Monessa sosiaalisessa mediassa liikkuu haaste julkaista itsestään profiilikuva 10 vuoden takaa ja verrata sitä nykyhetken kuvaan. On toki hauska nähdä miten paljon jotkut ovat muuttuneet tässä ajassa ja toisaalta on niitä kavereita jotka edelleen näyttävät täsmälleen samalta kuin 10 vuotta sitten. Tein itsekin tällaisen vertailun omista profiilikuvistani, mutta mikä on hauskaa on se että en oikeastaan pystynyt kiinnittämään kovin paljon huomiota ulkoisiin tekijöihin niin kuin monet muut varmasti tekevät nähdessään alla olevat kuvat. Ei, minä näen jotain ihan muuta. Minä mietin sitä tunnetta joka minulla oli kumpaakin kuvaa ottaessa. Muistan ne kummatkin hetket hyvin. Mietin miten paljon itse olen muuttunut matkan varrella ja miten silti olen ihan se sama ihminen. Kun katson näitä kuvia tiedän, että olen ollut todella onnellinen kummassakin tilanteessa. Mutta tuossa minun ensimmäisessä profiilikuvassa olin hyvin paljon epävarmempi itsestäni kuin nyt olen. Olin silloin vuonna 2007 iloinen siitä, että olin saanut lähteä mukaan erään porukan kanssa viettämään kesäpäivää. Toisessa kuvassa seison keskellä Reykjavikia (autotiellä!) ja otan itsestäni kuvaa, onnellisena, itsevarmana enkä pyytele omaa olemassaoloani anteeksi keneltäkään. Ja tiedättekö mitä, tämän oivaltaminen tuntuu minusta todella hienolta.
Vuodet ovat tuoneet huimasti lisää itsevarmuutta enkä todellakaan ole sellainen joka elättelisi toiveita että pääsisi jonkun porukan mukaan niin kuin 10 vuotta sitten ehkä olisin tehnyt. Luon omat tapahtumani ja olen mukana tarkalleen niissä asioissa missä haluan. (En halua kuulostaa koppavalta, mutta henkisesti tämä muutos on ollut suuri) Tiedän tarkalleen kuka minä olen, mitä haluan ja teen sen hymy huulillani. Kun katsoo näitä kahta kuvaa mietin myös miten paljon tapahtumia niiden väliin on mahtunut. Päällimmäisenä mielessä on rakastuminen, avioliitto, l-a-p-s-e-t, hyvät työpaikat ja viimeisenä meidän taloprojekti. Osaisinpa sanoa itselleni joka istuu tuossa ensimmäisessä kuvassa hymyilemässä pieni epävarmuuden pilke silmässä, että kaikki tulee järjestymään. Ja haluaisin sanoa että luota intuitioon. Mikään vastoinkäyminen ei ole ylipääsemätön kunhan vain pysyy positiivisena. Haluaisin sanoa, että älä välitä mitä muut ihmiset ovat mieltä asioista, oma onnesi on ainoastaan sinun omissa käsissä.
Viimeinen ja ehkä vähän irrallinen havainto on se miten paljon valokuvaaminen on kehittynyt vuosien varrella. Ja se miten paljon enemmän ihmiset kiinnittävät huomiota profiilikuvan laatuun, yhteyteen ja some-kelpoisuuteen. Minä ensimmäisessä profiilikuvassani istun baarin terassilla. Tarkemmin mietittynä kuva ei ehkä ole ihan sovelias sosiaaliseen mediaan. Koska kuvassa on tietynlaista historiallista merkitystä minulle ensimmäisenä sosialisen median profiilikuvana, olen päättänyt säilyttää kuvan. En loppujen lopuksi tiedä tykkäänkö siitä suunnasta mihin some-maailma on mennyt. Kaikki (tai ainakin valtaosa) on niin sliipattua, hyvänlaatuista ja mietittyä että tavallaan ikävöin tuota "vanhaa hyvää aikaa". Mutta se on varma että viihdyn nykyisenä minänä hurjan hyvin ja olen hurjan ylpeä näistä vuosista, henkisestä kehityksestä, lyhentyneestä tukasta ja muutamasta ekstrakilosta.
-Såfin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti