Niiden piti olla ihan tavalliset korvaputket. Sellaiset jotka auttavat lapsen korvia putsautumaan ja tuulettumaan ja estäisivät tulehdusten muodostumista. Putkien piti irrota joskun myöhemmin, omia aikojaan. Tällä kertaa se ei kuitenkaan mennyt niin. Leikkauksessa reilu vuosi sitten asetimme putket jonka jälkeen olemme käyneet tasaisin väliajoin tarkistuttamassa korvien tilanteen. Viimeisin tilanne oli se, että lääkäri kertoi putkien olevan juuri irtoamassa ja kaikki oli vielä hyvin. Kuukauden päästä jokin muuttui ja huomasimme korvasta valuvan verta ja rähmää. Lääkärikäynnillä selvisi, että toisen korvan putki oli irronnut, muttei ollut löytänyt tiensä ulos asti, vaan se oli jumittunut matkalla korvakäytävään. Putken ympärille oli alkanut muodostumaan tulehtunutta kudosta. Saimme suhteellisen nopeasti ajan leikkaukseen. Leikkauksessa poistettaisi korvakäytävästä ylimääräinen tulehtunut kudos sekä kiinnittynyt korvaputki. Jälleen yksi nukutus ja jälleen yksi paniikinomainen tunti lasten leikkausosaston odotushuoneessa..
Kammoan hetkeä kun lapsi nukutetaan. Se on äärimmäisen luonnoton hetki kun näkee, että lapsi valahtaa veltoksi. Siinä yrittää pysyä rauhallisena ja lopulta joutuu poistumaan huoneesta ja luovuttaa lapsen toisen ihmisen käsiin. Onneksi olimme kokeneet tämän jo ennen. Tiesimme tilanteen ja meidän esikoinen oli todella reipas. Hän kiipesi itse leikkauspöydälle pyytämättä ja painoi itse nukutusmaskin naamaan. En voi kuin ihailla hänen rohkeuttaan. Leikkauksen edetessä nukutuslääkäri joutui vielä antamaan voimakkaampaa nukutuslääkettä sillä poistettu kudos aiheutti verenvuotoa eikä leikkausta saatu suoritettua niin nopeassa ajassa kuin alunperin suunnittelivat. Verenvuoto tyrehtyi "laastarin" avulla joka asetettiin korvakäytävään. Jouduimme varaamaan taas uuden lääkärinkäynnin tarkastusta varten.
Tavalliset korvaputket eivät sitten meidän tapauksessa loppujen lopuksi ollut ihan mikään helppo juttu. Tekivät toki tehtävänsä, mutta jälkimainingit ovat olleet pitkäkestoiset. Toivotaan nyt, että tämä olisi pian ohi ja saisimme taas nauttia normaalisti uimahallireissuista eikä tarvitsisi juosta lääkäriasemalla jatkuvasti. Ja loppujen lopuksi pääasia on tietenkin se, että korvat toimivat normaalisti ja että hän on terve.
Onko kukaan muu törmännyt vastaavaan komplikaatioon?
-Såfin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti