Erityisherkkyys minussa

Erityisherkkyys. Sana joka vielä kuukausi sitten oli minulle etäinen termi. Sana josta minulla silloin oli vähäinen ymmärrys. Uskoin sen olevan sana jota käytetään kuvaamaan sellaisia ihmisiä jotka eivät siedä ulkoisia ärsykkeitä kuten muut. Sitten luin kirjan, tai tarkemmin sanottuna kuuntelin e-kirjan erityisherkkyydestä. Se muutti kaiken. Istuin jähmettyneenä auton penkissä ja kuuntelin. Kuuntelin kun vieras ääni kuvaili erityisherkkyyttä ja samalla hän kuvaili minua ihan kuin hän olisi lukenut syvimmät ajatukseni. Se oli pelottavaa. Jos totta puhutaan, olin päättänyt kuunnella kyseisen kirjan siksi, että oppisin ymmärtämään meidän esikoista hieman paremmin. Olemme huomanneet hänessä monia eritysherkälle ihmisille luontaisia piirteitä. Mutta siinä istuin hämmästyneenä kuulemastani. Henkilö jota kirja kuvasi olin minä. Olen aina mieltänyt itseni suhteellisen ulospäinsuuntautuneeksi ihmiseksi. Tarvitsen myös ihmisten läsnäoloa. Siksi en voinut kuvitella, että istuisin siinä kuuntelemassa kuvausta itsestäni erityisherkkänä ihmisenä. Pian minulle kuitenkin selvisi, että erityisherkkä ei aina ollenkaan ole ujo tai introvertti vaan erityisherkkyys voi asua myös kaltaisissani ihmisissä. Tein jopa kirjan jälkeen tutkijoiden ja alan asiantuntijoiden laatiman testin. Tulos ei enää yllättänyt. Minä olen eritysherkkä...

Kirjan myötä minulle selvisi moni asia ja ymmärrän nyt itseäni paremmin kuin koskaan ennen. En osaa tai pysty kuvailemaan tätä kaikkea yhdessä lyhyessä blogi-kirjoituksessa. Yritän silti. Erityisherkillä on monia erityisiä piirteitä jotka kaikki liittyvät siihen, että reagoimme voimakkaammin ympäristöömme kuin muut. Samalla nämä kaikki ärsykkeet johtavat siihen, että aivot herkästi käyvät ylikierroksilla ja tarvitsemme aikaa itseksemme nollataksemme tilanteen. Luonto ja muut aistielämykset kuten musiikki, taide tai esimerkiksi kosketut voi aiheuttaa suuria tunteita. Joskus tällaisen kokeminen voi olla jopa ylivoimaista. Esimerkiksi ihoni saattaa mennä kananlihalle kuunnellessani aaltojen lyövän kalliolle. Tietty musiikki saattaa itkettää, koska se herättää minussa suuria tunteita. Musiikki on ollut läsnä koko elämäni. Olen laulanut, soittanut pianoa ja jopa saksofonia vähän aikaa. Musiikilla on erityinen paikka sydämessäni.

Sanoisin, että erityisherkkyyteni takia olen hyvä lukemaan ihmisiä. Sillä on myös haittapuolensa. Esimerkiksi: Tiedostan heti jos huoneessa, vaikkapa illanistujaisissa, on joku joka tuntee olevansa ulkopuolella. Aistin muiden epämukavuuden ja yritän usein korjata sitä. Tiedostan heti kun joku on huonolla tuulella tai huomaan heti kun joku ei keskity asiaan palaverissa. Tunnistan heti huonon ja hyvän ilmapiirin melkein missä vain ryhmässä. Se on raskasta. Osaan harvoin päästää irti ja olla välittämättä tilanteesta ja vallitsevasta tunnelmasta. Siksi esimerkiksi suuret tapahtumat ja uusien ihmisen tapaaminen on minulle raskasta. Ei siksi etten pitäisi ihmisistä, mutta ensin on tulkittava ja tunnisteltava kaikkea mitä ympärillä tapahtuu. Analysoin ihmisiä tarkkailemalla. Vaikka olen ulospäinsuuntautunut olen usein varautunut tarkkailija kun ensin tapaan ihmisen. Kun saan kiinni ihmisen tunnemaailmasta ja ihmistyypistä, olen mielellään se joka avaa keskustelun.  

Suurin juttu minulle oli oivallus siitä miksi tunnen niin voimakasta tarvetta päästä pois tiettyjen ihmisten luota. Nämä ihmiset ovat sellaisia jotka syövät energiaa ja stressaannun heidän läsnäollessa. Ymmärrän nyt mistä tämä johtuu. Se johtuu siitä, että nämä ihmiset sanovant jotain aivan muuta kuin mitä he tuntevat ja ajattelevet. Ristiriita näiden välillä oikeastaan pelottaa minua. Yksi esimerkki on se kun ihminen teeskentelee olevansa tosi itsevarma. Minulle tämä on aivan kamalaa. Se tuntuu vähän niin kuin valehtelulta. (Vaikka tiedän, ettei tämä ole oikea termi kuvailemaan tätä tilannetta). Toinen esimerkki voisi olla se miten on  todella raskasta kuunnella kun toinen väittää kaiken olevan tosi hyvin, mutta samalla näkee, ettei tämä ole totta. En voi pakottaa kaikkia kertomaan henkilökohtaisista asioista, mutta vallitseva ristiriita ihmisen sanoman ja olemuksen välillä on minulle ylivoimainen.

Minä itken herkästi, usein siksi että eläydyn muiden tunteisiin. Muistan hyvin kun olin pieni ja enoni joka oli muuttanut ulkomaille oli täällä Suomessa meidän luona vierailulla. Kun tuli hetki jättää hyvästit, minä itkin ja itkin. Itkin koska äitini itki ja hän oli surullinen. Näin miten häneen sattui tuleva ero ja miten hän tiesi ikävöivänsä veljeään. Itkin koska tunsin miten aikuiset olivat surullisia, vaikka en itse ehkä tajunnutkaan kokonaan syytä suruuni. Eläydyin mukaan tunteisiin, tunsin surun. Teen sitä vieläkin. Minä vastaan toisen suruun tuntemalla saman tunteen. 

Tajuan nyt miksi usein tunnen tarvitsevani päiväunet. Se on minun tapa nollata ja rauhoittaa itseni. Se on tapani prosessoida kaikkia tunteita ja viestejä joita olen kokenut. Käyn ylikierroksilla ja tarvitsen aikaa itsekseni. Etenkin jos meillä on paljon ohjelmaa johon liittyy tapahtumat tai suuret ihmisjoukot. Ylianalysoin, mietin ja käsittelen tietoja. Tiedän nyt myös miksi minulla on vaikea nukahtaa pitkän päivän jälkeen, etenkin jos päivä on sisältänyt paljon ohjelmaa. Muut nukahtavat rättiväsyneenä sänkyyn, mutta minä aloitan käsittelyn silloin. Mietin ja prosessoin päivän tunnelmia ja tapahtumia. Ihmisten ilmeitä, lauseita ja sanavalintoja. Vasta kun olen valmis voin nukahtaa.

Vaikka tässä on paljon sulattelemista olen kuitenkin iloinen siitä, että nyt tiedostan nämä asiat ja voin alkaa hyödyntämään erityisherkkyyttäni uudella tavalla!

-Såfin