Aiemmin tulin oivaltaneeksi miten minusta vihdoin tuntuu siltä, että meidän perheen arki on hallussa. Pitkästä aikaa voin taas olla siltä mieltä, että meillä on niin sanotusti hommat hanskassa. Tämä ei ole mikään pieni juttu kun monta vuotta on elänyt sellaisessa kaaoksessa - juuri ja juuri selviten päivästä toiseen. Tähän on tietenkin monta syytä joista yksi on se, että pojat ovat kasvaneet melko itsenäisiksi olennoiksi. 5- ja 8-vuotiaat ovat ihanassa iässä. Ei murkkuikää eikä teini-ikää vaan kaksi lasta jotka ovat innokkaita oppimaan ja oikeasti jo voi ja haluaa olla avuksi kotona. Tyyntä ennen myrskyä. Tiedän, että jonkun ajan päästä meillä käynnistyy uudenlainen ajanjakso ja teinivuodet eivät tule olemaan helppoja. Lasten iän lisäksi helpostusta meidän perheen arkeen tuo tietyt rutiinit joista itse koen suunnittelun ja etukäteen valmistautumisen olevan tärkeimmässä roolissa. Sen lisäksi olemme äärimmäisen onnekkaita, että meillä on isovanhemmat apuna arjessa (ja juhlassa)..
Viikkosuunnittelu. En voi kylliksi korostaa miten tärkeää viikkosuunnittelu meille on. Sunnuntaina teemme kirjallisen koosteen itselleemme tulevasta viikosta. Hahaa.. tämä on totta, en vitsaile. Tutkimme etukäteen milloin meillä on tiukat ja hektiset tilanteet ja miten hanskaamme ne. Olemme tehneet näin jo melkein vuoden verran ja se toimii. Lähetämme tämän koosteen itsellemme whatsapissa mutta myös isi-ihmisen vanhemmille jotka auttavat meitä hurjan paljon arjessa. Suunnittelemme logistiikan ja mietimme mihin kohtaan saamme mahdutettua sekä omat treenit, että ainakin yhden arki-illan jolloin emme perheenä tee yhtään mitään. Yksi "älä tee mitään"-päivä viikossa on sellainen jonka päätimme muutama vuosi sitten mahduttaa kalenteriin hinnalla millä hyvänsä stressinhallinnan takia.
Yhteinen kalenteri. Meidän perheessä käytämme työkalenterikutsuja KAIKELLE mitä meidän täytyy muistaa. Lähetämme "kutsuja" toisillemme joissa saattaa lukea "Eväät mukaan kouluun", "Muista viedä kirjastokirjat", "X treeneissä" jne. Kaikki ne asiat jotka koskevat perhettä ovat yhdellä silmäykselle nähtävissä. Myös jos työasia alkaa poikkeuksellisen aikaisin tai päättyy myöhään, lähetämme tästä "kutsun" toiselle. Itse värikoodaan omaa kalenteriani, sekä työssä että vapaa-ajan osalta. Esimerkiksi asiakaspalavereille, treeneille ja yleisille muistutuksille on omat värit. Meidän isi-ihminen puolestaan ei käytä värikoodeja - kukin omalla tyylillään.
Apu ja kolmannet tahot. Kuten jo aiemmin mainitsin, me saamme arjessa paljon apua isovanhemmilta. Isi-ihmisen vanhemmat ovat juuri jääneet eläkkeelle ja he auttavat meitä paljon ihan käytännön jutuissa. He hakevat poikia päivähoidosta muutamana päivänä viikossa ja muutenkin auttavat ariruokaluissa jne. Apu on korvaamaton. Minun vanhemmat puolestaan tekevät meille usein juhla-illallisen viikonloppuisin ja auttavat kun pojat tarvitsevat yökyläilypaikan. Käytämme tämän lisäksi myös kolmansia tahoja silloin kun tarvitsemme. Kerran kaksi kuussa tilaamme Ruokaboksi:n kotiin ja se tuo reilusti apua arkiruokailuun. Silloin tällöin käytämme myös Freska:n siivouspalvelua, etenkin suursiivouksissa. Meillä on usein isi-ihmisen yrityksestä yksi rakennustyömiehistä auttamassa meidän talon korjauksissa. Kun mietin kaikkia tahoja jotka ovat avuksi lista on pitkä. Verkostoon kuuluu kaverit ja on monen monta perhettä jonka luona meidän pojat leikkivät (ovat hetkellisesti hoidossa) ja joiden lapset puolestaan välillä ovat meillä. On kaveri joka hommaa meille aina sijaisauton korjauksen ajaksi ja on tuttu joka auttaa meitä veneasioissa.
Rutiinit kunniaan. Vaikka en haluaisi sanoa, että meillä on paljon rutiineja niin todellisuus on kuitenkin se, että ruutiinit ovat ne jotka kantavat meidän perhettä viikosta toiseen. On paljon helpompi toistaa sellaisia kaavoja jotka tiedetään toimivaksi. Arkiralli-rumba on haavoittuvainen systeemi jota ei kelpaa suistaa raiteiltaan. Ruutiineiksi miellän kaikkea jota toistan viikosta toiseen. On aamurutiinit, on viikkosuunnittelussa toistettavat "varaukset" ja on ruokailurutiinit. Kesäloman jälkeen odotan aina rutiinien aloittamista, se on jotenkin helpottava ajatus.
Ylistys hätävaralle. Aina, aina, aina pitää olla hätävara. Plan B. Suunnitelma yllättäville muutoksille. Tähän liittyy meidän perheessä monia asioita. Emme juuri koskaan jätä mitään viime tinkaan. Teemme asiat hyvissä ajoin. Ostamme kaappeihin valmiiksi välipalakeksejä joita voimme pakata mukaan yllättäville eväsretkille ja pakkasessa on aina vähintään yksi ruoka "kaiken varalle". Kaapissamme on myös aina juhlien varalta yksi kuohiviinipullo ja laatikossa on aina pari lahjaa joita voi antaa esimerkiksi lasten kutsuilla jos kutsu tuli lyhyellä varoajalla. Hahaa. Tämä kaikki kuulostaa hullulta, mutta se toimii. Lisäksi on myös naapurit. Vieressämme asuu lapsiperhe joilla on meidän vara-avaimet ja jolta pahimman hetken koittaessa voi pyytää apua. Lainaamme toisiltamme leivinjauhetta ja lapset voivat olla kriisin sattuessa toisen luona hetken. Se toimii kumpaakin suuntaan.
Etäpäivät. Nämä ovat meidän perheessä aivan timanttisia. Suurin helpotus etäpäiviin ja arjen hallintaan liittyy aamuihin. 3-4 päivää viikosta jompi kumpi meistä tekee töitä kotoa - se on paljon. Se joka jää kotiin tekemään töitä hoitaa kaikki juoksevat asiat aamulla jotta toinen voi rauhassa laittautua. Etäpäiväilijä auttaa lapsia vaatteissa, pakkaa reput ja laittaa aamiaisen. Tämä on TODELLA toimiva konsepti ja madaltaa stressiä super-paljon. Hyvä aamu, parempi päivä.
Oma aika. Kaiken tasapainoksi suunnittelemme aina kalenteriin jonkun ajan itsellemme. Jollain hassulla tavalla etäpäiväkin, vaikkakin vietetty työn parissa, on "omaa" hiljaista aikaa. Sen lisäksi me buukkaamme itselleemme omaa aikaa pääosin harrastusten parissa. Isi-ihminen käy parina kolmena päivänä viikossa pelaamassa kaukista ja jääkiekkoa ja minä käyn joogassa, lenkillä ja kuntosalilla. Se on juuri sellaista "nollausaikaa" jota kumpikin tarvitsee.
Miltä tämä kuulostaa? Miten sinä suunnittelet ja hallitset omaa arkeasi?
-Såfin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti