En koskaan ole ollut lukutoukka. Nuorempana luin kirjoja jouluisin ja kesäisin ja tällä sain hyvin ylläpidettyä lukutaitojani kiitettävällä tasolla. Opiskeluaikoina lukemiseni rajoittui opinto-opuksiin ja tieteellisiin artikkeleihin. Muulle ei silloin riittänyt energiaa. Kun nuorimmainen oli pieni aloin taas haaveilemaan lukemisesta. Olen aina ollut tavoitteellinen ihminen ja sovin silloin itseni kanssa, että yrittäisin lukea edes yhden kirjan kvartaalissa. Se ei mennyt kovin hyvin. Katkonaiset yöunet ja pienen ihmisen jatkuva läsnäolo eivät tukeneet tätä harrastusta lainkaan. Ne muutamat kerrat kun pääsin istahtamaan sohvalle, vauva alkoi aina huutamaan tai nukahdin itse väsymykseen kirja kädessä. Toiset kerrat kun mietin lukemista oli iltaisin kun vauva oli nukahtanut iltaimetykseen. Ne oli niitä hetkiä kun kuitenkin päätyi makaamaan liikkumatta makuuhuoneessa jottei pieni heräisi ja loppujen lopuksi sitä oli itsekin unessa. Minulle äitiys tarkoitti siis sitä, ettei ollut aikaa lukemiselle. En viiteen vuoteen lukenut yhtään kirjaa.
Nyt kun meidän kuopus pian täyttää 5-vuotta olen vihdoin ottanut kiinni vauvavuosien aiheuttaman univajeen. Se, että otan kirjan käteen ei enää automaattisesti tarkoita sitä, että nukahdan. Samalla meidän elämässä on tapahtunut myös toinen muutos. Lapset leikkivät kotona jo melkoisen itsenäisesti keskenään, eikä niiden ympärillä enää tarvitse häärätä. Esimmäisiä kertoja seitsemään vuoteen olen istahtanut sohvalle ja hämmentyneenä alkanut miettimään mitä tekisin seuraavaksi. Surrealistinen tunne. Kun huomasin tämän toistuvan päivä toisensa jälkeen päätin, että nyt minulla vihdoin olisi aikaa kirjoille. Päätin asettaa itselleni uuden tavoitteen. Jos vaikka lukisin yhden kirjan kuukaudessa. Kunnianhimoinen tavoite tällaiselle henkilölle jonka sormenpäät eivät koskaan ole tummuneet edes sanomalehtipaperin musteesta.
Aloitin kirjaprojektini viime syyskuussa ja usko tai älä mutta olen tähän päivään mennessä lukenut jo 4,5 kirjaa. Enemmän kuin olen lukenut 7 vuoteen. Olen nauttinut lukemisesta tosi paljon. Olen oikeastaan melko hämmästynyt siitä miten paljon enemmän kirjan lukeminen antaa verrattuna TV:n katsomiseen. On outoa miten hyvän kirjan avulla voi uppoutua ihan toiseen maailmaan ja unohtaa kaiken ympäröivän. Olen kokenut aikamoisen ahaa-elämyksen. Aion todellakin jatkossakin lukea kirjoja ja vaikka en koskaan uskonut siihen, että minusta voisi tulla kirja-intoilija niin tällä hetkellä voisin jopa kutsua itseäni siksi.
Mikä on sinun suhteesi kirjoihin? Oletko pystynyt ylläpitämään lukemista myös vanhempana?
-Såfin
Mä oon semmoinen kesälukija. Luen kesän aikana 2-4 kirjaa, lisäksi muuna vuonna korkeintaan yhden 😁 Nyt olen allanut kuunnella äänikirjoja samalla kun lenkkeilen yksin. Tykkään kyllä lukea ja nimenomaan hömppää 😁
VastaaPoistaMullakin oli muutaman vuoden tauko lukemisessa, mutta vuosi sitten aloin lukemaan uudelleen. Nykyään olen vakiovieras kirjastossa ja luen keskimäärin 1 kirjan viikossa. Lukeminen rentouttaa ja nykyään pyrin lukemaan enemmän ja somettamaan vähemmän. On ihan totta, että kun lapset on isompia, aikaa lukemiselle tuntuu jäävän enemmän. :)
VastaaPoistaMä olin ennen himolukija, mutta sitten syntyi pojat. Kun aloittaa samaa kirjaa kymmenettä kertaa uudelleen, koska ei muista edellisen päivän lukemisesta mitään, ei hommassa oikein tunnu olevan järkeä. Ehkäpä vielä joskus siis minäkin saan vireystasoni sille tasolle, että lukeminen taas sujuu :D
VastaaPoistaJulkaisin tänään postauksen lukemisesta. Olen lukenut ennen lapsia paljon. Lasten myötä lukeminen on jäänyt. On siinä kyllä somellakin oma osuutensa. Nyt olen lukenut enemmän kuin vuosiin. Äänikirjoja olen myös koukuttunut kuuntelemaan.
VastaaPoista