään mikä havahtuminen se oli. Kaikki johti lopulta siihen, että sain kolmisen vuotta sitten pahan noidannuolen ja kärsin yhä tänä päivänä edelleen alaselän kivusta ja jäykkyydestä tämän jäljiltä. Pikkuhiljaa sain pahimman kautta oppia, ettei kehonhuolto, venyttely ja liikkuvuuden parantaminen todellakaan ole mikään höpöhöpö-juttu vaan oikeasti yksi tärkeimmistä jutuista mitä itselleen voi suoda.
Tämän oivalluksen jälkeen vietän itse kotona yleensä lasten mentyä nukkumaan n. 15 minuuttia rullaillen. Lähinnä rullaan selkää ja lantiota. Huokailen joka kerta miten aikaavievää tämä on ja miten aiemmin oli niin paljon helpompaa. En silti usko, että enää voisin elää ilman rullaa. Tasapainoa ja liikkuvutta harjoittelen joogassa ja pilateksessa 1-2 kertaa viikossa. Lenkin jälkeen venyttelen etenkin lonkankoukistajia ja reisilihaksia. Joogat mukaanlukien vietän kenties tänä päivän enemmän aikaa venyttelemässä kuin treenatessa. (LOL) Parikymppinen minä ei koskaan olisi uskonut, että eläisin näin. Olen kuitenkin tajunnut miten rasittavaa äitiys, raskaus, imettäminen ja oheistoiminta on ollut keholle puhumattakaan siitä vanhenemisesta. Selkärangan, tasapainon ja tukilihasten palauttaminen raskauksien jälkeen ei ole ollut helppoa. Vieläkään en tänä päivänä tee tarpeeksi, sillä edelleen kehossa on kohtia jotka päivän jälkeen särkevät jäykkyyttä. Onneksi olen jo askeleen edellä vanhenemista ja tiedän tarkalleen mitä minun pitää tehdä jotta kehoni saisi olla mahdollisimman terve. Toinen asia on sitten viedä tämä vielä käytäntöön.
Venytteletkö sinä? Onko äitiys (vai kenties ikä) aiheuttanut kehossasi vastaavanlaisia muutoksia?
-Såfin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti