Siskoni mun - Teatteriesitys kaikille aisteille

Minä pidän lasten kanssa kahden vietettyä laatuaikaa erityisen tärkeänä. Liian usein erehdyn ajattelemaan meidän poikia "kaksikkona" vaikkakin tiedän, että heidät pitäisi aina huomioida myös yksilöinä. Nyt viikonloppuna saimme kutsun Teatteri Tuike-yhdistyksen Siskoni mun teatteriesityksen ensi-iltaan ja sain samalla viettää 5-vuotiaan kuopuksen kanssa kahdenkeskeistä aikaa. Koska ensi-ilta sattui lauantaille, kuopuksellamme oli myös herkkupäivä. Sovimme, että hän saisi ostaa teatterin pienestä kahvilasta karkkipussin. Mikä voisi olla parempaa? Teatteria, karkkia ja äidin kanssa kahdestaan vietetty iltapäivä. Aika huippua sanoisin minä! Tämä teatteri ei ollut mikään tavallinen teatteri, nimittäin kun esitys oli alkamassa meidät pyydettiin hiljentymään jo teatterisalin ulkopuolella. Olimme nimittäin hiipimässä pienen tytön salaiseen piilopaikkaan ja meidän pitäisi olla hiirenhiljaa kun tassuttelimme etsimään paikkamme salin tyynyiltä ja tuoleilta... 

Istahdettuamme lattiatyynyille pieni tyttö vei meidät matkalle hänen mielikuvitusmaailmaan. Siellä törmäsimme hänen kaksoissiskoon jonka kanssa seikkailut ja jännittävät käänteet oli kiva jakaa. Matkan varrella saimme nähdä ja kokea mäkihyppysuorituksia, laivamatkoja ja taistelun maita valloittaneen roskapeitteen kanssa. Kuten jo aiemmin tiesimme, tämä teatteriesitys huomioi myös muut aistit kuin pelkästään kuulo- ja näköaistin. Salaisessa kesämaassa tuoksui kukat ja laivalla ajaessa meidän päälle pärskyi vettä ja tukkamme hulmusi tuulessa. Lapset saivat myös olla osa esitystä ja pitivät mm. laivan köysistä kiinni kun kaksoissiskot ohjasivat meidän kesämaahan. Tämä teki teatteriesityksestä erityisen kivan ja tykkäsimme kovasti näistä pienistä lisäjutuista. Niiden ansiosta oli aivan kuin todella olisimme olleet mukana siellä mielikuvitusmaassa.  

Esityksessä oli monta tärkeää sanomaa. Siinä kohdattin esimerkiksi yksinäisyys ja ystävyys lapsen näkökulmasta. Aina ei ole helppoa olla jonkun veli tai sisko - joskus toinen saa enemmän huomiota ja itse jää väistämättä taka-alalle. Myöhemmin siinä puhuttiin myös jännittämisestä ja siitä, miten pelkoja voi kohdata. Esitys oli juuri sopivan räiskyvä ja jännittävä mutta samalla opettavainen. Myös näyttelijät saivat hienon yhteyden lapsiin esityksen aikana ja osasivat reagoida lapsilta tulleisiin odottamattomiin kommentteihin osana esitystä. Meidän kuopus tykkäsi tästä todella paljon ja puhuimme teatteriesityksen sisällöstä vielä monta päivää. Iso suositus Siskoni mun-teatteriesitykselle meiltä.

Milloin sinä olet käynyt viimeksilasten kanssa teatterissa?

-Såfin