Olen aina ihaillut ihmisiä jotka ovat omistaneet elämänsä kädentaidoille. Nämä taidot ovat sellaisia joita voi oppia vaan toiselta henkilöltä suoraan, ei menemällä kouluun niinkuin muissa ammateissa. Lasinpuhallus on yksi näistä. Tiesimme siskojeni kanssa, että äitini on haaveillut lasinpuhalluskokemuksesta ja päädyimme antamaan hänelle syntymäpäivälahjaksi tällaisen elämyksen. Ensin oli tarkoitus, että veisimme vain hänet puhaltamaan lasia, mutta lopulta melkein meidän koko perhe innostui tulemaan mukaan. Meitä oli siksi viikonloppuna 6 henkilöä jonossa Fiskarssissa sijaitsevan Bianco Blu lasinpuhalluspajan ovien ulkopuolella. Liikkeen seinillä oli paljon kauniita lasiesineitä toinen toistaan monimutkaisempi. Emme voineet kuin ihailla sitä, että joku ihan itse on osannut luoda näin kauniin värikkäitä koriste- ja hyötyesineitä. Myymälän takaosassa oli rajattu alue jonka yhdellä seinällä oli valtava kuumana helottava uuni. Erinäisissä astioissa oli lasinpuhallukseen tarvittavia värejä, putkia, muotteja ja työkaluja..
Kaikki paitsi isäni teki yksinkertaisen lasipallon koristeeksi joulukuuseen. Isäni puolestaan päätti kokeilla monimutkaisempaa puhallusta muotin avulla. Me kokeilimme yksivärisiä, raevärjättyjä ja liukuvärjättyjä versioita lasipalloista. Kaikista näytti tulevan tosi hienoja. Me emme itse käsitelleet lasimassaa uunissa, se vaatisi paljon enemmän kokemusta. Meidän rooliksi jäi siis väritysten ja suunnitelmien tekeminen ja tietenkin itse puhaltaminen. Puhaltaminen tapahtui pitkää metalliputkea pitkin jonka toisessa päässä oli oranssin kuumana hohtavaa lasimassaa. Puhalluskertoja tarvittiin välillä useampi ja massa kävi välillä uunissa kuumentumassa uudestaan. Kun lasipallo oli mieluisan kokoinen lasimestari muotoili ja kiinnitti siihen vielä lasilenksun pihtien avulla.
Kokemus itsessään oli todella jännittävä ja mielenkiintoinen. Ylipäätään se, että itse saa työstää 1100 asteista lasimassaa on jännittävää. Lisäksi opimme paljon tekniikasta ja värjäyksistä kuuntelemalla ja katsomalla opettajamme puuhia lasiuunin läheisyydessä. Pelkän lasiuunin päällä pitäminen (sitä ei mielellään saisi sammuttaa välissä) maksaa vuodessa 30.000 € sähkölaskuissa. Opimme myös, että värjättyä koristelasia ei enää valmisteta missään Suomessa vaan lähin paikka jossa värejä tehdään on Saksa. Lasinpuhalluksen taito on katoavaa Suomessa eikä tällaisia pajoja ole kuin muutama enää jäljellä. Toivoisin todella, että tällainen kädentaito säilyisi täällä vielä pitkään. Tällainen kokeilu maksoi vain 40€/henkilö ja minusta hinta oli todella halpa. Lasipallot saamme kotiin postitettuna kun niiden pinta on kovettunut riittävästi.
Oletko sinä joskus nähnyt tai kokeillut lasinpuhallusta?
-Såfin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti