Ilma tuoksuu raikkaalta. Ensimmäinen pakkasyö on takana mutta luonto on vielä täydessä väriloistossa. Pohdin jälleen sitä, olenko kevätihminen vai syysihminen. Minä niin rakastan tätä värikästä aikaa vuodesta, mutta toisaalta v-i-h-a-a-n ajanjaksoa joka tulee heti ruskakauden jälkeen - se on synkkä ja pimeä kausi joka ei tunnu päättyvän koskaan. Meidän perheen syksyn todo-lista:lla oli ruskaretken tekeminen. Koska ruska-aika on lyhyt, oli pakko tarttua tilaisuuteen nyt kun luonto on kauneimmillaan. Mietimme yhdessä minne voisimme suunnata ja päädyimme valitsemaan yllättävän tutun paikan, Seurasaaren. Tykkään tästä paikasta monesta syystä. Ensinnäkin se on aivan superkaunis merellinen kohde ja toiseksi siellä on paljon kahviloita ja grillausmahdollisuuksia. Kaiken lisäksi saaren ympärikulkeva polku on meidän lapsille juuri sopivan mittainen. Niinpä päätimme suunnata Seurasaareen hengittämään raikasta syysilmaa ja nauttimaan luonnosta..
Seurasaaressa on paljon katsottavaa ja tutkittavaa. Meidän poikia kiinnostaa etenkin linnut ja eläimet. Tämä oli ensimmäinen kerta kun näimme Seurasaaren kuuluisat oravat oikein kunnolla. Oravia oli todella paljon ja ne olivat mielettömän kesyjä. Jopa niin kesyjä, että yksi pienehkö yksilö (ehkä poikanen) lähti leikkimielisesti seuraamaan meitä polkua pitkin sen jälkeen kun olimme leikkineet sen kanssa hetken erään ison kiven läheisyydessä. Myös hanhet, ankat ja joutsenet tulivat yllättävän lähelle ihmisiä. Eläinten lisäksi poluilla oli paljon muutakin katseltavaa. Vanhat rakennukset ja muistomerkit kiinnostivat erityisesti. Sen lisäksi polulta löytyi vaikka mitä aarteita: keppejä, kiviä ja erikoisia käpyjä. Meidän isi-ihminen päätyi lopulta kantamaan isohkoa kivilohkaretta repussa mukaa kotiin. Meidän kuopus halusi nimittäin maalata juuri tämän kyseisen kiven. Hahaa..
Me söimme pienet eväät rantakalliolla ja myöhemmin hakeuduimme vielä ostamaan lämminta juomaa saaren keskellä sijaitsevasta kahvilakojusta. Muistamme aina liian myöhään, että saaristossa on aina vähän kylmempi kuin sisämaassa. Talvitamineiden alle olisi jo pitänyt pukea villavaatteet. Pienestä viileydestä huolimatta meidän ruskaretki oli todella onnistunut. Seurasaari on huikean kaunis paikka.
Oletko sinä syysihminen? Nautitko sinä ruska-ajasta?
-Såfin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti